Mikä sinun lapsuutesi kesissä oli parasta? Mikä ikävää? Mitä jäi puuttumaan?

Kaverien kanssa leikkiminen ja seikkailut ympäri kylää ja metsiä, uiminen omassa ja varsinkin toisten rannoissa (asuin maalla, kaikilla oma ranta), lehmät, kanat, hevoset ja muut eläimet, lukeminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 60-luvun lopulla. Kesät tuntuivat pitkiltä ja että aina oli lämmin ja aurinko paistoi. Parasta oli parhaan kaverin kanssa keksityt kivat jutut, olimme kuin paita ja peppu, yhdessä kaikki mahdolliset päivät ja paljon öitäkin. Parasta oli lähijärvessä uiminen, saatoimme käydä kolmekin kertaa päivässä uimassa, iltauinnille otettiin kaakaotermari ja eväsleivät. Kaikenlaiset leikit täyttivät myös päivämme, kauppa tehtiin leikkimökkiin, koti vanhaan aittaan, maatila pihanperälle (tiedättehän ne pienet muoviset maatilan eläimet?), välillä oltiin äitejä ja lykittiin vauvanukkeja vaunuissa kylätiellä tai barbit lähtivät kesäretkelle, leikimme olevamme villi-ihmisiä ja asuimme lähimetsässä ja rakensimme sinne risumajan. Tai olimme arkeologeja, kullankaivajia tai kalastajia.

Teimme paljon retkiä, kävimme ratsastamassa naapurin hepalla (ja lapioimme lantaa), toisessa naapurissa kävimme heinäpellolla. Yleensäkin kävimme paljon naapureissa, aina oli jollain kissanpentuja, koiranpentuja, vastasyntynyt vauva tai jollain papalla mukavia tarinoita kerrottavana. Kyläkaupasta haimee jätskiä ja limpparia. 

Myös kesävieraat oli kivoja, meillä oli iso talo maalla ja kaupunkiserkut tulivat meille viikoksi-kahdeksi joka kesä ja opetimme heille maalaiselämän metkuja. Serkuista maalaiselämä oli ihanaa, kunnes tulivat teini-ikään ja me olimme ihan pihalla kaikesta, kuuntelimme vääränlaista musiikkia, emme osanneet pukeutua, emme meikata, maalla oli tylsää, ystävyyteen tuli särö ja kirjeenvaihtokin loppui.

Mukavaa yleensäkin se, että ei ollut aikatauluja, elimme aikalailla kuin pellossa. Ihana vapaus, sai nukkua kun nukutti, syötiin kun oli nälkä tai no kerran päivässä piti tulla tiettyyn aikaan kotiin syömään. Vanhempani olivat vähän boheemeja ja siksi meillä oli sallittua kaikenlainen, mitä muut eivät saaneet tehdä, kerran nukuimme meidän autossa, kerran naapurin heinäladossa heinien keskellä! Pidimme kesäkioskia ja -kahvilaa, pidimme sirkusesityksiä ja järjestimme kaikenlaisia hassuja tapahtumia. Sukulaiset ja naapurit kutsuttiin yleisöksi ja pääsymaksu oli vapaaehtoinen.

Perheen kesäreissutkin olivat kivoja, vaikka ahdasta oli, sillä meillä oli monta lasta. Sopu sijaa antoi kuitenkin. Teltassa yövyttiin, eikä ollut edes makuupusseja. Tuttavilla ja sukulaisilla myös yövyttiin, koko perhe esim. olkkarin lattialla. Ulkomaille ei ollut varaa mennä, mutta eipä siellä kovin moni muukaan käynyt, eikä sinne edes haikailtu, koko ajan oli tekemistä ja meille elämysmatkaksi riitti telttaretki 100 km:n päähän, jossa laitettiin ruoka nuotiolla ja peseydyttiin järvessä.

Mulla oli mielestäni todella onnellinen lapsuus, eikä mitään puuttunut. Niin paitsi varhaislapsuudessa telkkarin kakkoskanava ;).

Olipa ihana kuvaus - ja lapsuus!

Voi kiitos! (kuin myös toiselle "kehujalle") Olen joskus leikilläni ajatellut, että kirjoitan lastenkirjoja omasta lapsuudestani, mutta mietin aina, että mahtaisiko nykylapsia kiinnostaa noin "kivikautiset" leikit ja touhut ;D. Omat lapseni kuuntelivat aina muisteluitani mielellään ja sanoivat, että kirjoita äiti kirja, kun sulla on ollut niin jänniä seikkailuja. 

