Muhun iski tietoisuus siitä että aikaa ei välttämättä ole loputtomiin.

Tämä on täysin sinun henkilökohtainen asia, joka kylläkin riippuu myös miehestäsi.  Uskotko, että säilytät tietoisuutesi kuoleman jälkeen? Että joutuisit silloin suremaan kaikkea, mitä et ehtinyt tehdä. Anteeksi jos vedin tämän liian syvälliseksi. 

Useinkaan ihminen ei kuole yllättäen. Jos esim syöpä iskee, kyllä siinä usein on kuukausia aikaa katua niitä tekemättä jääviä sitku asioita.

Mulla on sama tietoisuus asiasta, että aikaa ei ole loputtomiin. Olen nähnyt sivusta, kun sukulaiset lykännyt asioita "kun kyllä sitten eläkkeellä ehtii..". Nyt ennen eläkettä on syöpää, ja selät hajalla, ja mitään ei enää kykene tekemään.

Päätin ensi vuonna lähteä Japaniin, sillä sinne olen vuosia halunnut. Olen pitkään ajatellut, että kyllä sinne sitten myöhemminkin ehtii.. mutta totuus on, ettei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kaikki kesätyörahat säästöön, opintolainat pankilta, ja on varaa lähteä. Voisinkin tänään repäistä, ja ostaa ne lentoliput.

N22

Miehen unelmien (ellei ole nyt sitten se elämäni mies) perässä ei kannata juosta. Pitää olla sen verran itsekäs? että elää omaa unelmaa ja täyttää niitä. Onko se itsekästä, en tiedä, mies sopeutukoon niihin. Jos ei sopeudu, voi erota.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama tietoisuus asiasta, että aikaa ei ole loputtomiin. Olen nähnyt sivusta, kun sukulaiset lykännyt asioita "kun kyllä sitten eläkkeellä ehtii..". Nyt ennen eläkettä on syöpää, ja selät hajalla, ja mitään ei enää kykene tekemään.

Päätin ensi vuonna lähteä Japaniin, sillä sinne olen vuosia halunnut. Olen pitkään ajatellut, että kyllä sinne sitten myöhemminkin ehtii.. mutta totuus on, ettei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kaikki kesätyörahat säästöön, opintolainat pankilta, ja on varaa lähteä. Voisinkin tänään repäistä, ja ostaa ne lentoliput.

N22

Kaikki mulle heti nyt, vaikka veronmaksajien takaamalla opintolainalla? Mitäs jos toteuttaisit unelmiasi vasta sitten, kun pystyt itse kustantamaan sen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on täysin sinun henkilökohtainen asia, joka kylläkin riippuu myös miehestäsi.  Uskotko, että säilytät tietoisuutesi kuoleman jälkeen? Että joutuisit silloin suremaan kaikkea, mitä et ehtinyt tehdä. Anteeksi jos vedin tämän liian syvälliseksi. 

En usko kuolemanjälkeiseen elämään/tietoisuuteen.

Toki tämä on minun henkilökohtainen asia mutta koska mulla on hyvä mies en voi ihan täysin heittäytyä kaikkihetimullenyt-elämään =) Kompromisseja joudun tekemään mutta olen pikkuhiljaa kasvattanut tervettä itsekkyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama tietoisuus asiasta, että aikaa ei ole loputtomiin. Olen nähnyt sivusta, kun sukulaiset lykännyt asioita "kun kyllä sitten eläkkeellä ehtii..". Nyt ennen eläkettä on syöpää, ja selät hajalla, ja mitään ei enää kykene tekemään.

Päätin ensi vuonna lähteä Japaniin, sillä sinne olen vuosia halunnut. Olen pitkään ajatellut, että kyllä sinne sitten myöhemminkin ehtii.. mutta totuus on, ettei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kaikki kesätyörahat säästöön, opintolainat pankilta, ja on varaa lähteä. Voisinkin tänään repäistä, ja ostaa ne lentoliput.

N22

Kaikki mulle heti nyt, vaikka veronmaksajien takaamalla opintolainalla? Mitäs jos toteuttaisit unelmiasi vasta sitten, kun pystyt itse kustantamaan sen.

Laina on nimenomaan laina, maksan sen takaisin kun työelämään pääsen kahden vuoden päästä. Noihin unelmien toteuttamiseen menee äkkiä vuosia, kun koulun loputtua pitää etsiä töitä, mielellään vakituinen paikka. Sekään ei aina ole itsestäänselvyys, ja mitä jos sellaista ei löydä? Ja lomia ei ole ensimmäisenä vuonna lainkaan. Sitten on se omistusasunnon hankkiminen, perheen perustaminen yms. Kohta huomaa että ei ole aikaa, varaa, pystymistä yms.

Mieluummin nyt mahdollisimman paljon asioita, joihin ei myöhemmin ole välttämättä aikaa, kun sitä nyt on.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on täysin sinun henkilökohtainen asia, joka kylläkin riippuu myös miehestäsi.  Uskotko, että säilytät tietoisuutesi kuoleman jälkeen? Että joutuisit silloin suremaan kaikkea, mitä et ehtinyt tehdä. Anteeksi jos vedin tämän liian syvälliseksi. 

Eipä sitä voi tietää säilyykö tietoisuus, mutta on se mielestäni parempi keräillä kokemuksia kuin turhia esineitä. Vanhemmalla iällä sitä katuu asioita, joita ei tullut tehtyä. Teen kaikista kokemuksistani myös leikekirjoja, ja ifoloreja, jolloin voin niitä myöhemmin muistella.

Mä olen tiedostanut viimeisimmäksi omien vanhempieni ajan rajallisuuden, ovat 60+ -vuotiaita aika hyväkuntoisia, mutta kyllä sitä kremppaakin on. Olen pyrkinyt lisäämään yhteydenpitoa, koska he ovat minulle erittäin rakkaita. Toki omankin elämän rajat tulee samalla mietittyä. 

Valitettavasti näillä rajoilla ei ole välttämättä mitään väliä, koska maapallon ja rauhan rajat voivat tulla ensin vastaan. Näin länsieurooppalaisena on saanut elää monta vuosikymmentä ihmiskunnan historian valossa aivan poikkeuksellisen rauhallisissa ja hyvinvoivissa merkeissä. Se ei jatku pitkään. Ihmiset kuluttavat maapallon resurssit loppuun lähivuosikymmeninä, syntyy kansainvaelluksia ja sotia, kun puhtaasta vedestä ja ilmasta taistellaan. Toisaalta voi iskeä/iskee jokin pandeeminen tauti, johon merkittävä osa ihmisistä menehtyy, myös meistä länkkäreistä. Olen kyllä tiennyt tämän ja puhunutkin asiasta, mutta jotenkin aivan hiljattain minulle on seljennyt se, että ihan todennäköistä on, että tämän elämäni aikana kohtaan samanlaisia kauhuja kuin ikäiseni ihminen kohtaa vaikka Syyriassa tai Intian slummeissa. Tai pahempaakin.