Mikä sinun lapsuutesi kesissä oli parasta? Mikä ikävää? Mitä jäi puuttumaan?

Parasta uiminen lähirannoilla, pyöräily kavereiden kanssa jätskiä ostamaan, puutarhaletkulla ruiskuttelu ja vesipyssyleikit omalla pihalla, nurmikolla paljan varpain kävely. Pienenä koko perheen yhdessä vietetty aika, sillä reissun kohteella ei niin väliä. Vanhempien eron jälkeen yhä koko jengillä vietetty aika (äiti + me lapset / isä + me lapset). Myöhemmin isän luona maalla kesällä rento hengailu. Lukeminen ja mansikoiden syönti. Uudet perunat ja muut hyvät kesäruoat.

Ikävää välillä tylsyys, mutta jotenkin jälkikäteen tarkasteltuna sekin oli hyödyllistä ja Wimbledonin tuijottaminen tv:stä pari sateista viikkoa putkeen ihanok. Ikävintä ehkä se, kun myöhemmin teininä sisko alkoi kovasti mankua takaisin kaupunkiin ja kavereiden luo; minulle sisko oli parasta seuraa ikinä eikä kaupungissa ollut tiedossa samanlaista kaverilössiä kuin hänellä.

Huonointa oli se kun satoi eikä päässyt pihalle leikkimään, tiiättehän Suomen kesän :D

Pienempänä sukulaisten kanssa oleminen, mikä oli mahdollista vain kesällä. 

Alakoululaisena jossain vaiheessa uiminen ja huvipuisto kerran kesässä oli kyllä se kohokohta.

Ja oikeastaan koulukiusattuna kivaa oli jo se, että sai olla rauhassa.

Yhden kerran käytiin ulkomailla. Eikä se haitannut. Parasta oli koulusta loma joka tuntui silloin hurjan pitkältä ajalta. Lämpö ja pihalla leikkiminen. Pihan teltta ja uima-allas. Kavereiden kanssa uimarannalle pyöräily, huippua jos sai jätski rahaa mukaan. Lähimetsään retkeily kaverin kanssa, eväät mukana. Joskus mentiin vaan puiston isolle kivelle syömään eväitä. Joskus laitettiin porkkanoita ja muuta pihalle kasvamaan, en muista saatiinko koskaan syömistä kun unohtui kasvimaan hoito. Joskus tuttava perhe palkkasi siivoomaan niin saatiin karkkirahaa palkaksi. Ihanaa oli, ei aikuiselämän vastuuta.

Tasaisesti paistoi aurinko ja satoi. Joskus oli kovia ukkoskuuroja. Tätä helvetinmoista tuulta en kyllä muista lapsuudestani. Aina kun tuulee, niin tuulee kovaa. Koillisesta, idästä, lännestä, tai etelästä. Kesätuuli ei enää olekaan lempeä.

-Parasta oli uimareissut. Järvi oli suhteellisen lähellä ja me käytiinkin uimassa monta kertaa päivässä pyörillä, ilman aikuisia. Rannalla oli koko naapurusto, itseasiassa kaiki kaupungin lapset.

-Mummolasa vietetty aika on usein mielessäni myös, pyykinpesu järvessä ja laitumen reunalla lehmien ulostamisen tarkkailu olivat meidän hupia.

-Isä olisi saanut olla läsnä enemmän. On aivan ulkopuolinen nykyäänkin. 

Parasta oli kun sai haettua "lainatulla" veneellä muiden katiskoista kaloja ja metsästä sai poimittua marjoja huutavaan nälkäänsä, kun kotona ei ollut ruoan muruakaan.Kurjinta oli sitten kaikki muu.

Parasta oli se, kuin sai rymytä metsissä, uida ja kalastaa sekä pelailla jalkapalloa/ sulkapalloa kavereiden kanssa. 

Ikävää oli isän harrastama pakkourheiluttaminen ja jatkuva mesomainen siitä, kuntulokset eivät olleet tarpeeksi hyviä. 

En hirveästi jäänyt kaipamaan mitään, mutta toki olisin matkustellut mielelläni enemmän - toki tämäkin korjaantui sitten vähän vanhempana kun oli kaksi kesää kielikursseilla. 

