Onko täällä muita, jotka eivät ole hyviä missään?

Ap:n aloituksesta huomasin lähinnä sen että hän kertoi itsetuntonsa olevan huono koska ei ole hyvä missään, mutta että "ei viitsi ponnistella minkään eteen -- vaan menee sieltä mistä aita on matalin".

Ap siis haluaisi olla hyvä jossain, että muut arvostaisivat häntä, mutta tunnustaa ettei edes yritä olla hyvä missään vaan luopuu jo alkumetreillä eikä ponnistele. Ap:llä on siis asenneongelma, ei niinkään osaamisongelma (hänhän ei ole yrittänyt kunnolla mitään, joten hän ei edes tiedä onko hyvä jossain).

Ap:n pitäisi tehdä asioita siksi että hän itse pitää niistä (ei siksi että voisi brassailla muille) ja jos jotain tekee, se kannattaa tehdä hyvin ja täysillä. Mitäs jos, ap, lähtisit harrastamaan jotain sellaista, jolla ei voi sosiaalisesti briljeerata, mutta josta saisit nautintoa itse?

Ja sitten valitse joku toinen asia (työhön tai opintoihin yms. liittyvä), johon lupaat itsellesi satsata kunnolla etkä mennä riman ali. Kunet menet ali siitä mistä aita on matalin, se tarkoittaa että varmistat sen ettet tavoittele kuuta ja epäonnistu siinä, pysyttelet mukavuusalueellasi. Epäonnistuminen ja virheiden tekeminen on kuitenkin kaiken oppimisen a ja o.

Äläkä ajattele mitä muut sanoisivat tekemistäsi vaan mieti miltä sinusta itsestäsi tekeminen tuntuu, mistä pidät, ja mikä on vaikeaa, ja miten voisit parantaa osaamistasi. Opinto- tai työasioissa osaamisensa parantamiseen voi yrittää löytää jonkun mentorin, joka kannustaisi sinua. Minusta sinä juuri tarvitset jonkun joka tsemppaisi sinua uskaltamaan ottamaan haasteita. Mutta se minkä voisit heti itse laittaa kohdalleen on se asenne -- kuka kissan hännän nostaa, ellei kissa itse?

Saliere oli niin lahjakas, että ymmärsi kuinka nero Mozart on ja kuinka paljon vähemmän nero hän oli itse. Tämä oli Salierin tragedia. Suurin osa ihmisistä ei edes ymmärrä kuinka nero Mozart on, joten suurinta osaa ihmisistä se ei vaivaa niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Heihoi. Täällä yksi. Mä toisinaan innostun jostain ihan pirusti ja sitten hingun, että mä osaan, mä olen hyvä. Sitten tulee joku ja tekee saman asian puolessa ajassa ja pirun paljon upeammin.

Lannistaa.

Miksi se lannistaa? Eihän sen toisen tekemiset liity sinun tekemisiisi mitenkään. Jokainen tekee mitä tekee. Miksi sinun pitäisi olla parempi jossain, kuin joku toinen? Idea on nauttia tekemisestä, eikä vertailla itseä muihin.

YES YOU MF CAN! AIGHT!

oman keskinkertaisuuden tajuaminen on vittumaista, toisaalta se on hyvin vapauttavaa ja joskus avain nerouteen...

Ihmisten välillä on ihan valtavat erot kyvyissä, tämän huomasi esim. kun oli teknillisessä korkeakoulussa. Mutta suurin osa ihmisistä on sellaisia keskivertoja. Ja hyvin harva ihminen on sellainen todellinen kyky oikein missään, pärjääminen elämässä perustuu enemmän työntekoon ja opiskeluun, ei huippulahjakkuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Samankaltaisia ihmisiä on valtavasti. Päteminen on se millä monet lahjattomat ihmiset pönkittävät itseään. Harjoittelevat niin kauan jotakin jolloin voivat sanoa olevansa "decent " jossakin. Älä siis huoli, meitä muitakin on ihan samassa veneessä!

-Kylie Santerikoskelta

:DDD

Ymmärrätköhän kuinka paljon joku Tiger Woods vaikka on harjoitellut? Taito on 95% harjoittelua ja 5% lahjakkuutta. Lähes kuka vaan normaaliälyinen voi olla todella hyvä lähes missä vaan.

Esimerkiksi juuri golfareilla tilanne on niin paha, että jos haluaa huipulle, niin normaalia lapsuutta ei voi elää. http://www.ess.fi/urheilu/Urheilu/art2381284

Sama on muissakin asioissa, joita voi harjoitella käytännössä loputtomasti elimistön siitä juurikaan kärsimättä. 

