Lue keskustelun säännöt.
Kuka minut perii?
04.07.2017 |
Olen naimisissa, meillä ei ole lapsia kummallakaan. Omat vanhempani ovat kuolleet. Minulla on muutamaa vuotta itseäni vanhempi velipuoli, jota en ole koskaan tavannut. Hänellä on tiettävästi parri lasta, Velipuoleni ja minun yhteinen isämme, kuten isovanhempamme ovat kuolleet. Kuka minut perii mikäli kuolisin ennen miestäni? Puolisoniko?
Kysyn, koska työtoverini sanoi tänään kahvitaolla porukkamme keskusteluihin (perintöasiat) liittyen, ettei mieheni perisi minua, vaan velipuoleni ja hänen lapsensa. Että mieheni saisi vain avioliittomme perusteella puolet omaisuudestamme ja loput perisi velipuoleni. Ja siis simenomaan tilanteessa, jossa minä kuolen ensin ja mieheni on kanssani avioliitossa kuollessani. Se kuulostaa oudolta. Minä olen meistä kahdesta selkeästi varakkaampi ja omalla työlläni ansainnut kaiken mitä meillä on (ja suurimman osan siitä mitä meillä on yhdessä JA se kaikki on minun nimissäni). On ahdistava ajatus, että jos itselleni kävisi jotain, mieheni joutuisi luopumaan meidän omaisuudestamme (jos siis on oikeasti minun omaisuutta paperilla). En missään tapauksessa haluaisi niin tapahtuvan tässä tapauksessa. Pitääkö minun tehdä testamentti varalta mieheni eduksi?
Kommentit (32)
Googlaamalla "lapsettoman avioparin kuolinpesän jakaminen" tms. Löytyy linkkejä lakisivustoille mistä löytyy tietoa. On myös kokemusta lähipiiristä tästä. Eli testamentti kannattaa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varakas tätini meni vanhoilla päivillään naimisiin varattoman leskimiehen kanssa. Liitto oli hyvin onnellinen ja se päättyi 9 vuoden kuluttua siihen, että tätini kuoli syöpään. Leski jäi asumaan isoa asuntoa ja kävi kesällä mökillä. Tosin vain yhdenä kesänä, hän kuoli vain 5 kk tädin kuoleman jälkeen.
Miehen hulttiopoika oli uskonut, että hän perii kaiken, olihan hän ainoa rintaperillinen. Perukirjoitustakin kiirehti, koska halusi omaisuuden nopeasti itselleen. Hankala lakimies halusi nähtäväkseen tädin kuoleman jälkeen tehdyt paperit ja asia oli sillä selvä: hulttiopoika ei perinyt mitään. Asia men oikeuteen, mutta päätös pysyi.
Hopi hopi testamentin tekoon ,oletpa minkä ikäinen tahansa!
En ymmärrä miksi veli_puoleni_ tai hänen lapsensa perisi minulta mitään mieheni kuoleman jälkeen. Voisiko joku oikeasti asiasta tietävä vielä tästä kertoa. Eihän heillä ole mitään osaa eikä arpaa omaisuuteeni. En ole koskaan edes tavannut velipuoltani tai hänen lapsiaan ja yhteinen isämme ei jättänyt meille kuin muutaman tuhat markkaa perinnöksi aikoinaan. Ei siis euroja, vaan markkaa ja siitäkin on jo 20 vuotta. Kyseisen isänikään kanssa minulla ei ole ollut mitään tekemistä. En edes muista häntä, sillä hän kuoli kännitoilailuihinsa ollessani alle 2-vuotias. Velipuoleni oli isäni edellisestä suhteesta ennen äitiäni.
Enkä ymmärrä miten tuo menisi muutenkaan. Enkö minä ole pysyvästi perinyt isääni ja saanut tehdä perinnölläni mitä haluan vai onko se vaan ollut lainassa tulevia sivusukupolvia varten? Miten ositus tehtäisiin? Joku taho jossain tulisi vaatimaan mieheni siskolta tai hänen lapsiltaan 3000 markan edestä euroja mieheni kuoltua, koska hänen leskensä oli 80-luvulla perinyt sen verran isältään?
Näyttää siltä, että teen testamentin oman mielenrauhan vuoksi.
