Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö hää/syntymäpäivälahjan olla arvoltaan vähintään juhlien kustannusten arvoinen?
05.07.2017 |
Tilanne, jossa keski-ikäinen hääpäri. Juhlat ravintolassa buffetruokailuineen ja tarjoilussa mukana ruokajuomat. Lopuilta ravintolatiloissa ja terassilla, missä vieraat maksavat omat juomansa. Kutsussa maininta, että "kippoja ja kukkavaaseja" on tarpeeksi, mutta lahjoilla tilinumero. Mitään hankintaa lahjatilissä ei mainittu ja minulle se oli ihan ok., koska jo juhlat tulivat niin kalliiksi, että siihen varmaan menivät.
Tällaisiin juhliin osallistuin jo muutama vuosi sitten. Perheeni: minä pienellä eläkkeellä elävä äiti, yksi työssäkäyvä lapsi ja kaksi opiskelijaa. Ja lahjan maksoivat siis tosiasiassa minä ja tämä työssäkäyvä lapsi.
Vieläkin vaivaa ja nolottaa, että lahjamme oli vain 100 euroa. Jos olisimme ostaneet tavaralahjan tällä hinnalla, ei nolottaisi, vaan sillä olisi saanut ystäväparille mielestäni ihan hyvän lahjan. Nyt tuntuu, että että ei ehkä kattanut edes tarjoilun hintaa tämä 25 e/henkilö. Ja kiusallista on tällaisissa tilillemaksuissa se, että siellä tiliotteella on jokaisen maksajan nimet ja summat.
Oliko noloa tämä lahjasumman pienuus? Paljonko olisi ollut riittävä. (Häiden kustannukseksi meille kahdelle jotenkuten maksukykyisille tuli tietysti loppuillan tarjoilut perheen opiskelijoille, joilla ei ollut yhtään rahaa)
Usein nykyisin käyttävät esim. 50-vuotisjuhlijat tätä lahjatiliä. Usein sentään on jokin hankinta mainittu. Minusta tämäkin on hyvin kiusallista. Jos itse tällaista lahjaa, käyttäisin keräyslipasta juhlapaikalla, johon saisi kukin vieras ohimenne jotakin tiputtaa, sen verran kuin haluaa. Ihan varmasti "tuotto" on pienempi, mutta säästäisi vähävaraisia kiusallisilta tilanteilta.
Miten teillä muilla? Onko nolottanut oman lahjan pienuus? Vai oletteko ehkä itse pahastuneet liian pienistä lahjoista. Onko pitänyt jättää juhlat väliin, kun ei ole kehdannut liian pientä "osallistumismaksua" maksaa?
Vai onko lahja osallistumis/pääsymaksu?
Onko jossakin käytetty tätä anonyymiä keräyslipasta?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Onhan se aika vähän, jos osallistuu hienoihin juhliin 4 hlöä, jotka antavat satasen. Eri asia tietysti, jos on pienet lapset, minusta heiltä ei kuulu antaa rahalahjaa.
Lahja ei voi olla "aika vähän", koska se on vapaaehtoinen eikä sen kuulu kattaa yhtään mitään tai olla maksu siitä, että ihminen on kutsuttu juhliin. Juhliin kannattaa kutsua vain ihmisiä, joita sinne oikeasti haluaa, vaikka he eivät toisi yhtään mitään tullessaan. Itsellä on vähävarainen sukulaisperhe. Aina kutsutaan juhliin ja ollaan onneelisia siitä, että tulevat(pitkä matka kuitenkin) vaikka eivät koskaan tuo muuta kuin itsensä. Tuntuisi hullulta ajatella, että me järjestämme juhlat, jotka sitten maksatamme vierailla, jotka itse olemme juhliin kutsuneet. Ja joissa juhlitaan jotakin meidän perheenjäsentä. Ei vieraiden KUULU MAKSAA juhlia. SE on juhlien järjestäjien asia. Juhlia ei pidä järjestää , jos ei ole vara niitä maksaa, vaan juhlat maksatetaan kutsutuilla vierailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppiset edessä. Perheeltä jo saatu lahjaksi ulkomaanmatka. Tavaraa on tarpeeksi. Matkakassaan olisi kiva saada lahjoituksia, mutta en todellakaan kehtaa mitään tilinumeroa antaa. Ehkä sitten keräyslipas juhlissa? Ilman suuria odotuksia, mutta jo hyvä päivällinen matkalla olisi upea lahja.
Siinäpä pulma. Ihmiset ei tarvitse tavaraa ja rahaa ei kehtaa pyytää. Tuo lipashomma olisi muuten hyvä, koska sinne kehtaisi sujauttaa vaan vaikka sen kympin, (ja se olisi ihan ok) mutta miten asiasta vieraille ilmoittaa? Minusta on ihan hirveitä nämä tässäkin ihmisten ilmoittamat summat(50e/henkilö) minkä arvoinen lahjan "pitäisi" olla. Ei lahjalla ole tarkoitus maksaa juhlia eikä omia syömisiä juhlissa. Ap ihan turhaan jaksaa vatvoa vanhaa juttua. Ei sinun pidä maksaa juhlissa tarjottavia. Sen tekee juhlien järjestäjä, ei vieraat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppiset edessä. Perheeltä jo saatu lahjaksi ulkomaanmatka. Tavaraa on tarpeeksi. Matkakassaan olisi kiva saada lahjoituksia, mutta en todellakaan kehtaa mitään tilinumeroa antaa. Ehkä sitten keräyslipas juhlissa? Ilman suuria odotuksia, mutta jo hyvä päivällinen matkalla olisi upea lahja.
