Miten uskallatte ryhtyä parisuhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Itsestäni ei siihen enää taida olla. Heti aluksi huomio: en ole ns. "kilttimies", vaan kannatan feminismiä, monikulttuurisuutta ja olen korkeasti koulutettu sekä asun pk-seudulla.

Nyt 33-vuotiaana minulla on ollut 5 vakavampaa suhdetta elämäni aikana, joista 4 päättyi kun kumppanini petti minua. Ensimmäisen tyttöystäväni kanssa meni poikki kun lähdimme opiskelemaan eri paikkakunnille, se oli paras suhteeni. Mutta nyt olen ollut sinkku 3 vuotta enkä kaipaa vakavaa seuraa; jonkinlainen luottamus on mennyt ja tuntuu, että (etenkin täällä Helsingissä) mennään tasan sinne, minne omat himot milloinkin vievät, viis siitä jos seurustelee. No, parempi sitten kai mukautua tähän vaikka täällä olenkin asunut jo kohta 10 vuotta, niin kauan kesti. Nautin sinkkuna olemisesta, yhden illan jutut, säädöt ja hoidot ovat käytännöllisiä. Huomaan, että minusta on tullut se, jota ennen halveksuin. Toisaalta huomaan nauttivani tästä. Hämmentävä olo.

Itse myös huomannut Helsingissä korkeasti koulutettujen naisten parissa polyamorian nousseen jopa vähän ug-trindiksi. Ollaan "vakavissaan" mutta ei ainoastaan sinun kanssasi. 

Olen vasta 22-vuotias ja olen seurustellut vakavasti yhden henkilön kanssa, nyt viisi vuotta.

Hän petti minua mutta kertoi heti itse ja voitti luottamukseni takaisin pitkällä työllä. Olen antanut hänelle kokonaan anteeksi, vaikka tuskin tulen tuota unohtamaan. Parisuhteesta koituu ainakin minulle niin paljon iloa ja onnea, että kyllä ne huonotkin taipaleet kestää.

Pakko se on vaan uskaltaa jos parisuhteen haluaa. Se on varmaa että tässä elämässä ei saa mitään jos ei ota riskejä. Pitää vaan heittäytyä ja toivoa parasta.

T: 26 vuotta yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Olen vasta 22-vuotias ja olen seurustellut vakavasti yhden henkilön kanssa, nyt viisi vuotta.

Hän petti minua mutta kertoi heti itse ja voitti luottamukseni takaisin pitkällä työllä. Olen antanut hänelle kokonaan anteeksi, vaikka tuskin tulen tuota unohtamaan. Parisuhteesta koituu ainakin minulle niin paljon iloa ja onnea, että kyllä ne huonotkin taipaleet kestää.

Mulli oli kyllä kova paikka jos kumppani löytyy sängustä toisen miehen kanssa. Ja kun sama toistui kerta toisensa jälkeen, niin luovuttaminen oli mielestäni ainoa järkevä ratkaisua. Nyt minä olen se, joka sieltä sängystä löytyy. 

ap

Mullakin on viime aikoina ollut niin paljon sutinaa varattujen miesten kanssa, etten enää usko uskollisia miehiä olevankaan. Mieluummin olen sitten se toinen nainen kuin se sinisilmäinen hölmö jota petetään.

Johtunee varmaankin tuosta kuvailemastasi ympäristöstä: feministit ja korkeasti koulutetut naiset usein (eivät kaikki) ovat aika liberaalia sakkia mitä tulee seksiin ja pikku lipsahdus (vahinko tai ei) ei välttämättä ole niin vakava juttu jos vieraaseen petiin eksyy.

Pikkukaupungin kundille tämä on usein vaikea sisäsitää, mutta olet näemmä oppinut tavoille jo.

Kun tulet ulos siitä punavihreästä kuplastasi, niin vakavasti otettavia kumppaneita alkaa löytyä.