21 v lapsi jäisi vuodeksi "ilman" äitiä. Ajatuksia?

Vierailija kirjoitti:

Täällähän aina toitotetaan sitä yö/ikävuosi erossa sääntöä. Ap voi siis olla 21vrk reissussa:)

:'D Kiitos! t. Ap

Vierailija kirjoitti:

"Isä lähellä". Siinä vastaus. Todellakin voit.

Juuri näin.

Riippuu tietty lapsesta ja toki vuosikin tekee paljon. Itse kuitenkin olin ihan paniikissa, kun äidistäni löytyi kasvaimia ollessani 19 v, kun olin joutunut jo aiemmin isäni hylkäämäksi. Tietysti matkakin on eri kuin potentiaalinen kuolema. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos puhelinyhteys niin ok. Tuon ikäisenä voi  vielä mennä sormi suuhun vuokraongelmissa ja miten toimitaan terveydenhoidon suhteen jos tulee ongelmia. Näitä byrokraattisia sääntöjä on paljon ja kaikki nuoret eivät tiedä miten niiden kanssa toimia.

Se taas kielii siitä, ettei kasvatusta ole hoidettu kunnolla kotona, jos tällaiset asiat ovat nuorelle vieraita, esim. tuo terveydenhoito. Kysymälläkin pärjää (esim. terveyskeskuksesta suoraan), jos ei heti saa vanhempaa kiinni tilanteessa.

Minut on kasvatettu ihan kunnolla, mutta töitä ei nuori saa helposti eikä minulla opiskelijana ole edes varaa hammashoitoon. Jo siihen tarvitsisin apua äiskältä.

Ja jos sattuisi ero, niin muuttomiehiin ei minulla olisi varaa, joten joutuisin siinäkin soittelemaan vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos puhelinyhteys niin ok. Tuon ikäisenä voi  vielä mennä sormi suuhun vuokraongelmissa ja miten toimitaan terveydenhoidon suhteen jos tulee ongelmia. Näitä byrokraattisia sääntöjä on paljon ja kaikki nuoret eivät tiedä miten niiden kanssa toimia.

Olen varmaan sitten erilainen kasvattaja ollut, kun lapseni tuossa iässä ihan itse ovat selvittäneet asiansa. Keskusteluyhteys toki on kaikkiin vieläkin hyvä, vaikka ovat kolmenkympin molemmin puolin. 

Vai oliko tämä trollausta?

Ap ei ainakaan trollaa! Oikeasti mietityttää kun on vain yksi lapsi ja tähän asti vanhemmuus on tietysti ollut sitä että pitää olla 24/7 saatavilla. Lapsi on nyt 16 ja jotenkin vaikea kuvitella millaiset hänen tarpeensa on 21 vuotiaana kun kuitenkin aika ajoin on vielä "pieni".

No voi hyvänen aika taas. Suunnittelet siis maailmanympärimatkaa viiden vuoden päähän.

16-vuotias on HIEMAN eri asia kuin 21-vuotias. 16-vuotias on teini, 21-vuotias on aikuinen.

21-vuotiaana olin asunut vuoden ulkomailla ja olin lähdössä lukuvuoden mittaiseen opiskelijavaihtoon ulkomaille. Itse olin hoitanut kaikki, alkaen au pair -paikasta välivuodeksi, opiskelupaikkakunnan asuntoasiat, lääkärillä olin käynyt yksin 15-16 -vuotiaasta ja opiskelijavaihdonkin hoidin itse. Vanhemmat tottakai siinä tukena ja neuvoa pystyi aina kysymään ja auttoivat tarpeen tullen.

Eikö tässä ollut isä kuitenkin Suomessa? Mikä ongelma voisi olla? Ikävä?

Voihan se aikuinen lapsi lentää jonnekin etapille sua tapaamaan sen reissun aikana. Tuskin ton ikäinen edes pystyisi irrottautumaan vuodeksi äidin mukaan (haluaisiko edes?), koska todennäköisesti opiskelee jne.

