Lukeeko lapsesi/nuoresi? Pitäisikö? Nuorten äidinkielen osaaminen heikkoa

Kyllä lukevat. Kouluun tehty aina lukudiplomi ja kirjastossa käydään joka lauantai. Kotona paaaaljon kiirjoja monella kielellä.

Moni täällä valittelee, että teini ei lue. Kannustaisin vanhempia kuitenkin etsimään ja tarjoamaan lukemista teinillekin. Jos kaveripiiristä ei tule kirjavinkkejä, on nuoren aika vaikea kaiken runsaudesta löytää itselleen KIVAA luettavaa. On lyhyitä, helppoa kieltä sisältäviä oikeasti hauskoja, jännittäviä tms. nuorelle ihan viihtymistä ja mukavaa oloa tuovia tekstejä. Mikä tahansa on parempi kuin ei mitään. Olen aikuisten lasten äiti, ja kyllä meidän nuoremme ovat lukioikään saakka kokeneet esim.,kirjastossa yksin käymisen liian vaikeaksi, kun on liikaa kirjoja hyllyssä. Vanhemmat ovat olleet tarpeen avuksi kirjojen valinnassa sekä kotihyllystä että kirjastossa. Myös teinin siirtyminen nuortenkirjoista aikuisten kirjoihin meni vanhempien tuella. Vasta lukioiässä alkoi olla riittävästi tietoa ja taitoa etsiä itse kiinnostavaa luettavaa.

Ei lue tarpeeksi, mutta toisaalta ei myöskään ole negatiivista asennetta. Kuuntelee mielellään tarinoita ja juttelee niistä jälkikäteen, ja välillä innostuu lukemaan sanomalehteä. Ja sarjakuvia lukee vaihtelevalla innostuksella.

Kaikki muut asiat tuntuvat vain kiinnostavan enemmän, ja jotenkin on vaikea tasapainotella sen välissä, että antaa tehdä sitä mikä kiinnostaa, mutta kuitenkin vähän saisi ohjattua lukemisenkin pariin. Lukutaito on kuitenkin mielestäni esim. liikunnalliseen elämäntapaan verrattava taito, että kun tottuu säännöllisesti lukemaan, niin se parantaa ajattelua ja omaa hahmotuskykyä koko maailman suhteen. Ja helpottaa oppimistakin, kun aikaa ei mene heikon lukutaidon kanssa pähkäilyyn, vaan voi keskittyä vain itse asiaan.

Löytyisikö kirjavinkkejä teineille. Siis kivoja, viihdyttäviä kirjoja, jotka voisivat antaa kokemuksen, että lukeminen onkin kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä valittelee, että teini ei lue. Kannustaisin vanhempia kuitenkin etsimään ja tarjoamaan lukemista teinillekin. Jos kaveripiiristä ei tule kirjavinkkejä, on nuoren aika vaikea kaiken runsaudesta löytää itselleen KIVAA luettavaa. On lyhyitä, helppoa kieltä sisältäviä oikeasti hauskoja, jännittäviä tms. nuorelle ihan viihtymistä ja mukavaa oloa tuovia tekstejä. Mikä tahansa on parempi kuin ei mitään. Olen aikuisten lasten äiti, ja kyllä meidän nuoremme ovat lukioikään saakka kokeneet esim.,kirjastossa yksin käymisen liian vaikeaksi, kun on liikaa kirjoja hyllyssä. Vanhemmat ovat olleet tarpeen avuksi kirjojen valinnassa sekä kotihyllystä että kirjastossa. Myös teinin siirtyminen nuortenkirjoista aikuisten kirjoihin meni vanhempien tuella. Vasta lukioiässä alkoi olla riittävästi tietoa ja taitoa etsiä itse kiinnostavaa luettavaa.

En kyllä allekirjoita. Ihan pienelle lapselle tietenkin vanhemmat valitsee, mutta jo kouluikäinen osaa valita ja etsiä luettavansa, tietenkin vanhemmat vähän katsoo perään. Olipa holhoava kommentti.

Meillä kaksi vanhempaa lasta on lukenut paljon, mutta kuopus tarttuu kirjaan vain satunnaisesti. On yritetty kannustaa, mutta ei taida vain olla hänen juttunsa. Lukee kyllä läksynsä, blogeja ja lehtiä, mutta pidempiä kertomuksia ei jaksa lukea, vaikka olisivat ikäryhmälle suunnattuja ja nopeatempoisia.

Hävettää myöntää, mutta kuopukselle ei ole luettu yhtä paljon kuin isosisaruksilleen. Liekö siinä syy... Koulumenestyksessä ei näy eroa, mutta minusta kuopus ei ole yhtä taitava ja monipuolinen kielenkäyttäjä kuin sisaruksensa ja joutuu esimerkiksi kysymään useammin sanojen merkityksiä.

