Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Todellisuudesta vieraantuneet laihduttajat

Vierailija
04.07.2017 |

Satuin erään pullean naisen instaan, profiilitekstistä päätellen hän laihduttaa ja opettelee terveitä elintapoja. No, fiidi on pelkkää rasvaisten ja sokeristen syömisten ilotulitusta. :o Jatkuvalla syötöllä kakkupaloja, jälkiruokia, nachoämpäreitä, munkkeja, donitseja"iltapalaa", juustolautasia ja suolakeksejä, hampurilaisia "oon niin ansainnut tämän". Siihen ilmeisesti perusarkeen päälle synttärit, isän- ja äitienpäivät, pääsiäisenä kakkuja ja karkkia, laskiaispullaa, runebergintorttua, jouluna täysi setti... Siellä täällä kuva salaatista tai rahkapurkista, kunnes taas on "ansaittu" jotain muuta. Tiedän että moni kuvaa nimenomaan juhlahetkiään instaan, mutta nämä kuvat ovat ihan jatkuvia.

Jos tuo on ihmisten käsitys normaalielämästä, niin en ole enää yhtään ihmeissäni siitä että niin monella on painonhallintaongelmia.

Ja kyllä. Ei ole minun asiani ja blaablaa. Mutta ei tuo nainen kyllä laihtumaan tule, just saying.

Moni tuntuu ajattelevan, että elämä ei ole elämää ollenkaan jos koko ajan ei voi työntää hyvänmakuista moskaa kurkusta alas. Ainoa keino palkita ja hemmotella itseä on kehon pahoinpitely huonolla ravinnolla.

Kaikkien ei tarvitse olla hoikkia, mutta uskoisin siitäkin aiheutuvan haittaa kun "laihduttaa" ja toivoo onnistuvansa, mutta mitään ei tapahdu. Terveellinen, hoikaksi tekevä ja hoikkana pitävä elämäntapa on näin nelissäkymmenissä oikeasti aika raju verrattuna siihen mihin moni näyttää itsensä totuttaneen. Siihen ei satunnaiset salaattilounaat riitä, ikävä kyllä.

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
04.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

No miksi esim. alkoholisti juo? Niinpä. Ei sitä niin vaan lopeteta sitä paskan mättämistä itseensä. Oli se sitten ruoka, tupakka, alkoholi, huumeet... Usein ihmisellä on vielä tapana perustella itselleen miksi on sallittua juuri nyt käyttää sitä (vitutus, juhla, pitkä kuiva kausi jne.).

Vierailija
2/14 |
04.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmärrän, että kyseessä on jonkinlainen riippuvuus, mutta miksi tästä asiasta ei puhuta enempää ääneen? Tajuaako miten moni tilanteensa, että tarvitsisikin ehkä alkuun terapiaa tai jotain keskusteluapua hahmottaakseen kokonaistilanteensa?

Media suoltaa laihdutusvinkkejä ja dieettiohjeita, "näin onnistut" ja "syöt vaan enemmän salaattia" tai "älä syö mitään iltakuuden jälkeen". Ja kun ei sitten laihdukaan niin ihminen tuntee entistä enemmän huonommuutta ja ongelmat kertautuvat.

Jokaisen pitäisi ensin pohtia että miksi minulla on ylipainoa, miksi teen huonoja valintoja, miksi syön enemmän kuin kulutan?

Tästä pitäisi puhua enemmän, reilusti suoraan ja neutraalisti eikä ylipainoisia syyllistäen ja mollaten. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
04.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

En muusta tiedä, mutta mikä on nachoämpäri? Rupes tekeen ihan hirveästi mieli...

Vierailija
4/14 |
04.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nachoämpäri= kippo nachoja ja sinne sitten juustokastiketta, salsaa yms. mitä nyt nachojen kanssa voi kuvitella mättävänsä. Oksettaa jo ajatuskin...

Vierailija
5/14 |
04.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yksi silmiinpistävä piirre näissä järkevää ja tuloksekasta painonhallintaa käsittelevissä ketjuissa on se että kukaan ei kirjoita niihin. Palstan vertaistukiketjut ovat satasivuisia, ja uusia höpöhöpö-konsteja käsittelevät ketjut niin ikään. Mutta kun jossain kerrotaan mikä oikeasti auttaisi niin ketään ei kiinnosta.

