Kaveri soitti ja pyysi lastenhoitoapua..Maksaako palkan?

Tottakai maksaisin, olen maksanut oman lapsen kummillekkin. Niille ketkä tiedät etteivät palkkaa ottaisi, vien kukkakimpun/viinipullon tms. Aina vaan max muutama tunti. Mutta jos ei asiasta maininnut niin tuskin on valmis maksmaaan. Yleensä sanotaan että hei, tietenkin korvaan aikasi tms.

Mä maksaisin, mutta en voi tietää kaveristasi. Kannattaa kysyä.

Työstä on tapana maksaa. Suomalainen ei maksa lastenhoidosta, koska se ei ole työtä.

En olettaisi että maksaa, ystäviltä voi pyytää apua hätätapauksessa. Vastavuoroista ja minäkin saan apua kun tarvitsen.

Mitä sun kaveri sanoi kun kutsui? Jos ei puhunut mitään niin en usko että mitään on tulossa.

Minusta sen pitäisi maksaa edes bussimaksu.

En ystävälle maksaisi - antaisin ehkä esim. viinipullon. Enkä ystävänä olettaisi myöskään että minulle pitäisi maksaa. Jos rahallisen korvauksen haluat, sano se nyt ihmeessä etukäteen äläkä itke täällä jälkikäteen.

Ystävälle tai kenelle tahansa palveluksen tekeminen ei btw ole työtä(!) tai niin ihmeellistä, että siitä,pitäisi joka kerta tehdä erillinen Facebook- tai Iltalehti-päivitys.

Työtähän toi ei ole vaan apua kolmeksi tunniksi. Kuinka vanhoja te ootte jotka odotatte että ystävä maksaa? Ei kukaan tule riistetyksi jos auttaa ystävää ja toi toimii toiseenkin suuntaan, saat apua kun tarvitset. Näin ainakin meillä! Eri asia on työsuhde.

Ainakin meillä ystävyyteen kuuluu auttaminen molemmin puolin. Tarjoaisin varmaan vastapalvelusta. Jos menisin hoitamaan, niin en odottaisi mitään maksua ystävältä.  Joskus sen vastapalvelun paikka tulee, vaikka muuttoapuna tms.

Kutonen, veit näemmä sanat suustani! T. Seiska :)

Mä en kyllä ajattelisi mitään rahakorvausta. Todennäköisesti itse olisin laittanut lapsenvahdille aamiaisen valmiiksi ja tarjoaisin lounaan, kun palaisin. Lisäksi kutsuisin esim. leffaan/piknikille/ siiderille kanssani kiitokseksi. Tai jos kyse lapsiperheestä, tarjoaisin vastavuoroista apua.

Vierailija kirjoitti:

Työtähän toi ei ole vaan apua kolmeksi tunniksi. Kuinka vanhoja te ootte jotka odotatte että ystävä maksaa? Ei kukaan tule riistetyksi jos auttaa ystävää ja toi toimii toiseenkin suuntaan, saat apua kun tarvitset. Näin ainakin meillä! Eri asia on työsuhde.

Kun se vaan ei usein toimi kuin yhteen suuntaan. Itse olen tullut hyväksikäytetyksi kun olin nuorempana niin kiltti. Nykyään jos tarvin apua, esim. Juuri lapsenvahtia, sanon heti että maksan palkan, kun tiedän että toiselle on siitä vaivaa ja luultavasti odottaa jotain korvausta. Mutta tietysti hienoa jos toisilla pelaa niin että homma on vastavuoroista.

Kyllä minä olen se, joka heitä on yleensä auttanut, eikä toisinpäin. Sitä tässä mietin, että ottavatko yhteyttä kun tarvitsevat aina jotain, vai mikä on homman nimi. Jos ei maksa mitään, niin en mene seuraavaa kertaa hoitamaan, koska silloinhan apu on yksipuolista. Muutenkin jos tavataan, niin raahuhaudun aina heille, ja perheen äiti turvautuu minuun aina, jos tarvii neuvoa/vinkkiä/apua. Ihmettelen tätä kuviota sen takia, koska tuntuu välillä, että olenko heille tai hänelle ihminen jota voi mopata, ja tarvittaessa käyttää jne, koska selvästi muilta hän ei kehtaa kysyä, ja tällä naisella on selvästi tiettyjä ystäviä, joita nähdään kahvin ja hyvän ajan merkeissä, ja heitä ei kysymyksillä vaivata, mutta minä olen joutunut pitämään tyyliin kielioppitunteja hänelle hänen luonaan...Ei tunnu kivalta, jos olen helppo passuutettava, josta ei ystävätasolla kuitenkaan välitetä. No, mut katson maksaako jos ei, niin en enää poikaa hoida.

