Lue keskustelun säännöt.
En kestä enää rahattomuutta ja työttömyyttä
06.07.2017 |
En enää iloitse mistään. Kaikki mihin menee rahaa ahdistaa. Ei ole nälkä eikä jano kun ahdistaa. Nukun todella huonosti ja heräilen koska ahdistaa raha ja tylsyys.
En minä tällaista elämää halunnut. Töihin en pääse enkä taaskaan päässyt opiskelemaan. En pääse elämässä mihinkään, viimeiset kaksi vuotta olen kituutellut työttömyystuella ja osa-aikatyöllä.
Nyt alkaa jaksaminen loppua, pitäis varmaan mennä lääkäriin. Ahdistaa vaan siihenkin menevä raha. Enkä tahtoisi mitään lääkitystä mutta en kyllä enää kestä ilmankaan. Olen täysin hyödytön, joka päivä toivon että kuolisin jo pois.
N22
Kommentit (70)
Toimettomuus ei ole kenellekään hyväksi. Toimeton ihminen tuntee itsensä turhaksi, loiseksi, ja tavallaan myös on sitä. Työtöntä ei arvosteta, eikä hän arvosta itseään. Se, että tekee jotain hyödyllistä (työ, opiskelu) nostaa omanarvontuntoa. Nyt sinulla on liikaa aikaa miettiä omaa surkeuttasi.
Eli sun pitäisi nyt ihan tosissaan miettiä, mihin voisit työllistyä, tai mihin voisit mennä opiskelemaan. Esim. monissa ammattikouluissa on melko matalalla rima, niihin pääsee vaikka peruskoulun arvosanat eivät ole hääppöset. Ihan varmasti sinullekin löytyy joku ala, jota pääset opiskelemaan. Kysele vaikka ammattikouluista peruutuspaikkoja, tai pyri syksyllä kouluihin, joissa alkaa opinnot vuoden alusta. Ei kannata odottaa seuraavaan kevääseen, vaan toimia sitä ennen. Tuo kierre on saatava katki.
Jokainen nuori tarvitsee ammatin, myös sinä. Hanki sellainen. Jos sinulla on joku unelma-ala, jota et ole päässyt nyt opiskelemaan, laita ne haaveet jäihin toistaiseksi ja palaa siihen asiaan sitten, kun sulla on ammatti ja parempi tilanne. Mutta nyt sun täytyy ihan oikeasti miettiä toimeentulosi kuntoon. Eli joku realistinen tavoite.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ap kuuntele näitä tanttoja. Sinussa ei ole mitään vikaa ja tiedän kyllä että yhteiskunnan asenteet tuppaavat olemaan melko ikäviä. Tsemppiä!
Hae opiskelemaan lähihoitajaksi jos ala yhtään tuntuu sellaiselta että voisit tehdä? Minä opiskelin lähihoitajaksi lähinnä siksi koska ala on ainut jolta pitkän työttömyyden jälkeen oli yleensä mahdollista saada töitä. Ammatti ei ole se ykköstoive, mutta on töitä ja tulee palkka tilille, ja siitä mielenrauha ettei ole sossun armoilla.
Sulla on vielä aikaa ja mahdollisuuksia. Itse olen työtön ja kouluttamaton nelikymppinen. Mietipä voiko tässä tilanteessa olla mitään positiivista tulevaisuudessa.
Sen voin sanoa, että tee päätöksiä, kokeiluja ja yrityksiä. Mitä tahansa paitsi älä päästä itseäsi jämähtämään. Tämä minun tilanteeni on yhtä helvettiä ja joka päivä kiroan olemassaoloani.
Investoi itseesi se minkä suinkin pystyt. Esim avoimen yliopiston kursseja, kansalaisopistoa jne. Nekin auttavat. Tosin varovainen saa olla määrän kanssa ettei työttömyystuet mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Toimettomuus ei ole kenellekään hyväksi. Toimeton ihminen tuntee itsensä turhaksi, loiseksi, ja tavallaan myös on sitä. Työtöntä ei arvosteta, eikä hän arvosta itseään. Se, että tekee jotain hyödyllistä (työ, opiskelu) nostaa omanarvontuntoa. Nyt sinulla on liikaa aikaa miettiä omaa surkeuttasi.
Eli sun pitäisi nyt ihan tosissaan miettiä, mihin voisit työllistyä, tai mihin voisit mennä opiskelemaan. Esim. monissa ammattikouluissa on melko matalalla rima, niihin pääsee vaikka peruskoulun arvosanat eivät ole hääppöset. Ihan varmasti sinullekin löytyy joku ala, jota pääset opiskelemaan. Kysele vaikka ammattikouluista peruutuspaikkoja, tai pyri syksyllä kouluihin, joissa alkaa opinnot vuoden alusta. Ei kannata odottaa seuraavaan kevääseen, vaan toimia sitä ennen. Tuo kierre on saatava katki.