Ei ole mitään muuta tietä kuin selvitellä ongelman taustat ja alkaa sitten opetella uutta, lopun elämän kestävää elintapaa. Se on karu totuus. Ap

Vierailija
6/14 |
04.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksiköhän kommenttini poistui? Vastasin tuohon nachoämpärikysymykseen ja kerroin että minullakin alkoi suu napsaa. Koska kyllä, minunkaan suuni ei ole tuohesta. Avoimesti lisäsin vielä loppuun että Ap. Outoa. Terv. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
04.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Samaa mieltä. Ko. henkilö ei ole selvästikään valmis päästämään irti vanhoista tavoistaan ja etsimään uusia, terveellisempiä vaihtoehtoja. Valitettavasti näissäkin asioissa se tajunta ja tahto pitää lähteä itsestä.

Vierailija
8/14 |
04.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että kyseessä on jonkinlainen riippuvuus, mutta miksi tästä asiasta ei puhuta enempää ääneen? Tajuaako miten moni tilanteensa, että tarvitsisikin ehkä alkuun terapiaa tai jotain keskusteluapua hahmottaakseen kokonaistilanteensa

Tottakai tajuaa, mutta mistä sitä terapiaa sitten saa, ja etenkin: millä hinnalla?

Olen masentunut ja lihava, yritän laihtua ja liikkua, mutta on vaikeaa eikä työuupumus päällä auta asiaa. Mutta keskituloisena, asuntovelallisena ihmisenä, ei mulla ole varaa terapiaan!

Juuri nyt paino on kivasti laskenut, mutta pelkään että seuraavassa romahduksessa kaikki tulee taas korkojen kanssa takaisin. Silloin kun on masentunut ja käy töissä viimeisillä voimillaan, saattaa olla että suklaalevy laukussa on ainoa mikä saa taas yhden päivän jaksamaan...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
04.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mihin ap katosi? Oliko aloitus siis vain teoreettinen haaveilu (lihaville terapiaa, niin lihavuus poistuu) vai oliko sulla konkreettisia neuvojakin (mistä ja millä hinnalla sitä keskusteluapua/terapiaa lähteä etsimään)?

Vierailija
10/14 |
04.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Paino-ongelma ja tunnesyöminen ovat usein synonyymejä. Ihminen, jolle ruoka on elämää suurempi asia on usein ylipainoinen tai kamppailee painoasioiden kanssa. Voi myös olla syömishäiriöitä ym. siis tuon ylensyönnin lisäksi (joka on myös syömishäiriö).

Eli älä ihmettele enää. Joillekin ruoka on ongelma.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
04.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että kyseessä on jonkinlainen riippuvuus, mutta miksi tästä asiasta ei puhuta enempää ääneen? Tajuaako miten moni tilanteensa, että tarvitsisikin ehkä alkuun terapiaa tai jotain keskusteluapua hahmottaakseen kokonaistilanteensa

Tottakai tajuaa, mutta mistä sitä terapiaa sitten saa, ja etenkin: millä hinnalla?

Olen masentunut ja lihava, yritän laihtua ja liikkua, mutta on vaikeaa eikä työuupumus päällä auta asiaa. Mutta keskituloisena, asuntovelallisena ihmisenä, ei mulla ole varaa terapiaan!

Juuri nyt paino on kivasti laskenut, mutta pelkään että seuraavassa romahduksessa kaikki tulee taas korkojen kanssa takaisin. Silloin kun on masentunut ja käy töissä viimeisillä voimillaan, saattaa olla että suklaalevy laukussa on ainoa mikä saa taas yhden päivän jaksamaan...

Ensinnäkin tsemppiä. Kelahan korvaa nykyään todella merkittävän osan myös aikuisten psykoterapiasta. Pystyisitkö aloittamaan niin, että yrität itse miettiä mitä tunteita noihin suklaalevyhetkiin liittyy? Jos tiedät, että suklaa ei tee sinulle hyvää, miksi kärjistäen pahoinpitelisit kehoasi? Vaikka kehosi on ehkä tällä hetkellä ylipainoinen, etkä ole siihen tyytyväinen, se on silti sinun ja ainoa joka sinulla tulee koskaan olemaan. Kohtelisit sitä hyvin.

Älä ajattele että SINÄ olet lihava tai ylipainoinen. Ajattele, että sinulla on tällä hetkellä ylipainoa. Sen ei tarvitse määrittää sinua, eikä sen tarvitse olla pysyvää. Vaikka sinulla on ylipainoa ja masennusta, voit silti välittää kehostasi ja yrittää pitää siitä parasta mahdollista huolta. Lakkaa varpaankynnet, laita aina suihkun jälkeen hyväntuoksuista kosteusvoidetta. Mitä myönteisemmin koet itsesi ja kehosi, sitä luontevammin hyvät valinnat muuttuvat osaksi arkea.

