Mikä vaivaa ihmistä, joka pommittaa yksipuoleisesti viestejä vuoden ajan?

Hyvin monenlaiset ihmiset voivat jäädä kiinni toimintaan, jonka itsekin tietävät hedelmättömäksi. Yleisesti aktiivinen toiminta kuitenkin katsotaan rakentavammaksi kuin passiivisuus. Siksi itselleni on vaikeampaa hyväksyä vastaamattomuus ja ignooraus, mielestäni se on väärää sosiaalista toimintaa. Lopulta on tietysti jätettävä vastaamatta, jos on yrittänyt asiaa selvittää ja tilanteen saada poikki.

Kokemukseni mukaan (olen ollut lievästi molempina osapuolina ja vielä enemmän konsultoinut tällaisissa tapauksissa) usein viestittely jatkuu juuri siksi, ettei saada vastausta. Tällöin yksipuolinen viestintä jää omien ajatustensa kanssa keskusteluksi, kun viestittelijä yrittää selvittää tilannetta itselleen.

Kokonaan oma lukunsa ovat uhkailevat viestittelijät, joiden tarkoitus on herättää pelkoa ja siten kostaa tai rangaista. Useimmiten viestittely kuitenkin liittyy päättyneeseen ihmissuhteeseen ja selvittämättömiin asioihin siinä. Toinen on ottanut, toinen antanut, ja antaja on jätetty yhtäkkiä ilman selitystä.

Ai niin ja se oleellisin:

Moni näistä ihmisistä on ilmeisen yksinäisiä ja kaipaavat vuorovaikutusta niin paljon, että pitävät kynsin ja hampain kiinni tilanteessa, jossa normaali ihminen osaisi jo mennä eteenpäin.

Vaikea sanoa, mikä näihin tepsisi, että lopettaisivat. Ignooramisen lisäksi kannattaa ihan oikeasti miettiä, että sanoo suoraan, että esim. ilmoittaa poliisille, jos ei lopeta.

Vähän surullista on huomata, että näin paljon on ihmisiä, joille tämä on ihan uusi asia, miksi nämä ihmiset toimivat näin kuin toimivat. Siis ettei edes juolahda mieleen, että he ovat vain yksinäisiä, seuraa vailla ym. olevia ihmisiä, jotka eivät ehkä koskaan ole saaneet harjoitella vuorovaikutustaitoja.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin monenlaiset ihmiset voivat jäädä kiinni toimintaan, jonka itsekin tietävät hedelmättömäksi. Yleisesti aktiivinen toiminta kuitenkin katsotaan rakentavammaksi kuin passiivisuus. Siksi itselleni on vaikeampaa hyväksyä vastaamattomuus ja ignooraus, mielestäni se on väärää sosiaalista toimintaa. Lopulta on tietysti jätettävä vastaamatta, jos on yrittänyt asiaa selvittää ja tilanteen saada poikki.

Kokemukseni mukaan (olen ollut lievästi molempina osapuolina ja vielä enemmän konsultoinut tällaisissa tapauksissa) usein viestittely jatkuu juuri siksi, ettei saada vastausta. Tällöin yksipuolinen viestintä jää omien ajatustensa kanssa keskusteluksi, kun viestittelijä yrittää selvittää tilannetta itselleen.

Kokonaan oma lukunsa ovat uhkailevat viestittelijät, joiden tarkoitus on herättää pelkoa ja siten kostaa tai rangaista. Useimmiten viestittely kuitenkin liittyy päättyneeseen ihmissuhteeseen ja selvittämättömiin asioihin siinä. Toinen on ottanut, toinen antanut, ja antaja on jätetty yhtäkkiä ilman selitystä.

Miksi tarvitaan sen kummempaa selitystä kuin "tästä ei tule mitään, ei kiinnosta, en halua enää tavata"? Ymmärtäisin, jos se jättänyt osapuoli olisi esimerkiksi luvannut tai suunnitellut jotain ja itsekin ottanut aktiivisesti yhteyttä ja hakeutunut seuraan, ja sitten yhtäkkiä ilman mitään varoitusta ignooraa, mutta jos toinen pitkään välttelee, ei lupaa tapaamisia tai innostu ehdotuksista, eikö siinä ole kaikille ihan selvää, että ei kiinnosta.

Käyttäjã6086 kirjoitti:

Pakkomielle vaivaa. Sellaista ei valitettavasti pysty korjaamaan etäältä muuten kuin lähestymiskieltoa käyttäen. Silloinkin hoidetaan vain oiretta, ei varsinaista sairautta.

No sinulla ollut käsittääkseni enää tätä ongelmaa? Kun vastasit tuli harvinaisen selväksi, että en halua sinusta muistaa mitään.

Älä lässytä, tiedät itse, että tämä " minussa roikutaan " on sinun lempileikki. En mitenkään havainnut tunkua naiskilpailijoista ja nykyisen habituksesi, tarinasi ( pettänyt aviovaimonsa, kussut uransa, ryyppää holtittomasti) tuskin jatkossakaan joudut asiaa työstämään.

Totesin vain, että sääli on sairaus eli kiitos parannusavusta ;)