+++ PERJANTAITA SYYSVÄKI-04 +++

Onnea kovasti Jatulle syntskistä ja Äitikuulle haamusta, peukut pystyssä että kaikki sujuu hyvin.



Hilu

Heippa kaikille taas pitkästä aikaa!



Oon täällä käynyt aina satunnaisen epäsäännöllisesti kuulumisianne lueskelemassa, mutta ei vaan tule kirjoitettua. Jospa nyt kumminkin käyn edes moikkaamassa niin tiedätte että ruudun takana ollaan, ainakin aina välillä :)



Meille kuuluu ihan mukavata, mitä nyt vähän sairasteltu on. Typykin vasta ekaa kertaa noin niin kuin enemmässä määrin. Näyttää siltä, että korva ei ole parantunut ekan korvatulehduksen jäljiltä vieläkään, ens viikolla taas tarkastukselle lääkärille...



1,5 v-neuvolassa käytiin, ja iso tyttö täälläkin kasvaa: 85,5 cm ja 12,3 kg. Oli vielä hypännyt entisiltä käyriltä ylöspäin.



Kun nyt kerran täällä olen, niin kyselenpä paria omaa mieltä vaivannutta juttua (pikkujuttuja, mutta vaivaa kumminkin). Onhan niin että tuollaiset pintanaarmut kasvoissa paranee joskus näkymättömiin, onhan? Nimittäin meidän typylle tuli jo parisen kuukautta sellainen naarmu poskeen, joka näkyy vieläkin punaisena jälkenä. Se tuli mun kynnestä kun pelastin typyn putoamasta sohvalta :( Siitä silloin pirskotti vähän vertakin ja ihan sellanen rupi siihen tuli, joka sitten lähti tietty pois. Ja nyt on sellanen monta senttiä pitkä ja pari milliä leveä ikävännäköinen jälki, vieläkin. Mies oli heti sitä mieltä että se on ikuinen jälki naamassa nyt, itse ajattelin että kai tuollaiset kuitenkin pintanaarmut paranee, mutta kieltämättä sitä tulee usein katsottua ja mietittyä että mitenköhän kauan se paraneminen kestää vai häviääkö ikinä kokonaan...



Toinen juttu, mikä siinä mahtaa olla että meidän neiti ei puistossa viihdy. Itse olen keksinyt mahdollisia syitä: - ei tekemistä varsinkaan näin talvella - liikaa hälinää ja melua varsinkin isompien poikien aiheuttamaa... Väsymyksen piikkiin ei oikein voi enää laittaa kun ei viihdy juuri koskaan! Tosin myönnän että kovin vähän siellä ollaan käyty, juuri tästä syystä... Toisaalta ajattelen että miksi toista kiusaan jos ei kerran puistossa viihdy, toisaalta taas että " kaikki lapsethan tykkää olla puistossa, pitää vaan sitkeesti totuttaa" ... Olis niin mukava kun olis sellainen kiva aamupäiväohjelma, että voisi puistossa käydä sellasina päivinä kun ei muuta ole. Onko muilla ollut tällasta ja onko toi mennyt ohi? Olen ajatellut että ehkä keväämmällä sitten kun voi hiekassa touhuta... Ehkä...



No nyt häviän, etten täytä koko palstaa ;)



- marionette, typy 1,5 v ja masuasukki 18 viikkoa ja risat -



Onnea Jatu! Äitikuu, hienoa, toivotaan parasta :)

Heippa kaikille taas pitkästä aikaa!



Oon täällä käynyt aina satunnaisen epäsäännöllisesti kuulumisianne lueskelemassa, mutta ei vaan tule kirjoitettua. Jospa nyt kumminkin käyn edes moikkaamassa niin tiedätte että ruudun takana ollaan, ainakin aina välillä :)



Meille kuuluu ihan mukavata, mitä nyt vähän sairasteltu on. Typykin vasta ekaa kertaa noin niin kuin enemmässä määrin. Näyttää siltä, että korva ei ole parantunut ekan korvatulehduksen jäljiltä vieläkään, ens viikolla taas tarkastukselle lääkärille...