Olen syntynyt 60-luvun lopulla. Kesät tuntuivat pitkiltä ja että aina oli lämmin ja aurinko paistoi. Parasta oli parhaan kaverin kanssa keksityt kivat jutut, olimme kuin paita ja peppu, yhdessä kaikki mahdolliset päivät ja paljon öitäkin. Parasta oli lähijärvessä uiminen, saatoimme käydä kolmekin kertaa päivässä uimassa, iltauinnille otettiin kaakaotermari ja eväsleivät. Kaikenlaiset leikit täyttivät myös päivämme, kauppa tehtiin leikkimökkiin, koti vanhaan aittaan, maatila pihanperälle (tiedättehän ne pienet muoviset maatilan eläimet?), välillä oltiin äitejä ja lykittiin vauvanukkeja vaunuissa kylätiellä tai barbit lähtivät kesäretkelle, leikimme olevamme villi-ihmisiä ja asuimme lähimetsässä ja rakensimme sinne risumajan. Tai olimme arkeologeja, kullankaivajia tai kalastajia.

Teimme paljon retkiä, kävimme ratsastamassa naapurin hepalla (ja lapioimme lantaa), toisessa naapurissa kävimme heinäpellolla. Yleensäkin kävimme paljon naapureissa, aina oli jollain kissanpentuja, koiranpentuja, vastasyntynyt vauva tai jollain papalla mukavia tarinoita kerrottavana. Kyläkaupasta haimee jätskiä ja limpparia. 

Myös kesävieraat oli kivoja, meillä oli iso talo maalla ja kaupunkiserkut tulivat meille viikoksi-kahdeksi joka kesä ja opetimme heille maalaiselämän metkuja. Serkuista maalaiselämä oli ihanaa, kunnes tulivat teini-ikään ja me olimme ihan pihalla kaikesta, kuuntelimme vääränlaista musiikkia, emme osanneet pukeutua, emme meikata, maalla oli tylsää, ystävyyteen tuli särö ja kirjeenvaihtokin loppui.

Mukavaa yleensäkin se, että ei ollut aikatauluja, elimme aikalailla kuin pellossa. Ihana vapaus, sai nukkua kun nukutti, syötiin kun oli nälkä tai no kerran päivässä piti tulla tiettyyn aikaan kotiin syömään. Vanhempani olivat vähän boheemeja ja siksi meillä oli sallittua kaikenlainen, mitä muut eivät saaneet tehdä, kerran nukuimme meidän autossa, kerran naapurin heinäladossa heinien keskellä! Pidimme kesäkioskia ja -kahvilaa, pidimme sirkusesityksiä ja järjestimme kaikenlaisia hassuja tapahtumia. Sukulaiset ja naapurit kutsuttiin yleisöksi ja pääsymaksu oli vapaaehtoinen.

Perheen kesäreissutkin olivat kivoja, vaikka ahdasta oli, sillä meillä oli monta lasta. Sopu sijaa antoi kuitenkin. Teltassa yövyttiin, eikä ollut edes makuupusseja. Tuttavilla ja sukulaisilla myös yövyttiin, koko perhe esim. olkkarin lattialla. Ulkomaille ei ollut varaa mennä, mutta eipä siellä kovin moni muukaan käynyt, eikä sinne edes haikailtu, koko ajan oli tekemistä ja meille elämysmatkaksi riitti telttaretki 100 km:n päähän, jossa laitettiin ruoka nuotiolla ja peseydyttiin järvessä.

Mulla oli mielestäni todella onnellinen lapsuus, eikä mitään puuttunut. Niin paitsi varhaislapsuudessa telkkarin kakkoskanava ;).

Lapsuuden kesät vietin 70-luvulla kotona maalla. Köyhiä oltiin enimmäkseen, ja puutarhatilan töihin osallistuivat lapsetkin kykyjensä mukaan. Ei matkusteltu, ei käyty kuin ehkä pikaisesti sukulaisissa, silloinkin jonkun piti jäädä kotiin hoitamaan välttämättömät työt. Aika nuoresta se saatoin olla minä. 

Täytyy sanoa, että tykkäsin. Töitä oli enemmän kuin kukaan nykyään kehtaisi lapsella tai nuorella teettää, mutta kyllä aikaa jäi myös lukemiseen, kirjoitteluun ja kaikenlaiseen pikku puuhasteluun. Oli kissaa, koiraa, ankkoja, kalkkunoita ja kanoja... majoja pihapuissa ja leikkipaikkoja metsässä. Omanikäistä seuraa ei ollut, mutta nuorempia sisaruksia kyllä. Samoin mielikuvituskavereita :)

Parasta oli tietysti se kun ei tarvinnut mennä kouluun. Ja sitten se kun pääsi mummolaan. Tai toisesta mummolastani en niin pitänyt, mutta toisessa oli ihanaa. Huonointa se, että siellä yleensä oltiin vain viikko, mikä oli minulle aivan liian lyhyt aika. Minusta taisi tuntua, että mummollani oli minulle enemmän aikaa kuin vanhemmillani, ja pidin hänestä enemmän kuin vanhemmistani. 

