Jos lapsi on saanut alkunsa luovuttajan spermasta, saako hän 18 vuotta täytettyään haltuunsa biologisen isänsä tiedot jos niin haluaa?
Nopealla googlettamisella ei löytynyt suoraa vastausta. Eli saako 18-vuotias marssia klinikalle ja pyytää bioligisen isänsä tietoja? Ja näin etsiä isänsä käsiinsä?
Kommentit (42)
Suomessa kai nykyäön, mutta laki muuttui myöhään niin, että sitä ennen hedelmöitetyillä ei sellaista oikeutta ollut. Aiemmin käytettiin myös paljon ulkomaista spermaa ja niissä maissa laki edellyttää anonyymiutta. Eli muutos koskee vain osaa lapsista. Rsim perintöoikeutta tms oikeuksia ei kuitenkaan ole luovuttajan ja lasten välillä.
Kiitos kaikille vastauksista! :)
-AP
Varmaan tän takia käytetään paljon tanskalaisia spermapankkeja.
On harmillista, että asia on näin.
Suunnilleen viime vuosikymmenen puolivälissä (2005) tuli voimaan laki, jonka mukaan isän henkilöllisyyden saa tietää. Sitä ennen tilanne on ollut vaihteleva, ja sen jälkeenkin jotkut ovat ilmeisesti hankkineet siemennesteet ulkomailta, jotta lapsi ei voi myöhemmin selvittää isänsä henkilöllisyyttä.
Nykylain mukaan sinkkunaisen/naisparin 18-v. lapselle voidaan myös vahvistaa isä, jos isä tähän suostuu ja tällöin tulee myös perintöoikeus ym. Lapsi on kuitenkin huonomassa asemassa verrattuna siihen, että olisi saanut alkunsa esim. satunnaisesta seksisuhteesta, koska isän suostumus vaaditaan isyydenvahvistamiseen.
Ilmeisesti seuraavaksi on tulossa jokin äitiyslaki, joka vaikeuttaa lapsen tilannetta siltä osin, että isää ei voida vahvistaa edes 18-vuotiaan lapsen ja isän yhteisestä toiveesta, jos lapsella on jo kaksi äitiä (tosin sama ongelma taitaa olla perheensisäisen adoption kanssa?)
Vierailija kirjoitti:
On harmillista, että asia on näin.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
On harmillista, että asia on näin.
Miksi se on harmillista? Minusta lapsella tulisi ehdottomasti olla oikeus tietää biologinen alkuperänsä. Mäkin kasvoin ilman isää. En tosin ole tällainen "spermapankki"lapsi, vaan mun kohdalla oli tämä perinteisempi eli isä otti hatkat ennen syntymääni. Tapasin noin 17-vuotiaana muutaman kerran isäni, sitten hän jälleen katkaisi yhteydet minuun. En oikein tiedä edelleenkään miksi ja mutta vaikka se jotenkin harmittaa, ettei mulla ole fyysisesti läsnäolevaa isää, niin silti koen sen hyvänä asian, että sain edes tavata hänet. Oman biologisen alkuperänsä tietämisellä on tärkeä merkitys, vaikka sitä merkitystä onkin vaikea kuvailla. Tuntuu jotenkin, että tietämällä taustansa, tuntee myös paremmin itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On harmillista, että asia on näin.
Miksi?
Ainakin siksi, että nykysäännöillä yksikään järkevä mies ei luovuta spermaansa. Luovuttajiksi valikoituu siis pohjasakka, miehet jotka elävät koko ikänsä yhteiskunnan tuilla ja joilta kukaan ei ikinä tule saamaan elatustukia eikä heiltä jää perittäväksi kuin velkaa.
Tiedän että elatusvelvollisuus ja perintöoikeus on periaatteessa rajattu pois luovutetuista sukusoluista syntyneellä, mutta en luota oikeuslaitokseemme siinä että tämä myös pätee. Ainakin Ruotsissa keinohedelmöitetty äiti on perännyt siemennesteen luovuttajalta oikeusteitse elatusmaksuja. En tiedä mihin ratkaisuun oikeus päätyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On harmillista, että asia on näin.
Miksi?
Ainakin siksi, että nykysäännöillä yksikään järkevä mies ei luovuta spermaansa. Luovuttajiksi valikoituu siis pohjasakka, miehet jotka elävät koko ikänsä yhteiskunnan tuilla ja joilta kukaan ei ikinä tule saamaan elatustukia eikä heiltä jää perittäväksi kuin velkaa.
