Lue keskustelun säännöt.
Miksi blogeista tulee sitä huonompia, mitä enemmän niitä varten nähdään vaivaa?
05.07.2017 |
Kun blogiskene valtasi Suomen, suositut bloggaajat olivat teinityttöjä. Heillä oli koulut, ylioppilaskirjoitukset ja pääsykokeet, harrastukset, kaverit, autokoulut, ilta/kesätyöt, (jatkuvaa shoppailua). Silti he onnistuivat päivittämään blogia päivittäin ja tuottamaan mielenkiintoista sisältöä. Oli asukuvia ja tunnelmakuvia. Kerrottiin avoimella otteella mitä oli tapahtunut ja pyörinyt mielessä. Kommentit julkaistiin nopeasti ja niihin vastattiin.
.
Jossain vaiheessa tulivat yhteistyöt ja itsensä elättäminen blogeilla. Bloggaaja toisensa jälkeen lopetti koulut kesken ja irtisanoutui päivätyöstään.
"Nyt on paremmin aikaa blogille ja saan tästä juuri sellaisen kuin olen halunnut ja teillekin tulee kivempaa lukea tätä."
.
Ja todellisuus: blogi supistui olemattomiin. Postaustähti väheni neljäsosaan entisestä. Kun blogista tuli työ, sille ei ole aikaa.
Blogi myös menettää persoonansa. Neljä viidestä postauksesta on mainoksia ja siinä viidennessä postauksessa vilahtelee muuten vain ilmaiseksi saatuja tuotteita. Omasta elämästä kertominen on vaihtunut säästä kertomiseen ja väkisin väännettyihin "3 x granolasmoothie"-postauksiin. Asutkaan eivät ole enää niitä joissa oikeasti käytiin jossain, vaan erikseen lavastetaan kuvat kuvauslainaksi saaduissa asuissa.
Siinä missä bloggaaminen aiemmin onnistui vanhempien vanhan kameran ja näppäinpuhelimen voimin, enää se ei onnistu vaikka on sponssattu huippuvälineet tietokoneista kameroihin. Luulisi että kamera ja valokuvaaminen ovat blogin pitämisen ytimessä, mutta kamera tuntuu jäävän useimmiten kotiin tai kassin pohjalle.
.
Kysynkin nyt, miten on mahdollista että keskenkasvuinen teinityttö suoriutuu kunnialla siitä, mistä palkkaa saava aikuinen ihminen ei suoriudu millään?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Kun blogista tulee työ, bloggaajat suhtautuvat siihen työnä. Se ei ole enää henkilökohtainen alusta, jossa kertoa omasta elämästä ja jonne vuodattaa niitä arkipäiväisiä iloja ja suruja. Työn myötä siitä tulee mainostajien ja yhteistyökumppanien valtaama alue, jossa negatiivista huomiota, mielipide-eroja ja kohuja ei katsota hyvällä. Kun jokaisessa postauksessa pitää ottaa huomioon se, että mahdollinen tuleva yhteistyökumppani luultavimmin selaa blogia taaksepäin, niin ei sieltä menneisyydestä voi paljastua mitään sellaista, joka vaarantaa mahdollisten mainostajien maineen.
Ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi eräs kuopiolaisbloggaaja porskuttaa vain, vaikka käyttäytyy karmealla tavalla ja käytös on myös mainostajien nähtävissä. Mutta ehkä juuri moukkamaisuus viehättää ja takaa bloggaajalle muikeat tulot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Bloggaaminen on myös aika yksinäinen työ. Voisiko olla niin että mielikuva täyspäiväisen bloggaajan työstä on ruusuisempi kuin todellisuus? Tavallisessa päivätyössä voi olla huonojakin päiviä, mutta ne eivät vaikuta suoraan palkan suuruuteen ja vaikeudet voi jakaa työkavereiden kanssa. Bloggaajana joutuu joka päivä miettimään miten saisi pidettyä ison yleisön tyytyväisenä ja houkuteltuja uusia lukijoita myymällä omaa persoonaansa ja elämäänsä. Se ei voi olla niin mukavaa kuin kuvitellaan. Itse ainakin ahdistuisin jos joutuisin joka päivä todistelemaan tuhansille ihmisille että elämäni on edelleen kiinnostavaa ja seuraamisen arvoista. Jos työhön suhtautuisi tiukasti bisneksenä ja markkinointina, voisi sisällön jatkuva tuottaminen sujua ilman paineita, mutta silloin sisältö kärsisi, kuten monen blogin lukijat ovat huomanneet.
