En kyllä ymmärrä, miksi lapsuudessani ja nuoruudessani oli ok vanhempien ja muiden aikuisten olla täyskännissä lasten seurassa

Mun isä on alkoholisti. Oli lepposa juoppo, ja äiti oli toki selvinpäin. Mutta ikinä en vetäisi jurreja lapsen edessä.

Ja painotan nyt, että on eroa parilla tai jollain päivän aikana tissuttelulla ja täyskännillä. Sitä en lapsille tekisi enkä ymmärrä, jos joku tekee tai tämän hyväksyy.

Niin mikä nyt on sitten änkyräkänni ja mikä ei?

Itse olen 60-luvun alkupuolella syntynyt ja kyllä meilläkin jonain vappuna ja uutena vuotena vieraiden kera vanhemmat alkoholia otti ja pienessä hiprakassakin olivat, mutta ei se meitä lapsia haitannut ja ihan tervepäisiä ja alkoholiin maltillisesti suhtautuvia meistä tuli. Kokonaan eri asia on ja oli alkoholistiperheet, joissa vanhemmat joi ja örvelsi jatkuvasti. 

Omassa suvussani ei ole ainuttakaan alkoholistia, eikä edes tupakoitsijaa, huumeiden käyttäjistä nyt puhumattakaan. Mutta ei ole raivoraittiitakaan. Kotuukäyttäjiä ovat kaikki. Mielestäni suvussa on ollut aina erittäin järkevä ja tervepäinen suhtautuminen alkoholiin. Ei vouhkattu teinikokeiluille, vaikka toki niistä ensimmäisistä kokeiluista normi arestit saatiin. Lapsena saatiin sitä saunaolutta maistaa, että tiedettiin miltä maistuu ja pahaltahan se lapsena maistui.

Itse olen nykyään käytöstavoiltani lähes absolutisti, mutta henkisesti en missään nimessä raivoraitis, vaan kohtuukäyttäjä. Suvussani kaikista muistakin on tullut kohtuukäyttäjiä, vaikka monet ovat hyvin lähellä nollakäyttöä, mutta yksikään ei ole raittiusintoilija, vaan kaikki suhtautuva alkoholiin vouhkaamatta ja kannattavat kohtuukäyttöä. Mielestäni se on paljolti sen ansiota, että suvussamme alkoholiin on ollut varsin mutkaton, jopa hieman keskieurooppalainen suhtautuminen ja missään nimessä siitä ei ole tehty tabua.

Olen huomannut että nuoremmissa sukupolvissa on menty hieman väärään suuntaan ja on tullut tässäkin ketjussa nähtyä puritaanisuutta, jossa osa kansasta on sitä mieltä, että lapsi ei saisi nähdä minkäänlaista alkoholin käyttöä. Minä olen asiasta hyvin paljon eri mieltä ja minun mielipiteeni perustuu kokemukseen ja positiiviseen sellaiseen.

Jos haluatte lapsistanne kohtuukäyttäjiä, niin varmimmin heistä saatte sellaisia, kun ette demonisoi alkoholia, vaan omalla esimerkillänne näytätte, miten alkoholia käytetään oikein. Hyvä esimerkki on monin verroin parempi, kuin kaiken kieltäminen.

M55

90-luvun lapsi ja tuttujuttu. Koko suku aina ympärikännissä. Jos jotain olisi sattunut, ei lähettyvillä ollut ketään ajokuntoista. Näin jälkikäteen kauhistuttaa ajatella että olivat yhtä vastuuttomia ulkomaillakin. Muistan kun Espanjassa äiti vei minut ja vauvaveljeni yöllä hotellille nukkumaan, kaatui vielä siinä matkalla vauva sylissä ja huusi kuin riivattu kun ei siinä kunnossa edes tajunnut mikä on maa ja mikä taivas. Siinä olisikin ollut tarjolla kaksi blondia lasta vaikka ihmiskauppiaille, eikä äiti olisi mahtanut mitään. Tai jos vanhemmat olisivat juoneet itsensä hengiltä, niin olisi ollut kaksi kielitaidotonta pikkulasta vieraassa maassa. Ihme että olemme hengissä.

Ja jotkut vielä taivastelee miksen minä juo lapsen läsnäollessa, känniä en edes yksin. Haluan olla 100% kykenevä pitämään rakkaimmastani huolta.

Mulla oli korkeakoulutettu, hyvintoimeentuleva raivohullu alkoholisti-isä, pelkäsin kotonani aamusta iltaan lapsuuden ja nuoruuden, joko selvinpäin tai kännissä riehuvaa isää. En tiedä onko tämä sitten normaalia suurten ikäluokkien käytöstä vai ei, ja onko tällainen lisääntynyt vai vähentynyt.

