Yrittäkää nyt ymmärtää, että syy lapsettomuuteen ei ole raha(ttomuus)!

Itselleni rankimmat kokemukset olivat keskenmenot, etenkin ensimmäinen ja viimeinen. Jollekin toiselle rankinta on se, että ei edes tule raskaaksi.

Muistan kun neuvolan terkka onnitteli, kun varailin ensimmäistä aikaa. Melkein purskahdin itkuun ja sanoin, että "älä vielä onnittele". Kun kätilö ensimmäisessä ultrassa sanoi: "Onneksi olkoon, teille tulee tyttö", purskahdin itkuun ja sanoin: "En usko, ennenkuin näen vauvan synnytyksen jälkeen". Kun mieheni suunnitteli vauvan huonetta ja tarvikkeiden hankintaa, vastasin kaikkeen epäuskoisena "en usko, että edes syntyy".

Ap

Ja harmittaa jälkeenpäin että en pystynyt nauttimaan raskaudesta, kun stressasin ja pelkäsin koko ajan. Perhevalmennuksessa muut hehkuttivat raskauttaan. Minä vain mietin koko ajan, koska sydänäänet loppuvat tai syntyykö kuollut vauva.

Ap

Yksi suuri ja painava syy on se, että jotkut kun ei halua tehdä lapsia tähän vihan ja turvattomuuden maailmaan. Paremmaksi tämä ei muutu. Julmuus lisääntyy ihmisten ahneuden ja itsekkyyden myötä. Itselläni ei ainakaan ole omaatuntoa hankkia viattomia kärsijöitä tämän p-skan keskelle. Sodat, luonnon tuhoaminen, mulle-mulle-mulle...

Niin monet sulkee silmänsä tosiasioilta. Ei haluta nähdä että ihmiskunta kulkee vääjäämätöntä tuhoaan kohti. Olen onnellinen että niin käy.  Olemme sen ansainneet.

Olisin hankkinut perheen jos työtilanne olisi ollut hyvä ja sossun varaan ei ylpeys anna periksi.. kyllä rahalla on väliä, rakentaa puitteet perheelle.. tyhjästäkö meinasit talon pystyyn täräyttää? Kaikki ei ole varakkaita!!

Vierailija kirjoitti:

Yksi suuri ja painava syy on se, että jotkut kun ei halua tehdä lapsia tähän vihan ja turvattomuuden maailmaan. Paremmaksi tämä ei muutu. Julmuus lisääntyy ihmisten ahneuden ja itsekkyyden myötä. Itselläni ei ainakaan ole omaatuntoa hankkia viattomia kärsijöitä tämän p-skan keskelle. Sodat, luonnon tuhoaminen, mulle-mulle-mulle...

Niin monet sulkee silmänsä tosiasioilta. Ei haluta nähdä että ihmiskunta kulkee vääjäämätöntä tuhoaan kohti. Olen onnellinen että niin käy.  Olemme sen ansainneet.

Elämme vaurainta ja rauhallisinta aikaa maapallon historiassa, maailman vakaimmassa maassa. Ongelmia on, mutta niitä yritetään jatkuvasti ratkaista teknologian avulla, kuten ympäristöongelmia. Suuret maat, Kiina, Intia ja USA ovat aika vakaita. Itse olen innostunut ja suhtaudun toiveikkaana tulevaisuuteen. Uskon että meidän lapsillamme on paljon enemmän mahdollisuuksia kuin koskaan aiemmin.

Ei kannata jättää elämää elämättä ja perhettä perustamatta, koska jotain pahaa voi tapahtua joskus. Uhkia on aina ollut, meidän aikana on omamme.

Vierailija kirjoitti:

Ap, harmi, että olet saanut lapsen.  Kirjoituksesi perusteella, et nimittäin ansaitse yhtään lasta.

En ymmärrä tätä kommenttia ollenkaan -- en mistään näkökulmasta. 