Tiedän että elatusvelvollisuus ja perintöoikeus on periaatteessa rajattu pois luovutetuista sukusoluista syntyneellä, mutta en luota oikeuslaitokseemme siinä että tämä myös pätee. Ainakin Ruotsissa keinohedelmöitetty äiti on perännyt siemennesteen luovuttajalta oikeusteitse elatusmaksuja. En tiedä mihin ratkaisuun oikeus päätyi.
Vaikka kannatan lapsen oikeutta saada tietää biologinen vanhempansa, niin sukusolujenluovutustapauksissa pitäisi olla ehdotoman selkeää se, ettei luovuttaja ole elatusvelvollinen, eikä lapsella ole oikeutta periä häntä. Kyseessä on luovuttaja, ei lapsen lainmukainen ja velvollinen vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On harmillista, että asia on näin.
Miksi?
Ainakin siksi, että nykysäännöillä yksikään järkevä mies ei luovuta spermaansa. Luovuttajiksi valikoituu siis pohjasakka, miehet jotka elävät koko ikänsä yhteiskunnan tuilla ja joilta kukaan ei ikinä tule saamaan elatustukia eikä heiltä jää perittäväksi kuin velkaa.
Tiedän että elatusvelvollisuus ja perintöoikeus on periaatteessa rajattu pois luovutetuista sukusoluista syntyneellä, mutta en luota oikeuslaitokseemme siinä että tämä myös pätee. Ainakin Ruotsissa keinohedelmöitetty äiti on perännyt siemennesteen luovuttajalta oikeusteitse elatusmaksuja. En tiedä mihin ratkaisuun oikeus päätyi.
Vaikka kannatan lapsen oikeutta saada tietää biologinen vanhempansa, niin sukusolujenluovutustapauksissa pitäisi olla ehdotoman selkeää se, ettei luovuttaja ole elatusvelvollinen, eikä lapsella ole oikeutta periä häntä. Kyseessä on luovuttaja, ei lapsen lainmukainen ja velvollinen vanhempi.
Ymmärrän tilanteen ongelmallisuuden, mutta toisaalta asiaa pitäisi aina ajatella heikomman osapuolen (lapsen) kannalta. Näinhän laissa normaalisti tehdään (hedelmöityshoidot jostain syystä räikeä poikkeus). Tietysti hienointa olisi, jos isä suostuu isyyden vahvistamiseen vapaaehtoisesti lapsen pyytäessä. Tai ehkä vieläkin ihanteellisempaa olisi jos tieten tahtoen ei tehtäisi lapsia, jotka erotetaan biologisesta taustastaan, mutta ilmeisesti tämä ei sovi nykyiseen käsitykseen tasa-arvosta ja perheiden moninaisuudesta.
Nythän meillä on sellainen tilanne, että biologinen isä joka on joku baarituttu tms. voidaan vahvistaa lapsen isäksi, vaikka hän ei sitä tahtoisi. Tämä siitä syystä, että aikuisella on vastuu lapsestaan, halusi tai ei. Laki on siis heikomman (lapsen) puolella.
Mutta jos kyseessa on spermanluovuttaja, niin isyyttä ei voida vahvistaa jos mies tämän kieltää.Tietysti tämä on ymmärrettävää, mutta toisaalta lapsi on tässäkin tilanteessa syytön osapuoli. Miestä ei myöskään ole "huijattu isäksi", koska hän on vapaaehtoisesti luovuttanut spermaansa.
Joten onko oikein, että "baaritutun" lapsella on oikeus isäänsä, "spermanluovuttajan" lapsella ei?
Toivottavasti käytännön elämässä tulee mahdollisimman vähän tuollaisia ongelmatilanteita. Hyvä muistaa sekin, että kyse ei ole pelkästään isästä, vaan myös sisaruksista, isovanhemmista jne. joita on isän puolelta. Myös heihin voi syntyä sosiaalinen ja juridinen suhde (myös perintöoikeus).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On harmillista, että asia on näin.
Miksi?
Ainakin siksi, että nykysäännöillä yksikään järkevä mies ei luovuta spermaansa. Luovuttajiksi valikoituu siis pohjasakka, miehet jotka elävät koko ikänsä yhteiskunnan tuilla ja joilta kukaan ei ikinä tule saamaan elatustukia eikä heiltä jää perittäväksi kuin velkaa.
