Lue keskustelun säännöt.
Ennen kuin pääsen lähtemään kotoa on kaikki tarkastettava miljoona kertaa...kuinka päästä tästä?
Neuroosiluumu
06.07.2017 |
Moikka!
Mulla on ollut jo hetken seuraava tilanne kotoa lähtiessä:
- tarkastan onko uunin napit nollissa
- onko kahvinkeittimen johto irti seinästä
- onko jääkaapin ja pakastimen ovet kiinni
- onko telkkarin päävirtakytkin pois päältä ja tietokoneen johdot paljaalla lattialla
- onko kylppärin virtapistoke vapaa kaikista johdoista
- onko sauna päällä
Sitten lähtee uusi tarkastuskierros niin että otan jokaisesta tarkistuskohteesta valokuvan puhelimeen ja tämän jälkeen tarkastan kaiken vielä kertaalleen. Kun vihdoin pääsen lähtemään pitää ovea rytkyttää monta kertaa että se on varmasti kiinni. Pahimpina päivinä tarkastan paikat ehkä viiteen kertaan, ja tiedän että se on typerää varsinkin silloin kun tiedän etten ole käyttänyt kuin esim. kahvinkeitintä ja avannut jääkaapin aamulla. Jääkaapin ja pakastimen ovet ovat pahin jumi, tuijotan niitä ja hoen ääneen monesti että ne ovat kiinni ja sitten hengitän syvään, suljen silmät ja aukaisen ne, totean ovien olevan kiinni ja lähden tarkistamaan loput kohteet. En pysty lähtemään ilman tarkastamista moneen kertaan. Pelkään että jääkaapin ovi jää auki ja kaikki sulaa/tulee kamala sähkölasku tai jotain syttyy tuleen. Melko absurdia tuon tarkastumäärän kanssa mutta silti. Asun yksin joten nyt tämä käytös häiritsee vain minua mutta vuoden sisään olen muuttamassa yhteen mieheni kanssa jolla on lapsia enkä halua tartuttaa tätä heihin. Onko kellään kokemusta vastaavasta ja miten tästä pääsisi eroon tai ainakin niin että kertatarkistus riittäisi?
Kommentit (32)
Mulla on ollut lieviä oireita stressaavissa elämäntilanteissa.
En ole tarkistellut mutta soittanut perään esim lapselle. Onko kahvinkeitin päällä
Tv ja kaikki vedijohdot saa olla päällä. Ovet on auki (ei lukossa) aina
Samaan aikaan tuli pieni korkeanpaikan kammo
Sekin on helpottanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
minulla on auttanut se, että teen yhden kunnon tarkistuksen. Olen huomannut että uudelleentarkistuskierre alka aina jos tuntuu etten keskity tarpeeksi tai jokin ajatus harhauttaa.
1. Ensin tarkistan kaikki pikaisesti, sitten kannan tavarat ulos valmiiksi, jottei mikään keskeytä seuraavaa vaihetta.
2. Nyt tarkistan "virallisesti" huone kerrallaan. Sanon ääneen mitä näen, esim "irti on", "kiinni on". Kun huone on tarkistettu, katson sen oviaukosta vielä sisään ja totean, että "tarkistin tämän niin hyvin kuin osasin". En enää mene sinne, se on tarkistettu. Kun lopulta olen eteisen on tarkistanut, astun ulos tuijottaen koko ajan sisälle ja käyn läpi mielessä kaikki tilat: "tarkistettu, tarkistettu, tarkistettu".
3. Suljen oven. Tarkistan että ovi on kiinni: "ovi on kiinni. Ovi on niin kiinni kuin olla ja voi."
4. Hississä sanon itselleni, että "kaikki on nyt hyvin ja tarkistettu. Tein kaiken niin hyvin kuin pystyin. Jos nyt jotain meni väärin, niin en olisi voinut sitä estää tarkistamalla mitään uudestaan"
Jos sitten vielä tulee ahdistus, niin ajattelen että " no sitten talo palaa, taloyhtiö haastaa minut oikeuteen, joudun ikuiseen velkavankeuteen ja häpeän koko loppuelämäni. Elämäni tulee olemaan hirveää ja kaikki nauravat minulle." Ja sitten hyväksyn sen.
Hyväksi havaittu konsti huolestujille/tarkistajille on mini-check-list.
Eli pieni paperilista/post-it-papru,
johon rutiinilla rasti päälle kun on tsekannu sähkölaitteet, ovet, hanat, lukot.
Jos alkaa sitten huolestuttamaan että muistinko?, niin kuluvan päivän papru plarataan esiin.
Ap:lla on pakko-oireinen häiriö ei mikään neuroosi. Terapialla voi saada apua.
Tekstisi oli kuin minun kirjoittamani viitisen vuotta sitten. Tässä minun vinkkini lyhykäisyydessään:
- Psykoterapia --> jos on esim traumoja lapsuudesta, niiden selvittäminen ja läpikäynti voi auttaa
- Jokaisen huoneen läpikäynti kerrallaan ja sitten eteisessä voi todeta että nyt on jäljellä tyyliin keittiö uudestaan (vaikein) ja ovi (myös vaikea).
- Keittiössä asioiden tarkastaminen huolellisesti ja toteaminen tyyliin "tänään torstaina otin kahvinkeittimen pois seinästä". Tuo päivän sanominen on hyvä koska hississä kun muistelee oliko se eilen vai tänään kun otin kahvinkeittimen pois seinästä niin muistaa ehkä että se oli tänään koska on torstai.
- Itse myös totean "irti on, tsekkasin nyt tämän niin hyvin kuin osasin jne."
