Mikä siinä akateemiudessa on niin hienoa?

Vierailija kirjoitti:

Olen aina sanonut, että akateemisuudella kerskuminen on aivan naurettavaa, koska opiskelemaan pääsee lähes kuka tahansa. Nyt hain ensimmäistä kertaa yliopistoon ja sain opiskelupaikan. Tässä on parasta se, että viimeinkin voin sano saman totuuden ilman, että minua aletaan heti väittämään katteelliseksi. Paikka tuli vieläpä hyvästä koulusta ja hyvältä alalta, joten eivät pääse sanomaan, että en ole oikea akateeminen. 

Mitä alemmat sisäänpääsyrajat koulutusohjelmaan on, sitä useampi keskeyttää koska taidot ei riitä. Ollakseen akateeminen pitää myös valmistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen ihmetellyt siinä vaiheessa kun kysyn netissä naista treffeille ja nainen vastaa "kuulostaa kivalta, mutta mitä teitkään työksesi" ja hiljenee kun vastaan siihen. Eli treffit jää haaveeksi ellet ole akateeminen.

Mitä tekisit itse, jos vaikka siivoojanainen pyytäisi treffeille?

Ei siivooja ole paha, sehän on aika tyypillinen naisammatti.. Itse mietin, mitä tuo mies tekisi itse jos nainen osoittautuisi ammattisotilaaksi tai koneinsinööriksi? Tai haudankaivajaksi tai lihanleikkaajaksi?

Olen tuo jolta kysyit. Ei nuo ammatit estäisi kiinnostuksen syntymistä, ei ammatilla ole mitään merkitystä jos nainen elättää itsensä. Miksi naisille miehen ammatti on niin iso juttu?

No on se iso juttu monille miehillekin. Niinkuin täälläkin jo pariin kertaan todettu, naisen korkeampi, etenkin tekninen, koulutus on hyvin monille miehille todella punainen vaate. En ole vielä tavannut esim pelkän ammattikoulun käynytta miestä, joka ei halveksuisi akateemista koulutusta... Tai ei-teknisen alan miestä, joka kykenisi suhteeseen teknisen alan akateemisen naisen kanssa. Siksi kysymys miehen ammatista, ja sitä myöten asenne akateemisia naisia kohtaan, on erinomainen keino selvittää kannattaako miestä tavata vai ei.

Tämä siis minulle se syy, miksi ammattia mieheltä kysyn ennen kuin sovin treffit. Vastauksen asenne kertoo paljon enemmän kuin itse vastaus. Lisäksi vielä, en vaan usko että minulla kasvissyöjänä voisi olla yhteinen arvomaailma teurastajan kanssa, tai lapsista pitämättömänä velana lastenhoitajan kanssa...

Teknisessä koulussa vaadittavat ominaisuudet eivät vain yksinkertaisesti ole sellaisia, joita miehet naisessa haluavat ainakaan yleisesti ottaen. Moni mies haluaa naisen, josta tulisi hyvä äiti. Tekniikan alalla matkustetaan paljon ja kilpailu on kovaa. Vaaditaan aika urakeskeistä asennetta, että naisena tuolle alalle lähtee. Usein nämä naiset ovat myös poikatyttömäisiä ja/tai aika kevytkenkäisiä.

Näissä naisissa voisin kuitenkin arvostaa loogisuutta ja vähäisempää tunteellisuutta, koska tunteellisuus on ongelmallista joidenkin naisten kanssa, koska heidän kanssaan ei voi keskustella järkevästi, koska tunnetta sotketaan liikaa mukaan. 

Mot. Ja juuri tästä syystä lähes kaikki tekniikan alan akateemiset naiset seurustelevat vastaavien miesten kanssa, koska iso osa miehistä ajattelee juuri näin - sitoo naisellisuuden ja viehättävyyden esim epäloogisuuteen tai tekniseen tietämättömyyteen. Siksi esim Di-naisen on aika turha lähteä treffeille esim sen lastenhoitajamiehen kanssa, kun juttu vaan ei 99% tapauksista toimi - koska se MIES ei siedä naista joka työskentelee ns miehisellä alalla, vaan pitää tätä miehekkäänä ja kylmänä.

Tottakai seurustelevat, koska tapaavat näitä miehiä paljon opiskellessa ja työssä. Itse olen DI ja alalla olevat naiset ovat pitkälti liian urakeskeisiä ja kylmiä makuuni. Ei tietenkään kaikki, mutta en minä lähtökohtaisesti haluaisi tekniikan parissa työskentelevää naista. Osittain myös siitä syystä, että en halua naisen olevan samalla alalla kuin minä, koska jaksan silloin paljon paremmin kuunnella hänen työhuoliaan, eikä hän jatkuvasti muistuta minua omasta työstäni vapaa-ajallani. 

Meillä taas toimii mainiosti kahden DI:n parisuhde, toisen ymmärrys toisen työtehtävistä lähinnä helpottaa stressiä, jos sellaista sattuu olemaan.

Akateemius ja vielä akateemikotkin. MOT.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina sanonut, että akateemisuudella kerskuminen on aivan naurettavaa, koska opiskelemaan pääsee lähes kuka tahansa. Nyt hain ensimmäistä kertaa yliopistoon ja sain opiskelupaikan. Tässä on parasta se, että viimeinkin voin sano saman totuuden ilman, että minua aletaan heti väittämään katteelliseksi. Paikka tuli vieläpä hyvästä koulusta ja hyvältä alalta, joten eivät pääse sanomaan, että en ole oikea akateeminen. 

Mitä alemmat sisäänpääsyrajat koulutusohjelmaan on, sitä useampi keskeyttää koska taidot ei riitä. Ollakseen akateeminen pitää myös valmistua.

Se on kylläkin motivaatio, joka loppuu, eikä taidot. Poikkeuksena ehkä joku teoreettinen fysiikka tai matematiikka.