Onko täällä naisia, jotka joutuivat piirittämään miestä ja olemaan aloitteellinen suhteen alussa? Miten lopulta saitte miehenne?

Tein aluksi aloitteen menemällä juttelemaan ja ehdottamalla yhdenyönsuhdetta ja sen jälkeen mies alkoi piirittää aktiivisesti js4 minä en soittanut kertaakaan. Kihloihin ja naimisiin minä olin taas se, joka teki aloitteen ja kosin, miehelle olisi riittänyt avoliitto.

Vierailija kirjoitti:

Olikohan tämä ketju vinkki minulle? Kolahti jollain tapaa. Hyvässä mielessä.

oli!

Vierailija kirjoitti:

Jos varattu, niin et mitenkään.

😂(huutonaurua)

ei ole varattu.

"Jotkut ihmiset, niin miehet kuin naisetkin, haluavat edetä hitaasti"

Tähän voi vielä lisätä sellaisen että "hitaasti lämpiävä" voi toivoa "hitaasti lämpiävää suhdetta". Tämän voi tulkita negatiivisesti (aloitetaan nollasta, noustaan hieman jos ollenkaan ja sitten lässähtää) tai sitten niin että aloitetaan jostain pohjalta ja noustaan sieltä pohjalta, milloin mitäkin tahtia. Esm. pohjalta aloittaminen voi tarkoittaa että pistetään kaikki omat huonot puolet, toiveet, vaatimukset, tavoitteet ym heti pöydälle. Joku nopeasti etenevä, kiireinen jolla on kokemusta kymmenistä tapaamisista haluaa tehdä tämän kenties liian nopeasti jollekin toiselle.

Toinen tapa onkin sitten se että aloitetaan ihastumisesta ja kaikki on aluksi ihanaa ja sitten ei ehkä uskalleta nostaa ihan kaikkia synkkiä puolia pöydälle (esm kuulee että erittäin menestyvät usein salaa asiaa välttääkseen kullankaivajia yms ja menestykseen voi tietty kuulua jotain synkempää puoltakin, sen verran mitä olen kuullut kirjallisuudesta jota naiset lukevat - ja sitä kautta naisilla voi olla tietty odote että miehen pitää käyttäytyä jotenkin miten kirjoissa luki ja siitä nainen voi päätellä jotain miehen kyvystä menestyä yms).

Jos pitäisi arvata niin naiset pitävät siitä että aloitetaan huipulta ja sitten romahdetaan pohjalle ja ero koska huipulta kun aloittaa, missään kohtaa ei tarvinnut tehdä mitään työtä kuten laatia kirjallisia sopimuksia keskeisimmistä asioista kuten vaikka juuri että jos tapahtuu vahinko niin miten toimitaan jos oltiin jo sovittu ettei lapsia halutakkaan tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olikohan tämä ketju vinkki minulle? Kolahti jollain tapaa. Hyvässä mielessä.

oli!

No ei se auta ku jatkaa... Johan tässä puoli vuotta on jo tehty sitä.

Hmm, vuosia seurusteltiin molemmat tahoillamme ja oltiin ystäviä. Kävi niin, että molemmat päätyivät vapaille markkinoille, ja pyysin miehen kahville. Siitä lähtien on piereksinyt sohvalla enkä vaihtaisi pois. :)

Voin kyllä sanoa, että vainoavat naiset, jotka eivät ymmärrä sanaa "ei" ovat ärsyttäviä ja pelottavia. Miettikää itsenne kohdalle, että joku sellainen mies, josta ette pidä yhtään päättää tuosta vain, että teidän PITÄÄ olla yhdessä ja ahdistelee teitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeiltu on näitä metodeja, piirityksiä, viesteillä pommituksia, loputonta ihmeen odottamista. Lopputulos? Joka kerta mies on yrittänyt päästä vällyjen väliin kanssani, mutta on kavahtanut ajatustakaan vakituisesta suhteesta. Mitä tästä kaikesta voi päätellä? Sen, että jos mies ihan oikeasti ajattelee jostakin naisesta että "tuo nainen on se jonka haluan, hän on minun", mies kyllä on itse se aktiivinen osapuoli, joka laittaa ne pyörät pyörimään jos aikoo suhteen naisen kanssa saada. Jos mies taas ei itse ole aloitteellinen yhtään, ei hän sinua halua suhteeseen, seksiin saatat hänelle pahimpaan hätään kelvata. Minunkaltaisilleni naisille tässä on yksi fundamentaalinen ongelma: olen sitä tyyppiä, jota miehet eivät lähesty missään. Näin se vain on, eli minun täytyisi periaatteessa olla aloitteellinen miesten suhteen mutta kun sekään ei tuota tulosta, niin mitä sitten? Pitäisikö vain hyväksyä se tosiasia, etten ole parisuhdemateriaalia, ja elää loppuelämä yksin? Minä kyllä haluan suhteen, joten siksikin tämä tilanteeni on todella harmillinen. 

