Lukeeko lapsesi/nuoresi? Pitäisikö? Nuorten äidinkielen osaaminen heikkoa

Kyllä lukevat. Kouluun tehty aina lukudiplomi ja kirjastossa käydään joka lauantai. Kotona paaaaljon kiirjoja monella kielellä.

Moni täällä valittelee, että teini ei lue. Kannustaisin vanhempia kuitenkin etsimään ja tarjoamaan lukemista teinillekin. Jos kaveripiiristä ei tule kirjavinkkejä, on nuoren aika vaikea kaiken runsaudesta löytää itselleen KIVAA luettavaa. On lyhyitä, helppoa kieltä sisältäviä oikeasti hauskoja, jännittäviä tms. nuorelle ihan viihtymistä ja mukavaa oloa tuovia tekstejä. Mikä tahansa on parempi kuin ei mitään. Olen aikuisten lasten äiti, ja kyllä meidän nuoremme ovat lukioikään saakka kokeneet esim.,kirjastossa yksin käymisen liian vaikeaksi, kun on liikaa kirjoja hyllyssä. Vanhemmat ovat olleet tarpeen avuksi kirjojen valinnassa sekä kotihyllystä että kirjastossa. Myös teinin siirtyminen nuortenkirjoista aikuisten kirjoihin meni vanhempien tuella. Vasta lukioiässä alkoi olla riittävästi tietoa ja taitoa etsiä itse kiinnostavaa luettavaa.

Ei lue tarpeeksi, mutta toisaalta ei myöskään ole negatiivista asennetta. Kuuntelee mielellään tarinoita ja juttelee niistä jälkikäteen, ja välillä innostuu lukemaan sanomalehteä. Ja sarjakuvia lukee vaihtelevalla innostuksella.

Kaikki muut asiat tuntuvat vain kiinnostavan enemmän, ja jotenkin on vaikea tasapainotella sen välissä, että antaa tehdä sitä mikä kiinnostaa, mutta kuitenkin vähän saisi ohjattua lukemisenkin pariin. Lukutaito on kuitenkin mielestäni esim. liikunnalliseen elämäntapaan verrattava taito, että kun tottuu säännöllisesti lukemaan, niin se parantaa ajattelua ja omaa hahmotuskykyä koko maailman suhteen. Ja helpottaa oppimistakin, kun aikaa ei mene heikon lukutaidon kanssa pähkäilyyn, vaan voi keskittyä vain itse asiaan.

Löytyisikö kirjavinkkejä teineille. Siis kivoja, viihdyttäviä kirjoja, jotka voisivat antaa kokemuksen, että lukeminen onkin kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä valittelee, että teini ei lue. Kannustaisin vanhempia kuitenkin etsimään ja tarjoamaan lukemista teinillekin. Jos kaveripiiristä ei tule kirjavinkkejä, on nuoren aika vaikea kaiken runsaudesta löytää itselleen KIVAA luettavaa. On lyhyitä, helppoa kieltä sisältäviä oikeasti hauskoja, jännittäviä tms. nuorelle ihan viihtymistä ja mukavaa oloa tuovia tekstejä. Mikä tahansa on parempi kuin ei mitään. Olen aikuisten lasten äiti, ja kyllä meidän nuoremme ovat lukioikään saakka kokeneet esim.,kirjastossa yksin käymisen liian vaikeaksi, kun on liikaa kirjoja hyllyssä. Vanhemmat ovat olleet tarpeen avuksi kirjojen valinnassa sekä kotihyllystä että kirjastossa. Myös teinin siirtyminen nuortenkirjoista aikuisten kirjoihin meni vanhempien tuella. Vasta lukioiässä alkoi olla riittävästi tietoa ja taitoa etsiä itse kiinnostavaa luettavaa.

En kyllä allekirjoita. Ihan pienelle lapselle tietenkin vanhemmat valitsee, mutta jo kouluikäinen osaa valita ja etsiä luettavansa, tietenkin vanhemmat vähän katsoo perään. Olipa holhoava kommentti.

