Vanhempani ovat aivan suunnattoman kateellisia muille, eivätkä tee itse asioita vaikka voisivat

Katkaise välit vanhempiin, puhelimesta numerot estolistalle, et käy kylässä, et ota yhteyttä, estät facebookissa ym. jos he ovat siellä jne... ei tarvitse valitusta kuunnella.

Etkö voisi lähteä heidän kanssaan johonkin.

Itse en veisi vanhempia enää ulkomaille.

Jos on liian kauan ollut kotona, kynnys nähdä muuta on suuri ja matka voi olla kaikkea muuta kuin mukava.

Joku lähikaupunki enemmin.

Mutta tosiasia on, että jos ei itsellä ole halukkuutta lähteä, ei voi kuin jatkaa valittamisen tietä.

Ehkä halutaankin, mutta ei uskalleta.

Jos ku lähtisi heidän kanssaan, asia voisi olla helpompi kuin itse sompailla lentokentillä.

Nykylaitteilla siellä toiminen oli itsellekin vaikeaa, kun kaikki automatisoitu.

Kestäisitkö lähteä itse reissuun heidän kanssaan? Jos eivät ole matkustelleet, niin varmaankin heitä pelottaa lähteminen. Olisipa sitten heilläkin vanhainkodissa muisteltavaa.

Menisi se valittamisen ilo, jos asioille tekisi jotain. Ainakin olen näin päätellyt omien vanhempieni vähän vastaavanlaisesta toiminnasta.

Jos ehdottaisit,että lähtisit heidän kanssaan matkalle? Vaikka sinä, puolisosi tms ja vanhempasi? Heidän kynnys lähteä voisi kenties olla matalampi jos joku tuttu ja kielitaitoinen mukana. Tämä itselle tuli mieleen. He saattaisivat sitten tämän reissun jälkeen innostua lähtemään kaksistenkin.

Ihmiset jotka on opetettu lapsesta asti elämään vaatimattomasti eivät osaa käyttää rahaa mihinkään ylimääräiseen. Kaikista vähiten käyttävät itseensä.

Just joskus oli Iltalehdessä juttua kun sukulaiset olivat auttaneet pienellä rahalla elävää vanhaa sukulaista, ostaneet sille uuden jääkaapin jne ettei raukka joudu pienestä eläkkeestään maksamaan tuollaisia hankintoja...  Ja myöhemmin mummon kuoltua selvisi että sillä köyhällä sukulaismummolla oli oikeasti järjettömästi rahaa tilillä.

Isäni on samanlainen. Käyttää typerästi aikansa ja rahansa, ja on maailman seitsemäs ihme jos joku käy etelän lomalla. Nuoruudessani, jopa kun olin täysi-ikäinen yritti kaikin tavoin maalata esim. matkailun vaaralliseksi harrastukseksi, etten lähtisi, tyyliin: Sinut kuitenkin raiskataan tai tapetaan siellä, eikö ole parempi pysyä turvallisessa Suomessa? Valittaa ja valittaa kaikesta mahdollisesta. Jos esim. imuri on rikki, valittaa siitä ainakin pari vuotta ja käyttää vaihtoehtoisia siivousmenetelmiä sen sijaan että hankkisi uuden. Ei viihdy asunnossaan, mutta ei tee myöskään edes sitä yhtä hakemusta sen eteen että saisi muualta asunnon. Myöskään ei kelpaa vaikka on tarjottu hakemukset tekemään hänen puolestaan. "Noh, minä nyt vielä vähän aikaa asun tässä". Vähän aikaa on nyt 10 vuotta. En ymmärrä, mistä tämä johtuu, hän myöskin heti sodanjälkeistä sukupolvea.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka on opetettu lapsesta asti elämään vaatimattomasti eivät osaa käyttää rahaa mihinkään ylimääräiseen. Kaikista vähiten käyttävät itseensä.

Just joskus oli Iltalehdessä juttua kun sukulaiset olivat auttaneet pienellä rahalla elävää vanhaa sukulaista, ostaneet sille uuden jääkaapin jne ettei raukka joudu pienestä eläkkeestään maksamaan tuollaisia hankintoja...  Ja myöhemmin mummon kuoltua selvisi että sillä köyhällä sukulaismummolla oli oikeasti järjettömästi rahaa tilillä.

Niin, raha tulisi käyttää eläessään, kohtuudella suhteessa varoihin. Mutta on kyllä ihan älytöntä että panttaa tilillä jotain jättisummaa ja antaa muiden maksattaa hankinnat.

Jos ei mitenkään dementoitunut ole, että ei vaikka muistaisi varoja, niin on minusta huijausta.

Inhoam sitä lässytystä että en minä itselle raaski mitään ostaa, kenelle sitten, naapurin Penalleko.

