Lue keskustelun säännöt.
Fwb ja arkielämän avuntarve
29.06.2017 |
Mulla on siis tämmöinen kaveri, jonka kanssa nähdään satunnaisesti pelkän fyysisen kontaktin merkeissä. Toki jutellaan myös paljon, joskus vaihdetaan muuten vaan kuulumisia. Harmiton suhde molemmin puolin.
Nyt pahoitin mieleni, kun olisin tarvinnut jeesiä asuntoni käytännön asian kanssa eli olisin tarvinnut sähkärin tekemään yhden pikkujutun. Tiedän että tällä mun ystävälläni on työnsä kautta laaja verkosto kaikenlaisia ammattimiehiä tuttavinaan ja kysäisin voisiko joku auttaa.
Kaveri vastasi heti viestiini, että "joo, pyydänkö soittamaan, muistuta vielä ensi viikolla" (oli juhannus just tulossa). Olin tosi iloinen että saisin tätä kautta hoidettua asian, ei ollut ajatusta että kukaan ilmaiseksi tekisi, mutta oikeasti noin viiden minuutin juttu.
Muistutin maanantaina asiasta, mutta keskiviikkoon mennessä ei kuulunut yhtään mitään mistään ja kysyin uudestaan, että ei vissiin onnistu... sain vastauksen "sori, unohdin" eikä mitään muuta.
Vituttelee niin, että jäi kaivelemaan. Olenko marttyyri jos kerron miltä musta tuntuu? Vai annanko vaan olla? Pyydän tosi harvoin apua mistään ja nyt sitten käy näin :-( Tuntuu ettei kaveri pidä mua yhtään minään ihmisenä, vaikka meillä on todella mukavaa yhdessä ollessa ja hän arvostaa sitä etten yritä mitään vakavampaa tai esitä mitään.
(Ja sähkäri tilattu ihan normaalireittiä suolaiseen hintaan)
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Et ole marttyyri. Mä olisin ainakin pyrkinyt auttamaan, koska näin teen myös niiden ystävien kohdalla, joiden kanssa en harrasta s*ksiä. Sä taidat olla sille vain pelkkä reikä, ei muuta. :/
Mäkin autan milloin vaan pystyn.
Olin luullut, että pitää minua myös jonkin asteisena kaverina. On kuitenkin kohtelias ja sosiaalinen, tosin tunneäly esim. ei ole niitä vahvimpia ominaisuuksia.
Ap eli Reikä :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla taas ei ole tapana pyytää ystäviltä apua edes itselleni, joten en varmaan tykkäisi jos joku kohtalaisen vähäpätöinen ja ohimenevä tuttavuus pyrkisi hyötymään kontakteistani. Kokisin jääväni apuun tulevalle kaverilleni paljon enemmän velkaa kuin haluan jäädä, ja juuri siksi en edes itselleni pyytele apua kuin harvoin ja tositilanteessa. Mm. jonkun viiden minuutin sähköhomman tekisin hyvin todennäköisesti itse.
En kritisoi ap sinun tyyliäsi, mutta et voi olettaa että kaikilla muillakin olisi sama tyyli kuin itselläsi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas ei ole tapana pyytää ystäviltä apua edes itselleni, joten en varmaan tykkäisi jos joku kohtalaisen vähäpätöinen ja ohimenevä tuttavuus pyrkisi hyötymään kontakteistani. Kokisin jääväni apuun tulevalle kaverilleni paljon enemmän velkaa kuin haluan jäädä, ja juuri siksi en edes itselleni pyytele apua kuin harvoin ja tositilanteessa. Mm. jonkun viiden minuutin sähköhomman tekisin hyvin todennäköisesti itse.
En kritisoi ap sinun tyyliäsi, mutta et voi olettaa että kaikilla muillakin olisi sama tyyli kuin itselläsi.
Niinkuin sanoin, pyydän tosi harvoin apua, teen usein itse mutta tuo sähköhomma on vähän ylitsepääsemätön. Pointti tässä oli se, että ensin hän lupasi auttaa ja pyysi vielä muistuttamaan. Sitten vaan tuo "sori, unohdin". Ja hänellä on kyllä iso rinki ihmisiä, auttavat toinen toisiaan.
Ehkä sitten olen vaan pystyynkuollut yksinäinen akankuvatus, jonka onkin tarkoitus olla kaikkivoipa tai sitten vaan maksaa pitkät pennit joka ikisestä pienestäkin asiasta. Näin kai se menee.
Ei auta itku markkinoilla.
Niin, voisin suosia myös kilttimiehiä, mutta jostain syystä he eivät ole kovin kiinnostuneita minusta.
Ap
Et ole marttyyri. Mä olisin ainakin pyrkinyt auttamaan, koska näin teen myös niiden ystävien kohdalla, joiden kanssa en harrasta s*ksiä. Sä taidat olla sille vain pelkkä reikä, ei muuta. :/