Jokainen nuori tarvitsee ammatin, myös sinä. Hanki sellainen. Jos sinulla on joku unelma-ala, jota et ole päässyt nyt opiskelemaan, laita ne haaveet jäihin toistaiseksi ja palaa siihen asiaan sitten, kun sulla on ammatti ja parempi tilanne. Mutta nyt sun täytyy ihan oikeasti miettiä toimeentulosi kuntoon. Eli joku realistinen tavoite.
Minulla on jo lukio ja ammattikoulutus. Ammattikoulu on kyllä työllistymisen kannalta täysin turhaa, ainakin täälläpäin Suomea. Yritän lukea pääsykokeisiin, mutta alalle jonne haen on vaikea päästä.
Ainut vaihtoehto on tehdä merkityksetöntä, yksinkertaista keikkatyötä, joka parhaimmillaan johtaa entistä pahempiin raha ongelmiin. Valmennuskurssit pääsykokeita varten maksavat, joten niihin minulla ei ole varaa.
Tällä hetkellä tavoite on pysyä mahdollisimman vähällä ravinnolla hengissä.
Naama nimen kaltaisilla uutisilla voi todistaa piristyksen todeksi.
Ehkä suomenkieli on silti.
Tänään olin kotona. Eilen kotona.
Enköhän ole työtön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro vähän lisää, haitko korkeakouluun tai AMK:hon? Oletko hakenut useamman kerran samalle alalle?
Pystyisitkö miettimään mitään väylää, millä pääsisit lähemmäksi unelmaasi, esim. vaikka ammatilliset merkonomiopinnot -> tradenomiopinnot, lähihoitajaopinnot -> sairaanhoitajaopinnot.
Tai jos suinkin pystyisit, niin investoi avoimen yliopiston opintoihin. Jokainen suoritettu kurssi ja luettu kirja auttaa sua opiskelupaikan saavuttamisessa sillä unelma-alalla. Sulla on nyt pitkä aika lukea pääsykokeisiin, jos ala on korkeakoulussa opiskeltava. Tiedän että se on kallista, mutta pystyisitkö tinkimään mistään muusta? Olen ollut itsekin työmarkkinatuella, joten tiedän että tyhjästä on paha nyhjäistä, mutta miettiä voi aina...
Olet niin nuori vielä, että sun kannattaisi ehdottomasti ensisijaisesti yrittää kouluttautua, eikä hankkiutua jäädäksesi esim. pikaruokaravintolan kassalle tms. Ei sillä, että pitäisin sitä huonona ja se olisi ihan mainio työ tilanteeseesi esim. opiskelun ohessa. Mutta panosta siihen, että pääset jonnekin opiskelemaan mahdollisimman pian ja saat ammatin. Sillä turvaat tulevaisuuttasi kilpailun yhä koventuessa.
Tsemppiä ap! Olet arvokas ja sun todella kannattaa herätä joka aamu eikä heittää kirvestä kaivoon!
Olitkin vastannut toiselle jo sillä aikaa kun kirjoitin omaa viestiäni.
T:9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä ap kuuntele näitä tanttoja. Sinussa ei ole mitään vikaa ja tiedän kyllä että yhteiskunnan asenteet tuppaavat olemaan melko ikäviä. Tsemppiä!
Kyllä vaan kanssaihmistenkin mielestä on vikaa, monta ystävää olen joutunut hylkäämään jatkuvan vähättelyn takia. Kukaan ei kysy miten voin vaan olenko töissä.
Minun ikäluokassani n. 20% ei tule koskaan työllistymään vakituiseen työsuhteeseen. Minä taidan olla yksi heistä.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vielä aikaa ja mahdollisuuksia. Itse olen työtön ja kouluttamaton nelikymppinen. Mietipä voiko tässä tilanteessa olla mitään positiivista tulevaisuudessa.
Sen voin sanoa, että tee päätöksiä, kokeiluja ja yrityksiä. Mitä tahansa paitsi älä päästä itseäsi jämähtämään. Tämä minun tilanteeni on yhtä helvettiä ja joka päivä kiroan olemassaoloani.
Miksi et kiroamisen sijaan hae opiskelemaan? Kyllä vajaa viisikymppinenkin työllistyy kun on oikea koulutus ja asenne kunnossa. Tekemättä mitään, ei saavuta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vielä aikaa ja mahdollisuuksia. Itse olen työtön ja kouluttamaton nelikymppinen. Mietipä voiko tässä tilanteessa olla mitään positiivista tulevaisuudessa.
Sen voin sanoa, että tee päätöksiä, kokeiluja ja yrityksiä. Mitä tahansa paitsi älä päästä itseäsi jämähtämään. Tämä minun tilanteeni on yhtä helvettiä ja joka päivä kiroan olemassaoloani.
