Lue keskustelun säännöt.
Masennus ja vaikeus tehdä ruokaa
02.07.2017 |
Olen ollut pitkään masentunut ja erittäin toimintakyvytön. Toisaalta en ole osannut ilmaista sitä koskaan hoitaville tahoilleni, joten olen aina pudonnut lopulta pois erilaisista terapiakokeiluista silkan väsymyksen vuoksi. Olen nyt kokeillemassa uudestaan (ties kuinka monennen kerran) josko pääsisin yhteisymmärrykseen lääkäreiden ym. kanssa, vaikka en ole vieläkään pystynyt kertomaan täysin tilanteestani. Ilmaisen itseäni nimittäin paremmin kirjoittamalla ja sosiaaliset tilanteet saavat minut jähmettymään joten en koskaan kykene sanomaan mitä todella haluan sanoa.
Kuitenkin asiaan. Minulle ei koskaan opetettu ruoan laittoa kotona joten en oikein osaa tehdä mitään. Masennus aiheuttaa myös sen etten jaksa tehdä ruokaa ja toisaalta näyttävästi kärsin jostain ruokayliherkkyyksistä kaiken lisäksi. Toisinaan minulla myös ei ole astioita tai keittiövälineitä joilla valmistaa ruokaa, koska en ole jaksanut tiskata. Olen myös elänyt toimeentulotuen ja sairaspäivärahan maastossa eikä minulla ole varaa ruokapalveluihin. Näin ollen elän usein nälässä, kunnes lopulta saan kerättyä tarpeeksi voimia ruoan tekoon tai kauppaan menoon. Valitettavasti saatan silloin tällöin myös saada ruokamyrkytyksen koska olen jättänyt ruokaa huoneenlämpöön tai säilönyt huonosti. En ole myöskään vieras pilaantuneen ruoan hajuille.
Toisaalta olen nuori, 25 melkein 26, mikä saattaa vaikuttaa siihen että minua ei nähdä potentiaalisesti toimintakyvyttömänä, mutta olen elänyt edellä mainitusti koko sen ajan kun olen elänyt itsekseni. Osaako kukaan sanoa millä tavalla minua voitaisiin auttaa? Ja miten minua ymmärrettäisiin? Voisin toki ainakin kopioida tämän, mutta en silloinkaan tiedä mitä odottaa. Pelkään että minulle vain annetaan lääkkeitä, niin kuin joskus aikaisemmin, mutta ne eivät ole tarpeeksi, enkä minä nytkään käytä mitään muita kuin opamoxeja silloin tällöin.
ps. käytin sanaa masennus, mutta minulla on muitakin sitä sivuavia mielenterveysongelmia. Silti masennus kuvaa parhaiten tavallisinta olotilaani.
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä kaupungissa asut? Etsi edullisia ruokailuja, esim. Helsingin tilanteen näkee vva.fi nälkäisen oppaasta. Ehkä muidenkin paikkakuntien tietoja siellä? Helsingissä myös asukastaloilla halpa ruokailu kerran-pari viikossa. Sinne aina kuin mahdollista. Muille päiville valmisruokia, tai jotain puolivalmisteita.
Ja hoitotaho kun kerran on olemassa, pyydä, vaikka sitten kirjallisesti, toimintaterapiaa.
Sulle toimis parhaiten ehkä tuettu asuminen, missä näitä perustaitoja opeteltais. Tosin ne paikat menee äkkiä ja niille joilla ei ole asuntoa. Saisitko sosiaalihuollosta apua? Järjestääkö paikallinen nuorisotalo tvs kokkaukursseja?
Pakasteet on aika helppoja. Esim. wokkivihanneksia ja kanasuikaleita paistamalla saa helposti hyvän wokin. Siihen vielä nuudeleita niin on hyvä ja suht terveellinen ruoka. Pyttipannua saa valmiina pakkasesta, pakastepizzakin vaatii vain lämmityksen.