Tiedän että elatusvelvollisuus ja perintöoikeus on periaatteessa rajattu pois luovutetuista sukusoluista syntyneellä, mutta en luota oikeuslaitokseemme siinä että tämä myös pätee. Ainakin Ruotsissa keinohedelmöitetty äiti on perännyt siemennesteen luovuttajalta oikeusteitse elatusmaksuja. En tiedä mihin ratkaisuun oikeus päätyi.
Vaikka kannatan lapsen oikeutta saada tietää biologinen vanhempansa, niin sukusolujenluovutustapauksissa pitäisi olla ehdotoman selkeää se, ettei luovuttaja ole elatusvelvollinen, eikä lapsella ole oikeutta periä häntä. Kyseessä on luovuttaja, ei lapsen lainmukainen ja velvollinen vanhempi.
Hyvä muistaa sekin, että kyse ei ole pelkästään isästä, vaan myös sisaruksista, isovanhemmista jne. joita on isän puolelta. Myös heihin voi syntyä sosiaalinen ja juridinen suhde (myös perintöoikeus).
Mielenkiintoinen juttu Ameriikan ihmemaasta: Lapsi syntyi hedelmöityshoidolla sateenkaariperheeseen, isä anonyymi, mutta henkilöllisyyden sai lapsi tietää 18-vuotiaana. Isä oli joku homo, jonka kanssa lapsella ei kuitenkaan "synkannut"... Välit molempiin äiteihinkin huononi. Jotain kautta lapsi kuitenkin löysi isänsä vanhemmat, jotka olivat jotain evankelisia uskovaisia (ns. Bible Belt- tyyppejä siis)... Lapsi tuli itsekin uskoon ja ilmeisesti isovanhemmat adoptoivat tämän jo täysi-ikäisen lapsen. Ilmeisesti USA:ssa mahdollista? Joka tapauksessa lapsi sai vanhemmat ja isovanhemmat sekä paljon serkkuja ja muita sukulaisia, joista tuli läheisempiä kuin varsinaisista biologisista vanhemmista.
Ymmärrän tämän, koska itsellänikin on vähän huono suhde isääni, mutta isovanhemmat ja serkut hänen puoleltaan ovat tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kai nykyäön, mutta laki muuttui myöhään niin, että sitä ennen hedelmöitetyillä ei sellaista oikeutta ollut. Aiemmin käytettiin myös paljon ulkomaista spermaa ja niissä maissa laki edellyttää anonyymiutta. Eli muutos koskee vain osaa lapsista. Rsim perintöoikeutta tms oikeuksia ei kuitenkaan ole luovuttajan ja lasten välillä.
Suomessa kaikki keinohedelmöitetyillä lapsilla on oikeus saada tietää biologinen isänsä.
Ruotsissa spermanluovuttaja joutuu maksamaan jopa elatusmaksuja.
Ainoastaan Suomen lailla on merkitystä. Tänne ei saa tuoda sellaista spermaa jonka biologinen isä ei ole tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On harmillista, että asia on näin.
Miksi?
Ainakin siksi, että nykysäännöillä yksikään järkevä mies ei luovuta spermaansa. Luovuttajiksi valikoituu siis pohjasakka, miehet jotka elävät koko ikänsä yhteiskunnan tuilla ja joilta kukaan ei ikinä tule saamaan elatustukia eikä heiltä jää perittäväksi kuin velkaa.
Tiedän että elatusvelvollisuus ja perintöoikeus on periaatteessa rajattu pois luovutetuista sukusoluista syntyneellä, mutta en luota oikeuslaitokseemme siinä että tämä myös pätee. Ainakin Ruotsissa keinohedelmöitetty äiti on perännyt siemennesteen luovuttajalta oikeusteitse elatusmaksuja. En tiedä mihin ratkaisuun oikeus päätyi.
Vaikka kannatan lapsen oikeutta saada tietää biologinen vanhempansa, niin sukusolujenluovutustapauksissa pitäisi olla ehdotoman selkeää se, ettei luovuttaja ole elatusvelvollinen, eikä lapsella ole oikeutta periä häntä. Kyseessä on luovuttaja, ei lapsen lainmukainen ja velvollinen vanhempi.
Saksassa ja Ruotsissa on tultu toiseen tulokseen. Siellä katsotaan että biologinen isä on vastuussa lapsista. Sillä isyys on asia jota ei voi luovuttaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On harmillista, että asia on näin.
Miksi?