Mun tuloilla ei maailmanympärysreissulle lähdetä ihan päähänpistosta... joten hyvinkin on pitänyt alkaa nyt suunnitella ja säästää. :D Vaikka mistä sitä mikä career muuvi tässävielä tapahtuu ja tulot nousee kuin korot kattoon ja lähdenkin sitten samantien!

Olen nyt 22v, ja asun omillani toista vuotta. Olemme kuitenkin äitini kanssa hyvin läheisiä, ja jos hän vuodeksi lähtisi maailmaa kiertämään, niin kyllä tulisi suru puseroon. Näemme yleensä nimittäin pari kertaa viikossa. Toivottaisin kuitenkin hyvää reissua! Minun vuokseni ei tarvitse kotiin jäädä nyhjäämään, enhän minäkään siellä oikeastaan ole kuin sen pari päivää viikosta käymässä. Saattaisin jopa lentää pari kertaa äitiäni reissulle moikkaamaan :)

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt 22v, ja asun omillani toista vuotta. Olemme kuitenkin äitini kanssa hyvin läheisiä, ja jos hän vuodeksi lähtisi maailmaa kiertämään, niin kyllä tulisi suru puseroon. Näemme yleensä nimittäin pari kertaa viikossa. Toivottaisin kuitenkin hyvää reissua! Minun vuokseni ei tarvitse kotiin jäädä nyhjäämään, enhän minäkään siellä oikeastaan ole kuin sen pari päivää viikosta käymässä. Saattaisin jopa lentää pari kertaa äitiäni reissulle moikkaamaan :)

Meitä tosiaan on joka junaan...itsekin olen läheinen sekä oman äitini että 16-vuotiaan tyttäreni kanssa, mutten tottavie haluaisi heistä kumpaakaan pyörimään kotiini kahdesti viikossa (enää sen jälkeen, kun teini on aikuistunut ja lähtenyt maailmalle).

Asia olisi toinen jos lapsesi olisi lähdössä vuodeksi ulkomaille, etkä pääsisi katsomaan.

Minun poikani oli vajaa 17 kun läksi Yhdysvaltoihin vaihtoon vuodeksi ja vajaa 18 kun tuli takaisin. Joten tottakai voit lähteä ja onhan hällä toinen vanhempi lähellä. Soittaa voi ja nykyaikaiset nettihommat on käytössä. Kumpaa pelkäät enemmän, sinun ikävää lapseen vai päinvastoin?

En ole koskaan katunut , että suostuin tuohon vuoden vaihtariin. Etkö luota lapseesi, vai mitä epäröit, on kokeiltava josko jo omat siivet kantavat.

Mä oon nyt 23v ja kyllä mulle olisi ollut kova paikka, jos äiti olisi mut pari vuotta sitten jättänyt Suomeen ja lähtenyt ite. Olen toki asunut 3 vuotta omillani, mutta kyllä mä edelleen monella tapaa kaipaan oman äitini tukea ja läsnäoloa silloin kun sitä tarvitsen. Ehkä pitäisi katkaista napanuora pikku hiljaa. Toisaalta kaikilla saman ikäsillä kavereillani on ihan sama juttu, että kovasti on heidän vanhempansa vielä jokaisen elämässä mukana.

Minulla ei 21v ollut enää kumpaakaan vanhempaa elossa ja suht hyvin olen pärjännyt. Teillä kuitenkin mahdollisuus yhteydenpitoon ja isä seurana.

-22v

Hei helikopterimutsi!

Minä muutin itse 21-vuotiaana toiseen maahan työn perässä.Äidilleni taisi  se olla kovempi paikka kun itselleni.

