Kummassa päässä janaa olet: oliko vanhemmuus sinulle elämän tärkein juttu (peräti "saavutus") vai vaihtoehto monien joukossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lapset parantavat elämää?

Miten rakkaat ihmiset muutenkaan parantavat elämää? Lapset ovat perheenjäseniä, ja kaikista kätevin keino yleensä saada lisää perheenjäseniä on tehdä ne itse, jokaisen ihmisen kun on joku tehnyt. Jos ei ole ystäviä tarpeeksi, niin yleensä lohdukkeena on se että onhan mulla perhe ja suku, ja jos ei halua tyytyä siihen että on vanhemmat ja sisarukset, niin ensin etsii puolison ja jos se kahden ihmisen perhe ei tunnu ihan tarpeeksi täydelliseltä niin sitten kokeilee saisiko tehtyä lapsia.

Omia lapsiaan kuitenkin rakastaa eniten maailmassa, juuri sen takia että ne on itse tehnyt omista ja puolison geeneistä, ei sitä läheisyyttä tule edes omien vanhempien kanssa.

En miä ainakaan kaipaa LISÄÄ perheenjäseniä, kun olemassaolevissakin on tarpeeksi sietämistä! Elämässäni on aivan riittävästi ihmisiä, jotka rakastavat minua ja joita minä rakastan. Minulla ei ole mitään emotionaalista vajetta, jota lapsi voisi täyttää – vapaus- ja nautiskeluvajetta kyllä olisi. :D Miten mahtaa lapsi niihin vastata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lapset parantavat elämää?

Miten rakkaat ihmiset muutenkaan parantavat elämää? Lapset ovat perheenjäseniä, ja kaikista kätevin keino yleensä saada lisää perheenjäseniä on tehdä ne itse, jokaisen ihmisen kun on joku tehnyt. Jos ei ole ystäviä tarpeeksi, niin yleensä lohdukkeena on se että onhan mulla perhe ja suku, ja jos ei halua tyytyä siihen että on vanhemmat ja sisarukset, niin ensin etsii puolison ja jos se kahden ihmisen perhe ei tunnu ihan tarpeeksi täydelliseltä niin sitten kokeilee saisiko tehtyä lapsia.

Omia lapsiaan kuitenkin rakastaa eniten maailmassa, juuri sen takia että ne on itse tehnyt omista ja puolison geeneistä, ei sitä läheisyyttä tule edes omien vanhempien kanssa.

En miä ainakaan kaipaa LISÄÄ perheenjäseniä, kun olemassaolevissakin on tarpeeksi sietämistä! Elämässäni on aivan riittävästi ihmisiä, jotka rakastavat minua ja joita minä rakastan. Minulla ei ole mitään emotionaalista vajetta, jota lapsi voisi täyttää – vapaus- ja nautiskeluvajetta kyllä olisi. :D Miten mahtaa lapsi niihin vastata?

Sivusta: huonosti. Enkä tarkoita nyt sitä, etteikö lapsen kanssa voisi tehdä sitä ja tätä, kun sitä kohta kilvan kehutaan - vastuu toisesta ihmisestä on silti ja pysyy, eikä sen painoa oikeastaan tajua ennen kuin se alkaa poistua. Veikkaan, että vapauden (tässä merkityksessä) palaamisesta on aika paljonkin tekemistä sen kanssa, miksi pariskunnat ovat onnellisimmillaan lasten muutettua kotoa.

14

Mitenköhän ne velat taas innostuivat tästä ketjusta niin kovasti? Otsikosta voi hyvin ymmärtää, että kysymys on tarkoitettu niille, jotka ovat vanhemmuuden valinneet. Silti tämä lopulta päätyi velojen jankkaukseksi siitä, miksi eivät halua lapsia. Lopettakaa jo, ketään ei oikeasti kiinnosta hankitteko lapsia vai ette.

Samaa jankkaamista joka ketju!!

Vahinko. En oo koskaan halunnut lapsia, mutta kun semmonen tuli, niin onhan se ihan parasta. En kuitenkaan minään saavutuksena sitä pidä.