Jotkut ihmiset, niin miehet kuin naisetkin, haluavat edetä hitaasti. Jos toista ei ole nähnyt kuin muutaman kerran, niin ei sitä voi tietää haluaako ihmisen kanssa olla loppuelämän yhdessä. 

Ei ole tarkoituskaan tietää vasta muutaman tapaamisen jälkeen, että haluaako kyseisen ihmisen kanssa olla vaiko ei vaan se, että minua ei edes ajatella alunperinkään potentiaalisena kumppanina vaan menen suoraan pane ja hylkää-osioon. Minulle ei anneta minkäänlaisia mahdollisuuksia parisuhdetta ajatellen.

16/28

Täällä on yksi. Luulen, että olisin neitsyt, jos en olisi ollut aloitteellinen. Olin vielä 20-vuotiaana tosi ujo, ns. vaikeasti lähestyttävä, paino oli normaali, pituutta 170 cm, pitkä vaalea tukka. Mulla oli tosi huono itsetunto (traumaattinen lapsuus), pidin itseäni rumana, vaikka olen saanut kehuja elämäni aikana. Mulla ei ollut muita keinoja yrittää saada itselleni miestä kuin sängyn kautta, alkoholin rohkaisemana tein aloitteen. Elämääni tuli pitkäaikainen poikaystävä ja myöhemmin aviomies, kun olin 21-vuotias. Sekin alkoi yhden illan jutusta, mutta olimme eri mieltä, kumpi teki aloitteen :D. No itsevarmuus kasvoi vähitellen, silloin kun olin varattu, miehet yrittivät enemmän iskeä, kun en sitä kaivannutkaan.

Käytin petinteistä naisen konstia: hankkiuduin raskaaksi ja niittasin miehen siten itselleni.

Itse olen joutunut olemaan aloitteellinen ihan aina ja joka ikisen miehen kohdalla, mutta lopputulos on se että olen yhä edelleen sinkku. Todennäköisesti oikea parisuhde vaatii sen, että nimenomaan mies on niin kiinnostunut, että on aloitteellinen. Jostain syystä aloitteellinen nainen nähdään "helppona ja varmana" jota voi ja saa kohdella kurjastikin ja siksi en enää halua tehdä yhtään aloitetta.

N40

Vierailija kirjoitti:

Kokeiltu on näitä metodeja, piirityksiä, viesteillä pommituksia, loputonta ihmeen odottamista. Lopputulos? Joka kerta mies on yrittänyt päästä vällyjen väliin kanssani, mutta on kavahtanut ajatustakaan vakituisesta suhteesta. Mitä tästä kaikesta voi päätellä? Sen, että jos mies ihan oikeasti ajattelee jostakin naisesta että "tuo nainen on se jonka haluan, hän on minun", mies kyllä on itse se aktiivinen osapuoli, joka laittaa ne pyörät pyörimään jos aikoo suhteen naisen kanssa saada. Jos mies taas ei itse ole aloitteellinen yhtään, ei hän sinua halua suhteeseen, seksiin saatat hänelle pahimpaan hätään kelvata. Minunkaltaisilleni naisille tässä on yksi fundamentaalinen ongelma: olen sitä tyyppiä, jota miehet eivät lähesty missään. Näin se vain on, eli minun täytyisi periaatteessa olla aloitteellinen miesten suhteen mutta kun sekään ei tuota tulosta, niin mitä sitten? Pitäisikö vain hyväksyä se tosiasia, etten ole parisuhdemateriaalia, ja elää loppuelämä yksin? Minä kyllä haluan suhteen, joten siksikin tämä tilanteeni on todella harmillinen. 

Sullon väärät miehet... Jos laskisit rimaa etkä haluaisi aina niitä "hard to get" villejä tyyppejä? Mies haluaa kokemukseni mukaan olla aina se meysästäjä. "Ugh, mii Tarzan, juu Tsein" eli ei se luolamiesajoista asetelma ole niiiiin paljoa muuttunut. Sitten kun nainen on se vaikeammin tavoiteltava niin johan näkevät vaivaa. Tosin Jotkut miehet ovat niitä kukasta kukkaan pökkien -tyyppejä aina, ne kannattanee jättää omiin oloihinsa paitsi jos itse haluaa vain hetken helpotuksen.

Vierailija kirjoitti:

Käytin petinteistä naisen konstia: hankkiuduin raskaaksi ja niittasin miehen siten itselleni.