Ruokavalioon liittyen älä mieti mitä kaikkea pitäisi vähentää, vaan mieti mitä täytyisi lisätä. Ala vähitellen korvata vaikka yksi ateria päivässä terveellisemmällä. Opettele ottamaan yksi uusi ruoka-aine kerrallaan ruokavalioon. Liian suuri muutos ei onnistu.

Mahtavaa että olet saanut tuloksia. Ei tarvitse tulla mitään seuraavaa romahdusta. Jos sellaisesta alkaa näkyä merkkejä, istu alas, ota kynä ja paperia ja kirjoita miltä tuntuu. Mistä tuli paha mieli ja miksi? Mitä asioita se sinussa aktivoi? Sinun ei tarvitse nojata herkkuihin, pystyt kyllä kannattelemaan itsekin itseäsi.

Ap

Vierailija
12/14 |
04.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jotkut lihavat ehkä ajattelevat, että tavallaan hankkivat oikeuden olla lihavia puhumalla laihduttamisesta, vaikka oikeasti ei ole mitään varsinaista aikomustakaan laihduttaa. Jos olet reilusti ylipainoinen etkä laihduta, saat kuulla kunnon luennot terveyshaitoista ja siitä kuinka muut joutuvat tulevaisuudessa kustantamaan läskeydestä johtuvien sairauksien hoidon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
04.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jotkut lihavat ehkä ajattelevat, että tavallaan hankkivat oikeuden olla lihavia puhumalla laihduttamisesta, vaikka oikeasti ei ole mitään varsinaista aikomustakaan laihduttaa. Jos olet reilusti ylipainoinen etkä laihduta, saat kuulla kunnon luennot terveyshaitoista ja siitä kuinka muut joutuvat tulevaisuudessa kustantamaan läskeydestä johtuvien sairauksien hoidon.

Tuota en ole tullut ajatelleeksi. Kenenkään ei toki ole pakko laihduttaa, ja moni voi kokea voivansa ihan hyvin, etenkin jos on ollut nuoresta tai jopa lapsesta saakka ylipainoinen. Ei ole mitään mihin verrata.

Huomattavan ylipainoisia yli viisikymppisiä näkee todella harvoin. Joko he ovat pakon edessä laihduttaneet tai kuolleet. Fakta on myös se, että diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien sekä liikuntaelinvaivojen riskit kasvavat ylipainoisilla merkittävästi. Kukaan ei voi päättää pysyä terveenä ylipainosta huolimatta.

Lisäksi elämänlaatu paranee käsittämättömän paljon kun kehon koko ei aseta rajoitteita millekään toiminnalle, on helppo liikkua ja hengittää, keho tuntuu vahvalta ja kevyeltä. Energiaa riittää.

Ulkonäköseikat eivät liity tähän aiheeseen millään tavalla. Minusta se on se puoli mitä edelleen korostetaan liikaa tässä laihduttamisaiheessa. Moni ylipainoinen vetäytyy puolustusasemiin korostamalla ylpeyttään ja oikeuttaan olla muodokas ja uuri sellainen kuin on. Ylipainon ei missään nimessä pidäkään saada ihmistä häpeämään itseään, pukeutumaan kaapuihin ja pyytelemään anteeksi. Mutta kauniit vaatteet ja hyvä asenne eivät silti poista noita edellä mainitsemiani ylipainon haittoja. Ap

Vierailija
14/14 |
04.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olin masentunut ,kireä ,väsynyt ja ahdistunut tunnesyöjä. Tein päätöksen aloittaa täysin kasvisruokavalion ja olo muuttui huomattavasti jo ensimmäisten neljän päivän aikana.

Energiatasot nousivat, vatsa alkoi toimia ,paino alkoi pudota , turvotus katosi.

Uni alkoi olla parempaa/syvempää.

Kasviksia ,marjoja, hedelmiä ,pähkinöitä ,siemeniä ,linssejä,papuja ,tofua, kaura/mantelimaitoa , luonnollisia öljyjä ja täysjyvää/kauraa. Näillä tulee kylläiseksi ja niissä on niin paljon kuitua että suolisto tykkää ja hyviä rasvoja.

Purkista b12-vit. ,jodi ja d-vit. lisänä.

Herkkuna tosi tumma suklaa/raakasuklaa silloin tällöin. Kahvi mantelimaidolla.

Loppui jatkuvat ruokahimot ,väsymys ja masennus. Ihokin parani.

Ihminen ei tarvitse lihaa ,munia ,kalaa eikä maitotuotteita mihinkäään, päinvastoin. Niistä on haittaa ja aiheuttavat lukuisia terveysongelmia.

Kummasti Suomessa ja pohjoismaissa on osteoporoosia kaikkein eniten , vaikka meillä maitoa ja maitotuotteita käytetään eniten.