Vaikka pääsin alalle, jolle on hankala noin vain mennä, niin silti ajatuksissani kummittelee alemmuudentunne. Kaikki pääsykokeissa tuntuivat olevan parempia, tekevän paremmin asioita ja sillein. Kuvittelen, että minut otettiin sisään säälistä. Luuserimainen olo, kun en päässyt sinnekään ensimmäisellä kerralla sisään.

Luulen, että minulla on alemmuuskompleksi ja haluan pois siitä.

Miten pääsisin lopullisesti eroon "olen luuseri" tyylisistä ajatuksista?

Minä olen. En osaa tosiaankaan mitenkään erityisen hyvin mitään, erikoislahjakkuuksista puhumattakaan. Tai no, ehkä olenkin erityisen hyvä siinä, etten ole tehnyt itselleni mitään numeroa tavallisuudestani ja keskinkertaisuudestani. On ihan jees  olla perus.

Joo, tää on tuttua. Olen sosiaalisesti tosi kömpelö, mulla on vaikeuksia aina ryhmässä ja välillä kahdestaankin jutellessa, saan paljon outoja katseita tai jään kokonaan huomiotta ryhmissä. Vuoroin en keksi mitään sanottavaa ja sitten sanonkin kaikkea vaivaannuttavaa/outoa/hölmöä, oloni on koko ajan jonkin verran kiusaantunut. Kirjallinen ilmaisu on ihan hyvää joskus harvoin, muttei kuitenkaan erityisen hyvää. Piirtäminen onnistuu vain mallista tunnistettavasti, uutta en osaa luoda ellen sitten jotain abstraktia.

Muistini on ihan onnettoman huono. Olen laiska ja motivaationi suunnilleen kaiken vaivalloisen suhteen on olematon kun henkisesti olen jotenkin aivan lytätty, minua on haukuttu paljon kouluympäristössä ja itseään on vaikea puolustaa kun on pitkät piuhat ja sosiaalisestikin on aika avuton. Olen ihan uskomattoman hidas oppimaan, ala-asteellakin ehkä 4. luokalla opettaja kiukustui ja haukkui tyhmäksi, kun en vaan oppinut matikassa uusia asioita. Toisaalta, kuudennella luokalla voitin matikkakilpailun. Mutta sitten taas 7. luokalla putosin piiitkäksi aikaa kärryiltä kun kirjaimet tuli mukaan laskuihin, eli en ole mitenkään matemaattisesti lahjakas :D

Avaruudellinen hahmotuskykyni on surkea, näkyy testeissä ja liikenteessä, sekä uusiin paikkoihin suunnistaessa. Kielistä englanti oli helppo oppia mutta minulle melkein mahdotonta ääntää lähellekään oikein, en tiedä miksi. Ruotsia en ikinä oppinut tai venäjää, vaikka yritin kyllä. Olen myös kömpelö, rytmitajuton, lauluni kuulostaa kamalalta ja kai näitä muutakin keksisi mutta eiköhän tässäkin ole jo riittävästi esimerkkiä. Sosiaalinen kömpelyys on kuitenkin se mikä harmittaa eniten, kun olisi kiva saada ystäviä joiden kanssa onkia/pelata tennistä/kokeilla uusia juttuja. Kaveriporukoita en kaipaa, mitä mä niiden kanssa voisin edes tehdä kun mykistyisin aina :D

Vierailija kirjoitti:

Vaikka pääsin alalle, jolle on hankala noin vain mennä, niin silti ajatuksissani kummittelee alemmuudentunne. Kaikki pääsykokeissa tuntuivat olevan parempia, tekevän paremmin asioita ja sillein. Kuvittelen, että minut otettiin sisään säälistä. Luuserimainen olo, kun en päässyt sinnekään ensimmäisellä kerralla sisään.

Luulen, että minulla on alemmuuskompleksi ja haluan pois siitä.

Miten pääsisin lopullisesti eroon "olen luuseri" tyylisistä ajatuksista?

Asennetta voi muuttaa. Ilmeisesti aika paljon perustuu siihen mitä psykologit sanovat "sisäiksi puheeksi". Mitä kerrot itsestäsi itsellesi?

Ensiksi koet olevasi huonompi kuin muut vain koska "siltä tuntuu" mutta sulla ei ole oikeastaan todisteita. Se ettet ekalla kerralla päässyt sisään ei merkitse mitään, koska toisella kertaa pääsit. Laita eka kerta jännityksen piikkiin. Tai sitten kehut kuinka paransit osaamistasi ekasta kerrasta toiseen. Huomaatkos? Joka asian voi selittää rakentavalla tavalla.

Ja jos joku toinen tekee jonkun jutun paremmin kuin sinä, koita seurata mitä hän tekee ja miten ja harjoittele samaa itse.