1,5 v-neuvolassa käytiin, ja iso tyttö täälläkin kasvaa: 85,5 cm ja 12,3 kg. Oli vielä hypännyt entisiltä käyriltä ylöspäin.



Kun nyt kerran täällä olen, niin kyselenpä paria omaa mieltä vaivannutta juttua (pikkujuttuja, mutta vaivaa kumminkin). Onhan niin että tuollaiset pintanaarmut kasvoissa paranee joskus näkymättömiin, onhan? Nimittäin meidän typylle tuli jo parisen kuukautta sellainen naarmu poskeen, joka näkyy vieläkin punaisena jälkenä. Se tuli mun kynnestä kun pelastin typyn putoamasta sohvalta :( Siitä silloin pirskotti vähän vertakin ja ihan sellanen rupi siihen tuli, joka sitten lähti tietty pois. Ja nyt on sellanen monta senttiä pitkä ja pari milliä leveä ikävännäköinen jälki, vieläkin. Mies oli heti sitä mieltä että se on ikuinen jälki naamassa nyt, itse ajattelin että kai tuollaiset kuitenkin pintanaarmut paranee, mutta kieltämättä sitä tulee usein katsottua ja mietittyä että mitenköhän kauan se paraneminen kestää vai häviääkö ikinä kokonaan...



Toinen juttu, mikä siinä mahtaa olla että meidän neiti ei puistossa viihdy. Itse olen keksinyt mahdollisia syitä: - ei tekemistä varsinkaan näin talvella - liikaa hälinää ja melua varsinkin isompien poikien aiheuttamaa... Väsymyksen piikkiin ei oikein voi enää laittaa kun ei viihdy juuri koskaan! Tosin myönnän että kovin vähän siellä ollaan käyty, juuri tästä syystä... Toisaalta ajattelen että miksi toista kiusaan jos ei kerran puistossa viihdy, toisaalta taas että " kaikki lapsethan tykkää olla puistossa, pitää vaan sitkeesti totuttaa" ... Olis niin mukava kun olis sellainen kiva aamupäiväohjelma, että voisi puistossa käydä sellasina päivinä kun ei muuta ole. Onko muilla ollut tällasta ja onko toi mennyt ohi? Olen ajatellut että ehkä keväämmällä sitten kun voi hiekassa touhuta... Ehkä...



No nyt häviän, etten täytä koko palstaa ;)



- marionette, typy 1,5 v ja masuasukki 18 viikkoa ja risat -



Onnea Jatu! Äitikuu, hienoa, toivotaan parasta :)

Onnea Jatu ja Onnea Äitikuu:)



G: TIedän kyllä miehen elämän ikävät asiat ja hän tietää minun.



Marionette: Puistoviihtyvyyteen en osaa sanoa, mutta noista naarmuista jne. parantuminen on varmaan aika yksilöllistä. Itse kuulun niihin, joilla saattaa kestää parikin kuukautta. Motillehan kävi elokuussa sellainen ikävä onnettomuus ja sai laajoja ensimmäisen asteen palovammoja käteen ja jalkaan. Sai silloin nopean ensiavun ja vaikka ne oli tosi pahan näköisiä(tulehtuivat), ei enää näy mitään, jouluun mennessä olivat parantuneet.



Aavis ja Motti

Harmin paikka, varmasti harmittaa, olisit pienet hengähdyksen ansainnut.



Toivottavasti ei ota kovin koville kurja tauti. Voimia!

Nyt saatiin sitte oikein lehdestä lukea, että täällä on poikkeuksellisen paljon lunta (eniten tällä seudulla), mutta v.-81 on ollu vielä enemmän. Ja voi mennä vielä kuukausi, ennen kuin lähtee kunnolla pois :( Että ei taideta välikausivaatteita paljon tarvita. Tai sittenpä tuon näkee.