Meillä kaksi vanhempaa lasta on lukenut paljon, mutta kuopus tarttuu kirjaan vain satunnaisesti. On yritetty kannustaa, mutta ei taida vain olla hänen juttunsa. Lukee kyllä läksynsä, blogeja ja lehtiä, mutta pidempiä kertomuksia ei jaksa lukea, vaikka olisivat ikäryhmälle suunnattuja ja nopeatempoisia.

Hävettää myöntää, mutta kuopukselle ei ole luettu yhtä paljon kuin isosisaruksilleen. Liekö siinä syy... Koulumenestyksessä ei näy eroa, mutta minusta kuopus ei ole yhtä taitava ja monipuolinen kielenkäyttäjä kuin sisaruksensa ja joutuu esimerkiksi kysymään useammin sanojen merkityksiä.

Tästä voi paljolti syyttää sitä, että nykyään se ruutu (telkkari, tabletti, kännykkä...) on niin hyvä lapsenvahti ja keino saada lapset rauhoittumaan, että vanhemmat kokevat, että lapsille "ei tarvitse" lukea, tai lapsille/lasten kanssa lukeminen yksinkertaisesti unohtuu.

Toinen ongelma on siinä, että nykyään lapsille ei haluta tuottaa pettymyksiä, vaan moni vanhempi pyrkii olemaan enemmän kaveri kuin kasvattaja. Koska onhan se helpompaa, jos lapsi on tyytyväinen, kuin jos lapsi järjestää äänekkään ja ehkä jopa väkivaltaisen uhmakohtauksen. Mutta tämä poikii (ruutuaikaan yhdistettynä) sen ongelman, että lapsi ei opi odottamaan mitään (vuoroaan, asioiden valmistumista, karkkipäivää...), ja kärsivällisyys ei kehity. Kaikki on saatava heti nyt, ettei kullannupulla mene hermot, tai ainakin sen jälkeen kun menee hermot, niin se palkinto tulee heti. Lukemisessa taas se "palkinto" ei ole välitön, vaan tulee lukemisen mittaan. Jos ei ole kärsivällisyyttä, tämä on mahdoton tehtävä. Koko ajan pitäisi olla liikkuvaa kuvaa tai jotain tekemistä. Ääniä. Virikkeitä. Välitöntä tyytyväisyyden tunnetta. Välitön vastaus kaikkeen. Lukeminen on "liian tylsää".

Ja tällaisissa perheissä tuo lukeminen on tosiaan lasten mielestä pitkäveteistä ja tylsää, koska se ei ole YHTEISTÄ aikaa. Sillä ei saa vanhemman huomiota, sitä ei katsota ja ihmetellä yhdessä. Tylsäähän se on kun itse pitäisi tuijottaa merkkejä joista ei mitään ymmärrä, kun vanhemmat eivät jaksa opettaa ("kyllähän ne eskarissa ja koulussa sitten kumminkin...") eivätkä kannustaa ihmettelemällä mukana, viemällä kirjastoon jne.

Onneksi monessa perheessä on kuitenkin vielä perinteenä ihan kirjasta jommankumman vanhemman lukema iltasatu, ja välillä leikkituokioiden lomassa satuhetket/lukuhetket.

Vierailija kirjoitti:

Löytyisikö kirjavinkkejä teineille. Siis kivoja, viihdyttäviä kirjoja, jotka voisivat antaa kokemuksen, että lukeminen onkin kivaa.