-ei ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi suuri ja painava syy on se, että jotkut kun ei halua tehdä lapsia tähän vihan ja turvattomuuden maailmaan. Paremmaksi tämä ei muutu. Julmuus lisääntyy ihmisten ahneuden ja itsekkyyden myötä. Itselläni ei ainakaan ole omaatuntoa hankkia viattomia kärsijöitä tämän p-skan keskelle. Sodat, luonnon tuhoaminen, mulle-mulle-mulle...

Niin monet sulkee silmänsä tosiasioilta. Ei haluta nähdä että ihmiskunta kulkee vääjäämätöntä tuhoaan kohti. Olen onnellinen että niin käy.  Olemme sen ansainneet.

Elämme vaurainta ja rauhallisinta aikaa maapallon historiassa, maailman vakaimmassa maassa. Ongelmia on, mutta niitä yritetään jatkuvasti ratkaista teknologian avulla, kuten ympäristöongelmia. Suuret maat, Kiina, Intia ja USA ovat aika vakaita. Itse olen innostunut ja suhtaudun toiveikkaana tulevaisuuteen. Uskon että meidän lapsillamme on paljon enemmän mahdollisuuksia kuin koskaan aiemmin.

Ei kannata jättää elämää elämättä ja perhettä perustamatta, koska jotain pahaa voi tapahtua joskus. Uhkia on aina ollut, meidän aikana on omamme.

Suurin piirtein näin. Paikoin eriarvoisuus lisääntyy maailmassa, mutta kaikkein köyhimmät voivat paremmin, kuin esim. 1970-luvulla. Ihmisten eliniänodote Afrikassa on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana todella radikaalisti ja lapsikuolleisuus vähentynyt. Lukutaitoprosentti pohjois-Afrikassa on noussut yhdessä sukupolvessa lähes länsimaiselle tasolle. Etelä- ja itä-Aasian hyvinvoinnin lisääntymistä on varmaan turha (erikseen) mainita. Mm. entiset kehitysmaat Singapore ja Etelä-Korea lasketaan jo teollisuusmaihin.

Maailma ei ole valmis, eikä varsinkaan mikään utopia, mutta olisi kiinnostava tietää, millaisiin faktoihin nämä tuomiopäivänpasuunat töräyksensä perustavat.

Ylipäätään voisi todeta, ettei toisen lapsettomuuden syistä pidä mennä tekemään oletuksia eikä varsinkaan kysymyksiä. Jotkut eivät halua lapsia. Jotkut eivät saa vaikka haluaisivat. Jotkut haluavat, mutta vasta myöhemmin. Jotkut eivät tiedä haluavatko. Jotkut haluaisivat, mutteivät uskalla esim perinnöllisen sairauden vuoksi. Kaikilta näiltä on ihan yhtä röyhkeää alkaa kyselemään tai olettamaan syytä siihen, ettei perheenlisäystä ole tullut.

Ap, sinun kannattaa hakea keskusteluapua. Olet käynyt läpi monta traumaattista kokemusta, ja uskon, että saisit paremmin mielenrauhan jos saisit käsiteltyä asioita ammattilaisen kanssa. Toivotan sinulle kaikkea hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Ap, harmi, että olet saanut lapsen.  Kirjoituksesi perusteella, et nimittäin ansaitse yhtään lasta.

Anteeksi mitenkä? - En ole Ap, mutta en pysty ymmärtämään lainkaan  kommenttiasi. Ymmärryksessäni saattaa toki yleisemmin olla, jotain vikaa, mutta jostain syystä minusta tuntuu, että en ole ainoa, jolla saattaa olla ymmärryksessä, "hieman" sanoisinko haastetta. 

Siis kenelle oikein tulee mieleen, että lapsettomuus johtuisi rahattomuudesta? En ole ikinä kuullut yhdestäkään sellaisesta tapauksesta. Päin vastoin, enitenhän sikiävät juuri ne joilla on vähiten rahaa.

Kyllä syy oli minulle puhtaasti rahattomuus.