- Suosittelen valokuvausta/videointia viimeiseksi. Ikinä en ole näitä kuvia ja videoita tarvinnut, mutta auttaa että tiedän niiden olevan puhelimessani.
Kerrasta poikki - vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan samat jutut ku sulla. Oon tehnyt niin ,että ku oon esim. Tarkistamassa jääkaapinovea,niin sanon vaikka sanan auto. Sitten Leen vaikkapa tarkistamaan kahvinkeittimen ,niin sanon vaikka että punainen ,sitten meen ksttomaan makuuhuoneen ikkunan ja sanon vaikka,että kulkee jne. Eli jokaisena päivänä meen kattomaan yhden asian painan mieleen,että joku on kiinni ja sen jälkeen keksin jokaisen paikan kohdalla jonkun järkevän sanan,mistä voin muiden paikkojen jälkeen muodostaa järkevän asian..Mutta joka päivä niiden sanojen pitää olla eri,niin muistan paremmin,että oon ksttonut. Koska jos monta kertaa toistelen samoja sanoja ,niin en välttämättä muista sitä,et oonko jo sanonut sen tänään vai mietinkö eilistä. Tiiän et tää on hullua,mutta ainut tapa,miten pystyn elään tän kanssa.
Ihan kun mun näppikseltä koko teksti :o
Ja siis itsellä tuo alkoi vasta puoli vuotta sitten. Kiva tietää että on "kohtalotovereita". Inhottava vaiva tämä ja ajoittain nolokin jos joku näkee tarkistukset..
Onko kukaan päässyt näistä kokonaan eroon? Itse haluaisin kovasti :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Mulla kans varmistettava, että hanat kiinni, jääkaapin/pakastimen ovet varmasti kiinni ja hella nollilla. Ja ulko ovi kunnolla kiinni. Nyt tosin menee jo vähän paremmin että kerta riittää. Mutta joitakin vuosia oli niin että käännyin 10km autolla ajon päätteeksi takaisin, kun olin epävarma oliko ulko-ovi tosiaan kiinni :/
Voi kun tässä oliskin kyse järjestä.. Mulla kyse epäuskosta omia havaintoja kohtaan.. Joskus kun meinaan päästä ovesta ulos ilman tarkisteluja, mulle tulee mieleen että mitä jos tää onkin just se kerta jolloin pelkäämäni jutut jäivät päälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lausun mielessäni tai joskus ääneen tyyliin " uuni ja levyt ovat pois päältä nyt perjantaina 7.7. klo 7:50 lähtiessäni töihin"
Tällainen kuittaus päivämäärineen vähän selkeyttää mulle asiaa, koska muuten lähdettyäni saatan jäädä miettimään, että oliko se varmasti nyt tänään kun tarkistin levyt ym..
Tuttua tekstiä. Haluun jakaa vertaistukea. Tämä ongelma hidastaa arjen sujumista.
Aamulla kun lähden asunnostani pois, alkaa hellan tarkistelu. Koitan pitää mahdollisimman suurta etäisyyttä hellaan, etten vahingossa jotenkin tönäise levyä päälle. Vaikka olisinkin pitänyt pitkää etäisyyttä hellaan, hellan luota poistuessa päähäni tulee kummallinen ahdistus siitä, että mitä jos laukkuni osuikin hellan (ääh en nyt saa päähäni oikeaa nimeä) nipukkaan ja se meni päälle. Juoksen taas tarkistamaan asian ja jos edelleen olen epävarma tämänkin tarkistuskerran jälkeen asiasta, palaan tietysti takaisin tarkistamaan. Tämä loppuu siten, että saan päähäni taottua jotenkin, että ihminen, ei se ole millään voinut mennä päälle, joten voit poistua.
Ennen kuin astun ulos kämpästäni, tarkistan vielä kerran onko mulla avain mukana, joskus toisenkin kerran. Itse laitan avaimeni aina laukkuun. Se tuo edes vähän turvallisuuden tunnetta. Mutta silti saatan tarkistaa monta kertaa, onko avaimeni mukana, vaikka millään logiikalla se ei olisi voinut laukustani pudota.
Sitten kun olen jo pihalla, mieleeni tulee, että laitoinko asuntoni oven kiinni. Asun siis kerrostalossa. Riennän sisälle tarkistamaan, laitoinko oven kiinni. Samalla pidän kiinni avaimestani, ettei se varmasti putoa mihinkään.
Mä teen näiyä lähes kaikkia asioita, mitä on tässä annettu vinkkeinä, mutta ei auta. Kaikesta mulla on vaan sellanen olo, että mitä jos kuitenkin näin väärin tai muistan väärin. Se on ihan järjetöntä. Mulla ei edes ole ketään tuttu tehnyt tätä varmistelua, mulle van yhtäkkiä tuli ihan hirveä tarve tehdä sitä. Aina välillä on helpompi lähteä ja välillä vaikea. Mitä vähemmän stressiä, sen helpompi. Välillä oikeen tulee hiki kun katson hellan levyjä uudestaan ja uudestaan. Lisäksi pelkään että jos kosken niihin ne vahingossa menevät päälle, enkä tajua sitä. Lähtiessä kaikki akut pitää olla irti seinästä ja vedenkeitin ja pesukone. En tiedä miksi juuri nämä, jotenkin koen että niistä syttyy tulipaloja. Toinen on pesukoneiden hanat joiden on oltava kiinni. Ovi on myös paha, monesti kävelen portaat takaisin ylös katsomaan että se on kiinni. Kuvien ottaminen ei auta, ajattelen vain että kuvassa jokin näyttää olevan ok mutta kuva voi valehdella.