Vierailija kirjoitti:
Missä kaupungissa asut? Etsi edullisia ruokailuja, esim. Helsingin tilanteen näkee vva.fi nälkäisen oppaasta. Ehkä muidenkin paikkakuntien tietoja siellä? Helsingissä myös asukastaloilla halpa ruokailu kerran-pari viikossa. Sinne aina kuin mahdollista. Muille päiville valmisruokia, tai jotain puolivalmisteita.
Ja hoitotaho kun kerran on olemassa, pyydä, vaikka sitten kirjallisesti, toimintaterapiaa.
Valitettavasti minun tilaani kuuluu myös arkuus sosiaalisia tilanteita kohtaan, jos se ei tullut ilmi. Ja tuokin on lievästi sanottuna. Lähelläni on kyllä köyhille tarkoitettu leipä ja ruokajakelu, mutta sinnekään en uskalla ja kehtaa mennä kuin ääritapauksissa. Suurin osa asiakkaista on minua huomattavasti vanhempia ja haluan jättää heille mah.paljon. Plus yksi ruoka-allergioistani, mikä lie, liittyy näyttävästi leipään ja pastaan. Mutta muuten hyvä idea jos pää-asiallinen ongelmani olisi rahan puute.
Mitä on toimintaterapia?
On sinulle opetettu ruoanlaittoa. Peruskoulussa 7.luokalla kaikille opetetaan ruoanlaittoa. Loput oppii kyllä itse reseptejä seuraamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile tukinet:iä. Sinne vain kirjoitetaan niin kuin tännekin, ei tarvitse puhua.
Saat oman tukihenkilön. Voit kirjoittaa nimimerkillä.
Minkälaisesta ruuasta tykkäät? Voidaan laittaa jotain tosi simppeleitä ohjeita jos osaat vähän kertoa makumieltymyksistäsi.
Jos esim. intialais-nepalilainen ruoka miellyttää, niin riisin kanssa saa helpon kastikkeen kikherneistä ja kaikki ainesosat tulee purkeista. Sekoita kattilassa keskenään purkkikikherneitä, purkkikookoskermaa, purkkitomaattimurskaa ja mausteeksi currya tai kurkumaa ja paprikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n tilanne ei parane mömmöillä. Terapiasta olisi apua, mutta sitä ennen muut puitteet pitäisi saada kuntoon. Toimintaterapia voisi olla hyvä lähtökohta. Sen saadaksesi sinun tulee pyytää lääkäriltä lausunto, jolla haet Kelasta toimintaterapialle päätöksen. Sen jälkeen alatte opetella arkea, sitä ruoanlaittoa ja muutenkin arjessa selviämistä. Uskoisin, että kun pääset jyvälle miten arki pyörii, muutkin asiat helpottuvat. Onnea ja menestystä!
Minulle tuli eräänä keväänä romahdus. Hakeuduin avun piiriin mutta kenellekään ei tullut mieleen että olisin tarvinnut sairaslomaa. Sitten kirjoitin kaikki oireeni ja lykkäsin paperin lääkärin käteen. Olin melkein psykoosissa eikä kukaan ollut huomannut mitään, kirjoituksen jälkeen minua oltiin laittamassa osastolle mutta en voinut mennä sillä minun piti hoitaa sairasta perheenjäsentäni.
Mutta saikun sain ja sillä tiellä olen vieläkin.
Ruokaa olen tainnut viimeksi tehdä helmikuussa. Väsymyksen vuoksi, nukun aika vähän enkä myöskään jaksa tiskata. Myös ruuat pilaantuu, nytkin on jääkaapissa mädäntynyt kurkku jota en jaksa edes heittää pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ehkä aloittaa siitä, että yrittää joka päivä syödä esim. yhen valmisruoka-aterian. Sitten kun sellainen rytmi on löytynyt, että jaksat syödä ja sen jälkeen viedä astiat roskiin ja roskat säännöllisesti jäteastiaan, niin ala vasta miettiä ruoanlaittoa ja tiskausta. Pieniä askelia. Ruokaakin voi laittaa monella eri tavalla, esim, täysin valmisruoasta seuraava askel voisi olla pastan keittäminen plus jotain makkaraa/lihapullia/pakastivihanneksia sen kylkeen. Yhden hedelmän syöminen joka päivä. Ja siitä pikku hiljaa enemmän ja enemmän itse tehtyä ja vähän terveellisyydenkin pohdintaa.
