Hoi kaupungista maalle muuttaneet! Oletko tyytyväinen muuttopäätökseesi?

Asumme maalla, mutta silti lähellä kaikkea. Pihanhuolto ei ole ongelma, suurin osa on luonnontilassa. Siitäkin hyöty, mm. mustikat saa omasta pihasta omasta metsästä. Tilaa on vaikka muille jakaa erilaisiin juttuihin. Vapaus, voi vaikka kieriä saunasta hangessa ilman mitään. Talvella on vähän kolartavaa, se suurin työ. Hyötyliikuntaa! Voisi pyytää traktorin, ollaan kuitenkin kolattu itse.,puusauna luksusta!

Vierailija kirjoitti:

Miten olette ratkaisseet työntekemisen, te maalle muuttaneet? Muuttaisimme heti maalle, jos työssäkäynti onnistuisi julkisilla jotenkin Helsinkiin tai maalta saisi töitä. En erään sairauden vuoksi saa ajokorttia, mutta noin muuten se sairaus ei haittaa elämääni. Eli julkisilla on pakko kulkea, oma auto ei ole vaihtoehto. Olen hakenut töitä ns. maalta eri paikoista kolme vuotta, en ole saanut. 

Eikai tuossa auta kun löytää töitä sieltä maalta? Tai löytää sellanen talo maalta, jossa kulkee bussi läheltä että voi sen kyydissä kulkea töissä muualla.

Kaikki kirkonkylätkin on täytetty maahanmuuttajilla nykyään.

Muutettiin maalle kun haluttiin omaan rauhaan. Tulikin vähän yllätyksenä että koko kylän väki tuli meille kuin omaan kotiinsa ja jourut liikkui erittäin nopeaan. Kaupungissa asuessa saikin olla enemmän rauhassa. Muuten viihdytään mutta naapureiden liika tuttavallisuus ärsyttää.

Kaupungissa on enemmän rauhaa kuin maalla, juuri noiden tunkeilevien naapureiden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Maalla on ihanaa kesällä, työmatkatkin valoisana aikana sujuvat joutuisasti. Mutta kun tulee syksy ja pimeys, on vain se pimeys. Aamulla pimeää, kun töihin lähdet, pimeää, kun palaat. Jos haluat liikkua, otat taskulampun jalähdet kävelemään kylätielle.

Ideaali oli kaksi kotia, kesät asuisi maalla ja lokakuusta huhtikuuhun kaupungissa.

Tämä on hyvä pointti, että maalla on pimeää syksyllä / talvella. Minusta se on ihanaa, kun on pimeä syysilta. Loppusyksyisen arki-illan luksusta on kääriytyä vilttiin ja mennä ulos terassille viinilasin tai teemukin kanssa. Lyhty valaisee portailla, tähtitaivas loistaa järven yllä. Silmä tottuu pimeään, ja alkaa nähdä vastarannalle.

Maalla asuminen sopii hyvin erityisesti kotihiirelle. Maalla on minusta parasta, että elämykset ovat siinä kotona, pihapiirissä, aivan muutaman metrin päässä. Minä olen maalla toimeliaampi kuin kaupungissa, mutta tämä ei koske tietenkään kaikkia. Monen mielestä on virkistävää mennä arki-iltana vaikkapa kahvilaan tai lasilliselle mukavaan pubiin, itse en yleensä kaupungissa asuessa jaksanut töiden ja kotitöiden päälle lähteä. Homehduin sohvalle silmäilemään telkkaria ja palstailemaan. Nykyään nautin juuri omalla terassilla istuskelusta ja vuodenaikojen ihailusta lähes joka arki-ilta. Samaten esimerkiksi treenaaminen: kynnys lähteä salille kävellen tai bussilla oli korkea etenkin silloin, kun olo oli epäsosiaalinen. Nyt on helppo hetken mielijohteesta painella ulos treenaamaan. Omassa rannassa odottaa kanootti ja polkuvene, ja voi siitä valita, onko ala- vai ylävartalopäivä.

