Kadunko suuresti myöhemmin, jos en lähde vaihtoon ulkomaille?

Voithan hakea vaihtoon, eikö seuraava lähtömahdollisuus kuitenkin olisi vasta kevätlukukaudella? Itse aikoinani meinasin lupaavan suhteen takia jättää hakematta, mutta onneksi hain kuitenkin, sillä suhde ei kestänytkään. Asunnon kanssa toki oli säätämistä ja muutenkin aika paljon järjestelyjä, mutta oli se sen arvoista kuitenkin. Ei sellaista kokemusta tule toista. Ulkomaille toki pääsee koska vain :)

Minä en lähtenyt, eikö kaduta yhtään.

Sinusta en tiedä, mutta itse varmaan katuisin. Tai ainakin voin näin kuusikymppisenä sanoa, että opiskelijavaihtovuoteni olivat aikoinaan aivan ratkaisevia kokemuksia elämässäni. Ilman niitä en olisi se, joka olen nyt, eikä elämäni olisi mennyt niin kuin se on mennyt.

Lähde.

Jos olisit kertonut, että kaikki kaverit lähtevät ja sua vaan ei kiinnosta, olisin sanonut, että jää kotiin.

Mutta jos sanot, että sua kiinnostaa mutku uus suhde ja mutku asunnot ja mutku kaikki vaiva niin sanon, että lähde. Käytännön asiat on vain käytännön asioita ja ne järjestyy kyllä (tekee muuten hyvää itsetunnolle, että saa asioita järjestymään ulkomailla) ja minkään ihmissuhteen vuoksi ei kannata ylipäänsä jättää hyviä kokemuksia väliin. Oli se sitten poikaystävä tai äiti.

Kannattaa lähteä. Kadut, jos jätät jonkun tyypin takia tällaisen jutun kokematta.

Se säätö on juuri sitä, mikä myös jää mieleen. Kuinka oli hankalaa, ja siitä selvisi.

Lähtisin ilman muuta.

Lähde, muuten kaduttaa vanhempana. Tästä äitiperspektiivistä: ketään lähtenyttä ei harmita, mutta kaikkia niitä jotka eivät lähteneet on jäänyt kaivelemaan.

Pelko ja jännitys taisi nyt kirjoittaa noi sanat, tuttu ja turvallinen on, no, tuttua ja turvallista. Jos turvallisuus on se, mitä haluat, älä lähde. Jos kuitenkin kutkuttaa ja kiinnostaa muukin kuin tuttu ja turvallinen, niin lähde. Sun elämä.

Itseäni harmittaa että lähdin. En alunperin ollut mitenkään järisyttävän kiinnostunut vaihdosta, mutta kun koko lähipiiri ja koulussa opettajat, opinto-ohjaajat jne puhui, että vaihto kannattaa, niin lopulta maisterivaiheessa päätin lähteä. Elämäni turhimmat kuukaudet. Jälkeenpäin mitään ei jäänyt käteen.

Olin toki asunut jo aiemmin parin vuoden ajan ulkomailla, joten käytännön asioiden säätö olo vähiten stressaavaa vaihdossa.

Ihmettelen, miksi vaihtoa hehkutetaan niin paljon. Omilta tutuilta nähtynä (ja mitä itse katsoin muiden vaihtareiden menoa) homma on aika paljon moikkaustuttujen keräämistä, matkustelua ja bilettämistä. Parikymppiselle varmaan ihan ok kokemus, myöhemmin ajanhukkaa.

Mua ainakin pitkään kadutti. Syyt lähtemättömyyteen olivat suunnilleen samat. Sitten kolmenkympin kriisissä oli pakko muuttaa ulkomailla ja nyt reilun viiden vuoden täällä asumisen jälkeen alkaa olla asia kuitattu, enkä enää harmittele. Eli lähde.

Mä en lähtenyt ja mun syyni oli käytännön asiat kohdemaassa ja avomiehen leikkaus (6kk sairausloma ja tarvitsi paljon apua). Nyt siitä mahdollisuudesta on n. 20 vuotta aikaa, kertaakaan en ole katunut ja sama mieskin on edelleen.

nosto

Kannattaa lähteä vaihtoon ilman muuta. Kyllä ne poika-/naisystävät tällä Suomessa odottavat. Ja jos eivät odota, niin anna olla.

Lähdin 18 v ja lähden 45 v:) Vaihtoaika oli yksi parhaista vuosistani.

Lähde. Aina voi palata.

Aloitus on viisi vuotta vanha.