Kesäleirit. Rakastin leirielämää.

Kurjinta oli kotiolot. Juopottelua, tappeluja, sikailua.

Parasta oli pitkät kesäpäivät. Siskon kanssa keksimme kaikkea tekemistä. Aamuisin katsoimme tv:stä ohjelmia.  Pyöräilimme rannalle uimaan ja leikimme pihalla naapurin lasten kanssa. Ala-asteen ensimmäisillä luokilla olimme kesällä päivisin hoidossa mummuilla. Niistä ajoista on ihanat muistot. Perheen kesälomareissuista on hyvät muistot. Teimme reissuja kotimaassa ja Ruotsiin.

Meitsivain kirjoitti:

Parasta taisi lapsena olla pihaleikit. Teininä ei enää mikään kesä ollut kiva, en saanut poistua pihapiiristä näkemään kavereita, en saanut tehdä mitään mitä teininä olisin kesällä tahtonut tehdä. Puuttumaan jäivät shoppailut ja kahvilassa käynnit kavereiden kanssa. Ja perheemme ei ollut köyhä, eikä erityisen rikaskaan, isä tienasi n. 4000€ kuussa. Äiti oli kotiäiti. Nuoremmat sisarukset saivat vaikka ja mitä. Olen syntynyt vuonna -95

Mikähän tässä oli alapeukutuksen arvoista? En todellakaan ole ikinä ollut kiittämätön tai mitään ikinä, mutta miltä teiltä alapeukuttajista itsestänne olisi teini-iässä tuntunut, jos ette itse olisi saaneet rahaa ostaa vaatteita/tehdäksenne mitään muuta kivaa, (sain niitä vaatteita sitten sukulaisilta säälistä) ette olisi saaneet poistua juurikaan kotoa (mulla ei edes ollut kotiavainta) samalla kun nuoremmat sisarukset saivat harrastaa, mennä miten lystäävät (esim veljeni sai tulla kotiin vasta klo 22, itse piti olla ennen klo 21 koska alaovi meni lukkoon, mun sisaruksilla oli avaimet.) JA saivat rahaa jopa ei niin tärkeisiin juttuihin (tyyliin tablettiin yms)

Stadilaislapsen taivas oli kesämökki Hämeessä järven rannalla 60-70 luvulla. Meitä oli 11-12 samanikäistä kakaraa, osa alkuasukkaita osa meitä kesäasukkaita. Laumassa liikuttiin pihasta ja rannasta toiseen, syötiin missä satuttiin olemaan, uitiin päivät pitkät, saunottiin tuntikausia, pelattiin ja leikittiin. Pari kertaa viikossa käytiin kauppa-autolla hakemassa jätskit. Ei silloin osannut kaivata muuta eikä ollut rahaakaan.

Olen syntynyt -71, perhe normituloisia duunareita, oma kesämökki oli 30km päässä kotoa.

Parasta oli kavereiden kanssa hengailu, pyöräiltiin uimarannoille, talleille, leikittiin ja pelailtiin. Metsiin rakennettiin majoja. Omalla mökillä oli välillä tylsää kun olen ainoa lapsi mutta tykkäsin kalastamisesta ja veneilystä ja luin paljon. Olin usein myös kummitätini mökillä hänen kanssaan ja leikin naapurin maatalon tytön kanssa, oli kissoja ja koiria ja joita hoidettiin ja vastasyntyneille vasikoille annettiin nimet. Se mitä ei ollut oli ulkomaan matkat, vanhemmat oli säästäväisiä eikä silloin maakunnista niin paljon lähdetty reissuun, mutta ei sitä osannut kaivata silloin . Tukholmassa käytiin kerran kesällä ja Helsingissä, ne jäivät mieleen.

Kesäleirit oli ihania. Uintia, kioskia, teltassa nukkumista, iltaohjelmaa, laulu- ja raamattuhetkiä... Äiti oli leirillä keittiössä ja isäkin kävi usein töiden jälkeen, joten ne oli myös perheen yhteinen juttu.