Koen, että vaikka työmatka piteni 35 minuutista 45 minuuttiin, jää aikaa enemmän, kun elän ns. "täyttä elämää". Kyllä kaupungissakin voi nököttää kotona kaikki illat, mutta elämä ei tunnu yhtä laadukkaalta, kuin koti-elämä maalla. Paikasta toiseen siirtyminen vei paljon aikaa, jos halusi töiden jälkeen puuhailla jotain erikoista. Mutta tämä on toki makuasia, mitä arvostaa. Joku haluaa maksaa hyvästä sijainnista, kahviloista, elokuvista, taidenäyttelyistä, ravintoloista. Minä käytän rahani eri asioihin: minua ilahduttaa esimerkiksi tilava koti ja suuri lasitettu terassi ulkotakkoineen sekä hyvät ulkoilukamppeet, joilla räntäsateessakin on kiva olla. Jonkun mielestä turhaa materiaa, minulla kuitenkin aktiivisessa käytössä. Jotain ihmistä miellyttää ravintolailta kavereiden kanssa, ensin syömään ja sitten yökerhoon. Minuakin muutaman kerran vuodessa, mutta enemmän minua innostaa lauantai-illan ruokakokeilut ja kokkailu suuressa ja käytännöllisessä keittiössämme, sitten iso porukka ystäviä syömässä suuren pöydän ääressä. Loppuilta juodaan viiniä, saunotaan ja parannellaan maailmaa. Katettu paljukin lämpiää kelillä kuin kelillä.

Kokemukseeni voi osittain vaikuttaa se, että asun ruuhka-Suomi-kolmion sisäisellä maaseudulla, ja käyn kaupungissa töissä. Viikonloppuisinkin on helppo lähteä taidenäyttelyyn, baariin tai erikoisliikkeisiin, jos siltä tuntuu. Maalla asuminen voi tarkoittaa niin monenlaista elämää, vaikka joillain tällä palstalla on asiasta hyvin mustavalkoinen kuva. Meillä on lähimpään kouluun ja kauppaan 5 km matkaa, mutta katuvalottoman hiekkatien päässä ollaan. Kokemukseni voisi olla toisenlainen, jos lähimpään kauppaan olisi puolen tunnin ajomatka ja lapset joutuisivat nousta viideltä kouluaamuina. Varmasti hyvätkin puolet löytyisivät, mutta arki voisi olla käytännössä hankalaa.

Muutimme ihan landelle. Aluksi meni hyvin. Sitten alkoi tuntua raskaalta. Talvien pimeys ja lumityöt, lasten kuskaaminen.

Muutimme pienen kaupungin syrjäiseen taajamaan. Nyt on hyvät puolet molemmista.

Halpa, iso asunto, syrjässä. Vieressä kuitenkin katuvalot, kevyen liikenteen väylä ja bussireitit. Lapset pääsee bussilla ja mopolla harrastuksiin ja kavereille. Kaupungin palvelut järkevän matkan päässä. Oma koti kuitenkin väljällä alueella jolla erilaista asuntokantaa uusista omakotitaloista, asunto-osakeyhtiöihin ja puutarha ja ratsastusyrittäjiä.

Hyvä kompromissi.

Vierailija kirjoitti:

Miten olette ratkaisseet työntekemisen, te maalle muuttaneet? Muuttaisimme heti maalle, jos työssäkäynti onnistuisi julkisilla jotenkin Helsinkiin tai maalta saisi töitä. En erään sairauden vuoksi saa ajokorttia, mutta noin muuten se sairaus ei haittaa elämääni. Eli julkisilla on pakko kulkea, oma auto ei ole vaihtoehto. Olen hakenut töitä ns. maalta eri paikoista kolme vuotta, en ole saanut. 

Tutki pitkän matkan bussireittejä. Itse esimerkiksi asun Helsinki-Turku-reitin varrella pikavuoropysäkin läheisyydessä. Tällä reitillä ainakin kulkee suunnilleen tunnin välein busseja molempiin suuntiin. Yöllä harvemmin, mutta keskellä yötäkin pääsee. Erilaisia sarjalippuja myydään. Kannattaa miettiä, millä puolella Helsinkiä oma työpaikkasi sijaitsee, ja siitä ruveta pohtimaan, minkä reitin varrelta kannattaa taloja katsella. Nämä "oman reittini" pikavuoropysäkit ovat ainakin olleet muuttumattomia jo iät ja ajat, ja liikennemäärät ovat suuria, joten riski siitä, että oma reitti lopetettaisiin, lienee pieni kaikkien suurempien kaupunkien ja Helsingin välisillä reiteillä.

Olen kotoisin pikkupaikkakunnalta, 20km isosta kaupungista.