Miksi et kiroamisen sijaan hae opiskelemaan? Kyllä vajaa viisikymppinenkin työllistyy kun on oikea koulutus ja asenne kunnossa. Tekemättä mitään, ei saavuta mitään.
Heh. Vajaa viisikymppinen ei ikävä kyllä tule enää jatkossa työllistymään kuin korkeintaan yrittäjänä. Olen itse 40 enkä pidä realistisena sitä että lähtisin enää opiskelemaan edes pariksi vuodeksi, koska 42-vuotiaskin on alinta kastia nykyisin kaikkien niiden vastavalmistuneiden pari-kolmekymppisten kanssa "kilpaillessa". Heh.
Ei työtön ihminen ole mikään loinen, kuten ei muutkaan eläimet ole turhia vain siksi ettei ne ole tekemässä rahaa yritysjohtajille ja kuluttamassa luonnonvaroja loppuun. Työssäkäyvä ihminen voi olla pilaamassa lastensa tulevaisuutta pahemmin kulutuksellaan. Tämä siis tuolle yhdelle loisjankuttajalle. Aloittajalle, sullahan on osa-aikatyö joten et ole työtön, lisäksi ehdit kyllä opiskella vielä moneen kertaan (kuten nykyään joutuukin). Mene lääkärille, kuulostat että olet masentuneempi kuin tilanteeseesi nähden olisi normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vielä aikaa ja mahdollisuuksia. Itse olen työtön ja kouluttamaton nelikymppinen. Mietipä voiko tässä tilanteessa olla mitään positiivista tulevaisuudessa.
Sen voin sanoa, että tee päätöksiä, kokeiluja ja yrityksiä. Mitä tahansa paitsi älä päästä itseäsi jämähtämään. Tämä minun tilanteeni on yhtä helvettiä ja joka päivä kiroan olemassaoloani.
Miksi et kiroamisen sijaan hae opiskelemaan? Kyllä vajaa viisikymppinenkin työllistyy kun on oikea koulutus ja asenne kunnossa. Tekemättä mitään, ei saavuta mitään.
Heh. Vajaa viisikymppinen ei ikävä kyllä tule enää jatkossa työllistymään kuin korkeintaan yrittäjänä. Olen itse 40 enkä pidä realistisena sitä että lähtisin enää opiskelemaan edes pariksi vuodeksi, koska 42-vuotiaskin on alinta kastia nykyisin kaikkien niiden vastavalmistuneiden pari-kolmekymppisten kanssa "kilpaillessa". Heh.
Paitsi jos olet jossain erityisalalla kertakaikkiaan niin hyvä ja ahkera että kaikki muut jäävät toiseksi. Mieti, mikä on se ala missä sinä voisit loistaa, missä ovat lahjasi? Jokaiselle on annettu lahjakkuutta. Älä lyttää itseäsi pelkän iän takia. Jos olet hyvässä kunnossa mitä se ikä merkitsee? Eikä siitä iästä tarvitse tehdä numeroa, niin ehkä muutkaan eivät tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vielä aikaa ja mahdollisuuksia. Itse olen työtön ja kouluttamaton nelikymppinen. Mietipä voiko tässä tilanteessa olla mitään positiivista tulevaisuudessa.
Sen voin sanoa, että tee päätöksiä, kokeiluja ja yrityksiä. Mitä tahansa paitsi älä päästä itseäsi jämähtämään. Tämä minun tilanteeni on yhtä helvettiä ja joka päivä kiroan olemassaoloani.
Miksi et kiroamisen sijaan hae opiskelemaan? Kyllä vajaa viisikymppinenkin työllistyy kun on oikea koulutus ja asenne kunnossa. Tekemättä mitään, ei saavuta mitään.
Heh. Vajaa viisikymppinen ei ikävä kyllä tule enää jatkossa työllistymään kuin korkeintaan yrittäjänä. Olen itse 40 enkä pidä realistisena sitä että lähtisin enää opiskelemaan edes pariksi vuodeksi, koska 42-vuotiaskin on alinta kastia nykyisin kaikkien niiden vastavalmistuneiden pari-kolmekymppisten kanssa "kilpaillessa". Heh.
Paitsi jos olet jossain erityisalalla kertakaikkiaan niin hyvä ja ahkera että kaikki muut jäävät toiseksi. Mieti, mikä on se ala missä sinä voisit loistaa, missä ovat lahjasi? Jokaiselle on annettu lahjakkuutta. Älä lyttää itseäsi pelkän iän takia. Jos olet hyvässä kunnossa mitä se ikä merkitsee? Eikä siitä iästä tarvitse tehdä numeroa, niin ehkä muutkaan eivät tee.