Vähän enemmän infoa näistä teineistä, sukupuoli, kiinnostuksen kohteet jne. olisi tosi hyödyllistä tietää, jokainen on oma persoonansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä valittelee, että teini ei lue. Kannustaisin vanhempia kuitenkin etsimään ja tarjoamaan lukemista teinillekin. Jos kaveripiiristä ei tule kirjavinkkejä, on nuoren aika vaikea kaiken runsaudesta löytää itselleen KIVAA luettavaa. On lyhyitä, helppoa kieltä sisältäviä oikeasti hauskoja, jännittäviä tms. nuorelle ihan viihtymistä ja mukavaa oloa tuovia tekstejä. Mikä tahansa on parempi kuin ei mitään. Olen aikuisten lasten äiti, ja kyllä meidän nuoremme ovat lukioikään saakka kokeneet esim.,kirjastossa yksin käymisen liian vaikeaksi, kun on liikaa kirjoja hyllyssä. Vanhemmat ovat olleet tarpeen avuksi kirjojen valinnassa sekä kotihyllystä että kirjastossa. Myös teinin siirtyminen nuortenkirjoista aikuisten kirjoihin meni vanhempien tuella. Vasta lukioiässä alkoi olla riittävästi tietoa ja taitoa etsiä itse kiinnostavaa luettavaa.

En kyllä allekirjoita. Ihan pienelle lapselle tietenkin vanhemmat valitsee, mutta jo kouluikäinen osaa valita ja etsiä luettavansa, tietenkin vanhemmat vähän katsoo perään. Olipa holhoava kommentti.

En allekirjoita minäkään. Parikymppisenä muistan kyllä varsin selkeästi, että olen itse etsinyt lukemiseni ekaluokalta saakka ja siirtynyt yläasteella nuorten ja siitä nopeasti aikuisten kirjallisuuteen. Ei kukaan paljon lukeva ystäväni ole enää yläasteella tarvinnut vanhempien apua kirjanvalintaan. En tarkoita loukata, jos lapsesi kaipaa tässä tukea, mutta sanonpahan vaan että en samaistu ollenkaan!

Eksyin vanhaan ketjuun, mutta tuntuu jälleen ajankohtiaselta. Miten teidän lapset ja nuoret, lukevatko itse kirjoja? Olemme lukeneet lasten kanssa ihan pienestä pitäen. Ensin kuvakirjoja sitten satukirjoja ja nyt luemme nuorten kirjoja. Kaikki kolme lasta (10-15v.) lukevat myös itsekseen, mutta luemme iltaisin myös yhdessä. Jatkamme aina seuaavana iltana, mikä kirja onkaan kesken.

Nuorten lukutaidosta ja luetun ymmärtämisestä ollaan huolissaan ja moni päättää peruskoulun huonolla lukutaidolla. Nyt kesälomien aikaan kannattaa vanhempien kannustaa ja hieman painostaa lasta lukemisen pariin. Etsikää yhdessä mieleistä lukemista, edullisesti voi ostaa käytettynä kirjoja omaan hyllyyn. Näin lapsen voi olla helpompi tarttua siihen. Jos lukeminen on hidasta, ei kannata aloittaa liian paksusta kirjasta esim. Potterit. Näitä voi lukea vanhemman kanssa yhdesää.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole vielä lukuikäisiä lapsia, mutta olen todella kiitollinen vanhemmilleni siitä, että opettivat minut lukemaan. Kävimme lapsena paljon kirjastossa. Äitini innosti minut lukemaan samoja lasten ja nuorten sarjoja, joita hän itse luki lapsena. Isän kanssa lainattiin sarjakuvia yhdessä. Jouluisin sain fantasiakirjoja lahjaksi.

Lukemisen vuoksi menestyin koulussa vähällä vaivalla. Ymmärsin lukemani hyvin jo yhdellä kerralla, joten en joutunut pänttäämään. Oikeinkirjoitus on ollut aina helppoa.

Nykynuoret eivät lue enää niin paljon, koska heillä taitaa olla niin paljon muitakin aktiviteetteja. Minun lapsuudessani kesälläkin oli monesti aika tylsää, joten ehti joskus lukemaankin. Nykyään kaikilla on älypuhelin kourassa. Kun esimerkiksi Netflix tai some on koko ajan saatavilla, ei koskaan tule tarpeeksi "tylsää" hetkeä lukemiseen keskittymiseen. Jos ruudun tuijottamista onkin rajoitettu, niin lähes jokaisella pihalla on trampoliinit tai kulkupelit aktivoimassa.

