Onko täällä naisia, jotka joutuivat piirittämään miestä ja olemaan aloitteellinen suhteen alussa? Miten lopulta saitte miehenne?

Vierailija kirjoitti:

Voin kyllä sanoa, että vainoavat naiset, jotka eivät ymmärrä sanaa "ei" ovat ärsyttäviä ja pelottavia. Miettikää itsenne kohdalle, että joku sellainen mies, josta ette pidä yhtään päättää tuosta vain, että teidän PITÄÄ olla yhdessä ja ahdistelee teitä.

Te miehet voisitte opetella sanomaan suoraan, jos ei kiinnosta, eikä vain luimistella ja jättää vastaamatta viesteihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan lähinnä, että nainen on tapailuvaiheessa aktiivisempi. Alunperin mies on saattanut tehdä aloitteen kyllä.

Lisää kommentteja 😊

Jos mies ei olisi tapailuvaiheessa aktiivinen ja innokas, niin en katselisi sellaista kauan. Sillä asenteella ei ainakaan minua myönteiseksi suhteelle saa, vaan odotan ihan reilua kiinnostusta. Jos tyyppi nappaa, niin myös minä olen juonessa taatusti mukana. Jos taas ei, tai miehen kiinnostus on hieman häilyväistä ja hidasta, niin minä en itseäni hänelle alkaisi tyrkyttämään. Niin puutteessa en ole ollut ikinä.

Eli sulle käy oikeastaan kuka vaan, kunhan se sattuu tykkäämään susta. Itse olen hieman aktiivisempi tyyppi ja teen kyllä rohkeasti aloitteen aina kun näen jotain kiinnostavaa. En koe pakkien saamista millään tavalla nolona, miehet ovat yleensä vain imarreltuja siitä että kaunis nainen tekee aloitteen, vaikkei se mihinkään johtaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

No tässä on nyt pian viisi vuotta mennyt kun yritän yhtä miestä jallittaa...muutaman kerran on oltu hyvin lähekkäin mutta yleensä vain viestitellään ja tavataan silloin tällöin kavereiden luona. Tosi outoa olla näin kauan aloitteellinen ja yrittää tulkita olisiko kiinnostusta vai ei. Välillä hemmo vaikuttaa varsin ihastuneelta.

Jaksan uskoa että se on kelpo mies, oikeastaan aika ihana, mutta ei ikinä voi tietää onko se mulle se oikea. On paljon epätoivon fiiliksiä mutta haluan myös nauttia rakastuneena olemisen hetkistä ja tuntea kuinka sukat pyörii jalassa kun ajattelen häntä tai tapaamme.

Melkoisen pseudoa siis mutta paremman puutteessa...

Miten hemmetissä sä jaksat? Tuo fakkiintuminen 5 vuodeksi estää sua näkemästä muita mahdollisuuksia ja tajuat tämän vasta sitten, kun aika ajanut ohi.

Mä oon aika suoraviivainen ja teen selväksi, jos oon kiinnostunut tutustumaan mieheen paremmin. Mutta, jos ei vastakaikua kuulu niin kiinnostus kuolee omia aikojaan.

Mies lähti baarissa seuraamaan tanssilattialle ja siitä myöhemmin siirryimme hänen asuntoonsa:) Alku meni nopsaan mutta sitten hän kyllä piti huolen siitä että jouduin odottelemaan. Tais siinä sitten puolin ja toisin tulla häsellettyä muidenkin kanssa mutta sitten tuli se hetki kun asetuttiin kumpikin aloilleen. mies on myöntänyt puoli huolimattomasti jälkeenpäin että oli epävarma olinko sttenkään niin kiinnostunut hänestä ja itseään suojellen yritti pitää hieman etäisyyttä. No ollaan yli 10 v oltu yhdessä ja siitä yli puolet naimisissa. Mies on myös sanonut ettei liian tyrkky ja innostunut nainen ole kiinnostava. Asioiden pitää voida mennä omalla painollaan. 

Pari kuukautta tapailua viikottain+yökyläilee. mies ei tapailujen välissä juuri laita viestiä, kehuu exän kauneutta, minua hyväksi tyypiksi, tapaamisia ei ehdota itse. Pitäisikö tälläsen piiritystä jatkaa? Itse annoin monoa vaikka sainkin kehotuksia edetä hiljaa. Ei hermo,,epävarmuus ja itsetunnon polku kiinnostanut.