Suuriin ikäluokkiin kuuluvat koulutetut vanhempani rakastivat lomakeskuksia. Siellä oli mökki tai asunto ja illaksi pääsivät vanhemmat tanssimaan- aivan ympäripäissään. Riitelivät aina ja palasivat milloin palasivat. Aina hehkuttivat uutta lomaa joka oli edellisten toisinto. Lapset alkoivat odottaa niitä kauhulla- kauniit lomakuvat kätkevät ikävät muistot.

Joo lapsuuden lomat oli erityisen hirveitä, paljon aikaa kännäämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa lukea alempien sosiaaliluokkien elämästä. Omat lapsuusmuistot ovat ihan erilaisia.

Heh, meidän suvussa juuri lääkäri- ja juristi-isissä oli alkoholisteja, duunariperheissäkin juotiin mutta se rajoittui lähinnä juhlapyhiin.

Joo kyllä ne minunkin vanhemmat ja heidän alkoholisti lähipiiri oli tuota lääkäri/juristi jne porukkaa. Mutta en sinänsä ihmettele, johan tuo lause "hauskaa lukea alempien sosiaaliluokkien elämästä, oma lapsuus oli ihan erilaista" kertoo sosiopatiasta eli empatiakyvyn puutteesta sekä sadistisesta suhtautumisesta kärsiviin lapsiin ja muihin vähempiosaisiin. Ne on ihan tyypillisiä piirteitä hyvntoimeentulevillakin ja näkyy periytyvän.

Meilläkin vanhemmat otti joka viikonloppu. Isä enemmän ja äiti ei kovin humalassa ikinä ollut.

Istuivat iltaa yhdessä ja yleensä katseltiin telkkaa. Menivät nukkumaan viimeistään kymmeneltä.

Kivaa oli. Ei jäänyt traumoja. Saatiin tehdä maja olkkariin ja isä ajoi meitä takaa ja maja oli turva. Sitten saatiin paljon karkkia ja limsakori. Saunassa käytiin myös. Vanhemmat eivät ikinä tapelleet.

Jos tuli vieraita (harvoin) niin se vasta olikin kivaa 😀 Saatiin valvoa myöhään ja aina oli leppoisa tunnelma.

Minulle jäi terve suhtautuminen alkoholiin. Itse otan todella harvoin kun en tykkää alkoholin mausta mutta jos joskus tulee kaveripariskunta iltaa istumaan niin ihan hyvin voi siinä ottaa.

Alkoholiongelmat ovat mielestäni asia erikseen.

Joillekin ihmisille vaan jää se teini-ikä ikuisesti päälle ja humalasta muodostuu oikeus unohtaa käytöstavat ja kaikki järjellisyys.

Ei meillä ollut tuollaista. Varmaan tietyissä piireissä?

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä ne minunkin vanhemmat ja heidän alkoholisti lähipiiri oli tuota lääkäri/juristi jne porukkaa. Mutta en sinänsä ihmettele, johan tuo lause "hauskaa lukea alempien sosiaaliluokkien elämästä, oma lapsuus oli ihan erilaista" kertoo sosiopatiasta eli empatiakyvyn puutteesta sekä sadistisesta suhtautumisesta kärsiviin lapsiin ja muihin vähempiosaisiin. Ne on ihan tyypillisiä piirteitä hyvntoimeentulevillakin ja näkyy periytyvän.

Ei kerro, vaan täysin tyylipuhtaasta ja erittäin läpinäkyvästä trollaamisesta, joka tuntuu uppoavan tällä palstalla, kuin kuuma veitsi voihin, oli trollaaminen kunka näkyvää tahansa.

Trollaaminen paljastaa vain mitä ihminen sielunsa synkimmissä syövereissä ajattelee. Lisäksi jos trollaa "minusta on hauskaa ajatella kärsiviä lapsia" niin sosiopaattistahan sekin on.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsuudenkodissani oli aika useinkin juhlia, jolloin aikuiset söivät ja joivat ja pitivät hauskaa, mutta ei kukaan missään umpihumalassa ollut koskaan. Itselleni jäi tuosta ilonpidosta vain hyviä muistoja. Mielestäni hivenen outoa, että niin monen käsitys alkoholin käytöstä on todella kapea. On vain täysraittius tai änkyräkännit. Välimuotoja ei ole. 

Juuri näin, osuit asian ytimeen ja olen kanssasi 110%:sti samaa mieltä.

Toki eihän se mitään uutta ole, onhan se nähty aikaisemmistakin keskusteluista, että täällä on aika paljon porukkaa, joilla erittäin kummallinen ja porblemaattinen suhde alkoholiin. 

