Lue keskustelun säännöt.
raskauden keskeytys rv16
raisa
06.07.2017 |
Ultrassa selvisi sikiössä poikkeavuus, joka käytännössä tarkoittaa mulle käyntejä yliopistollisessa läpi raskauden, lepoa raskauden ajan, loppu odotus sielä, sektio, ja vauva leikattaisiin heti synnyttyään, suolet sikiöllä ulkopuolella. Riskit 10%... Olen myös muutama päivä sitten vuotanut vähän lapsivettä ja nyt jo pitää olla saikulla. Edeltävä raskaus meni hyvin, olin töissä vielä pari päivää ennen la. Ja synnytys oli helppo. En ihan tälläiseen oo varautunut nyt... Viikon sisään selviää löytyykö kromosonihäiriöitä, jos löytyy lääkärit puoltavat keskeytystä, mutta en tiedä olenko tosi itsekäs kun nyt jo mietin sitä keskeytystä, huono omatunto.
Kommentit (19)
Odota siihen saakka että kaikki selviää tarkemmin. Päätä vasta sitten. Vuoto kuulostaa sille että luonto saattaa myös tehdä päätöksen puolestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa ikävä tilanne. Voimia!
Itse ajattelen niin, että jos lapsen elämä ei tulisi olemaan elämisen arvoista, olisi keskeytys inhimillisempi vaihtoehto.
Et oo. Älä välitä muiden sanomisista,vaan teet,kuten itsestä tuntuu. Mä ymmärrän sua todella hyvin.
Voimia vaikeassa tilanteessa! Mulla ei ole antaa sulle vastausta, luota omiin tunteisiin. Keskustele ystävien, äidin, miehen, tms. kanssa keneen luotat. Nekään ei välttämättä osaa sulle vastausta kertoa, mutta puhuminen helpottaa.
Tuo että suolet ovat ulkopuolella on ihan hoidettavissa. Se kuinka kauan siihen menee, riippuu siitä kuinka paljon suolistoa on ulkona, mutta ei siis mikään pitkä prosessi.
Suosittelen miettimään aborttia vielä, koska vauvalla ei kuitenkaan ole mitään pysyvää sairautta tai kehitysvammaa. Eli vauva on täysin terve sen jälkeen kun suolet on saatu takaisin paikoilleen. Tietenkin eriasia jos joku kromosomihäiriö löytyy, mutta ei sitä kannata vielä miettiä.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo että suolet ovat ulkopuolella on ihan hoidettavissa. Se kuinka kauan siihen menee, riippuu siitä kuinka paljon suolistoa on ulkona, mutta ei siis mikään pitkä prosessi.
Suosittelen miettimään aborttia vielä, koska vauvalla ei kuitenkaan ole mitään pysyvää sairautta tai kehitysvammaa. Eli vauva on täysin terve sen jälkeen kun suolet on saatu takaisin paikoilleen. Tietenkin eriasia jos joku kromosomihäiriö löytyy, mutta ei sitä kannata vielä miettiä.
Tsemppiä!
Omalla pojalla oli gastroskiisi (eli osa suolistosta ja mahalaukku oli vatsanpeitteiden päällä). Sairaalassa jouduimme olemaan reilu 2 kuukautta, jonka aikana tehtiin kaksi leikkausta.
Poika täyttää pian 4 vuotta ja voi hyvin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatukset harhailee. Mietin eniten itseäni, olen yrittäjä ja töitä teen ilman vapaa päiviä, siitä saan virtaa. Nyt jo ahdistaa kun ei saisi olla töissä, itkettää ajatus olla monta kuukautta\vuosi 3tunnin ajomatkan päässä neljän seinän sisällä, ressata ja pelätä. Mietin myös miestäni ja 2vuotiasta poikaa onko heille oikein. Tuntuu että tulisi pojallekkin raskasta kun äiti yhtäkkiä uuden lapsen takia poissa ja vähemmän hänen kanssaan. Tiedän jo nyt näistä päivistä sanoa että masentaa kun en saa tunteitani purettua työntekoon. Oon vaan niin pettynyt kehooni tai oikeastaan kaikkeen kun itsestä tuntuu että nyt pitäisi toista vuotta jättää oma elämä narikkaan ja masentua! Tietenkin tälläisen ymmärrän ja eihän sille mitään olisi voinut jos edeltävässä raskaudessa olisi vasta lopussa huomattu tälläinen.. Kyllähän sitä ihmisestä ne hullunvoimat löytyvät mutta tässä vaiheessa haluaisi vaan mennä mistä aita on matalin...
