Lue keskustelun säännöt.
Syysi köyhyyteen ja arveletko pääseväsi köyhyydestä pois? T. Köyhä
Kommentit (41)
Luovuin urastani ja hyvästä työstäni puolisoni hyväksi ja lähdin ulkomaille pyörittämään kotia. Puolisoni alkoholisoitui ja hukkasi yhteisen omaisuutemme. Ero tuli viisikymppisenä. Eron jälkeen en ole löytänyt vakituista työpaikkaa eikä tämänikäinen enää löydäkään. Olen yksinhuoltaja mutta puoliso ei maksa elatusmaksuja, sen sijaan riitauttaa asiaa jotta en saa edes Kelan perusmaksuja.
MInulla on ollut säästöjä joiden turvin olemme lapsen kanssa joten kuten pärjänneet. Ne alkavat olla lopussa. Pysyvä työpaikka olisi avain pois köyhyydestä, sillä velkaa ei ole ja perusasiat (luottotiedot ym.) ovat kunnossa. Uusi puolisokin on mutta hän on pienituloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien välinpitämättömyys. Ei mitään eväitä elämään.
Ikää 36, joten sinänsä kyllä ehtisi vielä paljon, mutta erittäin luovuttanut olo alkaa olla. En ole ollut koskaan töissä. Ei ole parisuhdettakaan ikinä ollut, niin minusta varmaan saa sellaista tavallista ihmistä koskaan.
En ole rutiköyhä mutta köyhdyin jonkin verran koska jouduin vainotuksi yli kymmenen vuotta. Tämä oli ennenkuin vainoamisesta tuli laitonta. Aloin kärsiä paniikkikohtauksista ja en ole edelleenkään täysin parantunut mutta kävin kuitenkin koko ajan töissä syöden joka päivä propranololia. Jossain vaiheessa väsyin niiden ottamiseen ja paniikki teki työkyvyttömäksi joten tein etätöitä kotoa. Kuten Tove Janssonin Näkymätön lapsi kirjassa voin paljon paremmin kun uskallan olla vihainen. Nyt säästän asuntoa varten ja en luota enää ihmisiin kovin helposti.
Vierailija kirjoitti:
En ole rutiköyhä mutta köyhdyin jonkin verran koska jouduin vainotuksi yli kymmenen vuotta. Tämä oli ennenkuin vainoamisesta tuli laitonta. Aloin kärsiä paniikkikohtauksista ja en ole edelleenkään täysin parantunut mutta kävin kuitenkin koko ajan töissä syöden joka päivä propranololia. Jossain vaiheessa väsyin niiden ottamiseen ja paniikki teki työkyvyttömäksi joten tein etätöitä kotoa. Kuten Tove Janssonin Näkymätön lapsi kirjassa voin paljon paremmin kun uskallan olla vihainen. Nyt säästän asuntoa varten ja en luota enää ihmisiin kovin helposti.
Voimia toipumiseen! Vainosiko sinua entinen kumppani vai joku muu? Olen iloinen, että olet noin hyvin jaloillasi. :)
Akateeminen pätkätyöläisyys, vuodessa useampia kokonaan tulottomia kuukausia. Olen varakkaasta perheestä, mutta itse köyhä. En ole osannut priorisoida rahaa elämässäni, kun on ollut niin paljon suuria murheita. Uskon, että köyhyys jatkuu minun kohdallani läpi elämän samoin kuin muutkin murheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet eri pätkätyöt ja työttömyys jaksot jne.
Riippuu vähän miten köyhyys määritellään.
Omaisuutta minulla kuitenkin on vaikka tulot ovat matalat nyt ja varmasti myös tulevaisuudessakin. Velaton ok-talo(150000€), velaton mökki ja metsätila(100000€)
Ja vielä joskus vähän perintöäkin tulossa (50000-100000e) että voisi kai ne asiat huonomminkin olla .
Murehdin kovasti tulevaisuutta, sillä en usko nousevani enää köyhyydestä.
Jouduin työttömäksi ja sen jälkeen sain vain osa-aikaista duunarityötä. Eläkettä ei kerry edes minimin vertaa.
Säästöjä on vielä, mutta ne kuluvat koko ajan, enkä säästöjeni takia tietenkään saa tt-tukea, vaikka ilman niitä saisinkin. Palkkani ei kata edes vuokraa. Lapsille en halua näyttää pelkoani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet eri pätkätyöt ja työttömyys jaksot jne.
Riippuu vähän miten köyhyys määritellään.
Omaisuutta minulla kuitenkin on vaikka tulot ovat matalat nyt ja varmasti myös tulevaisuudessakin. Velaton ok-talo(150000€), velaton mökki ja metsätila(100000€)
Ja vielä joskus vähän perintöäkin tulossa (50000-100000e) että voisi kai ne asiat huonomminkin olla .
?!!?!?? Oletko tosissasi? Ihanko tosissasi lasket itsesi köyhäksi? Kai muistat hake toimeentulotukea yms? Kaikki kelan tuet nyt ainakin varmasti käytössä...
Sairastuin ja jouduin pois töistä.
Tässä iässä ei asiat enää mene paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmen eri alan koulutus joista kahta en voi tehdä ammattitautien vuoksi ja kolmannelta alalta ei löydy töitä. Jäin työttömäksi 50v kun työnantaja teki konkurssin. Paljon vielä asuntolainaa jäljellä, työmarkkinatuella yritän maksella. Sinnittelen että saisin kotini pidettyä, paljon nähnyt vaivaa sen eteen, remontteja ja pihatöitä tehty silloin kun vielä oli työtä. Onneksi vähän vielä säästöjäkin. Ei näytä hyvältä vaikka toisaalta pärjäisin ihan hyvin jos ei olisi asuntolainaa. Elän tosi vaatimattomasti. Toivoisin pientä lottovoittoa että saisin velkaa vähän pienennettyä ja sitten voisin maksaa vähemmän joka kuukausi ja pärjäisin vaikka eläkeikään saakka.