Ihminen joka viestittää itselleen että "olen luuseri" ei ole kyvytön vaan hänen ongelmansa on enemmänkin pelko epäonnistua. Jos pystyt siirtämään sisäisen puheesi pois epäonnistumisen pelosta ja keskittymään osaamisesi kehittämiseen, niin se voisi auttaa. Sun sisäinen puhe näyttää ajattelevan opintojasi kilpailuna muiden kanssa siitä kuka on paras, voittaja ja kuka on luuseri -- mutta todellisuudessa olet hankkimassa itsellesi ammattia, joten se kilpailu tapahtuu todellisuudessa itsesi kanssa. Mihin asetat kunnianhimosi: sabotoitko oman onnistumisesi vai uskallatko yrittää olla paras itsesi?

Vaikka vertailu on vaikea välttää opinnoissa, koita kuitenkin siirtää sisäinen puheesi itseesi, niin ettet keskity muiden onnistumisiin omana häviönäsi vaan mahdollisuutena oppia itsekin jotain kaverilta. Monet taidot ovat opittavissa. Älä tuhlaa energiaa oman luuseriutesi miettimiseen vaan taitojesi kehittämiseen.

Tärkeätä olisi myös hahmottaa että tässä on menossa sun oma juttu, kukaan muu ei suorita sun opintoja sun puolesta vaan se on täysin sun omilla hartioilla. Kasvata paksumpi nahka ja opettele ottamaan vastaan rakentavaa kritiikkiä. Kritiikki ei ole vasara jolla sut hakataan maanrakoon vaan enemmänkin keppi jolla sua lätkäistään pyllylle että menet oikeaan suuntaan, kritiikki on porras jonka kautta pääset eteenpäin.

Ja jos tunnet ketään vanhempaa opiskelijaa tai henkilökuntaan kuuluvaa oppilaitoksessasi, niin uskalla kysyä epävirallisesti apua vaikka ensin johonkin selkeään ongelmaan. Monet voivat suostua lukemaan jonkun tekstin ja antamaan kritiikkiä siitä.

Jokaisen taidoistaan epävarmaan paras kaveri on myös internet: varsinkin opintojen suhteen löytyy USA.laisista sivustoilta vaikka mitä neuvoja kun hakee vaikkapa "How to ..." Monilla oppilaitoksilla on selkeitä ohjeita ja oppaita sivustoillaan.

Älä siis ajattele "Miksi olen näin huono, luuseri?" vaan "Mitä voisin tehdä, jotta olisin parempi?"

Ja muista myös kehua itseäsi itsellesi kun onnistut jossakin. Anna itsellesi posiitivista palautetta. Opettele näkemään oma osaamisesi realistisesti, ei niin että "toivoisin olevani sellainen ja tälläinen, voi ei, mutta olen vaan luuseri, joten ei kannata edes yrittää" vaan "kirjoitustaitoni on heikko, mitenköhän voisin parantaa sitä, harjoittelenpa tätä ja tuota:"

En halua vähätellä, mutta kuulostaa siltä että olette ihmisiä, joilla on äärimmäisen alhainen sinnikkyyden taso. En itsekään ole luontaisesti hyvä kuin matematiikassa (sitä en edes tarvitse ammatissani juurikaan) ja kaikessa muussa olen tullut "hyväksi" ankaralla harjoittelulla. Olen oppinut siedettävästi laulamaan, esiintymään, soittamaan paria instrumenttia, maalaamaan jne. Missään en ole ylivertaisen hyvä, mutta noista harrastuksista nautin ja olen ylpeä saavutuksistani. Paljosta on varmasti kiittäminen sitä, että vanhempani "pakottivat" harrastamaan ja jopa menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja haastamaan itseänu. Jotain hyvää jopa minunkin muuten melko kelvottomat vanhemmat ovat tehneet kasvatuksen suhteen :D

Itse olen kanssa sellainen ei-missän-hyvä, enemmänkin kaikessa keskiverto...

Olen päättänyt suhtautua asiaan niin, että loppupeleissä moni asia on täysin opeteltavissa, vaikkei erikoisia lahjoja olisikaan. Ei nyt ehkä taiteilijaksi voi lahjaton tulla, mutta ihan hyväksi jotta maalaamisesta voi itselleen iloa hankkia. Ihan hyväksi matikassa. Ihan hyväksi monessa eri asiassa, harjoittelemalla paljon. Ei siinä ehkä loistamaan pääse, mutta ei tartte itseään surkutellakaan. Keskivertoa paremmaksi kun harjoittelee muutamassa asiassa, niin johan siinä jo itsetunto paranee. 

Vaatiihan se töitä, kun ei ole luonnonlahjakkuus, mutta monet asiat on ihan opeteltavissa ainakin hieman keskivertoa paremmaksi.