Ap
raisa kirjoitti:
Ajatukset harhailee. Mietin eniten itseäni, olen yrittäjä ja töitä teen ilman vapaa päiviä, siitä saan virtaa. Nyt jo ahdistaa kun ei saisi olla töissä, itkettää ajatus olla monta kuukautta\vuosi 3tunnin ajomatkan päässä neljän seinän sisällä, ressata ja pelätä. Mietin myös miestäni ja 2vuotiasta poikaa onko heille oikein. Tuntuu että tulisi pojallekkin raskasta kun äiti yhtäkkiä uuden lapsen takia poissa ja vähemmän hänen kanssaan. Tiedän jo nyt näistä päivistä sanoa että masentaa kun en saa tunteitani purettua työntekoon. Oon vaan niin pettynyt kehooni tai oikeastaan kaikkeen kun itsestä tuntuu että nyt pitäisi toista vuotta jättää oma elämä narikkaan ja masentua! Tietenkin tälläisen ymmärrän ja eihän sille mitään olisi voinut jos edeltävässä raskaudessa olisi vasta lopussa huomattu tälläinen.. Kyllähän sitä ihmisestä ne hullunvoimat löytyvät mutta tässä vaiheessa haluaisi vaan mennä mistä aita on matalin...
Ap
Tiedätkö yhtään kuinka paljon suolistoa on vatsanpietteiden päällä Jos sitä ei ole paljoa niin ette joudu olemaan sairaalassa kauaa. Kaverini lapsella suolistoa oli vain vähän ulkona, ja pääsivät parin viikon jälkeen pois sairaalasta.
Jos joudutte olemaan kuukausia sairaalassa on se varmasti raskasta (vuotta ette joudu olemaan vaikka koko suolisto, mahalaukku ja maksa olisivat ulkona).
Mieti tulevaa lasta, joka kuitenkin on terve. Olisiko reilua viedä hänen oikeutensa elää?
Itse tiedät parhaiten mikä on sinulle ja perheellesi hyväksi. Suosittelen kuitenkin tekemään abortin vain jos olet oikeasti täysin varma ettet millään tulisi jaksamaan. Abortipäätöksen kanssa ei ole välttämättä helppoa elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti et tee aborttia. Ensimmäiset viikot/kuukaudet ovat varmasti raskaita, mutta sen jälkeen saatte jatkaa normaalia elämää.
Toivottavasti kromosomihäiriötä ei löydy. Jakselkaa!
Jos vauva on muuten kunnossa paitsi suoli ulkona, niin aika häijyä tehdä abortti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annatko esikoisesi adoptioon jos hän vaikka onnettomuudessa menettää jalan?
Vierailija kirjoitti:
Annatko esikoisesi adoptioon jos hän vaikka onnettomuudessa menettää jalan?
En!! Sanoin että kyllä ne hullunvoimat löytyvät kun tahtoa on, tunneside on jo sikiöön ja siksi tämä onkin vaikeaa mutta mun ajatusmaailmassa sikiö ja lapsi ovat kaksi eri asiaa. Jos pojallani nyt todettaisiin vaikea leikkaus ja se vaatisi 10vuotta mun jokapäiväistä hoivaa ja apua 24\7 en edes miettisi vaan asia olisi selvä että pysyn poikani tukena ja apuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Annatko esikoisesi adoptioon jos hän vaikka onnettomuudessa menettää jalan?
Ei ap vaikuta hirviöltä!! Älä anna moisten kommenttien vaivata!!! Taas joku joka vaan nauttii kun saa rv1 asti hakee saikkuu ja maata kotona kolme vuotta! On meitä muitakin jotka miettisivät tulevaisuutta monelta kantilta. Tuskin kukaa ilosta hyppii jos joutuu vasta syntyneen ensimmäisinä tunteinaan laittaa leikkauksee !!
Meillä ei selvitty vastaavassa tilanteessa kuin viikolle 22. Kotona pyttyyn.. Olisi ollut parempi tehdä abortti kun huomattiin jo viikolla 13. Voimia!!!
saru kirjoitti:
Meillä ei selvitty vastaavassa tilanteessa kuin viikolle 22. Kotona pyttyyn.. Olisi ollut parempi tehdä abortti kun huomattiin jo viikolla 13. Voimia!!!
Voi ei, ompa kamalaa. :(
Tuo on kuitenkin harvinaisempaa, suurin osa kyseisen diagnoosin saaneista selviää.
Ne suolet voi korjata. Teiniäidit-ohjelmassa oli taannoin Roosa-niminen äiti jonka tyttövauvalla oli gastroskiisi mutta vauvasta saatiin leikkauksen avulla ihan "ehta" vauva. Se äitikin sanoi jotenkin kauniisti että gastroskiisi on poikkeavuus, ei vamma.
Kannattaa miettiä sitä aborttia myös pitemmällä tähtäimellä, monissa tapauksissa se päätös on henkisesti raskaampi kuin mahdollinen sairaalajakso lapsen kanssa. Sitähän ei varmasti ennakkoon tiedä miten "toipuu" abortista, mutta kannattaa ottaa huomioon että siitäkin saattaa jäädä pitkäkestoisia/elinikäisiä 'traumoja" pääkoppaan. Varsinkim jos selviää että lapsi olisi kuitenkin saattanut voida myöhemmin elää tavallista elämää...
Olet luultavasti shokissa ja siksi ajattelet aborttia. Suolet saadaan korjatuksi kyllä. Töitä ehtii tehdä sitten myöhemminkin.