Alle kouluiästä en paljon muista, mutta kouluikäisenä tykkäsin myös käydä uimassa sekä kalastamisesta ja nuotiolla istumisesta, makkaranpaistosta. Meillä oli vene jolla tehtiin pitkiä retkiä, ja illat oltiin nuotiolla. Ja jostakin syystä tykkäsin teltan pystyttämisestä, vaikka ei olisi menty minnekään niin pihaan piti saada pystyttää teltta. Automatkoista pidin myös, siis siitä autossa istumisesta ja maisemien vaihtumisesta. Sukulaisissahan me lähinnä käytiin, ei muualla. Kotiinpaluu tuntui ikävältä.

Kesällä tuli myös rakenneltua majoja, veistettyä kaarnaveneitä ym. Ja 60-luvun lapsia olen. En mitään tuon ihmeellisempää ohjelmaa kesääni osannut toivoa.

Lapsuuden kesät kestivät ikuisuuden.

En muista, että olisi ollut näin helvetillisen kylmiä kesiä koskaan, Lounais-Suomessa asutaan yhä ja mittari näyttää viikkotolkulla 15 astetta vuosi toisensa perään.

Ihaninta oli 80-luvun kesissä lämpö, leikkiminen, kavereiden kanssa uiminen. Pyöräily, Vapauden tunne. Kesäleiri, jossa paljon kavereita, iltanuotiot ym. Mitä leireillä on. Kivaa oli myös Särkänniemessä käyminen.

Ikävintä oli vanhempien riitely, liiallinen alkoholin käyttö ja näiden yhdistelmä kaikilla perheen yhteisillä kotimaan matkoilla. En vieläkään koe krillaamisessa mitään hohtoa, kun tuoksu tuo mieleen alkoholi riitaisen tunnelman.

Puuttumaan jäi mukava yhdessä vietetty aika oman ydinperheen kanssa.

Parasta taisi lapsena olla pihaleikit. Teininä ei enää mikään kesä ollut kiva, en saanut poistua pihapiiristä näkemään kavereita, en saanut tehdä mitään mitä teininä olisin kesällä tahtonut tehdä. Puuttumaan jäivät shoppailut ja kahvilassa käynnit kavereiden kanssa. Ja perheemme ei ollut köyhä, eikä erityisen rikaskaan, isä tienasi n. 4000€ kuussa. Äiti oli kotiäiti. Nuoremmat sisarukset saivat vaikka ja mitä. Olen syntynyt vuonna -95

Meitsivain kirjoitti:

Parasta taisi lapsena olla pihaleikit. Teininä ei enää mikään kesä ollut kiva, en saanut poistua pihapiiristä näkemään kavereita, en saanut tehdä mitään mitä teininä olisin kesällä tahtonut tehdä. Puuttunaan jäivät shoppailut ja kahvilassa käynnit kavereiden kanssa. Ja perheemme ei ollut köyhä, eikä erityisen rikaskaan, isä tienasi n. 4000€ kuussa. Äiti oli kotiäiti. Nuoremmat sisarukset saivat vaikka ja mitä. Olen syntynyt vuonna -95

Etköhä sää vaa ansainnut tuon :)

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 60-luvun lopulla. Kesät tuntuivat pitkiltä ja että aina oli lämmin ja aurinko paistoi. Parasta oli parhaan kaverin kanssa keksityt kivat jutut, olimme kuin paita ja peppu, yhdessä kaikki mahdolliset päivät ja paljon öitäkin. Parasta oli lähijärvessä uiminen, saatoimme käydä kolmekin kertaa päivässä uimassa, iltauinnille otettiin kaakaotermari ja eväsleivät. Kaikenlaiset leikit täyttivät myös päivämme, kauppa tehtiin leikkimökkiin, koti vanhaan aittaan, maatila pihanperälle (tiedättehän ne pienet muoviset maatilan eläimet?), välillä oltiin äitejä ja lykittiin vauvanukkeja vaunuissa kylätiellä tai barbit lähtivät kesäretkelle, leikimme olevamme villi-ihmisiä ja asuimme lähimetsässä ja rakensimme sinne risumajan. Tai olimme arkeologeja, kullankaivajia tai kalastajia.