Tämä, kyllä vanhemman velvollisuuksiin kuuluu kannustaa lasta lukemisen parin. Ja jos lapsi ei vain halua niin pieni pakottaminen on paikallaan. Esim. alkuun puoli tuntia lukemista ja kun alkaa sujumaan niin tunti päivässä. Tämän voi pilkkoa myös osiin kahteen puoleen tuntiin päivässä. Palkinnoksi vaikka yhtä kauan peliaikaa. Ja puhelimet pitää ottaa pois lukemisen ajaksi. Olen omien lasten kanssa myös lukenut omia nuoruuden kirjoja ja olemme hankkineet myös uusia. Paljon olemme lukeneet 3 Etsivää sarjaa, mistä on innostunut sekä poika että tyttö, toinen mieleinen sarja on ollut Me Rosvolat. Näitä kirjoja meiltä löytyy useita. Lasten kanssa kannattaa vierailla yhdessä kirjastossa, mutta myös omien kirjojen hankkiminen kannattaa.

Vierailija kirjoitti:

Löytyisikö kirjavinkkejä teineille. Siis kivoja, viihdyttäviä kirjoja, jotka voisivat antaa kokemuksen, että lukeminen onkin kivaa.

Eoin Colfer sekä Karen M. McManus kirjailijoiden kirjat on kiinnostanut meidän poikaa, tyttö lukenut myös jälkimmäistä. Riippuu tietysti minkä tyylisitä kirjoista pitää. Hobitti on myös kiva, jos tykkää fantasiasta. Ei ole niin paksu, kuin Taru sormusten herrasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä valittelee, että teini ei lue. Kannustaisin vanhempia kuitenkin etsimään ja tarjoamaan lukemista teinillekin. Jos kaveripiiristä ei tule kirjavinkkejä, on nuoren aika vaikea kaiken runsaudesta löytää itselleen KIVAA luettavaa. On lyhyitä, helppoa kieltä sisältäviä oikeasti hauskoja, jännittäviä tms. nuorelle ihan viihtymistä ja mukavaa oloa tuovia tekstejä. Mikä tahansa on parempi kuin ei mitään. Olen aikuisten lasten äiti, ja kyllä meidän nuoremme ovat lukioikään saakka kokeneet esim.,kirjastossa yksin käymisen liian vaikeaksi, kun on liikaa kirjoja hyllyssä. Vanhemmat ovat olleet tarpeen avuksi kirjojen valinnassa sekä kotihyllystä että kirjastossa. Myös teinin siirtyminen nuortenkirjoista aikuisten kirjoihin meni vanhempien tuella. Vasta lukioiässä alkoi olla riittävästi tietoa ja taitoa etsiä itse kiinnostavaa luettavaa.

En kyllä allekirjoita. Ihan pienelle lapselle tietenkin vanhemmat valitsee, mutta jo kouluikäinen osaa valita ja etsiä luettavansa, tietenkin vanhemmat vähän katsoo perään. Olipa holhoava kommentti.

En allekirjoita minäkään. Parikymppisenä muistan kyllä varsin selkeästi, että olen itse etsinyt lukemiseni ekaluokalta saakka ja siirtynyt yläasteella nuorten ja siitä nopeasti aikuisten kirjallisuuteen. Ei kukaan paljon lukeva ystäväni ole enää yläasteella tarvinnut vanhempien apua kirjanvalintaan. En tarkoita loukata, jos lapsesi kaipaa tässä tukea, mutta sanonpahan vaan että en samaistu ollenkaan!