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään voisi todeta, ettei toisen lapsettomuuden syistä pidä mennä tekemään oletuksia eikä varsinkaan kysymyksiä. Jotkut eivät halua lapsia. Jotkut eivät saa vaikka haluaisivat. Jotkut haluavat, mutta vasta myöhemmin. Jotkut eivät tiedä haluavatko. Jotkut haluaisivat, mutteivät uskalla esim perinnöllisen sairauden vuoksi. Kaikilta näiltä on ihan yhtä röyhkeää alkaa kyselemään tai olettamaan syytä siihen, ettei perheenlisäystä ole tullut.

Ap, sinun kannattaa hakea keskusteluapua. Olet käynyt läpi monta traumaattista kokemusta, ja uskon, että saisit paremmin mielenrauhan jos saisit käsiteltyä asioita ammattilaisen kanssa. Toivotan sinulle kaikkea hyvää.

- Paljon hyvää asiaa tässäkin. Ohjeistamatta nyt lainkaan Ap:ta hakeutumaan ammattlaisen juttusille -ties vaikka olisi jo käynytkin- niin minusta AP:n kirjoitus oli hvvä muistutus siitä, että lapsettomuus ei ole aina rahasta kiinni, tai omaa syytä.

Itse olen yrittänyt ajatella, että saan ja nimen omaan saan lapsia jos saan. Tietysti toivon että mahdollisella kumppanillani olisi laps(i)en saamisesta suunnilleen samanlaisia ajatuksia kuin minulla. (Olen, siis nyt sinkku, enkä lähde yksin "hankkimaan" lasta).  

Mitä yleisemmin tulee lasten saantiin, niin viimeistään tämä palsta on opettanut, että lapsia voi saada vain kahtena ajankohtana, jos siis kykenee tajuamaan, että niitä voi saada tai, kuten Ap muistutti että voi olla myös saamatta monen monenlaisesta syystä johtuen.

Mutta siis jos laps(i)en saa, niin hänet saa aina joko liian nuorena tai vaihtoehtoisesti liian vanhana. Sellaista elämäntilannetta ja vaihetta saati ikää, josta kaikki olisivat yhtä mieltä, että juuri tuossa iässä/ ajankohdassa olisi paras hetki saada lapsi(a) ei ole; siis jos ylipäätään olisi mahdollista yleisesti päättää tällainen ajankohta.

Siksi minusta on viisainta olla paitsi kyselemättä ja utelematta keneltäkään, että milloinka aikoo hankkia perheen lisäystä. Mutta myös itse kunkin tulee  tahollaan päättämään, että koska itse on suunnilleen valmis saamaan jälkikasvua, jos siihen tarjoutuu (teoreettinen) mahdollisuus.

 Sillä kukaan muu meistä ei voi sitä päätöstä toisen puolesta tehdä. - Omasta mielestäni optimaalisinta yleisesti olisi, jos tuon päätöksen voisi tehdä yhdessä, jonkun toisen kanssa yleisemmin lapsen (todennköisen)  isän kanssa. - Olkoonkin, että varmasti lapsen huollostta voi uskosakseni erinomaisesti selvitä myös sukupuoleenkatsomatta totaali-yksinhuoltajana, tai miksei myös kaksi samaa sukupuoltakin olevaa (/edustavaa). 

Miehen kannalta tilanne on tietysti hankala. Mutta jos me miehet emme mistään hinnasta tai ole ns. kirveelläkään valmiita ryhtymään isäksi, niin silloin kannattanee ainakin harkita, ettää pitää housut jalassa, jos tai kun harrastaa seksiä, jos omasta ehkäisystä huolehtiminen on niin vaikeaa, ettei siihen halua ryhtyä. - Vaikka totta onkin, että helpompaa saattaa olla mies pakottaa isäksi kuin nainen vastaavasti äidiksi.          

Vierailija kirjoitti:

Kyllä syy oli minulle puhtaasti rahattomuus.