Tuntuu, että palstalla ei pyöri lainkaan normaalia lapsuutta eläneitä mammoja, vaan ollaan joko rapajuoppoperheestä, tai sitten täysin absolutistiperheestä ja noista ensinmainittujen lapsistakin on tullut alkoholin vihaajia ja raivoraittiudesta toitottajia, jotka lienevät vieläkin pahempia, kuin absolutistiperheiden absolutistilapset.

Minun lapsuudenkodissani juhlittiin myös ihan normaalisti ja meillä oli usein sukulaisia vierailemassa, tai me olimme sukuloimassa ja kyllähän vanhemmat saattoi jonain isompina juhlapäivinä alkoholia ottaa, eikä me lapset siinä mitään kummallista nähty. Vanhemmat olivat vain hieman hauskemmalla päällä kuin normaalisti, eikä kukaan änkyröinyt.

Minusta ainakin kasvoi lapsuuden kokemuksien myötä ihan normaali kohtuukäyttäjä. Samoin meni myös oman lapseni kanssa. Hän eli siinä mukana arjen ja juhlat ja jos joskus vanhemmat muutaman drinkin otti, niin ei häntä "kaappiin" siksi aikaa lukittu, vaan hän oli siinä mukana ihan niin kuin mekin lapsena veljeni kanssa. Kohtuukäyttäjä ja fiksu aikuinen mies on hänestäkin tullut.

Minulla myös mukavat muistot aikuisten juhlista 80-luvulta. Syötiin hyvin, sai karkkia ja serkkuja kylään. Aikuiset oli humalassa kuka enemmän ja kuka vähemmän, mutta hyväntuulisia aina. Ei valittamista. Ja ihan normaali suhde alkoholiin minulla ja sisaruksillani, samoin serkuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsuudenkodissani oli aika useinkin juhlia, jolloin aikuiset söivät ja joivat ja pitivät hauskaa, mutta ei kukaan missään umpihumalassa ollut koskaan. Itselleni jäi tuosta ilonpidosta vain hyviä muistoja. Mielestäni hivenen outoa, että niin monen käsitys alkoholin käytöstä on todella kapea. On vain täysraittius tai änkyräkännit. Välimuotoja ei ole. 

Juuri näin, osuit asian ytimeen ja olen kanssasi 110%:sti samaa mieltä.

Toki eihän se mitään uutta ole, onhan se nähty aikaisemmistakin keskusteluista, että täällä on aika paljon porukkaa, joilla erittäin kummallinen ja porblemaattinen suhde alkoholiin. 

Tuntuu, että palstalla ei pyöri lainkaan normaalia lapsuutta eläneitä mammoja, vaan ollaan joko rapajuoppoperheestä, tai sitten täysin absolutistiperheestä ja noista ensinmainittujen lapsistakin on tullut alkoholin vihaajia ja raivoraittiudesta toitottajia, jotka lienevät vieläkin pahempia, kuin absolutistiperheiden absolutistilapset.

Minun lapsuudenkodissani juhlittiin myös ihan normaalisti ja meillä oli usein sukulaisia vierailemassa, tai me olimme sukuloimassa ja kyllähän vanhemmat saattoi jonain isompina juhlapäivinä alkoholia ottaa, eikä me lapset siinä mitään kummallista nähty. Vanhemmat olivat vain hieman hauskemmalla päällä kuin normaalisti, eikä kukaan änkyröinyt.

Minusta ainakin kasvoi lapsuuden kokemuksien myötä ihan normaali kohtuukäyttäjä. Samoin meni myös oman lapseni kanssa. Hän eli siinä mukana arjen ja juhlat ja jos joskus vanhemmat muutaman drinkin otti, niin ei häntä "kaappiin" siksi aikaa lukittu, vaan hän oli siinä mukana ihan niin kuin mekin lapsena veljeni kanssa. Kohtuukäyttäjä ja fiksu aikuinen mies on hänestäkin tullut.

Niin? Lapsenko vika se on jos syntyy rapajuoppoperheeseen ja kehittää, voi kauhea, kummallisen suhteen alkoholiin? Pahempaa se alkoholismi lapselle on kuin absolutismi, sinun ärsytyksesi muiden ihmisten alkoholisuhteesta ei ole kovin tärkeää.

Mitä enemmän alkoholia mystifioidaan ja piilotetaan, sitä enemmän siitä tulee kiehtova ja salaperäinen ja haluttu kielletty hedelmä lasten ja nuorten keskuudessa. Mitä mutkattomampaa ja normaalimpaa kohtuullinen alkoholin nauttiminen on, sitä vähemmän se nuorta kiinnostaa.

Alkoholistiperheet on sitten täysin eri asia ja tottahan lapsi silloin saa täysin vääristyneen kuvan alkoholin käytöstä, sehän on täysin päivänselvä asia.