Nykypäivänä nuoret kyllä tarvitsevat paljonkin tukea vanhemmilta mitä lukemiseen tulee. Ennen nuoret lukivatkin enemmän ja etsivät itsenäisesti luettavaa. Aika moni nuori ei tänä päivänä osaa kunnolla lukea, joten nyt pitäisi vanhempien hieman painostaa tuohon. Huolestuttavaan suuntaan olemme menossa. Loma on hyvä hetki ottaa kirja käteen, joka ilta voi hetken lukea. Ja lukekaa yhdessä lapsen kanssa, se on ihan parasta yhdessäolon aikaa! Jokaiselle löytyy varmasti mieleistä luettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei lue. Tai siis lukee ja etsii tietoa netistä, mutta ei lue kirjoja. Itse rakastan lukemista ja luin valtavasti pojalle silloin, kun hän oli pieni.

Hän myös kuuntelee mielellään ihmisten kertomia tarinoita.

Ehkä siksi sanavarasto on erittäin hyvä, kadehdin kykyään ilmaista asioita. On siitä aina saanut paljon kiitosta opettajiltakin.

Työssäni päiväkodissakin jo näkyy se ettei lapsille lueta. Monien on vaikea keskittyä kuuntelemaan kirjoja ja kertoa mitä niissä on tapahtunut. Pienten lasten vanhemmat ovat avainasemassa kielen kehityksessä. Jutelkaa paljon, lukekaa paljon, riimitelkää ja loruilkaa pienillenne.

Huomattu on, olen päiväkodissa töissä. Yhteiset lukuhetket eivät ole millään tavalla mukavia kasvattajan näkökulmasta. Suuri osa lapsista pyörii, juttelee kaverin kanssa eikä vaan millään pysy paikallaan. Lukemisen joutuu koko aika keskeyttämään. Kun pysähdey kysymään sadussa kerrotusta niin ei yhtään osata vastata tai tiedetä mistä sadussa on kerrottu. Ja näiden lasten pitäisipystyä koulussa keskittymään tunnilla. Lukekaa kotona yhdessä, se oikeasti on lapselle tulevaisuuden kannalta tärkeää. Piene kanssa myös riimittelyt, loruttelut ja laulut ovat hyviä kielen kehityksen kannalta.
Koululaiselle etsikää yhdessä mieleistä luettavaa. Se voi olla myös Aku Ankan taskukirjoja tai vaikka elämäkerta jostakin urheilijasta, josta lapsi pitää.

Hyvin sanottu! Etenkin poikien lukemisesta pitää kantaa huolta. En voi käsittää etteivät vanhemmat panosta poikien lukemiseen enemmän. Pojat jäävät koulussakin juuri heikon lukutaidon takia kaikesta jälkeen. Maailma on pullollaan kirjoja, jotka sopivat pojille.

Ei se varmaan nyt kun niin paljon luki talvella ja keväällä kirjoituksiin ja pääsykokeisiin.

Mutta lukevatko pojat? Yleensä näissä vastauksissa hämärtyy se, että enemmistö, elleivät peräti kaikki lukevat lapset ja nuoret ovat tyttöjä.

Meillä on aina luettu paljon. Ja ovat näköjään omat lapsemme siirtäneet sen omille lapsilleen, heilläkin luetaan lapsille paljon ja lapset jo pienestä pitäen ovat kantaneet kirjoja: mummi/pappa lue!

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä tuolla on? 

Oletko tosissasi? Tässä on hyvä kirjoitus aiheesta,

https://www.jyvaskyla.fi/blogit/kasvun-ja-oppimisen-blogi/lukutaitoa-vo…

Koko lapsuus on luettu lapsille. Joka päivä kouluikään asti, ja sen jälkeenkin vielä paljon.

Kukaan noista ei mallista huolimatta lue itse mitään kaunokirjallisuutta. Silti heillä on hyvä sanavarasto ja värikästä ja eloisaa kielenkäyttöä. Oikeinkirjoitus kuitenkin takkuaa.

Muilla takkuaa ilmeisesti vielä enemmän, kun saavat huonolla oikeinkirjoituksella ylioppilaskirjoituksista M:ää, ja E:kin oli lähellä.