Asuttiin helsingissä, kun aloin odottaa esikoista. Muutimme maalle, 35km kaupungista ja tuo oli oikeasti aika maaseutua verrattuna edes lapsuudenkotiini.

Kestin vajaan vuoden, sitten muutettiin takaisin kaupunkiin. Kaipasin liikaa sitä, että on elämää ympärillä ja kaikki lähellä. Tosin nyt kun lapsi alkaa olla eskarilainen, olen miettinyt muuttoa pienemmälle paikkakunnalle, missä lapsen olisi turvallista liikkua yksin. Maalle en silti missään tapauksessa palaa.

Mulla ei varsinaisesti kaupungista maalle muuttamisesta ole kokemuksia, mutta 15-vuotiaaksi itse ihan metsässä asuneena voin todeta, että omalla kohdalla oli todella kurjaa asua kaukana kaikesta ja kaikista lapsena ja nuorena. Äidin mielestä oli mukavaa käydä metsässä lenkillä, minusta portailta alkava pystymetsä tuntui vankilalta. Tosi hankala oli järjestää kavereita kylään tai itse päästä kavereiden luokse siinä, missä taajamassa (10 km meiltä) asuvat kaverit hengasivat toistensa luona jatkuvasti. Toivoin aina, että pääsisin asumaan kylälle ja saisin asua kuin muutkin ihmiset. Harrastusmahdollisuudet oli todella rajalliset, keskikokoisessa naapurikaupungissa 40 km päässä olis jotain erikoisempaa voinut harrastaa, mutta kuka sinne olisi kerennt kuskata jatkuvasti. Miettikää siis luonnon helmaan hinkuvat myös lastenne kannalta asioita, onko heistä yhtä ihanaa muuttaa jumalan selän taakse, jotta te saatte katsella tähtiä iltaisin. Nykyisin asun esikaupungissa omakotitalossa ja viihdyn mainiosti, kun on oma rauha mutta katuvalot, paikallisbussi kulkee läheltä, lasten koulumatka on vain reilun kilometrin jne.

Vaikka asuin kaupungin laidalla okt:ssa, alle 100km pääkaupungista, kannatti muuttaa napapiirille reilut 6v sitte. Vaikka sen jälkeen onkin tullut avioero, mutta se olikin lasten syntymän jälkeen paras asia elämässäni (siis se ero -paradoksaalista kyllä) pääsin epävakaasta persoonasta eroon.

Täällä on harrastukset, ystävät, jne. Toki ystäviä on Etelä-Suomessakin, mutta lentokone ja juna vie sinne tarpeen vaatiessa. Käyn siellä pari kertaa vuodessa jos tarve vaatii.

Muutin Tampereelta kauas maalle ja olen viihtynyt. Pidän metsässä kävelystä ja siellä olemisesta ja leikkimisestä lasten kanssa. Ranta on lähellä ja siellä olemme myös usein. Luonto on tullut meille tärkeäksi, maisemat kotimme ikkunoista on kauniit ja eheyttävät. Ilma on puhdas. On tilaa asua ja olla. Mahtuu ääntä ja elämää. Iso kynnys olisi kyllä muuttaa takaisin kaupunkiin.

Tämä on nyt ohis, mutta pakko on kysyä lapsiperheiltä, että mitä sitten teette kun lapset kasvaa? Kuskaatte harrastuksiin kaiket illat? Entä lasten sosiaalinen elämä? Kaikki on kaukana. Yläasteen jälkeen moni joutuu muuttamaan opiskelun perässä jo 16-vuotiaana kotoa pois. Liian aikaista minusta. Nämä asiat mietityttää.

(Toivoisin kiihkottomia vastauksia )

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei varsinaisesti kaupungista maalle muuttamisesta ole kokemuksia, mutta 15-vuotiaaksi itse ihan metsässä asuneena voin todeta, että omalla kohdalla oli todella kurjaa asua kaukana kaikesta ja kaikista lapsena ja nuorena. Äidin mielestä oli mukavaa käydä metsässä lenkillä, minusta portailta alkava pystymetsä tuntui vankilalta. Tosi hankala oli järjestää kavereita kylään tai itse päästä kavereiden luokse siinä, missä taajamassa (10 km meiltä) asuvat kaverit hengasivat toistensa luona jatkuvasti. Toivoin aina, että pääsisin asumaan kylälle ja saisin asua kuin muutkin ihmiset. Harrastusmahdollisuudet oli todella rajalliset, keskikokoisessa naapurikaupungissa 40 km päässä olis jotain erikoisempaa voinut harrastaa, mutta kuka sinne olisi kerennt kuskata jatkuvasti. Miettikää siis luonnon helmaan hinkuvat myös lastenne kannalta asioita, onko heistä yhtä ihanaa muuttaa jumalan selän taakse, jotta te saatte katsella tähtiä iltaisin. Nykyisin asun esikaupungissa omakotitalossa ja viihdyn mainiosti, kun on oma rauha mutta katuvalot, paikallisbussi kulkee läheltä, lasten koulumatka on vain reilun kilometrin jne.