Jos olet sitä mieltä että lapsesi ei kenties pärjää ilman sinua, kehotan sua katsomaan peiliin, sillä kotoa ne valmiudet yksin selviämiseen tulevat. Nyt on siis hyvää aikaa valmentaa lapsonen itsenäiseksi ennen reissua!

Ei noin nuorta voi jättää, ovat vielä täysin bimboja, aivotkin kehittyvät vielä vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos puhelinyhteys niin ok. Tuon ikäisenä voi  vielä mennä sormi suuhun vuokraongelmissa ja miten toimitaan terveydenhoidon suhteen jos tulee ongelmia. Näitä byrokraattisia sääntöjä on paljon ja kaikki nuoret eivät tiedä miten niiden kanssa toimia.

Se taas kielii siitä, ettei kasvatusta ole hoidettu kunnolla kotona, jos tällaiset asiat ovat nuorelle vieraita, esim. tuo terveydenhoito. Kysymälläkin pärjää (esim. terveyskeskuksesta suoraan), jos ei heti saa vanhempaa kiinni tilanteessa.

Minut on kasvatettu ihan kunnolla, mutta töitä ei nuori saa helposti eikä minulla opiskelijana ole edes varaa hammashoitoon. Jo siihen tarvitsisin apua äiskältä.

Ja jos sattuisi ero, niin muuttomiehiin ei minulla olisi varaa, joten joutuisin siinäkin soittelemaan vanhemmille.

Nimimerkki "uusavuton"

Kunnollisella kasvatuksella ei tule tuollaisia. Eli väärä termi. Kunnollisella kasvatuksella tulee pärjääviä ihmisiä, jotka eivät ruikuta vanhempiensa perään arjen normaaleissa asioissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt 22v, ja asun omillani toista vuotta. Olemme kuitenkin äitini kanssa hyvin läheisiä, ja jos hän vuodeksi lähtisi maailmaa kiertämään, niin kyllä tulisi suru puseroon. Näemme yleensä nimittäin pari kertaa viikossa. Toivottaisin kuitenkin hyvää reissua! Minun vuokseni ei tarvitse kotiin jäädä nyhjäämään, enhän minäkään siellä oikeastaan ole kuin sen pari päivää viikosta käymässä. Saattaisin jopa lentää pari kertaa äitiäni reissulle moikkaamaan :)

Meitä tosiaan on joka junaan...itsekin olen läheinen sekä oman äitini että 16-vuotiaan tyttäreni kanssa, mutten tottavie haluaisi heistä kumpaakaan pyörimään kotiini kahdesti viikossa (enää sen jälkeen, kun teini on aikuistunut ja lähtenyt maailmalle).

What, oikeastikko? :o Itse jos nyt eroisin avokistani, muuttaisin varmaan takas kotiin. Lisäksi saatan muutenkin joskus olla yötä yhä vanhemmillani, minulle on siellä yhä huone olemassa. Olen AINA tervetullut kotiin, ikinä ei ole ollut kutsumaton olo. Tietenkin perheitä on erilaisia, mutta omastani olen niin iloinen <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos puhelinyhteys niin ok. Tuon ikäisenä voi  vielä mennä sormi suuhun vuokraongelmissa ja miten toimitaan terveydenhoidon suhteen jos tulee ongelmia. Näitä byrokraattisia sääntöjä on paljon ja kaikki nuoret eivät tiedä miten niiden kanssa toimia.

Se taas kielii siitä, ettei kasvatusta ole hoidettu kunnolla kotona, jos tällaiset asiat ovat nuorelle vieraita, esim. tuo terveydenhoito. Kysymälläkin pärjää (esim. terveyskeskuksesta suoraan), jos ei heti saa vanhempaa kiinni tilanteessa.

Minut on kasvatettu ihan kunnolla, mutta töitä ei nuori saa helposti eikä minulla opiskelijana ole edes varaa hammashoitoon. Jo siihen tarvitsisin apua äiskältä.

