Syysi köyhyyteen ja arveletko pääseväsi köyhyydestä pois? T. Köyhä

Aiempi tuhlaavaisuus ja useamman vuoden syöpähoidot. En tiedä, löydänkö enää uutta työpaikkaa.

Aikaisin kotoa poismuuttaminen. Vanhemmat eivät ole auttaneet sen jälkeen kun täytin 16 v kuin muutamalla ruokakassillisella (laskettavissa sormilla nämä). En tiennyt, että heillä oli tätä suurempi  elastusvelvollisuus, kun olin vielä alaikäinen.

Olen tehnyt töitä ja opiskellut siitä asti kun muutin. En ole ottanut euroakaan velkaa,  vaan tehnyt sen verran töitä, että olen tullut toimeen ja pyrkinyt pitämään hätävaraakin. Kohta, kun valmistun, on luvassa valoisampi tulevaisuus.

Perinyt köyhyyden, taustalla myös masennusta. Tuskin pääsen köyhyydestä pois vaikka kuinka opiskelisin koska olen jo liian vanha.

Viime vuoteen asti elelin huoletonta nuoren naisen elämää. Jos ennen palkkapäivää oli se ylimääräinen satanen niin piti päästä shoppailemaan. Toki pistin aina tosi vähän säästöön, mutta sitten tuli muutama yllättävä meno ja säästötili oli tyhjä.

Onneksi nykyinen poikaystävä sai puhuttua hiukan järkeä ja nyt on jo muutama tonni säästössä.. Eipähän jää ihan tyhjän päälle jos esim. työpaikka menee alta!

Sairastuminen jo lapsena loppuiäksi, huono opiskelualan valinta eli ei töitä. En jaksa uskoa enää että paremmaksi muuttuisi tästä, päinvastoi:(

Omat valinnat niinkuin Suomessa kaikilla.

Tulen jäämään köyhäksi.

Täysi typeryys rahankäytössä on syy. Toivon todella, että pääsen siitä. Köyhästä perheestä lähtöisin, koskaan ei ollut penniäkään ylimääräistä. Sitten kun sain töitä, innostuin omasta rahasta niin, että minusta tuli käsittämätön tuhlaaja. Ihan poikkeuksetta oli koko tili humpattu viikossa, ja sitten loppukuu elettiin lainoilla, jotka makseltiin pois seuraavasta tilistä... Kertyi ihan hirveästi velkaa kuitenkin, pikkuhiljaa. Pienistä puroista kertyi käsittämättömän valtavat menot. No sitten kuoli läheinen sukulainen, ja sain mojovan perinnön, melkein 60 tuhatta euroa. Päätin, että laitan asiani kuntoon ja lopetan tuhlaamisen, säästän asuntoon yms. Hahahahahahahaha... Meniköhän siinä puoltakaan vuotta, kun rahat loppuivat ja velkaa jäi.

Minulle parasta olisi se, että joku muu huolehtisi rahoistani ja saisin aina vain jonkin pienen summan käytettäväkseni.

Valmistun alle vuoden päästä ja työllistyminen näyttää ilahduttavan todennäköiseltä. Palkkakin tulee olemaan ihan kivaa keskitasoa. Mikäs siinä, mutta kun velkaa on melkein 20 tuhatta euroa.

Minä olen niitä ihmisiä, joille ei pitäisi rahaa antaa lainkaan. No ei kai siinä, tuen kyllä lamasta nousemista omalta osaltani vähän turhankin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Sairastuminen jo lapsena loppuiäksi, huono opiskelualan valinta eli ei töitä. En jaksa uskoa enää että paremmaksi muuttuisi tästä, päinvastoi:(

Mullakin väärä opiskeluala. Harmittaa että lukion paperit oli hyvät ja mahiksia olisi ollut kyllä vaikka mihin tutkintoon. Nyt onneksi opiskelen uutta tutkintoa joka työllistää ja köyhyysvuosista olen oppinut säästämään jos en muuta.

Vierailija kirjoitti:

Minä pääsen kymmenen vuoden päästä.

Miksi juuri kymmenen vuoden päästä?

Olen köyhä vain mieleltäni!

Mielenterveysongelmat. En osaa sanoa tuleeko tilanne paranemaan. Hyvin mahdollista kyllä.

