Ihmiset jotka tukkivat ahtaat käytävät vaunujen/ostoskärryjen/ahterinsa kanssa

Vierailija kirjoitti:

Miksi teette niin? Kirpputorilla, kaupassa, missä tahansa. Tämä sama ihmistyyppi pyrkii myös pysähtymään aina liukuportaiden ylä/alapäässä.

Tai kaupassa keskelle sitä liukuovien välissä olevaa tuulikaappia tai heti ulko-oven jälkeen niin ettei ohi pääse. "Mihis tästä nyt pitikään seuraavaksi..." Miksi on niin vaikeaa pysähtyä sivuun?

Itse olen huomannut, että monet ovat vain omissa ajatuksissaan. Kirpputoreilla etenkin ihmiset sinkoilevat sinne tänne kiinnostavien löytöjen perässä jättäen kärrynsä keskelle käytävää. Suurin osa hätkähtää ikäänkuin eivät todella olleet tajunneet olevansa tien tukkona, kun pyydän kohteliaasti päästä ohitse.

Minusta nämä juntit on tosi hellyttäviä. Niin hämmentyneitä tässä isossa maailmassa! 

Joskus tekisi kyllä mieli jyrätä, mutta toistaiseksi olen tyytynyt sanallisesti ilmoittamaan että voisitteko väistyä.

Enemmän minua hämmästyttää ihmiset, jotka eivät osaa suullaan ja äänihuulillaan muodostaa seuraavanlaista lausetta: "anteeksi, pääsenkö ohi".

Joskus turistit kerääntyvät koko porukalla metron yläpäässä lippulaitteen eteen ihmettelemään kuinka se toimii niin että ohi ei pääse liukuportaisiin.

Vähän aiheen ohi mutta miksi kaikkien ostoskärryjen pitää olla niin h*n isoja että ne vie tilaa vaikka kuinka paljon. Ostoskori voi taas olla vähän liian pieni ja myös hankala jos on muita kantamuksia. Stokkalla on sellaset pienet kärryt mihin saa laitettua kaksi ostoskoria. Miksi näitä ei ole kaupoissa enemmän. Valivali

Ja miksi vanhukset jäävät kaupan tuulikaappiin juoruamaan? Siis sellaisen pienen S-Marketin ahtaaseen tuulikaappiin, jossa on jo muutenkin jono pullonpalautusautomaatille ja tavaroidensäilytyslokerikko! Kummankin kärryt sojottavat eri suuntaan, suu käy, mutta mikään kello ei soi näiden päässä kun ihmiset puikkelehtivat seiniä pitkin ja tönivät kärryjä päästäkseen kulkemaan täysine ostoskasseineen. Siis miksi???

lastenvaunut keskellä kirpputorin käytävää selittyy usein pienellä lapsella. lapset tuppaavat tarttumaan esineisiin ja repimään niitä alas. aikuinen joka kiertää ei näin varmaankaan tee. jos ei mahdu tottakai siirrän sivuun ja vahdin silmä kovana sen ajan lasta. sitten syvennyn etsimään mitä tulimmekin hakemaan. mielummin suututan pari olemalla tiellä kuin pahoitan myyjän mielen rikkoutuneella esineellä johon minulla ei välttämättä ole varaa.

Synnytettäessä aivot ovat tulleet/pudonneet alapäästä mukana eikä enää ymmärretä että on olemassa muitakin jotka pitäisi osata ottaa huomioon.