Onko 2.tyypin diabetes muka "hallinnassa", jos joutuu piikittämään insuliinia...

Niin ja vielä lisäyksenä, että vakuuttelee taudin olevan hallinnassa, koska hänellä on siihen lääkitys. Painottaa myös aina, että diabeetikotkin saavat syödä kohtuullisesti sokeria. Vaikuttaa olevan melko kummallinen käsitys kohtuullisesta. Ap

Auttaako se mitään, jos sinä asiasta hänelle sanot. Jos olisi joku helppo vippaskonsti asiaan, hän olisi jo tarttunut siihen vippaskonstiin. Epäterveellisestä ruoasta irti pysymyminen ei ilmeisestikään ole hänelle helppoa. Se ei ratkea välttämättä järkeä puhumalla. Kyseessä on monisyisempi asia.

Insuliinipiikki pitää hänet hengissä. Muuten homma ei tunnu kiinnostavan, koska se tärkein, ruokavalio on täysin pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja vielä lisäyksenä, että vakuuttelee taudin olevan hallinnassa, koska hänellä on siihen lääkitys. Painottaa myös aina, että diabeetikotkin saavat syödä kohtuullisesti sokeria. Vaikuttaa olevan melko kummallinen käsitys kohtuullisesta. Ap

Oletko useinkin puhunut hänelle asiasta, koska käytät sanamuotoa "painottaa myös aina". Ehkä hän ei halua, että jankutat asiasta, ja siksi heittäytyy selittelylinjalle.

Vierailija kirjoitti:

Auttaako se mitään, jos sinä asiasta hänelle sanot. Jos olisi joku helppo vippaskonsti asiaan, hän olisi jo tarttunut siihen vippaskonstiin. Epäterveellisestä ruoasta irti pysymyminen ei ilmeisestikään ole hänelle helppoa. Se ei ratkea välttämättä järkeä puhumalla. Kyseessä on monisyisempi asia.

Totta tuokin. Olen yrittänyt olla läsnä ja tukena, mutta on tuskallista katsoa, kun läheinen ihminen leikkii hengellään noin. Itsekin haluaisin tietää mitä voi olla tulossa, jotta voisin valmistautua henkisesti. Ap

Ole mieluummin ihminen ihmiselle. Se on tärkeämpää kuin terveysvalistajan rooli.

Olenko ymmärtänyt oikein, että insuliini on se viimeisin vaihtoehto? Luulisi, että asiat ovat aika huonosti, jos se ei auta. Moni pärjää suun kautta otettavilla lääkkeillä ja osa ilmankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja vielä lisäyksenä, että vakuuttelee taudin olevan hallinnassa, koska hänellä on siihen lääkitys. Painottaa myös aina, että diabeetikotkin saavat syödä kohtuullisesti sokeria. Vaikuttaa olevan melko kummallinen käsitys kohtuullisesta. Ap

Oletko useinkin puhunut hänelle asiasta, koska käytät sanamuotoa "painottaa myös aina". Ehkä hän ei halua, että jankutat asiasta, ja siksi heittäytyy selittelylinjalle.

En ole itse enää pitkiin aikoihin maininnut hänelle mitään asiaan liityen, koska eihän se päivittely mitään auta. Muut sukulaiset tosin painostavat liikaakin. Ongelma vain on se, että minusta hän ei ihan aidosti tunnu käsittävän ei tunnu käsittävän ruokavalion merkitystä, vaan luulee asian hoituvan insuliinilla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaako se mitään, jos sinä asiasta hänelle sanot. Jos olisi joku helppo vippaskonsti asiaan, hän olisi jo tarttunut siihen vippaskonstiin. Epäterveellisestä ruoasta irti pysymyminen ei ilmeisestikään ole hänelle helppoa. Se ei ratkea välttämättä järkeä puhumalla. Kyseessä on monisyisempi asia.

Totta tuokin. Olen yrittänyt olla läsnä ja tukena, mutta on tuskallista katsoa, kun läheinen ihminen leikkii hengellään noin. Itsekin haluaisin tietää mitä voi olla tulossa, jotta voisin valmistautua henkisesti. Ap

sokeus, raajojen amputoinnit, munuaisten pettäminen jne. Sellaista kaikkea voi hoitamaton diabetes aiheuttaa. Mutta ole tietoinen siitä, että jankuttaminen hänelle voi aiheuttaa enemmän stressiä ja taakkaa, ja se voi heikentää hoitomotivaatiota. Arvosta läheistäsi vaikka hän ei jaksaisikaan hoitaa itseään. Kenties hän sitä kautta voi motivoitua paremmin, kun et puhu asiasta.

Itsellä lähipiirissä samanlainen tapaus. Kiinnostaisi myös tietää mahdollisista seurauksista. Voiko elää tuota menoa aivan normaalisti täysimittaisen elämän toimintakykyisenä vai pettääkö elimistö väistämättä jossain vaiheessa?

Eipä se ole. Insuliinipiikki on se viimeinen hoito kun muu ei ole riittänyt.

Db 2 on hallinnassa sitten kun painoa on pudotettu, ruokavalio muutettu (vhh suuntaan) ja sokeri ja veriarvot lähellä normaalia. Sitten vasta kun lääkkeitä aletaan purkamaan ja lopettelemaan.

Huonolta kuulostaa ennuste jos jo noin nuorena on tuossa vaiheessa:(

Jos saisit hänet varaamaan ajan diabeteshoitajalle ja pyytämään hoitajalta ruokailuohjausta. Säännöllinen ateriarytmi, hiilihydraattien laatu ja niiden laskeminen ja pikainsuliini käyttöön ellei jo ole. Sokerien tarkka seuranta ennen ja jälkeen aterioiden. Missä kohti on pitkäsokeriarvo? Sokeritasapainon tavoitteet?

Terv. Nimim. Kokemusta riittää, olen sairautta huolellisesti hoitamalla saanut kolmessa kuukaudessa pitkän sokerin ja paastoarvot laskemaan lähelle optimitavoitetta. Lähtötaso oli yli 140 ja paastosokeri oli 33.4. Aikaisemmat vuodet menin tableteilla kunnes aloin laihtua puolessa vuodessa 16 kg, juoksin pissalla, janotti, väsytti niin perk*leesti näkö sumentui ja lapsi valitti että äiti haisee (olin pahasti ketoasidoosissa ). Havahduin keväällä ja soitin hoitajalle. Olen pienen tytön totaali-yh ja minun on pysyttävä hengissä vielä pitkään. Siksi hain hoitoa ja olen siihen sitoutunut. Kerro tämä tarina ystävällesi.