Minulla ei ole kielipäätä, en ole taiteellinen luonnonlahjakkuus enkä matemaattinen nero. Mutta olen silti opiskellut useita kieliä ihan kohtuulliselle tasolle, olen opetellut ihan hyväksi vaikkapa käsitöissä ja olen alalla jossa matikka ja kemia on isossa roolissa. Harjoittelua vaan tarpeeksi. Ei pääse loistamaan, mutta pärjää mukavasti. Vaatii enemmän työtä kuin luonnonlahjakkuuksien tarttisi käyttää, mutta kuitenkin :)

Sama täällä. En ole edes oikein kiinnostunut mistään. Vapaa-aika kuluu lenkeillen ja salilla käyden, mutta sekin on vain sellaista itsestä huolta pitämistä, enkä voisi esimerkiksi kuvitellakaan harrastavani mitään kilpaurheilua.

Ehkä eniten tässä maailmassa kadehdin niitä ihmisiä, joilla on paloa jotain asiaa kohtaan ja ovat kutsumusammatissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän se omakin ongelma on.

Ne alat ja alueet, jotka itseäni kiinnostavat ovat juuri niitä, joissa olen sysihuono. Muissa olen sitten korkeintaan alempaa keskitasoa, eikä tuo taso nykypäivänä riitä mihinkään. Kykyni riittäisivät ehkä kivenhakkaajaksi, mutta siinäkin iskisin lopulta itseäni lekalla varpaaseen.

Sinussa on varmasti kykyjä, tiedän sen. Uskalla alkaa harrastamaan, opit varmasti vaikka mitä ihanaa, ja pääset ilmaisemaan itseäsi! Halit SUlle"

Eipä onnistu harrastuksetkaan. Kokeilin neuloa lapaset, tuli villahousut.

Vierailija kirjoitti:

Kun aloittaa uuden asian opettelun, sen ei kuulukaan tuntua helpolta. Tuntemus muuttuu aikanaan, kun aivosi hauduttelevat asioita. Tulos voi yllättää. Ei kannata missään tapauksessa lannistua siitä, että aluksi ei osaa jotain. Et tietenkään osaa, ennen kuin olet harjoitellut. Kannattaa vaan ruveta kokeilemaan erilaisia juttuja ja antaa niille aikaa. Pikkuhiljaa voi löytyä asioita, mitkä alkavat kiinnostaa ihan luonnostaan, ja silloin oppii parhaiten kun jokin kiinnostaa oikeasti.

Eihän kaikkien edes tarvitse mitään osata. Se voi vain olla omalle mielenterveydelle hyväksi, kun etsii ja löytää asioita, joiden kanssa voi puuhastella. Toivotan onnea ja jaksamista etsintään!

Osaamattomuudella vain ei oikein pärjää elämässä. En päässyt minnekään opiskelemaan, koska en osaa, enkä ymmärrä. Sinne minne otettiin ilman pääsykokeita pääsin ihme kyllä, mutta opiskelu oli sitten mahdotonta, koska kaikki oli kuin hepreaa olisi yrittänyt kolmen promillen kännissä opetella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin, alleviivaan edellistä.  Todella hieno tunne kun kaiken ikänsä saanut kuulla ei susta mihinkään oo, sitten havaitsee minähän osaan!

Kärsivällisyys ratkaisee, koska periaatteessa kaikkien mahdollista osata ihmiselle mahdollinen.

Sinusta on vaikka mihin, älä ikinä unohda sitä. Sinä osaat, olet selviytynyt lannistajien ilmapiiristä voittajaksi!

Olen niin ylpeä sinusta, ja ihailen Sinua! :)

Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin, alleviivaan edellistä.  Todella hieno tunne kun kaiken ikänsä saanut kuulla ei susta mihinkään oo, sitten havaitsee minähän osaan!

Kärsivällisyys ratkaisee, koska periaatteessa kaikkien mahdollista osata ihmiselle mahdollinen.

Sinusta on vaikka mihin, älä ikinä unohda sitä. Sinä osaat, olet selviytynyt lannistajien ilmapiiristä voittajaksi!

Olen niin ylpeä sinusta, ja ihailen Sinua! :)

Kiitos.

Olet hyvä!

Varmaa sellanen mikä kiinnostaa missä on huono kertoo periksiantamattomuudesta mut joku sitte joskus sanonu kuin p**ka on

Aina voi opiskella kieliä tai tehdä käsitöitä. Monet ompelukoneella tai virkkuupuikoilla tehtävistä on aika simppeleitä vaikka moni ei niitä osaakaan. Nykyään mainostetaan appeja joiden avulla voit opetella jonkin vieraan kielen, espanja ja ranska eivät ole poissa muodista koskaan.