Tärkeintä on kuitenkin, että saat ensin säännöllisen ruokarytmin, ruoan laatua ja ruoan laittoa ehtii miettiä myöhemmin, kun terveystilanteesi paranee.
Tässä ketjussa on ollut paljon hyviä viestejä siitä, että sun kannattaisi kirjoittaa nämä asiat ylös ja viedä ne hoitopaikkaan luettavaksi, että saat asian siellä perille.
Vierailija kirjoitti:
On sinulle opetettu ruoanlaittoa. Peruskoulussa 7.luokalla kaikille opetetaan ruoanlaittoa. Loput oppii kyllä itse reseptejä seuraamalla.
Minä kyllä osaan perusasiat kuten perunoiden, pastan ja riisin keitot sekä lihan paistaminen jne. Mutta reseptejä ei ole jäänyt mieleen ja minä tavallaan toivoisin että voisin myös syödä itselleni sopivan ruokavalion mukaan. Vääränlainen ruokavalio aiheuttaa (toisinaan kivuliasta) turvotusta ja oikeastaan saattaa myös vaikuttaa mielenlaatuun negatiivisesti kun huomaan että syöminen ei kohennakaan terveyttä enempää kuin syömättömyys. Yleensä minä olen syönyt yhden kommentoijan mainitsemaa kanaa ja riisiä, mutta en minä sitäkään voi aamusta iltaan syödä ja minä en jaksa tarpeeksi usein pestä paistinpannua. Ja koska kotonani ei koskaan ollut säännöillisiä ruokaaikoja, en oikeastaan tiedä kuinka paljon minun kuuluisi syödä. Sekin on lisä ongelmassani. Toistaseksi tiedän että vatsani ei kestä kauraa, laktoosillista maitoa, täysjyvätuotteita, leipää(vehnää?), osaa mausteista ja pastaa. Mutta toki olen joutunut syömään edellä mainittuja, jos minä en ole jaksanut tehdä mitää erikoisempaa. Se on nimittäin aika laaja-alue mitä en voi syödä.
Muuten mukava jutella aiheesta :) kirjeen kirjoittaminen jollekin hoitotahoistani on varmaan se paras vaihtoehto, mutta ihan hyvä pohtia näitä asioita eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli tuollaista nuorena, mutta ajattelin sen olevan normaalia, koska oli kaikkia huolia ja murheita. Ajattelen vieläkin, että se on normaali reaktio kaiken maailman ongelmiin. Nykyään sitä kutsutaan masennukseksi. En varmaan ikinä tule tajuamaan tätä, että yhtäkkiä siitä puhutaan sairautena, johon on lääkitystä ja ruoka-apuja, kaupungin palveluja yms.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuollaista nuorena, mutta ajattelin sen olevan normaalia, koska oli kaikkia huolia ja murheita. Ajattelen vieläkin, että se on normaali reaktio kaiken maailman ongelmiin. Nykyään sitä kutsutaan masennukseksi. En varmaan ikinä tule tajuamaan tätä, että yhtäkkiä siitä puhutaan sairautena, johon on lääkitystä ja ruoka-apuja, kaupungin palveluja yms.
En pysty tekemään työtä enkä opiskelemaan tai pitämään itsestäni huolta. En usko että sellainen on kovin normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä myös ravitsemusterapeutti voisi olla hyväksi, tekisi sulle ruoka-ajat ja osaisi neuvoa sopivissa ruoka-aineissa.
Kuulostaa tutulle. :/ Lisänä minulla on sosiaalinen fobia.