Totta tämäkin. Itse luen mieluiten vähän pienempiä blogeja joita ei päivitetä niin usein (jotkut kirjoittavat vain kerran, pari kuussa), koska silloin sisältö tuntuu pysyvän kiinnostavampana ja mainoksia (yhteistyötä) on vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Monista blogeista hehkuu kaupallinen naistenlehtimäisyys, jolloin koko hommasta katoaa persoonallisuus ja tietty aitous, rehellisyys ja riippumattomuus. On alkanut lähinnä ällöttää, että oma naama, tyyli, perhe-elämä ja etenkin lapset jo sikiöajasta lähtien on brändätty, kaupallistettu ja vajastettu tulojen lähteeksi ja työnnetty alttiiksi netin varjopuolille. Monen blogin seuraaminen on jäänyt edellä samoista edellä mainituista syistä.
Luin ennen useampaakin suosittua lifestyleblogia, mutta kaikki ne ovat jääneet kun alkoi kyllästyttämään se jatkuva "ostin kynsilakan/tyynyt/paidan, tässä siitä 10 kuvaa, seuraavaksi 10 postausta viikonloppumatkasta Pariisiin bloggaaja-kavereiden kanssa, sitten brunssipostaus ja sitten 5 juttua bloggaajakaverin bileistä". Muoti- ja sisustusblogitkin ovat enimmäkseen jääneet, alkoi liikaa tökkiä se shoppailu, ostoslista-kuvakollaasit ja oudot yhteistyökuviot (tyyliin vatkain muotiblogissa ja hammaslankaa sisustusblogissa).
Pisimpään olen jaksanut luke pienempiä blogeja joissa tahti on rauhallisempi, shoppailu vähäisempää ja aiheet vaihtelevat luetuista kirjoista kirpparilta löydettyyn mekkoon ja uudesta huulipunasta kivaan pastarespetiin. Mahdollista puolisoa ja perhettä ei vedetä syvälle blogiin mukaan, vaan ovat mukana kevyesti, tyyliin "leivoimme lasten kanssa pipareita", "puolisolla on ollut paljon ylitöitä, oli kiva viettää rentoa leffailtaa sohvalla" jne.
Blogeissa, joita tehdään päivätyönä, on vikaa mm. seuraavat:
- esitetään naistenlehtiä, mutta eihän kukaan jaksa lukea lehdestä pelkkää pääkirjoitusta/kolumnia sivu toisensa jälkeen, eli blogien kuvat voivat olla kuin lehti kauttaaltaan, mutta juttu on yhtä pintaraapaisulätinää (=pääkirjoitus) tai "nokkelaa" pohdiskelua (=kolumni)
- esitetään journalistia, mutta tehdään piinallisia kirjoitusvirheitä ja käytetään yleiskielisessä tekstissä outoja puhekielisiä tai "blogikielisiä" ilmaisuja (esim. takavuosien suosikkisana "kotiuttaa"), joita myös toistetaan tosi usein. Kuviin panostetaan todella paljon enemmän kuin tekstien sisältöön tai kieliasuun. Harrastajabloggaajan huoleton kieli ei niin haittaa, mutta ammattimaisempaan bloggaamiseen käytettynä köyhä tai nolo kieliasu tai tarkistamattomuus (lyöntivirheet) ihmetyttää kyllä lukijaa.
- ja ennen kaikkea: arjesta irtaantuminen haittaa! Kun tavaraa ja matkoja on mahdollista saada, kun arki ei enää muistuta "keskivertolukijan" ruuhkavuosia muutenkaan, mutta silti bloggaaja hampaat irvessä yrittää olla samastuttava ja kertoilee kiireistään/väsymyksestään/blogin tuottamasta stressistä ("kun ei lomaakaan voi pitää" -> se on teidän lukijoiden syy, syyllistykää ja säälikää ahkeraa, pyyteettömästi ahertavaa bloggaajaa...)
Ei blogiskene vain ole sama kuin joskus alkuaikoina. Osa blogeista on mainosta ja journalismia ja markkinointia. Ne osittain korvaavat naistenlehdet, jotka ovat kokeneet varmaan samaa heikentymistä kuin mikä tahansa painettu matsku, ja se on niiden tarkoituskin. Vaikka sama blogi olisikin alkuaikoina ollut se perinteinen "päiväkirja".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pahemmin blogeja seuraa, mutta ap:n kuvauksesta tulee ensimmäisenä mieleen, että onko huomattu ne elämän julkisena pitämisen huonot puolet, ahdistuttu ja jatkettu linjausta pinnallisemmilla aiheilla, jotka ei niin kosketa omaa elämää?
Monista blogeista hehkuu kaupallinen naistenlehtimäisyys, jolloin koko hommasta katoaa persoonallisuus ja tietty aitous, rehellisyys ja riippumattomuus. On alkanut lähinnä ällöttää, että oma naama, tyyli, perhe-elämä ja etenkin lapset jo sikiöajasta lähtien on brändätty, kaupallistettu ja vajastettu tulojen lähteeksi ja työnnetty alttiiksi netin varjopuolille. Monen blogin seuraaminen on jäänyt edellä samoista edellä mainituista syistä.