Minusta ystävänpalveluksista ei kuulu maksaa. Ja yksi hoitokeikka on ystävänpalvelus. Jos pitäisi jatkuvasti olla lasta hoitamassa niin se olisi jo eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä ajattelisi mitään rahakorvausta. Todennäköisesti itse olisin laittanut lapsenvahdille aamiaisen valmiiksi ja tarjoaisin lounaan, kun palaisin. Lisäksi kutsuisin esim. leffaan/piknikille/ siiderille kanssani kiitokseksi. Tai jos kyse lapsiperheestä, tarjoaisin vastavuoroista apua.

Mun mielestä tuota ei voi oletta, että autetaan toisia. Itse en tarvi missään apua, hoidan kaiken itse ja nyt mietinkin, että kiinnostaako edes nähdä koko kaveria, niin mielluummin otan rahana avun. Aamupalankin osaan syödä itse, ellei nyt joku ihan uskomaton gourmee aamupala tiedossa...

Tää oma ystävä pyysi aluksi 8, ja aikaisti puhelun aikana puolella tunnilla tulemista heille, että tuskin on mitään hienoja aamupaloja tehnyt, kun sinne menen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ystävänpalveluksista ei kuulu maksaa. Ja yksi hoitokeikka on ystävänpalvelus. Jos pitäisi jatkuvasti olla lasta hoitamassa niin se olisi jo eri asia.

Hoidin kerran ystävän poikaa, ja 8h. Lupasi korvata, mutta eipä korvannut yhtään mitään, oo että oppi pannusta, kun menin uskomaan ja sikamaisesti käytti vain hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtähän toi ei ole vaan apua kolmeksi tunniksi. Kuinka vanhoja te ootte jotka odotatte että ystävä maksaa? Ei kukaan tule riistetyksi jos auttaa ystävää ja toi toimii toiseenkin suuntaan, saat apua kun tarvitset. Näin ainakin meillä! Eri asia on työsuhde.

Kun se vaan ei usein toimi kuin yhteen suuntaan. Itse olen tullut hyväksikäytetyksi kun olin nuorempana niin kiltti. Nykyään jos tarvin apua, esim. Juuri lapsenvahtia, sanon heti että maksan palkan, kun tiedän että toiselle on siitä vaivaa ja luultavasti odottaa jotain korvausta. Mutta tietysti hienoa jos toisilla pelaa niin että homma on vastavuoroista.

Vastavuoroisuutta määritellessä tarvii joskus käyttää vähän pidempää aikajännettä :) Lukemattomat mun ihmissuhteet nuorempana saivat mut vaikuttamaan hyväksikäytetyltä, mutta nyt kymmenen-kaksikymmentä vuotta myöhemmin silloin tehdyt asiat maksavat itseään takaisin.

On ihmisiä, joille tarjoan korvausta saamastani avusta. Ja on ihmisiä, joiden kanssa ei pidetä kirjaa siitä, kuka on ketäkin auttanut kuinka paljon, vaan aika tasaa kyllä avut laskemattakin. Ensimmäinen porukka on tuttavia, lasten koulukavereiden vanhempia tai vaikka omia uudempia kavereita (tai suvun nuoria), jäkimmäinen ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä ajattelisi mitään rahakorvausta. Todennäköisesti itse olisin laittanut lapsenvahdille aamiaisen valmiiksi ja tarjoaisin lounaan, kun palaisin. Lisäksi kutsuisin esim. leffaan/piknikille/ siiderille kanssani kiitokseksi. Tai jos kyse lapsiperheestä, tarjoaisin vastavuoroista apua.

Alapeukku siksi, että avuntarve ei tarkoita mitään mielistelyä. Voi herranjesta. Jos mä pyydän apua on se siihen asiaan, enkä ala hiki hatussa keksimään, mitä se toinen tarttis siinä. Sama jos itse autan, en tahdo mukaan mitään voitelua. Sillä lailla autan jopa vaikken voisi ikinä itse pyytää takaisin. Jos mua voideltaisiin, niin melkeinpä ois sit pakko voidella jo takaisin jonkun muka-avunpyynnön varjolla.

Mä odottaisin tuosta lämpimiä kiitoksia, tarjousta muuttoavuksi tulosta tai mökkiä raivaamaan tai vastaavaa.

Ystävältä odotan enemmän teon huomiointia kuin rahallista korvausta, ellei tilanne ole toistuva. Kertaluontoinen ystävän auttaminen on minusta täysin fine ilman mitään korvausta, sitä vartenhan ystävät on. "Teen meille illallisen sitten kun sinulla on aikaa", olisi minulle vallan passeli kiitos.

En kyllä itse odottaisi maksua jos kyseessä on oikeasti ystävä ja vain yksi kerta. Eri asia jos vaan tuttu tai ei niin hyvä kaveri ja olisi toistuvaa lastenhoitoapua. Ehkäpä joskus saat häneltä apua ilman että joudut hänelle maksamaan. Sitten tietenkin jos ei koskaan auta sua ilman maksua, ei ainakaan toista kertaa kannata ilmaiseksi lapsenvahdiksi alkaa. Mutta tuo on aika lyhyt pätkä joka tapauksessa. :)