Kummipojalla oli tänään lähikoululla viulukonsertti. Suzuki- puolivihkokonsertti. Koko aamupäivä meni valmistautuessa ja silti tuli lopulta kiire. Mutta äsken sain nukkuttua kunnon päikkärit. Oli nimittäin turhan rankkaa mulle tarpoa ensin auraamatonta pihaa, sitte huonosti aurattua tietä pitkin kiireessä vaunuja työntäen ja pulkkaa vetäen. (en jaksanu laittaa neitiä kävelemään kiireessä, kun äkäilyyn ei ollu aikaa) Mutta isommat jakso olla nätisti eikä Pekastaka haittaa ollu.



Onnea Jatu!



Onnea Äitikuu! Toivotaan, että haamu vahvistuu! Just eilen mietin, että pitäis huhuilla, onko joukkoon tulossa lisää odottajia ja sun tilannetta mietin, mutta sitten en jotenki uskaltanu. Mites Tea?



Hilungille tsemppiä! Kyllä se aina harmittaa, että oma meno peruuntuu. Paranemisia. Toivottavasti et ite sairastu.



Kiva kuulla, että hahtuvat vois toimia. Jospa saisin hyvän ohjeen jostain ja tehtyä ne myös. Ajattelin tehdä paksummat, mutta toisaalta kesälle tietysti sais olla aika ohuet, varsinki vauvalle. Mietinki jo, että mitähän siihen sitte päälle puetaan.



Yniäisen G: En oo mieheltä tarkistanu, mutta osaan kyllä varmaan vastata ja arvelen, että miehelle kysymys ois vaikeampi. Miehen elo on ollu aika tasaista ja vaikeat jutut on tullu meidän yhteiselon aikana. Mulla taas lapsuudessa ja nuoruudessa ja oon kyllä niitä miehelle yrittäny selittää, mutta tuntuu, että ei oikein ymmärrä, miten syvästi ne on minuun vaikuttanu, kun ovat niin kaukana omista kokemuksistaan.



Yleensä en kovin kauaa mieti haarukoitten paikkaa, mutta toisinaan kyllä sitäkin. Mutta jos joku muu tekee toisin kuin minä itse, niin harvoinpa huomaan, että voiskin olla parempoi tapa. Mutta oon siihenkin nyt välillä päässy enkä aina ees pahastu.



T@hti

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=6849577&p=&mpage=3&tmode=…



Tuolla eiliset Hienot Pohdinnat.



Onnea Jatu, Onnea Haamu :) Jaksua Hilu!

Marionette. Kyllä raapokset yleensä ajan kanssa tämän ikäisillä vielä paranee kokonaan. Ja väkisin niitä joskus tulee.



Tomera. Miten teillä hahtuvat on käytössä? Siis mitä alla? Kun rupesin vielä miettimään. Pekallahan ois kahdet RV pitkälahkeiset villahousut, mutta niitten kanssa mulla meni hermot. Kun Pekka ei enää halua ollenkaan pottailla ja kaikki tulee housuun. Ja imuina harsopötkö + villa- , flanelli tai hamppu lisäimuna. Niin en saanu niitä kyllä pysymään paikoillaan sellaisenaan enkä pikkuhousujen kanssa edes päikkäreillä, vaikka nukkuu ulkona vaunuissa. Että oisko lyhytlahkeiset sitten sen paremmat?

Vauvalla ajattelin,että meillä kaikki on kakannu muutenki " niskakakkoja" eli kaikki menee joka tapauksessa pesuun, niin miksei sitten vaippakin.



Pukemisista. Esikoinen 6v on toki omatoiminen ja ollu onneks jo pitkään. Neiti kohta 4v osaa just sen verran kuin sattuu huvittamaan. Esim. äsken oli ennättäny mun vessassa ollessa pukea ittensä jo naapurin poikien kanssa pihalle ja ennen kuin ennätin väliin, oli jalat jo märkinä, kun ei ollu tietenkä suittanu laittaa lahkeita kunnolla eikä villasukkia ja " karvalakki" oli väärin päin auki päässä ja vetoketju ei myöskään ylös asti eli kaula ihan paljaana.