Tästä voi paljolti syyttää sitä, että nykyään se ruutu (telkkari, tabletti, kännykkä...) on niin hyvä lapsenvahti ja keino saada lapset rauhoittumaan, että vanhemmat kokevat, että lapsille "ei tarvitse" lukea, tai lapsille/lasten kanssa lukeminen yksinkertaisesti unohtuu.

Toinen ongelma on siinä, että nykyään lapsille ei haluta tuottaa pettymyksiä, vaan moni vanhempi pyrkii olemaan enemmän kaveri kuin kasvattaja. Koska onhan se helpompaa, jos lapsi on tyytyväinen, kuin jos lapsi järjestää äänekkään ja ehkä jopa väkivaltaisen uhmakohtauksen. Mutta tämä poikii (ruutuaikaan yhdistettynä) sen ongelman, että lapsi ei opi odottamaan mitään (vuoroaan, asioiden valmistumista, karkkipäivää...), ja kärsivällisyys ei kehity. Kaikki on saatava heti nyt, ettei kullannupulla mene hermot, tai ainakin sen jälkeen kun menee hermot, niin se palkinto tulee heti. Lukemisessa taas se "palkinto" ei ole välitön, vaan tulee lukemisen mittaan. Jos ei ole kärsivällisyyttä, tämä on mahdoton tehtävä. Koko ajan pitäisi olla liikkuvaa kuvaa tai jotain tekemistä. Ääniä. Virikkeitä. Välitöntä tyytyväisyyden tunnetta. Välitön vastaus kaikkeen. Lukeminen on "liian tylsää".

Ja tällaisissa perheissä tuo lukeminen on tosiaan lasten mielestä pitkäveteistä ja tylsää, koska se ei ole YHTEISTÄ aikaa. Sillä ei saa vanhemman huomiota, sitä ei katsota ja ihmetellä yhdessä. Tylsäähän se on kun itse pitäisi tuijottaa merkkejä joista ei mitään ymmärrä, kun vanhemmat eivät jaksa opettaa ("kyllähän ne eskarissa ja koulussa sitten kumminkin...") eivätkä kannustaa ihmettelemällä mukana, viemällä kirjastoon jne.

Onneksi monessa perheessä on kuitenkin vielä perinteenä ihan kirjasta jommankumman vanhemman lukema iltasatu, ja välillä leikkituokioiden lomassa satuhetket/lukuhetket.

Vierailija kirjoitti:

Löytyisikö kirjavinkkejä teineille. Siis kivoja, viihdyttäviä kirjoja, jotka voisivat antaa kokemuksen, että lukeminen onkin kivaa.

Vähän enemmän infoa näistä teineistä, sukupuoli, kiinnostuksen kohteet jne. olisi tosi hyödyllistä tietää, jokainen on oma persoonansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä valittelee, että teini ei lue. Kannustaisin vanhempia kuitenkin etsimään ja tarjoamaan lukemista teinillekin. Jos kaveripiiristä ei tule kirjavinkkejä, on nuoren aika vaikea kaiken runsaudesta löytää itselleen KIVAA luettavaa. On lyhyitä, helppoa kieltä sisältäviä oikeasti hauskoja, jännittäviä tms. nuorelle ihan viihtymistä ja mukavaa oloa tuovia tekstejä. Mikä tahansa on parempi kuin ei mitään. Olen aikuisten lasten äiti, ja kyllä meidän nuoremme ovat lukioikään saakka kokeneet esim.,kirjastossa yksin käymisen liian vaikeaksi, kun on liikaa kirjoja hyllyssä. Vanhemmat ovat olleet tarpeen avuksi kirjojen valinnassa sekä kotihyllystä että kirjastossa. Myös teinin siirtyminen nuortenkirjoista aikuisten kirjoihin meni vanhempien tuella. Vasta lukioiässä alkoi olla riittävästi tietoa ja taitoa etsiä itse kiinnostavaa luettavaa.

En kyllä allekirjoita. Ihan pienelle lapselle tietenkin vanhemmat valitsee, mutta jo kouluikäinen osaa valita ja etsiä luettavansa, tietenkin vanhemmat vähän katsoo perään. Olipa holhoava kommentti.

En allekirjoita minäkään. Parikymppisenä muistan kyllä varsin selkeästi, että olen itse etsinyt lukemiseni ekaluokalta saakka ja siirtynyt yläasteella nuorten ja siitä nopeasti aikuisten kirjallisuuteen. Ei kukaan paljon lukeva ystäväni ole enää yläasteella tarvinnut vanhempien apua kirjanvalintaan. En tarkoita loukata, jos lapsesi kaipaa tässä tukea, mutta sanonpahan vaan että en samaistu ollenkaan!