Kyllä mäkin vähän luulen niin. Rikkaampana olisin naisten silmissä halutumpi ja tällöin löytyisi joku, joka haluaisi perustaa kanssani perheen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, harmi, että olet saanut lapsen.  Kirjoituksesi perusteella, et nimittäin ansaitse yhtään lasta.

En ymmärrä tätä kommenttia ollenkaan -- en mistään näkökulmasta. 

-ei ap

Ehkä tuo kommentoija on joku katkera lapseton ja ehkä hänelle tuli paha mieli tästä aloituksesta.

Vierailija kirjoitti:

Kerron ihan kokemuksella pari asiaa.

1. Jotkut haluavat rakentaa turvallisen kodin ja panostaa parisuhteeseen ennen lapsen hankintaa.

2. Kaikki eivät voi saada lapsia, vuosien yrityksen jälkeenkään. Lapsettomuusongelmat ovat lisääntyneet viime vuosina. (Ja tähän on turha tulla toitottomaan että hoidot on keksitty, kun nekään ei aina onnistu!)

3. Kun on hyväksynyt sen, että lapsia ei voi saada, alkaa asennoitua niin, että ei halua lapsia.

4. Kun sitten lopulta tuleekin raskaaksi ja raskaus keskeytyy NELJÄ kertaa kolmen vuoden aikana, ei edes halua kokea sitä kaikkea uudelleen.

5. Adoptioprosessi ei ole helppo ja jonot ovat vuosien pituisia. Lisäksi adoptiojonossa sitoutuu käyttämään ehkäisyä. Jotkut haluavat kuitenkin yrittää raskautta.

Minulla on yksi lapsi, viiden vuoden "yrittämisen" ja neljän keskenmenon jälkeen. Lapsettomuustutkimuksissakin käytiin ja hoidot piti aloittaa, mutta kun tulin raskaaksi, keskenmenosta huolimatta lääkäri totesi että "ette te mitään apua tarvitse"'. Lopulta sitten tulikin onnistunut raskaus, joka päätyi synnytykseen. Tässäkin raskaudessa oli uhkaava keskenmeno ja jouduin olemaan vuodelevossa koko raskauden ajan. Toista yritettiin kolme vuotta, mutta kolmen keskenmenon jälkeen hyväksyttiin se, että meidän lapsiluku jää yhteen ja olemme onnellisia, että meille on suotu yksi lapsi.

Olin 29v kun lapsemme syntyi. Kaveripiirissä on useita pariskuntia, jotka ovat saaneet esikoisensa nelikymppisenä, vuosien yrittämisen jälkeen. Yksi kaveri on nyt 45v. Sai esikoisen 38-vuotiaana, n. 10 vuoden yrittämisen jälkeen ja nyt odottaa toista.

Meillä on tuttavapiirissä myös PALJON lapsettomia pariskuntia. KAIKKI ovat hyvin toimeentulevia, niin, että ei ole rahasta kiinni.

Älkää syyllistäkö lapsettomia!!!

Minulla syy on rahattomuus , lisäksi teemme vuorotyötä mieheni kanssa. Olemmekin ajatelleet jäädä työttömiksi niin olisi aikaa ja rahaa perheen perustamiseen.

Työ ei kannata, ainakaan raskas työ.

Vierailija kirjoitti:

Siis kenelle oikein tulee mieleen, että lapsettomuus johtuisi rahattomuudesta? En ole ikinä kuullut yhdestäkään sellaisesta tapauksesta. Päin vastoin, enitenhän sikiävät juuri ne joilla on vähiten rahaa.

Sellaiset ihmiset, jotka ajattelevat elättävänsä itse itsensä ja lapsensa siirtävät lapsen "hankintaa" sellaiseen aikaan kunnes talous on suht' turvattu. Monet yliopistosta valmistuneet ovat yli 30 v. ensimmäisen lapsen syntyessä.

No ap kaltaisiasi on aika harvassa. Suurin ja painavin syy lapsettomuuteen on se että miehillä ei ole naisia ketä parittaa.