Ne ei osaa itse järjestää noita matkoja, sun pitää nyt vain hakea jostain jotain matkaesitteitä ja sitten miettiä mikä noista paikoista voisi olla mukava nähdä. Sopivimpia lienee noi kanariansaarten suomalaiseläkeläiskylät (ruokalistat valmiiksi suomeksi jne)... sitten miettimään yhdessä hotellia jne. Järjestät kaiken valmiiksi, tilaamatta tietenkin lippuja etukäteen.

Eli pitäisi itse kerätä aikalailla tietoa noista paikoista, nähtävyyksistä.

Sitten tuot valmiit paketit esitettäviksi hintalappuineen sekä arviot ruuista. Olisiko mahdollista? Murisevat ja toteavat että oishan se... mutta... mukaan kun lähdet vielä vanhempien avuksi kieliä osaavana ja annat niiden funtsia asiaa vielä viikon verran. Eiköhän se siitä.

Mitään ei kuuluu edes yrittää pakottaa vanhoihin jääriin vaan antaa ne lyhyet introt ja seuraavaa visiittiä varten sitten aina hieman lisää materiaalia paikalle ja jatkamaan keskustelua. Hitaasti menkööt mutta lopulta uppoaa kunhan ymmärtää olla väkisin tunkematta.

Sodan jälkeistä sukupolvea. Omia vanhempia olen kannustanut edes kylpylään tai hotelliin, siis Suomessa (ulkomaille ei, hui!). Sentään ovat käyneet pari vuosikymmentä sitten kylpylässä ja jopa kerran ulkoimaillakin. Mutta nyt ei mitään, eläkeläisenä katkeroidutaan elämättömästä elämästä ja se on surullista.

Kun on ollut tarpeeksi kauan kotona niin ei osaa enää lähteä mihinkään.

Kun on ne omat rutiinit niin niitä ei osata enää rikkoa ja päivä on pilalla jos vaikka kahvia ei saa tasan kello 14:00 tai tarjolla on väärän merkkisiä pikkuleipiä. Elämä kapenee ja tuollaisista asioista tulee niitä suuria murheita. Sitten ollaan vaan kateellisia muille jotka uskaltaa elää ja tehdä asioita, kun ollaan itse jämähdetty tiettyyn kuvioon eikä itse kyetä rikkomaan omia rutiineja.

Tuollaisten kanssa, vaikka rakkaita olisivatkin, saattaa kyllä olla ihan tosi rasittavaa matkustaa, olisivat niin perässä vedettäviä eivätkä sitten tekisi senkään vertaa oma-aloitteisesti.

Kun onhan noita matkoja vaikka kuinka, edullisiakin, jossa bussilla mennään yhdessä ja kaikki on tehty mahdollisimman helpoksi.

Vierailija kirjoitti:

Kun on ollut tarpeeksi kauan kotona niin ei osaa enää lähteä mihinkään.

Kun on ne omat rutiinit niin niitä ei osata enää rikkoa ja päivä on pilalla jos vaikka kahvia ei saa tasan kello 14:00 tai tarjolla on väärän merkkisiä pikkuleipiä. Elämä kapenee ja tuollaisista asioista tulee niitä suuria murheita. Sitten ollaan vaan kateellisia muille jotka uskaltaa elää ja tehdä asioita, kun ollaan itse jämähdetty tiettyyn kuvioon eikä itse kyetä rikkomaan omia rutiineja.

Helpottavaa kuulla että on muitakin.

Rutiinit luovat turvaa eikä uskalleta kokeilla vaikka ulkomailla jotain ruokaa , mistä ei tiedä mitä se on.

Itse olen todennut, että matkaamisen estää se ettei jakseta kävellä, vessa pitää olla joka nurkan takana, lentomatkakaan ei saa olla pitkä jos ollenkaan.

Kyllä se taitaa vähän niin olla, että pitää matkustaa kun jaksaa. Kyllä työikäisenäkin pystyy lähtemään ja eläkkeellä voi vain olla.

Matkailu vaatii jonkin verran , kaikki ei tule kuin Manulle illallinen.

Valitus on ilmeisesti vain tapa purkaa asioita.

Etkö nyt saata===n pahvi ymmärrä, ne haluu SINUN kanssa matkalle, eivät itse uskalla, osaa, ja ymmärrän sen hyvin.

Meillä oli samoin, kunnes aloin ottamaan niitä mukaan matkoille, ulkomailla kun katson niin kaikilla Briteillä on lähes aina koko suku mukana, on vanhemmat ja isovanhemmat.

Minä voin viedä ne ulkomaille, ihan minne ne haluaa, jos saan oman loman ja pienen palkan siihen päälle, vaikka kolme kertaa vuodessa.