Pekka kokeilee mielellään ulkovaatteita, kenkiä, lakkeja, hanskoja ym ja tepastelee niitten kanssa pitkin tupaa. Ja yrittää kovasti riisua ulkovaatteita ja laittaa paikoilleen. Sisävaatteita ei niinkään, mutta laittaa kyllä ite kädet hioihin ja " avustaa" muutenkin hioissa ja lahkeissa ym eli on ite mukana ihan kivasti.



T@hti

T@hti

Onneja Jatu ja Äitikuu.



Hilulle ja muille sairastajille toipumisia.



Tänään oli retkipäivä. Oli inanaa. Lapset käyttäytyivät ja nukkuivat reilut unet. Pääsin valmiiseen pöytääN ja oli kivaa seuraa kaikille. Kiitos asianosaiselle sopasta ja seurasta.



Mulla on tiedossa ihan A-luokan viikonloppu. Mies on lähdössä poikain kanssa mökille ja vie mennessään lapset anoppilaan. Saan siis olla YKSIN lähes kaksi päivää. En ole ollut sitten lasten syntymän yksin yötä kotona. Huisia. Siivoojakin kävi tänään. Ei voi enää enempää vaatia.



Iltapalavinkki: 1 dl mustikoita, 1/2 banaani, 4 mansikkaa, 3 dl rasvatonta maustamatonta jukurttia ja (vähän sokeria). Kaikki sauvasekoittimella mössöx. Nam. Hyvää ja terveellistä. Ja nälkä lähtee. Varioi, mitä kaapista löytyy.



Meen kiusaa miestä ;)



Pile, hyvällä päällä :)

Helpottavaa kuulla, että naarmun pitäisi parantua kokonaan :) Vielä noita puistojuttuja olisi kiva kuulla. Eikö muilla ole (ollut) puistovastaisia taaperoita?!



T@hti, meilläkin on parit anopin neulomat hahtuvat typyllä käytössä. Ruskovillan ohjeilla neulottuja. Laitan ne yleensä päiväunille, ovat nimittäin niin pitävät :) Hahtuvien alla käytän muotoonommeltuja sisävaippoja (sopivilla lisäimuilla ja kuivaliina päällimmäisenä).



Olipa taas ilta. Huh huh. Tuntuu vaan, ettei voi parisuhde ainakaan parempaan suuntaan mennä kun sitä ei hoideta. Niin että pitäis varmaan tehdä jotain ennen kun ollaan pahassa tilanteessa. Harmittaa, jos itse päästetään suhde huonoon jamaan kun mun mielestä meillä olis ihan hyvät ainekset kasassa. Ainoa kerta kun typyn syntymän jälkeen ollaan oltu kahdestaan missään oli viime elokuussa meidän hääpäivänä jolloin käytiin syömässä... Että mun mielestä suhteen hoitamisen vois alottaa vaikka tästä, mutta miten se onkin niin vaikeeta, kun ei ole mummoja tai muita hoitajia täällä lähellä.



Näihin tunnelmiin, öitä,

marionette

Kirppispöytä on tuottanut melkeen 75 euroa (miinus 18e pöytävuokra). Alkoi tiistaista, joten ihan mukava saldo.



Äidin synttärit, osa 1 takanapäin. Onnellisestikin. Mies tosin alkaa väsyä, kun tää viikko on ollut aika paljon lasten kanssa yksinoloa mun menojen takia. Mutta viikon päästä on mulla taas edessä yh-viikko, joten taidan ansaita nää " vapaat" .



Marionette. Meillä ei tykätty puistoilusta ollenkaan aluksi. Edelleen välillä vierastaa kaikkia eikä halua muuta kuin roikkua sylissä. Päätin sitkeästi yrittää, kun ulkona haluaa kuitenkin olla. Välillä on tosi kivoja puistoreissuja, kun neiti touhuaa paljonkin. Välillä tuntuu, että odottaa vaan koko ajan poislähtöä. Joskus oli sellainen olo, että mitä järkeä " pakottaa" toinen viihtymään puistossa, mutta en halunnut luovuttaa muutaman kerran jälkeen. Mietin, että voi olla vaan sitä vierastusta ja vieraiden paikkojen arkuutta ja saattoi kyllä meidän tapauksessa pitää paikkansa. Itsellekin puisto on hyvä henkireikä, kun saa ehkä muutaman sanan vaihtaa toisten äitien kanssa ja saa myös happihyppelyä samalla.



Nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna juhlat, osan 2.



T: Ynis



Ps. Olipa tympeä sää ajella vesi- ja räntäsateessa pimeässä kotiin! En ole muutenkaan mikään maailman innokkain autolla ajaja.

Voi Pile... En usein ole ihmisille kade, vain onnellinen heidän puolesta mut N Y T O O N :) Nauti kybällä!!! Voih kun joskus tuo toteutuisi meillä...



Viimeistä vapaata viikonloppua vietän! Sunnuntaina vien 8v kummipojan leffaan, synttärilahjaksi. Joko Pikku Kananen tai Ice Age 2, kummipoika päättää :). Huomiseksi ei ohjelmaa, kerrankin! Toivottavasti on parempi sää kuin tuo vesisade!



Vielä on mulla katsastamatta tuo uusi lähi-Kodin 1-Anttila. Sinne mieli tekis... Jospa huomenna? Mies just tuossa puheli että tuohon eteisen viereen pitäis hankkia lipasto (mun mieheltä aika harvinaista puhetta...). Nuo kurahanskat, talvihanskat, pipot, kypärähatut, villasukat, lapaset, jne... pursuavat tossa tuulikaapissa!!! Ja lastenhuoneeseen rulo-kaappiin pitäis saada paremmat säilytys-systeemit, nyt tavalliset muoviset korit jotka on jo vähän risoja ja lisäksi väärän kokoisia...



Ollaan mietitty lastenhuoneeseen uutta nukkuma-systeemiä. Poitsulla on nyt lasten jatkettava sänky ja Sassa nukkuu vielä pinnasängyssä. Pohdinnan alla on että hankitaanko poitsulle sellanen monitoimisysteemi ja Sassa ottais sit ton jatkettavan. Vai että ostais kerrossängyn... Lastenhuone on iso, mutta siellä on meidän " vierassohvakin" (levitettävä sohva) joten lisä-lattiatilakin olis kyllä tervetullutta... Meillä on tää pikkuhuone kyllä jossa tää tietsikka on, mutta tää huone on niin pieni (2,3mX2,3m) että jos sohva on täällä (levitettynä) ni tänne ei oikein muuta mahdu... Siis 4h joista yksi tällänen mini... Toimii työhuoneena muttei oikein muuna ku ehjää seinää on niukasti. Ehkä menis meidän makkarina jos huoneessa olis pelkkä sänky ;-)



No joo... Puheripuli iski ;-) Mies alko äsken huudella että mites jos lisää lapsia???? Mun kanta on nyt että tässä nää on. Tän puolentoista vuoden perusteella ei paljoo tee mieli kokeilla olisko seuraava helpompi tapaus............ Hyvä se on huudella ku hoitovastuu on ollu mulla kuitenki kokoajan, siis lähinnä tarkoitan näitä eväs-ongelmia...



Miestä en opi varmaan ikinä ymmärtää. Paitsi jos heitän sen maalaisjärjen narikkaan ;-) Voisin ottaa oppia oikeesti ainakin Kukkuulta ja Lempolta. Pitäis enempi pohtia. Mulla samaa ku Jatulla:lusikat laatikkoon vaan, vaihdetaan paikkaa jos ei toimikaan... Tai, toimin noin joissain asioissa, joissain asioissa taas mietin ja mietin... Hassua.



Jaha, nyt mies sitten kertoi että on kait lähdössä lätkän MM-kisoihin. Juu, ei tuollaisista asioista pitäiskään suunnitteluvaiheessa puhua??? Kun mähän vaan just olen sopinut alkavani tekemään viikonlopputöitä... No, tarkemmin ku utelin niin tuliskin lauantaina kotiin. No, se varmaan onnistuu... Mutta varmaan ymmärrätte jos välillä mun on vaikee tuota ymmärtää????



Megaviesti pitkästä aikaa...



Kerppu