Kiusaajan perhe
Sain äsken tietää, että eräs pahimmista koulukiusaajista oli menettänyt äitinsä syöpään. Tästä on kyllä jo useampi vuosi aikaa, mutta ilmeisesti on edelleen aika sekaisin sen vuoksi.
Pitäisikö tuntea sääliä ja sympatiaa?
Kommentit (11)
Ei se kiusaajakaan tuntenut sääliä sinua kohtaan. Unohda koko henkilö.
Siis, oliko kiusaaja kiusannut sinua ennen äitinsä diagnoosia vai sen aikana? Eli purkiko sinuun äitinsä tilanteesta johtuvaa pahaa oloa?
No, kummassakaan tilanteessa ei hän toiminut oikein. Jälkimmäisessä pieni loogisuuden vivahde, sillä valitettavasti suurimmalla osalla ihmisistä (ne, jotka eivät ole psykopaatteja jne.) kiusaamistilanteessa on omaa pahaa oloa taustalla.
En kuitenkaan kehtaisi nauraa äidin kuolemalle, en niin alas vajoaisi. Kuolema on pelottava teema.
Vierailija kirjoitti:
Siis, oliko kiusaaja kiusannut sinua ennen äitinsä diagnoosia vai sen aikana? Eli purkiko sinuun äitinsä tilanteesta johtuvaa pahaa oloa?
No, kummassakaan tilanteessa ei hän toiminut oikein. Jälkimmäisessä pieni loogisuuden vivahde, sillä valitettavasti suurimmalla osalla ihmisistä (ne, jotka eivät ole psykopaatteja jne.) kiusaamistilanteessa on omaa pahaa oloa taustalla.
En kuitenkaan kehtaisi nauraa äidin kuolemalle, en niin alas vajoaisi. Kuolema on pelottava teema.
En tiedä.
Sehän olisi vielä sairaampaa kiusata toista vielä silloinkin, vaikka oma äiti on sairas. Tosi kuvottavaa.
Ehkä purki pahaaoloaan väärin, ehkä ei. Hänellä ei ollut aikuista auttamassa ja kanavoimassa suruaan.
Sitten ot. Lapsen luokalla yhden isä kuoli syöpään, sairasti pitkään ja hävisi taistelun.
Koko ajan tuota poikaa kiusattiin rinnakkaisluokkalaisten puolesta. "Sä oot niin ruma, ettei isäskään siedä sua" "mitä kuoliko sun isäs" älytöntä naurua päälle. "Mahto isäs vihata sua, kun kuoli mieluummin!" Yms
Monta iltaa istuttiin koululla tämän takia. Oma luokka puolusti, siitä kiitos.
Perheen äidillä ei ollut rahkeita puuttua, joten me muut lähettiin mielellämme ajamaan asiaa. Heikoin tuloksin.
Oma opettaja oli mukana, samoin kuraattori. Reksi ja toisen luokan op vähättelivät. Joten harvemmin sai puheyhteyden juuri niihin oikeisiin oppilaisiin ja vanhempiin. Käsittämätöntä paskaa joutui se lapsi kohtaamaan. Vieläkin suututtaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä purki pahaaoloaan väärin, ehkä ei. Hänellä ei ollut aikuista auttamassa ja kanavoimassa suruaan.
Sitten ot. Lapsen luokalla yhden isä kuoli syöpään, sairasti pitkään ja hävisi taistelun.
Koko ajan tuota poikaa kiusattiin rinnakkaisluokkalaisten puolesta. "Sä oot niin ruma, ettei isäskään siedä sua" "mitä kuoliko sun isäs" älytöntä naurua päälle. "Mahto isäs vihata sua, kun kuoli mieluummin!" Yms
Monta iltaa istuttiin koululla tämän takia. Oma luokka puolusti, siitä kiitos.
Perheen äidillä ei ollut rahkeita puuttua, joten me muut lähettiin mielellämme ajamaan asiaa. Heikoin tuloksin.Oma opettaja oli mukana, samoin kuraattori. Reksi ja toisen luokan op vähättelivät. Joten harvemmin sai puheyhteyden juuri niihin oikeisiin oppilaisiin ja vanhempiin. Käsittämätöntä paskaa joutui se lapsi kohtaamaan. Vieläkin suututtaa.
Miten niin ei ollut?
Oli hänellä ainakin isä ja varmasti muitakin sukulaisia.
Sanotaan niin päin, että jos tunnet vahingoniloa, olet säälittävä.
Sinun ei tarvitse tuntea yhtään mitään.