Ainakin siksi, että nykysäännöillä yksikään järkevä mies ei luovuta spermaansa. Luovuttajiksi valikoituu siis pohjasakka, miehet jotka elävät koko ikänsä yhteiskunnan tuilla ja joilta kukaan ei ikinä tule saamaan elatustukia eikä heiltä jää perittäväksi kuin velkaa.
Tiedän että elatusvelvollisuus ja perintöoikeus on periaatteessa rajattu pois luovutetuista sukusoluista syntyneellä, mutta en luota oikeuslaitokseemme siinä että tämä myös pätee. Ainakin Ruotsissa keinohedelmöitetty äiti on perännyt siemennesteen luovuttajalta oikeusteitse elatusmaksuja. En tiedä mihin ratkaisuun oikeus päätyi.
Oikeus päätyi siihen tulokseen että spermanluovuttaja joutui maksamaan elatusmaksuja vieläpä periytyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Suunnilleen viime vuosikymmenen puolivälissä (2005) tuli voimaan laki, jonka mukaan isän henkilöllisyyden saa tietää. Sitä ennen tilanne on ollut vaihteleva, ja sen jälkeenkin jotkut ovat ilmeisesti hankkineet siemennesteet ulkomailta, jotta lapsi ei voi myöhemmin selvittää isänsä henkilöllisyyttä.
Nykylain mukaan sinkkunaisen/naisparin 18-v. lapselle voidaan myös vahvistaa isä, jos isä tähän suostuu ja tällöin tulee myös perintöoikeus ym. Lapsi on kuitenkin huonomassa asemassa verrattuna siihen, että olisi saanut alkunsa esim. satunnaisesta seksisuhteesta, koska isän suostumus vaaditaan isyydenvahvistamiseen.Ilmeisesti seuraavaksi on tulossa jokin äitiyslaki, joka vaikeuttaa lapsen tilannetta siltä osin, että isää ei voida vahvistaa edes 18-vuotiaan lapsen ja isän yhteisestä toiveesta, jos lapsella on jo kaksi äitiä (tosin sama ongelma taitaa olla perheensisäisen adoption kanssa?)
Ei tässä sirkuksessa mitään lapsenoikeutta ole koskaan ajateltu.
Lapsi on kuin joku tuote joka tilataan ja annetaan kenelle halutaan.
Lapsella on oikeus biologisiin vanhempiinsa
Suurin osa luovutetuista siittiöistä ei mene naispareille tai sinkkunaisille, vaan heteropareille. Miten isyysasiassa pitäisi heidän kohdallaan toimia?
Olen harkinnut munasolun luovuttamista, mutta en koskaan tekisi sitä, jos se voisi velvoittaa minut johonkin (elatus, perintö, yhteydenpito). Jos haluaisin velvollisuuksia, pitäisin sukusoluni itselläni ja koettaisin itse saada lapsen. Ja sama koskee miehiä. Luovutus ei saa tuoda velvollisuuksia, ne menevät vain ja ainoastaan juridisille vanhemmille ja pysyvät siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnilleen viime vuosikymmenen puolivälissä (2005) tuli voimaan laki, jonka mukaan isän henkilöllisyyden saa tietää. Sitä ennen tilanne on ollut vaihteleva, ja sen jälkeenkin jotkut ovat ilmeisesti hankkineet siemennesteet ulkomailta, jotta lapsi ei voi myöhemmin selvittää isänsä henkilöllisyyttä.
Nykylain mukaan sinkkunaisen/naisparin 18-v. lapselle voidaan myös vahvistaa isä, jos isä tähän suostuu ja tällöin tulee myös perintöoikeus ym. Lapsi on kuitenkin huonomassa asemassa verrattuna siihen, että olisi saanut alkunsa esim. satunnaisesta seksisuhteesta, koska isän suostumus vaaditaan isyydenvahvistamiseen.Ilmeisesti seuraavaksi on tulossa jokin äitiyslaki, joka vaikeuttaa lapsen tilannetta siltä osin, että isää ei voida vahvistaa edes 18-vuotiaan lapsen ja isän yhteisestä toiveesta, jos lapsella on jo kaksi äitiä (tosin sama ongelma taitaa olla perheensisäisen adoption kanssa?)
Ei tässä sirkuksessa mitään lapsenoikeutta ole koskaan ajateltu.
Lapsi on kuin joku tuote joka tilataan ja annetaan kenelle halutaan.
Olen samaa mieltä. Miten naiselle on suotu oikeus päättää ja valita . Lapsen ja isien oikeudet ovat olemattomat.
Saa