Mielenterveysongelmat, tuskin paranee ainakaan lähitulevaisuudessa.

Yli vuosikymmenenen parisuhdehe##tti jossa mies kuppasi kaikki omat rahani ja osan läheisteni rahoista. Sen jälkeen pienistä tuloistani ja nollan euron säästöistä maksoin kaiken mitä yksin lasten kanssa jääminen vaati, pesukoneista lähtien ja lisäksi kaikenlaisia oikeus- sun muita kuluja. Nyt kun mies on muutaman vuoden ollut poissa elämästäni on rahaa säästössä jo reilusti, mutta tässä iässä säästämisen ja varallisuuden kartoittamisen aloittaminen on hieman myöhäistä. Köyhiä emme ehkä enää ole mutta keskiluokkaosiksi tuskin koskaan pääsemme, sillä lasten kasvaessa myös kulut kasvavat...

Mitä tarkoittaa "köyhä". Suomessa köyhä tuntuu olevan sellainen, jolla ei ole varaa kaikkeen siihen, mihin hyvätuloisilla naapureilla. Maailmalla köyhän elintaso ja elämän olosuhteet ovat jotakin aivan muuta kuin suomalainen köyhyys.

Onko meillä tuoliltaan köyhyysrajan alapuolella elävät köyhiä? Jos ei itse asioitaan sössi, on jokaisella lämmin koti (sisävesissä, keittiö, juokseva puhdas vesi jne.) ja ruokaa joka päivälle.

Omat tuloni ovat alle köyhyysrajan (työkyvyttömyyseläke), mutta ikää sen verran, että muistan 60-luvun vaatimattomat asunnot ja elintason ihan tavallisilla työssäkäyvillä ihmisillä. Tänäpäivänä pelkillä yhteiskunnan tuilla elävien olot ovat paremmat.

Mitä on siis köyhyys tänään Suomessa. Mikä on se elintaso, milloin ihminen ei ole köyhä?

Ja vastauksena kysymykseen: minun köyhyyteni loppuu vasta, kun kuolen. Siitä huolimatta olen tyytyväinen, että minulta ei mitään elintärkeää puutu.

En ole koskaan ollut töissä enkä mene. Köyhyydestä pääsen jos saan perinnön tosin elämä on näinkin mukavaa.

Autoritäärinen kasvatus ja siitä johtunut koulukiusaaminen.

Olen alisuoriutunut koko koulu-urani, ja sama jatkui työelämässä. Sitten tein kaksi lasta kahdelle eri miehelle, toki säällisen katkon jälkeen sen toisen, mutta kuitenkin: en osaa olla ihmissuhteissa, en ajattele asioita pitkällä tähtäimellä, itseluottamukseni ei ole kummoinen.

Jos teen valtavan elämänmuutoksen, saatan päätyä melko keskituloiseksi, mutta jos jatkan samaa rataa niin olen toimeentulohakemuskierteessä lopun ikääni.

Ostelen arpalippuja ja haaveilen lottovoitosta vaikken edes lottoa.

Työttömyys. Olen jo sen ikäinen että työllistyminen on epätodennäköistä. Ennen työttömyyttä pärjäsin hyvin, vaikka olen yksineläjä. Köyhyyteni helpottaa joskus tulevaisuudessa, kun saan perinnön. Jos yleensä elän siihen saakka.

Olen köyhä, koska jäin pois työelämästä opiskellakseni uuden ammatin. Kesken opintojen mies sairastui ja joka ikinen ropo oli laitettava hoitoihin. Koulu jäi kesken ja aloin tehdä pätkätöitä, kuitenkin oli otettava lainaa miehen lääkkeisiin ja ylläpitoon. Nyt mies kuollut ja minä opiskelen. Opiskelen, jotta voin maksaa kaiken sen velan, jonka mieheltä sain. Ei ainakaan viiteen vuoteen tule elämä helpottamaan.

Sairastuminen ja sen seurauksena työkyvyttömyys . Lottovoitto olisi ainoa tie pois tästä köyhyydestä, mutta ei ole varaa edes lotota.

Syitä miksi en velkaantunut:

Koin perusturvattomuutta niin paljon, että ei olisi tullut mieleenikään tuhlata. Välillä näin nälkää, mutta maksoin aina ajoissa  vuokrani. Vanhempani eivät paljoakaan perääni katsoneet.

2.