Itse tunnen muutaman juopon ja yksikään heistä ei ole kotoisin normi perheestä, vaan ovat joko täysin abslotutisti viinankieltäjien perheestä, tai sitten pahasti alkoholiongelmaisesta perheestä. En siis tunne ainuttakaan alkoholistia, joka olisi viettänyt täysin normaalin lasuuden normaalissa kohtuukäyttäjäperheessä, jossa alkoholi ei ole ollut minkäänlainen tabu. En siis vätä, etteikö sellaisiakin tapauksia olisi, mutta jotenkin tuntuu, että nämä molemaat ääripäät on niitä, jotka aikaansaavat ongelmakäyttäjiä.

Syynä ei varmastukaan ole itsessään mikään väärä suhde alkoholiin vaan se mikä sen aiheuttaa eli yleensä käsittelemättömät traumat jotka periytyy sulupolvelta toiselle jo ihan geenivaurioina (stressivanhemmalle tulee stressilapsi). Alkoholilla vain lääkitään itseä, sehän on sentään yleisen mielipiteen mukaan normaalia käytöstä kunnolliselle suomalaiselle toisin kuin terapiassa käynti tai edes mielialalääkkeet, joita käyttää vain hullut..

Meilläkin pidettiin ja meidän perhe käytiin aika usein kylässä jonkun luona. Me syötiin yhdessä, sitten me mukulat leikittiin keskenämme ja vanhemmat otti napanderia. Usein ne pelas jotain marjapussia tms. Kesällä oltiin mökeillä grillaamassa. Ei ollu koskaan mitään ongelmia. Ne oli hauskoja aikoja, 70-80-luvun taitteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsuudenkodissani oli aika useinkin juhlia, jolloin aikuiset söivät ja joivat ja pitivät hauskaa, mutta ei kukaan missään umpihumalassa ollut koskaan. Itselleni jäi tuosta ilonpidosta vain hyviä muistoja. Mielestäni hivenen outoa, että niin monen käsitys alkoholin käytöstä on todella kapea. On vain täysraittius tai änkyräkännit. Välimuotoja ei ole. 

Juuri näin, osuit asian ytimeen ja olen kanssasi 110%:sti samaa mieltä.

Toki eihän se mitään uutta ole, onhan se nähty aikaisemmistakin keskusteluista, että täällä on aika paljon porukkaa, joilla erittäin kummallinen ja porblemaattinen suhde alkoholiin. 

Tuntuu, että palstalla ei pyöri lainkaan normaalia lapsuutta eläneitä mammoja, vaan ollaan joko rapajuoppoperheestä, tai sitten täysin absolutistiperheestä ja noista ensinmainittujen lapsistakin on tullut alkoholin vihaajia ja raivoraittiudesta toitottajia, jotka lienevät vieläkin pahempia, kuin absolutistiperheiden absolutistilapset.

Minun lapsuudenkodissani juhlittiin myös ihan normaalisti ja meillä oli usein sukulaisia vierailemassa, tai me olimme sukuloimassa ja kyllähän vanhemmat saattoi jonain isompina juhlapäivinä alkoholia ottaa, eikä me lapset siinä mitään kummallista nähty. Vanhemmat olivat vain hieman hauskemmalla päällä kuin normaalisti, eikä kukaan änkyröinyt.

Minusta ainakin kasvoi lapsuuden kokemuksien myötä ihan normaali kohtuukäyttäjä. Samoin meni myös oman lapseni kanssa. Hän eli siinä mukana arjen ja juhlat ja jos joskus vanhemmat muutaman drinkin otti, niin ei häntä "kaappiin" siksi aikaa lukittu, vaan hän oli siinä mukana ihan niin kuin mekin lapsena veljeni kanssa. Kohtuukäyttäjä ja fiksu aikuinen mies on hänestäkin tullut.

Niin? Lapsenko vika se on jos syntyy rapajuoppoperheeseen ja kehittää, voi kauhea, kummallisen suhteen alkoholiin? Pahempaa se alkoholismi lapselle on kuin absolutismi, sinun ärsytyksesi muiden ihmisten alkoholisuhteesta ei ole kovin tärkeää.

No johan nyt taas...

Väitinkö minä jotain tuollaista?

Totesinpahan vaan, että suurin osa tuntuu olevan kotoisin ongelmaperheistä, joko niistä rapajuopposellaisista, tai totaalisista viinankieltäjistä. Tokihan se rapajuoppo perhe on pahempi lapselle, kuin totaalikieltäjät, mutta ei tuo jälkimmäinen porukkakaan ihan ongelmaton ole lapsen tulevaisuuden kannalta. Niin monta rapajuoppoa abslotutistiperheen lasta olen nähnyt minäkin. Kun ei ole minkäänlaista mallia ollut koskaan siitä, minkälaista on kohtuukäyttö, niin lapasestahan se totaalikieltäjän lapsella helposti lähtee, kun ei ole mitään tietoa eikä esimerkkiä mistään.