Mahdollisimman monen miehen kannattaa lukea ja sisäistää tämä. Moni ei joko tiedä tai ei usko / naureskelee, että naiset oikeasti tekevät noin. Älkää hyvät miehet harrastako seksiä tai jos harrastatte, niin käyttäkää kondomia (sille on oikeasti vain pieni mahdollisuus, että se repeää). Toki voitte lauetakin niin, ettei ole pienintäkään mahdollisuutta saattaa ketään raskaaksi.

Mun on tarvinnut olla jokaiseen yhden illan suhteeseenkin se aloitteellinen osapuoli - ruman naisen osa... Nuo yhden illan jutut olen saanut niin, että olen mennyt riittävän "tasottomaan" baariin puolenyön jälkeen, ajatuksella että tänään muuten aion saada. Sitten mennyt juttelemaan jonkun tavallisen oloisen miehen kanssa - komeita tai nuoria en edes ole yrittänyt, ne haluaa nätempiä naisia. Juovuksissakin on saanut olla, kunhan ei yrjöt rinnuksilla tai pissat housuissa. 

Avioliiittoni sitten alkoi tällaisesta yhden yön suhteeksi tarkoitetusta. Kävi ilmi että mies oli varattu, mutta selvästi kaipasi jotenkin keskustelukumppania minusta, joten jäätiin pitämään yhteyttä tuon yhden yön pettämisen jälkeen. Ei meillä ollut seksiä enää edes neljään vuoteen sen yhden kerran jälkeen, ja minä olin miehelle lähinnä kuuntelija tai terapeutti, niin avio- kuin muissakin ongelmissa. Taustalla kuitenkin koko ajan ajattelin, että me tulemme päätymään yhteen. Tiesin myös, että jos mitenkään tyrkytän itseäni esim. seksiin niin mahdollisuudet menee heti. Pysyin sitkeästi ystävänä joka oli aina valmis kuuntelemaan ja lohduttamaan, ilman että mitenkään vaatisin häneltä vastaavaa omissa ongelmissani, tai että vaatisin häneltä mitään -saa soittaa 7 kertaa viikossa jos haluaa, mutta ei siinäkään mitään jos on monta kuukautta soittamatta. Ei vaatimuksia, vain tarjolla olemista. Lopulta tälle miehelle ja vaimolle tuli ero, minusta riippumattomista syistä, ja vähitellen sitten sen jälkeen meidän suhteesta tuli seurustelusuhde, ja parin vuoden päästä erosta avioliitto.

nyt täytyy kyllä sanoa, että osa kirjoituksista oli aika epäselviä, enkä ottanut selvää, että mitä niissä oikeasti tarkoitettiin.

Oma käsitykseni on se, että jotkut miehet jopa testaavat naisia. Että pystyykö nainen tekemään tarpeeksi töitä asioiden eteen. Monet miehet kun ei oikeasti halua mitään passiivista perässä vedettävää tapausta. Kyllähän Suomessa naiset ovat monesti aika vahvoja ja miehet jopa tykkäävät siitä. Ei kai se nyt ole niin kamalaa jos nainen on aloitteellinen - päinvastoin. Jotkut miehet syttyvät hitaasti. Heidän rakkaus pitää ansaita, samoin kuin monien naisten rakkaus pitää ansaita.

Uppista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä. Soittelin aina miehelle. 4 kk meni että päädyimme yhteen. Myöhemmin paljasti olleensa alusta asti ihastunut mutta ei uskaktanut lähestyä koska ei voinut uskoa että kaltaiseni nainen oli aidosti hänestä kiinnostunut.

Miten mies käyttäytyi alussa?

Minäkin haluaisin tietää.

No tässä on nyt pian viisi vuotta mennyt kun yritän yhtä miestä jallittaa...muutaman kerran on oltu hyvin lähekkäin mutta yleensä vain viestitellään ja tavataan silloin tällöin kavereiden luona. Tosi outoa olla näin kauan aloitteellinen ja yrittää tulkita olisiko kiinnostusta vai ei. Välillä hemmo vaikuttaa varsin ihastuneelta.

Jaksan uskoa että se on kelpo mies, oikeastaan aika ihana, mutta ei ikinä voi tietää onko se mulle se oikea. On paljon epätoivon fiiliksiä mutta haluan myös nauttia rakastuneena olemisen hetkistä ja tuntea kuinka sukat pyörii jalassa kun ajattelen häntä tai tapaamme.

Melkoisen pseudoa siis mutta paremman puutteessa...

Mä piiritin exää, olin silloin nuori ja ihastunut.

No vihdoin sain tahtoni läpi ja alettiin seurustella, sitten alkuhuuman haihduttua tajusin että mies oli aloitekyvytön mammanpoika kaikessa muussakin. Lopulta kun kerroin haluavani erota niin tyyppi löysi vihdoin sisäisen piirittäjänsä ja yritti hurmata mut takaisin. Too little, too late!

Puolisokseni valitsin päättäväisen ja aloitekykyisen miehen.