Ja jos sattuisi ero, niin muuttomiehiin ei minulla olisi varaa, joten joutuisin siinäkin soittelemaan vanhemmille.

Niin no rahaa saa äiskä siirrettyä tilille mistä maailmankolkasta hyvänsä, ja iskällä varmaan myös rahaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt 22v, ja asun omillani toista vuotta. Olemme kuitenkin äitini kanssa hyvin läheisiä, ja jos hän vuodeksi lähtisi maailmaa kiertämään, niin kyllä tulisi suru puseroon. Näemme yleensä nimittäin pari kertaa viikossa. Toivottaisin kuitenkin hyvää reissua! Minun vuokseni ei tarvitse kotiin jäädä nyhjäämään, enhän minäkään siellä oikeastaan ole kuin sen pari päivää viikosta käymässä. Saattaisin jopa lentää pari kertaa äitiäni reissulle moikkaamaan :)

Meitä tosiaan on joka junaan...itsekin olen läheinen sekä oman äitini että 16-vuotiaan tyttäreni kanssa, mutten tottavie haluaisi heistä kumpaakaan pyörimään kotiini kahdesti viikossa (enää sen jälkeen, kun teini on aikuistunut ja lähtenyt maailmalle).

What, oikeastikko? :o Itse jos nyt eroisin avokistani, muuttaisin varmaan takas kotiin. Lisäksi saatan muutenkin joskus olla yötä yhä vanhemmillani, minulle on siellä yhä huone olemassa. Olen AINA tervetullut kotiin, ikinä ei ole ollut kutsumaton olo. Tietenkin perheitä on erilaisia, mutta omastani olen niin iloinen <3

Kyllä, oikeasti. Omat vanhempani muuttivat samalla pienempään, kun lähdin pois kotoa, ja täällä on samat suunnitelmat (+noin puolet vuodesta reissussa, eli tila ja kotona olo vähenevät rajusti). Tyhjiä huoneita ei pidetä, yöpymään saa toki tulla, mutta samalle varasängylle kuin muutkin yövieraat. Toivoisin kuitenkin omien siipien kantavan siinä vaiheessa sen verran, ettei enää tarvitse muuttaa takaisin lapsuudenkotiin. Meillä on kolme sukupolvea samassa kaupungissa (teinille on asunto tiedossa, vaikkei siitä vielä tiedäkään mitään), joten kyläilyjä ei tarvitse erityisemmin suunnitella etukäteen.

Mitä peräkammarin poikaa oikeen meinaat lapsesta kasvattaa, kun edes kysyt noin typeriä?

Naurettavaa. 21-vuotias pärjää yksin ehkä yhden yön, tiukassa paikassa kaksi yötä. Vaikka olisi kuinka isä kotona, niin ei kyllä uskaltaisi pidemmäksi ajaksi kuin viikoksi lähteä kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Toisesta ketjusta inspiroituneena kyselen neuvoja/ajatuksia: Suunnittelen maailmanympärysmatkaa kun muutaman vuoden päästä täytän 50. Lapsi on tuolloin 21. Uskaltaisitteko jättää tuon ikäisen selviämään ilman äitiä lähes vuodeksi? Toki puhelimella ja muilla yhteyksillä tavoitettavissa ja isä lähellä.

Jos vielä yli kakskymppisenä pyörii kotona äidin helmoissa niin kasvatus on mennyt pieleen.

Olin 21 kun äitini lähti parin vuoden työkomennukselle ulkomaille. Samoihin aikoihin itse muutin toiselle puolelle Suomea työn perässä. Tuossa iässä pitäisi jo pystyä pitämään itsestään sen verran huolta, että pärjää vanhemmistaan erossa.

Toisaalta, vuotta aiemmin en olisi voinut kuvitellakaan sellaista muutosta, kotoakin muutin vasta kun olin täyttänyt 20. Olisin silti pärjännyt ihan hyvin vaikka äitini olisi lähtenyt jo tuolloin.