Teimme paljon retkiä, kävimme ratsastamassa naapurin hepalla (ja lapioimme lantaa), toisessa naapurissa kävimme heinäpellolla. Yleensäkin kävimme paljon naapureissa, aina oli jollain kissanpentuja, koiranpentuja, vastasyntynyt vauva tai jollain papalla mukavia tarinoita kerrottavana. Kyläkaupasta haimee jätskiä ja limpparia. 

Myös kesävieraat oli kivoja, meillä oli iso talo maalla ja kaupunkiserkut tulivat meille viikoksi-kahdeksi joka kesä ja opetimme heille maalaiselämän metkuja. Serkuista maalaiselämä oli ihanaa, kunnes tulivat teini-ikään ja me olimme ihan pihalla kaikesta, kuuntelimme vääränlaista musiikkia, emme osanneet pukeutua, emme meikata, maalla oli tylsää, ystävyyteen tuli särö ja kirjeenvaihtokin loppui.

Mukavaa yleensäkin se, että ei ollut aikatauluja, elimme aikalailla kuin pellossa. Ihana vapaus, sai nukkua kun nukutti, syötiin kun oli nälkä tai no kerran päivässä piti tulla tiettyyn aikaan kotiin syömään. Vanhempani olivat vähän boheemeja ja siksi meillä oli sallittua kaikenlainen, mitä muut eivät saaneet tehdä, kerran nukuimme meidän autossa, kerran naapurin heinäladossa heinien keskellä! Pidimme kesäkioskia ja -kahvilaa, pidimme sirkusesityksiä ja järjestimme kaikenlaisia hassuja tapahtumia. Sukulaiset ja naapurit kutsuttiin yleisöksi ja pääsymaksu oli vapaaehtoinen.

Perheen kesäreissutkin olivat kivoja, vaikka ahdasta oli, sillä meillä oli monta lasta. Sopu sijaa antoi kuitenkin. Teltassa yövyttiin, eikä ollut edes makuupusseja. Tuttavilla ja sukulaisilla myös yövyttiin, koko perhe esim. olkkarin lattialla. Ulkomaille ei ollut varaa mennä, mutta eipä siellä kovin moni muukaan käynyt, eikä sinne edes haikailtu, koko ajan oli tekemistä ja meille elämysmatkaksi riitti telttaretki 100 km:n päähän, jossa laitettiin ruoka nuotiolla ja peseydyttiin järvessä.

Mulla oli mielestäni todella onnellinen lapsuus, eikä mitään puuttunut. Niin paitsi varhaislapsuudessa telkkarin kakkoskanava ;).

Olipa ihana kuvaus - ja lapsuus!

Ehdottomasti kesät mökillä mummin ja vaarin hoidossa. Naapurissa samanikäiset lapset, joten meitä oli siellä viisi lasta kaiket kesät. Uida sai niin paljon kun aikuiset ehti vahtimaan ja ihailtavan kärsivällisesti ne vahtikin! Enkka tai olla 40 kertaa päivässä.

samalla jengillä pelattiin pihapelejä ja kehiteltiin jos jonkinlaisia leikkejä. Pyöräiltiin hiekkateillä, käytiin soutelemassa, pyörittiin metsissä.

Asuttiin Helsingissä, joten Lintsilläkin käytiin varmaan joka kesä kerran. Se ei ollut 80-luvulla mitenkään erityisen kallista. Kivaa siellä aina oli, mutta ei ne mitään kohokohtia todellakaan olleet eikä oo jääny mitenkään erityisenä mieleen.

Isomman serkun kanssa käytiin usein Kumpulan maauimalassa tai Stadikalla silloin kun oltiin kaupungissa. Ne oli hauskoja reissuja kanssa.

Pari kertaa käytiin ulkomailla, Italiassa ja Kreikassa ja ne oli kanssa kivoja reissuja, ehdottomasti. 80-luvun alussa ei ollut kauhean yleistä matkailla ulkomaille kesälomalla.

Olen syntynyt vuonna 1971. Vanhempani olivat silloin keskituloisia.

Synnyin 80-luvun alussa, asuin pienessä Etelä-Suomen kaupungissa. Perhe tuli hyvin toimeen ja oli purjevenettä ja matkoja ydinperheessä ja mukava tunnelma. Matkat oli kivoja mutta se kesän "arki", kaikki päivät kavereiden kanssa uimarannalla! Ne oli parasta. Välillä fillaroitiin kotiin syömään ja sit takas rantaan. Eli sitten kuitenkin se ilmainen oli parasta. Jos ei jonain kesänä päästy mihinkään niin ei se aiheuttanut mitään häpeää tai kriisiä.