Ei-ei! Keräyslipas on ihan outo ajatus, kolehtiako siellä keräät? Minä antaisin mieluusti rahaa tilille, olisi helppo ratkaisu eikä tarvitsisi miettiä lahjaa. Mutta kolehti sankarille... ei!
Kutsussa tietysti maininta, että ei tavaralahjoja, mutta tällainen lipas on juhlapaikalla ja tähän tarkoitukseen. Joku varmaan mielellään sinne jotain tiputtaa, niin luulisin. Mutta sen saisi jokainen pitää omana tietonaan, lahjoittiko jotain ja kuinka paljon. Perustuu siihen, että lahjan antaminen on ilo lahjan antajalle. Ainakin minua itseäni ilahduttaa, kun voin antaa jollekin lahjan.
Eikö tosiaan ole ok?
Kyllä lahjan antamisen ilo on menetetty jos rahalahja sujautetaan nimettömänä johonkin keräyslippaaseen. Tuntuu että lahjan tarkoitus henkilökohtaisena muistamisena onniteltavalle henkilölle on nykyään täysin menetetty - rahalahja jo itsessään on mielestäni hieman kyseenalainen.
Jos jolin tietty 'muistaminen' ei kelpaa eli ei haluta tavaralahjaa niin silloin mielestäni tämän voi kohteliaasti ilmaista, mutta ei lahjan idea ole että saaja päättää mitä haluaa ja vieraat toteuttavat sitten tämän toiveen. Älkää siis järjestäkö juhlia, jos rahasta on niin tiukkaa että sitä täytyy lahjan varjolla muilta ruinata.
Vierailija kirjoitti:
Eikös etiketin mukaan lahjan pitäisi kattaa henkilön/henkilöiden ruokakustannukset? Näin olen itse ainakin kuullut. Toki ei kukaan pakota ostamaan älyttömän kallista lahjaa, jos sellaiseen ei varaa ole :)
Eipä ole meidän vieraat moisesta etiketistä olleet tietoisia. Enkä kyllä minäkään. Rippi- ja yo-juhlissa ovat lahjat olleet lähinnä läheisyyden mukaan. Tyyliin isovanhemmilta 300 e, kulmmilta 50 - 100 e, naapurilta 20 e tai pelkkä ruusu, lasten ystäviltä itsetehty kortti tai ei sitäkään. Päivänsankareita on joidenkin lahjojen suuruus "järkyttää", lahjan pienuutta eivät ole koskaan paheksuneet, emme myöskään me vanhemmat.
Samoin suvun häissä on yleensä mennyt. Lähisuvulta arvokkaimmat, muilta sitten vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se aika vähän, jos osallistuu hienoihin juhliin 4 hlöä, jotka antavat satasen. Eri asia tietysti, jos on pienet lapset, minusta heiltä ei kuulu antaa rahalahjaa.
Tämä näissä yleistyneissä rahat tilille -lahjoissa aikuisille on jotenkin kiusallista. Minusta sadan euron tavaralahja on häälahjaksi tai syntymäpäivälahjaksi ystävälle ihan riittävän arvokas ystäväperheeltä. Mutta rahana kiusallisen vähän.
Mielestäni satanen ei ole missään nimessä kiusallisen vähän. Tapana on, että juhlittavan hyvin läheiset ihmiset, tarkoittaa yleensä isovanhempia tai vanhempia, antavat isomman summan, Ystäväperheeltä ei pidä odottaa megasummia. Ennen vanhaan jopa tälläiset keskustelut lahjojen arvosta olisivat olleet mauttomuuden huippu, vieraiden rahastamisesta puhumattakaan. Tässä tunkee nyt väkisinkin pintaan tämä täälläkin ahkerasti viljelty määritemä WT ja sellaiseksi nyt kukaan ei halua tunnustautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppiset edessä. Perheeltä jo saatu lahjaksi ulkomaanmatka. Tavaraa on tarpeeksi. Matkakassaan olisi kiva saada lahjoituksia, mutta en todellakaan kehtaa mitään tilinumeroa antaa. Ehkä sitten keräyslipas juhlissa? Ilman suuria odotuksia, mutta jo hyvä päivällinen matkalla olisi upea lahja.
Ei-ei! Keräyslipas on ihan outo ajatus, kolehtiako siellä keräät? Minä antaisin mieluusti rahaa tilille, olisi helppo ratkaisu eikä tarvitsisi miettiä lahjaa. Mutta kolehti sankarille... ei!