Viisi lasta ja yksinhuoltajuus. Töissä keskipalkalla ollut aina ja köyhyys helpottaa viiden vuoden päästä kun viimeinenkin pääsee lukiosta ja muuttaa pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa enää 35-vuotiaana opiskella eikä oikein mikään ala kiinnostakaan joten tulen varmaan tekemään siivoustöitä niin kauan kuin jaksan. Mutta ainakin töitä on. Jossain vaiheessa tulen perimään vanhempieni ison omakotitalon, myyn sen sitten ja ostan itselleni pienemmän asunnon.
Olen köyhähkö koska olen siivooja enkä vain jaksa opiskella vaikka opiskelupaikan sain. Lisäksi tilaan liikaa turhia asioita netistä. Jos terästäytyisin, budjetoisin ja valmistuisin "pääsisin" ns. normaaliksi keskituloiseksi. Ehkä joskus.. mutta kun näinkin voi elää niin ei tunnu pakottavalta, olen juuri toimeentuleva köyhä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perinyt köyhyyden, taustalla myös masennusta. Tuskin pääsen köyhyydestä pois vaikka kuinka opiskelisin koska olen jo liian vanha.
Haen töitä mutta yleensä en pääse edes haastatteluun. Opiskelen korkeakoulussa ja tavoitteena maisterintutkinto mutta näyttää siltä että minusta tulee työtön maisteri. Eihän opiskelu sinänsä hukkaan mene.
Miten ap pääset köyhyydestä pois kymmenen vuoden kuluttua?
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa "köyhä". Suomessa köyhä tuntuu olevan sellainen, jolla ei ole varaa kaikkeen siihen, mihin hyvätuloisilla naapureilla. Maailmalla köyhän elintaso ja elämän olosuhteet ovat jotakin aivan muuta kuin suomalainen köyhyys.
Onko meillä tuoliltaan köyhyysrajan alapuolella elävät köyhiä? Jos ei itse asioitaan sössi, on jokaisella lämmin koti (sisävesissä, keittiö, juokseva puhdas vesi jne.) ja ruokaa joka päivälle.
Omat tuloni ovat alle köyhyysrajan (työkyvyttömyyseläke), mutta ikää sen verran, että muistan 60-luvun vaatimattomat asunnot ja elintason ihan tavallisilla työssäkäyvillä ihmisillä. Tänäpäivänä pelkillä yhteiskunnan tuilla elävien olot ovat paremmat.
Mitä on siis köyhyys tänään Suomessa. Mikä on se elintaso, milloin ihminen ei ole köyhä?
Ja vastauksena kysymykseen: minun köyhyyteni loppuu vasta, kun kuolen. Siitä huolimatta olen tyytyväinen, että minulta ei mitään elintärkeää puutu.
Jatkuva sairastelu vie kaikki rahat jo ennestään pienistä tuista. Esimerkiksi minulla ei ole varaa mennä hammaslääkäriin tai ostaa uusia silmälaseja ennen kuin saan keikkatöitä (joita on vaikea löytää, koska on fyysisiä rajoitteita). Sossu ei tod. maksa kaikille kaikkea. Yksi hampaistani mätäni ja jouduttiin vetämään päivystyksessä pois, se maksoi noin 56 e. Terveyskeskuskäynti 20 e. Lääkkeet satasen jne.
Ei tosiaankaan ole varaa mihinkään älypuhelimeen tai tablettiin. Tietokone on pakko olla työn vuoksi, ostin osamaksulla uuden.
Opiskelu ei kauheasti enää auta, kun on jo tohtorintutkinto alla.
Eli viime kädessä sairastaminen on mun köyhyyteni syy.
Sairaudet. En päässyt niiden takia työelämän oravanpyörään kiinni. Ei ollut voimia opiskella sillon kunnolla kun olisi pitänyt. Enkä saanut sen takia hyvää opiskelupaikkaa. Realistisesti on aika mahdotonta että tilanne tulee parantumaan, sillä sairaudet on kroonisia ja ikääkin jo liikaa työmarkkinoille.
Mt-ja päihdeongelmat. Myös vanhempani olivat melko köyhiä. 2 lasta on. Olen saanut pääni kuntoon ja pääsin opiskelemaankin,velat on hoidossa ym. En usko, että rikastun, mutta keskituloisten joukkoon pääsen varmaan muutaman vuoden sisällä. Tsemppiä kaikille <3
Kiusaaminen ja mielenterveyden tuhoutuminen. Olin lahjakas ja älykäs lapsi. Nykyään en pärjää missään missä joutuu olemaan ihmisten kanssa tekemisissä. Itsetunto nollassa.
Kymmeniä lääkkeitä syötetty ja kokeiltu henkisiin ongelmiin, ja niistä saatu vain sivuvaikutukset.
Satoja tunteja keskusteluapua saatu, joista jonkun verran joskus apua, ja joskus paljon haittaa.
En ajattele itseäni köyhänä, vaikka tuloni ovat joku 800e/kk. Raha ja materia eivät merkitse minulle paljoa. Niin kuin ei oikein mikään muukaan. En saa mielihyvän kokemuksia mistään. Odottelen vanhuutta ja pois kuolemista.
Joskus olen surullinen, joskus pettynyt ja vihainen. Olen kuitenkin aivan varma että olen yrittänyt kaikkeni minkä voin ja pystyn. Kenenkään henkiset voimavarat eivät kestä loputtomasti lyttäämistä ja väkivaltaa. Ei kenenkään. En usko että kukaan muukaan tämän paremmin asemassani pärjäisi.