Lapsuuskodissani on oma ranta, joten uin siskoni kanssa monta tuntia päivässä ja hypimme pitkältä laituriltamme villejä hyppyjä veteen. Se oli ihanaa, ja lapsena siihen ei vaan kyllästynyt. Tykkäsin myös lukea parvekkeella veljeni 80-90 luvun aku ankka-lehtiä, samalla syöden ihania 90-luvun mitä erilaisimpia jäätelöitä. <3

Lapsuuden kesät oli kyllä paljon lämpimämpiä kuin tämä kesä. En usko, että olisin pulikoinut järvessä tunteja päivässä tällaisena viileän tuulisena kesänä.

Olen syntynyt -89.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 60-luvun lopulla. Kesät tuntuivat pitkiltä ja että aina oli lämmin ja aurinko paistoi. Parasta oli parhaan kaverin kanssa keksityt kivat jutut, olimme kuin paita ja peppu, yhdessä kaikki mahdolliset päivät ja paljon öitäkin. Parasta oli lähijärvessä uiminen, saatoimme käydä kolmekin kertaa päivässä uimassa, iltauinnille otettiin kaakaotermari ja eväsleivät. Kaikenlaiset leikit täyttivät myös päivämme, kauppa tehtiin leikkimökkiin, koti vanhaan aittaan, maatila pihanperälle (tiedättehän ne pienet muoviset maatilan eläimet?), välillä oltiin äitejä ja lykittiin vauvanukkeja vaunuissa kylätiellä tai barbit lähtivät kesäretkelle, leikimme olevamme villi-ihmisiä ja asuimme lähimetsässä ja rakensimme sinne risumajan. Tai olimme arkeologeja, kullankaivajia tai kalastajia.

Teimme paljon retkiä, kävimme ratsastamassa naapurin hepalla (ja lapioimme lantaa), toisessa naapurissa kävimme heinäpellolla. Yleensäkin kävimme paljon naapureissa, aina oli jollain kissanpentuja, koiranpentuja, vastasyntynyt vauva tai jollain papalla mukavia tarinoita kerrottavana. Kyläkaupasta haimee jätskiä ja limpparia. 

Myös kesävieraat oli kivoja, meillä oli iso talo maalla ja kaupunkiserkut tulivat meille viikoksi-kahdeksi joka kesä ja opetimme heille maalaiselämän metkuja. Serkuista maalaiselämä oli ihanaa, kunnes tulivat teini-ikään ja me olimme ihan pihalla kaikesta, kuuntelimme vääränlaista musiikkia, emme osanneet pukeutua, emme meikata, maalla oli tylsää, ystävyyteen tuli särö ja kirjeenvaihtokin loppui.

Mukavaa yleensäkin se, että ei ollut aikatauluja, elimme aikalailla kuin pellossa. Ihana vapaus, sai nukkua kun nukutti, syötiin kun oli nälkä tai no kerran päivässä piti tulla tiettyyn aikaan kotiin syömään. Vanhempani olivat vähän boheemeja ja siksi meillä oli sallittua kaikenlainen, mitä muut eivät saaneet tehdä, kerran nukuimme meidän autossa, kerran naapurin heinäladossa heinien keskellä! Pidimme kesäkioskia ja -kahvilaa, pidimme sirkusesityksiä ja järjestimme kaikenlaisia hassuja tapahtumia. Sukulaiset ja naapurit kutsuttiin yleisöksi ja pääsymaksu oli vapaaehtoinen.

Perheen kesäreissutkin olivat kivoja, vaikka ahdasta oli, sillä meillä oli monta lasta. Sopu sijaa antoi kuitenkin. Teltassa yövyttiin, eikä ollut edes makuupusseja. Tuttavilla ja sukulaisilla myös yövyttiin, koko perhe esim. olkkarin lattialla. Ulkomaille ei ollut varaa mennä, mutta eipä siellä kovin moni muukaan käynyt, eikä sinne edes haikailtu, koko ajan oli tekemistä ja meille elämysmatkaksi riitti telttaretki 100 km:n päähän, jossa laitettiin ruoka nuotiolla ja peseydyttiin järvessä.

Mulla oli mielestäni todella onnellinen lapsuus, eikä mitään puuttunut. Niin paitsi varhaislapsuudessa telkkarin kakkoskanava ;).

Ihan parhaan kuuloisia lapsuuden kesämuistoja sinulla :)

T. -88 lapsi, myös maalla kasvanut