Ei se erityisala ja -lahjakkuus löydy kun ihminen täyttää neljäkymmentä. Kyllä sen olisi pitänyt löytyä jo toistakymmentä vuotta aikaisemmin. Ainut millä vanhempi ihminen voi kilpailla samanlaisilla meriiteillä varustettua nuorempaa vastaan on elämänkokemus, mutta sitä harva työnantaja osaa ansioluetteloita selatessaan arvostaa. Siksi keski-ikäisten uudelleenkoulutus on yleensä ajanhukkaa. Pitää olla uudelle alalle hyväksiluettavaa kokemusta tai erityisosaamista, muuten nuoret menevät heittäen ohi.
Hei toveri!
En tiedä lohduttavatko sanani, muttet ole yksin. Olen 28-vuotias, asun seitsemättä vuotta yksin lemmikkieni kanssa ja hain neljä vuotta putkeen ammattikorkeaan. Kavereissa ja suvussa ei ole kaltaisiani, joten väkisinkin vertailin itseäni muihin ja oloni huononi. Tiedän mille alalle tahdon ja siksi hakeuduin muutamaankin työkokeiluun alalle, jotta voin näyttää aktiivisuuteni. Työkokeilu oli mukavaa, hyödyllistä, mutta samalla myös ihan kunnon duunia ilman työsuhteen etuja. Tulot kuitenkin paranivat enemmän kuin esim. palkkatuki-ja osa-aikatyössä. Sain myös työnantajilta ja työkavereilta vahvistuksen, että alavalintani on oikea. Tämä on hyvä meriitti kertoa mahdollisissa pääsykokeissa.
Voisitko sinä hakeutua esim. syksyllä työkokeiluun alkuun yhdeksi tai kahdeksi kuukaudeksi omaa alaasi liippaavalle työpaikalle? Ehtisit käydä lääkärissä ennen sitä ja nauttia myös kesästä. Olisit oikeammin "lomalla", kun syksyksi löytyisi joku etappi ja saisit kysyttäessä kertoa muutakin kuin työttömyytesi.
Illuusiota siitä, että kyllä paikka minullekin vielä löytyy, on ollut toisinaan vaikea pitää yllä. Ei oo tehnyt mieli nähdä ketään, kun ei ole ollut rahaa, eikä kukaan tunnu ymmärtävän. Aloin taas lukea, jotta pääsisin välillä irti omasta maailmasta, pidin päiväkirjaa ja mietin jonkun hyvän asian päivästä (joskus se oli hyvä voileipä tai lämmin suihku), pelaan myös pokemonia innostaakseni itseni kävelylle. Ne huijaa mieltä huomaamaan muitakin asioita ja virkistää salakavalasti :)
Sosiaalitoimistossa on myös nuoriso-osasto, jonka asiakkaaksi olisit luultavasti sopiva. Hakeudu sinne saadaksesi apua urasuunnitteluun ja tsemppiä elämään? Hyödynnä tyttöjentalot, järjestöt yms ilmaispaikat. Pysy edes pienessä liikkeessä, se on kokemukseni tuoma vinkki. Yhden tai kaksi päivää voi itkeä kotona, sitten on jo keksittävä tikusta asiaa lähteäkseen ulos, ettei jämähdä.
Ps. Vaikka moni muu piti haavettani amk:sta pään hakkaamisena seinään, ja käski luovuttaa (ja opiskella lähihoitajaksi, se on ällistyttävän monen työssäkäyvän (ei lähärin) neuvo !), niin pääsin kuin pääsinkin tänä vuonna haluamalleni alalle sisään. Hirmuisesti rutistuksia lähetän kohtalotoverille ja hyvää kesää!
Kyllä vanhempikin voi työllistyä. Määrä valmistuin lähihoitajaksi 45-vuotiaana ja sain vakipaikan tänä vuonna, täytän 50 joulukuussa. Ei ole mikään unelmatyöni mutta onpahan itse ansaittua rahaa.
Olen vuoden sinua nuorempi ja oikeastaan samassa tilanteessa, mutta pyrin joka päiväksi keksimään jotain tekemistä, millä saisin siitä petollisesta ajatusten oravanpyörästä ("olen työtön luuseri" > "en koskaan pääse elämässäni eteenpäin" > "tapan vielä itseni") huomioni jonnekin muualle. Nytkin kun on kesä, on mahdollisuuksia viettää aikaa ulkona, lukea esim. kirjoja jne. Anna itsellesi aikalisä. Olemme kummatkin kuitenkin vielä todella nuoria, ja asioilla on tapana ajan kanssa järjestyä -- ajan kanssa. Kyllä aurinko vielä paistaa sinuakin kohti, usko pois! =)
Jos mahdollista niin katso muualtapäin suomea töitä ja koulupaikkaa jos ei oo esteitä lähteä
Olet tosi nuori, tylsyyteen voisit lukea pääsykokeisiin niin vuoden päästä voit olla opiskelija