Kotona kivaa oli kylän lasten ja sukulaisten kanssa pelailu, mielikuvitusleikit veljen kanssa, satunnaiset kala- ja uimareissut. Serkkujen kanssa oltiin yökylässä puolin ja toisin, se oli minkä tahansa loman kohokohta. Joskus meitä oli viisikin kerrallaan mamman luona yötä yhdessä pikkukamarissa.

Lapsena odotin myös innolla perheen kesälomamatkaa, reissattiin aina Suomessa ja majoitus oli useimmiten mökeissä. Oli kiva päästä käymään jossain huvipuistossa ja tutkia uusia seutuja.

Ikävimpiä muistoja on ala-asteen lopulta, kun kaverisuhteet vähän jäähtyivät ja kesällä tuli oltua paljon yksin entisen bestiksen kanssa olon sijaan.

Olen syntynyt 1987

Kolmekymppinen keskituloisesta perheestä.

Parasta oli olla kavereiden kanssa, mökillä, kiertää Suomea vanhempien kanssa ja lomailla Helsingissä asuvien sukulaisten luona.

Eli muistan kyllä vierailut puuhamaissa ja huvipuistoissa erittäin hyvin, jos sitä ajetaan ketjulla takaa. Jäätelöä oli pakastimessa joka päivä.

Mikään ei ollut ikävää tai jäänyt puuttumaan. Ulkomaan ja Lapin lomat tehtiin muina vuodenaikoina.

Olen syntynyt -76 ja asunut lapsuuteni maalla. Ulkomailla emme käyneet koskaan, mutta kerran kesässä teimme lomamatkan kotimaassa, kestoltaan ehkä 4 yötä ja sillä reissulla tai lisäksi kävimme kerran kesässä huvipuistossa. Nuo reissut olivat ihan ok ja huvipuistosta muistan oikeastaan vain sen, että siellä sai syödä monta jäätelöä ja lopuksi ostettiin aina iso nalletikkari, nallella satiinirusetti kaulassa :)

Parasta kesissä oli se, kun pääsi kunnon uimarannalle muutamia kertoja kesässä, serkkujen yökylään tulo, jolloin saatiin valvoa myöhään ja leikkiä ulkona koko päivä sekä se kun joskus saatiin kutsu sukulaisten mökille ja olimme siellä koko päivän.

Tämä laittaa kyllä miettimään, että pitääkö sitä tehdä niin monta erilaista reissua kesässä eri huvituksiin, kun meidän perheellä on tapana tehdä. Tosin ulkomaanmatkat ovat meille vanhemmille hengähdys arjesta, eikä lapsetkaan niistä ole valittaneet.

Olen syntynyt -77. Asuimme maatalossa, joten kesää aika paljon rytmittivät erilaiset työt. Oli myös ihanaa vapauttta, kaverien kanssa pyöräiltiin ympäri kylää uimassa, hevosia hoitamassa ja kaupalla jäätelöä hakemassa.  Kesäisin olin yleensä viikon serkkujen luona ja toisen viikon mummolassa. molemmista on jäänyt mukavia muistoja. Mummoni asui järven rannalla mökissä, jossa oli kanto vesi ja sauna pihassa. Saunaillat mummon kanssa puusaunan pehmeässä löylyssä ovat kyllä lähtemättömästi jääneet mieleen.  Uimaan mentiin lapsena mieluiten ensi kertaa joko vappuna tai äitienpäivänä viimeistään. Vedessä oltiin välillä koko päivä, enkä muista ihmeemmin palelleeni. Olen hyvä uimari ollut aina, joten uimassa kävin mielelläni.

Lomamatkoilla käytiin perheen kanssa pohjoisessa, yleensä ajettiin norjan tai ruotsin puolelle. Tykkäsin lomareissuista kovasti. Vanhemmat olivat paljon rennompia kun kotona ja oli uusia kivoja paikkoja joihin tutustua. 

Kesäleireillä olin myös, ratsastus- ja muillakin leireillä. Ratsastusleiriin piti kerätä rahaa koko vuosi tekemällä erilaisia pieniä töitä, mistä maksettiin palkkaa. Isompana olin kesästä osan mansikkapellolla, siihen aikaan lapsia otettiin ihan mielellään poimimaan. Olisinkohan ollut 12-13 vuotias. Lapsuuteni oli hyvä, muistot isolta osalta oikein mukavia.