Kutsussa tietysti maininta, että ei tavaralahjoja, mutta tällainen lipas on juhlapaikalla ja tähän tarkoitukseen. Joku varmaan mielellään sinne jotain tiputtaa, niin luulisin. Mutta sen saisi jokainen pitää omana tietonaan, lahjoittiko jotain ja kuinka paljon. Perustuu siihen, että lahjan antaminen on ilo lahjan antajalle. Ainakin minua itseäni ilahduttaa, kun voin antaa jollekin lahjan.
Eikö tosiaan ole ok?
Kyllä lahjan antamisen ilo on menetetty jos rahalahja sujautetaan nimettömänä johonkin keräyslippaaseen. Tuntuu että lahjan tarkoitus henkilökohtaisena muistamisena onniteltavalle henkilölle on nykyään täysin menetetty - rahalahja jo itsessään on mielestäni hieman kyseenalainen.
Jos jolin tietty 'muistaminen' ei kelpaa eli ei haluta tavaralahjaa niin silloin mielestäni tämän voi kohteliaasti ilmaista, mutta ei lahjan idea ole että saaja päättää mitä haluaa ja vieraat toteuttavat sitten tämän toiveen. Älkää siis järjestäkö juhlia, jos rahasta on niin tiukkaa että sitä täytyy lahjan varjolla muilta ruinata.
Sinulle tuottaa siis iloa se, että saat itse ojentaa itse valitsemasi lahjan. Ja että tällä varmistat sen, lahjan saaja varmasti tietää, millaisen lahjan olet antanut. Sinulle ei tuota antamisen iloa, että lahjan saaja saa nauttia matkallaan hyvistä aterioista. Sinulle lienee ongelma se, että lahjan saanut ei siis tiedä, kuinka hienon/arvokkaan lahjan juuri sinä olet antanut. Meneeköhän antamisen ilo ja itsekäs näyttämisen halu tässä nyt sekaisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppiset edessä. Perheeltä jo saatu lahjaksi ulkomaanmatka. Tavaraa on tarpeeksi. Matkakassaan olisi kiva saada lahjoituksia, mutta en todellakaan kehtaa mitään tilinumeroa antaa. Ehkä sitten keräyslipas juhlissa? Ilman suuria odotuksia, mutta jo hyvä päivällinen matkalla olisi upea lahja.
Ei-ei! Keräyslipas on ihan outo ajatus, kolehtiako siellä keräät? Minä antaisin mieluusti rahaa tilille, olisi helppo ratkaisu eikä tarvitsisi miettiä lahjaa. Mutta kolehti sankarille... ei!
Kutsussa tietysti maininta, että ei tavaralahjoja, mutta tällainen lipas on juhlapaikalla ja tähän tarkoitukseen. Joku varmaan mielellään sinne jotain tiputtaa, niin luulisin. Mutta sen saisi jokainen pitää omana tietonaan, lahjoittiko jotain ja kuinka paljon. Perustuu siihen, että lahjan antaminen on ilo lahjan antajalle. Ainakin minua itseäni ilahduttaa, kun voin antaa jollekin lahjan.
Eikö tosiaan ole ok?
Kyllä lahjan antamisen ilo on menetetty jos rahalahja sujautetaan nimettömänä johonkin keräyslippaaseen. Tuntuu että lahjan tarkoitus henkilökohtaisena muistamisena onniteltavalle henkilölle on nykyään täysin menetetty - rahalahja jo itsessään on mielestäni hieman kyseenalainen.
Jos jolin tietty 'muistaminen' ei kelpaa eli ei haluta tavaralahjaa niin silloin mielestäni tämän voi kohteliaasti ilmaista, mutta ei lahjan idea ole että saaja päättää mitä haluaa ja vieraat toteuttavat sitten tämän toiveen. Älkää siis järjestäkö juhlia, jos rahasta on niin tiukkaa että sitä täytyy lahjan varjolla muilta ruinata.
Tämä ajatukseni 50-vuotisjuhlistani oli siis huono. En ilmoita, että en toivo tavaroita, vaan juhlissa on mahdollisuus niin halutessaan sujauttaa säästöpossuuni matkakassaa. Ihmisille voi tulla paha mieli, kun eivät ihan itse saa päättää, mitä haluavat antaa. Heitä ilahduttaa enemmän keksiä itseään miellyttävä lahja kuin se, että minä saisin nauttia jotakin ylellistä, vaikka hienon päivällisen hienossa ravintolassa (mihin minulla ei muuten ole varaa) jo lahjaksi saamallani matkalla. Hyvä että kysyin. Eipä tullut mokattua.
Kutsussa tietysti maininta, että ei tavaralahjoja, mutta tällainen lipas on juhlapaikalla ja tähän tarkoitukseen. Joku varmaan mielellään sinne jotain tiputtaa, niin luulisin. Mutta sen saisi jokainen pitää omana tietonaan, lahjoittiko jotain ja kuinka paljon. Perustuu siihen, että lahjan antaminen on ilo lahjan antajalle. Ainakin minua itseäni ilahduttaa, kun voin antaa jollekin lahjan.
Eikö tosiaan ole ok?