Ja korjaan typon, siis siitä on yli 30 vuotta aikaa kun perin velipuoleni ja minun yhteisen isän, alle 3000 markkaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kahvipöydässä oltiin oikeassa. Jos sinulla ei ole lapsia tms. rintaperillisiä (vanhemmat, isovanhemmat, lapsenlapset) eikä miehesi kanssa keskinäistä testamenttia, niin miehellä olisi kuolemasi jälkeen pelkkä hallintyoikeus omaisuuteesi. Hänen kuoltuaan se siirtyisi sinun suvullesi eli velipuolellesi ja tämän lapsille.
Kyseessä ei ole pelkkä hallintaoikeus vaan lapsettoman leski ihan virallisesti perii puolisonsa, ja maksaa myös perintöverot. Hän omistaa perinnön elinaikanaan ja saa myös lahjoittaa sitä tietyin ehdoin, mutta kuoltuaan se (tai siis tietty laskennallinen osuus) siirtyy poikkeuksellisesti takaisin ensin kuolleen suvulle.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi veli_puoleni_ tai hänen lapsensa perisi minulta mitään mieheni kuoleman jälkeen. Voisiko joku oikeasti asiasta tietävä vielä tästä kertoa. Eihän heillä ole mitään osaa eikä arpaa omaisuuteeni.
Koska se on säädetty siellä perintökaaressa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi veli_puoleni_ tai hänen lapsensa perisi minulta mitään mieheni kuoleman jälkeen. Voisiko joku oikeasti asiasta tietävä vielä tästä kertoa. Eihän heillä ole mitään osaa eikä arpaa omaisuuteeni. En ole koskaan edes tavannut velipuoltani tai hänen lapsiaan ja yhteinen isämme ei jättänyt meille kuin muutaman tuhat markkaa perinnöksi aikoinaan. Ei siis euroja, vaan markkaa ja siitäkin on jo 20 vuotta. Kyseisen isänikään kanssa minulla ei ole ollut mitään tekemistä. En edes muista häntä, sillä hän kuoli kännitoilailuihinsa ollessani alle 2-vuotias. Velipuoleni oli isäni edellisestä suhteesta ennen äitiäni.
Enkä ymmärrä miten tuo menisi muutenkaan. Enkö minä ole pysyvästi perinyt isääni ja saanut tehdä perinnölläni mitä haluan vai onko se vaan ollut lainassa tulevia sivusukupolvia varten? Miten ositus tehtäisiin? Joku taho jossain tulisi vaatimaan mieheni siskolta tai hänen lapsiltaan 3000 markan edestä euroja mieheni kuoltua, koska hänen leskensä oli 80-luvulla perinyt sen verran isältään?
Näyttää siltä, että teen testamentin oman mielenrauhan vuoksi.
Ei tässä ole kysymys sinun saamasta perinnöstä, vaan koko sinun omaisuudestasi kuolinhetkelläsi, joka ilman testamenttia palautuu suvullesi, tässä tapauksessa velipuolellesi.
Miehesi kuoltua pitää perunkirjoitukseen kutsua sinun perillesi joka tapauksessa.
Yhteys lakimieeteen ja testamentti. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varakas tätini meni vanhoilla päivillään naimisiin varattoman leskimiehen kanssa. Liitto oli hyvin onnellinen ja se päättyi 9 vuoden kuluttua siihen, että tätini kuoli syöpään. Leski jäi asumaan isoa asuntoa ja kävi kesällä mökillä. Tosin vain yhdenä kesänä, hän kuoli vain 5 kk tädin kuoleman jälkeen.
Miehen hulttiopoika oli uskonut, että hän perii kaiken, olihan hän ainoa rintaperillinen. Perukirjoitustakin kiirehti, koska halusi omaisuuden nopeasti itselleen. Hankala lakimies halusi nähtäväkseen tädin kuoleman jälkeen tehdyt paperit ja asia oli sillä selvä: hulttiopoika ei perinyt mitään. Asia men oikeuteen, mutta päätös pysyi.
Tässä tilanteessa tädilläsi oli todennäköisesti ollut avioehto. Leski on saattanut hänet periä (tai sitten vain hallita omaisuutta) mutta sen jälkeen omaisuus menee avio-oikeuden mukaisesti kunkin suvulle. Ilman avioehtoa hulttiopoika olisi perinyt leskelle osituksen jälkeen jääneen omaisuuden, eli puolet.
Näissä asioissa kannattaa hyödyntää suosiolla ammattilaisia, jos haluaa välttää ikävät yllätykset. Perintöasiat eivät ole ollenkaan niin yksinkertaisia kuin moni haluaisi uskoa, kuten tästäkin ketjusta huomaa. Oma lukunsa on sitten perintöverotus ja siihen liittyvä optimointi.
Tarkistapa vielä.