Eihän 10 km polkupyörällä ole terveelle nuorelle mitään. Tai talvella suksilla tai potkukelkalla. ;=)

No haloo, onhan kaupungeissa muutakin kuin kerrostalot keskustassa. Asun omakotitalossa Espoossa, metsän eläimet juoksee takapihalla, lyhyet matkat töihin ja harrastuksiin, palvelut lähellä, naapurusto kuin pieni kylä jossa tunnetaan naapurit, omalla pihalla oma rauha. Polkupyörällä voi hurauttaa meren rantaan uimaan. En voi parempaa keksiä.

Olen viettänyt lapsuuteni pk seudulla. Sittemmin muutin pieneen kaupunkiin. Hankimme talon maalta. Ihana talo yli 200 neliötä. Pihaa 4000.

Hirvee duuni.. kaikki vapaa aika meni aina kotiin ja pihaan. Mikään ei koskaan ollut hyvin. Esim ikkunoita en jaksanut yhtenäkään vuonna pestä kaikkia...

Muutimme kaupunkiin. 100m2 pienempi talo. Pieni piha. Ihanaa kun ei ole koko ajan hommaa. Jos vaikka maito tms loppu niin kauppa 5 min kävelymatkan päässä.

Rauhallisuuskin on suhteellista. Maalla oli niin uteliaat ihmiset, että ahdisti. Yksi naapuri soitti öisin musiikkia. Yksi teki peltotöitä yöllä.. enemän on ollut rauhaa tässä kaupunki lähiössä kuin Maalla

Me asutaan sillä tavalla ideaalilla paikalla et asutaan kyllä maalla, todellakin omassa rauhassa, mutta kaupunkiin on "vain" 5 km matka. 10 000 asukkaan pikkukaupunki tosin, muťta todella hyvät palvelut ja harraatusmahdollisuudet. 30 km päässä onkin sit suurempi kaupunki kauppakeskuksineen ym.

Ite en keskuskaupungille lähtis enää mistään hinnasta, rakastan tätä omaehtoista elämää maalla ja omassa rauhassa. Olen lasten kanssa kotona ja pitkälti päivät kuluvat omisda pienissä piha-askareissa ja kotihommissa. Kuitenkin käydään kavereilla kylässä ja perhekerhoisssa yms. viikon aikana.

Puuhaahan täällä riittää niin paljon ku jalsaa tehdä mut jotenki elämä on merkityksellisempää täällä ja hommat saa hoitaa ja suunnittella kuitenkin omaan tahtiin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt ohis, mutta pakko on kysyä lapsiperheiltä, että mitä sitten teette kun lapset kasvaa? Kuskaatte harrastuksiin kaiket illat? Entä lasten sosiaalinen elämä? Kaikki on kaukana. Yläasteen jälkeen moni joutuu muuttamaan opiskelun perässä jo 16-vuotiaana kotoa pois. Liian aikaista minusta. Nämä asiat mietityttää.

(Toivoisin kiihkottomia vastauksia )

Tuo lasten tilanne oli toinen suuri syy, miksi muutimme kaupunkiin, toinen oli pitkät matkat, kahden auton tarve.

Aina sai olla lapsia kuskaamassa, kaikki harrastukset olivat kuntakeskuksessa tai isossa kaupungissa. Arkisin ei ehtinyt rauhoittua ollenkaan. Tuosta ajasta en muista muuta kuin aamulla pimeässä liikkeelle, iltahämärässä takaisin, lapset harrastuksiin, odottelua, kotiin ja nukkumaan.

Voi maalata vaikka kuinka ihanan kuvan istumassa aitan portailla linnunlaulua kuunnellen. Tosielämä on yhtä autossa istumista.