Te jotka olette kuolevien ihmisten kanssa tekemisissä,kysyn
Onko vainajissa eroa ? Siis huolimatta kuolintavasta ja syystä, kun ihminen kuolee onko ile lopulta sama?
Miltä ihminen näyttää heti kuoltuaan? Onko levollinen pelästynyt, onko eri ilmeitä vai aina samat?
Laitetaanko vainajalle naama peruslukemiin,silmät kiinni jne ennen kuin perhe tulee katsomaan arkkuun?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Kuolleella ihmisellä ei ole mitään ilmettä, kaikki lihakset rentoutuvat ja näin ollen ilmeetkään eivät ole mahdollisia.
Keskitysleirin vainajat kuvissa, melkoisia ilmeitä on joillakin,kauhua,jotkut levollisia.
Työssä on olen nähnyt kymmenien kuolevan. Henki vaan pakenee ja ruumis jää. Tulee vaan se viimeinen henkäys ja sitten ei mitään. Ei siinä se kummempaa.
Kuolinhetkellä lihakset veltotustuvat, joten jos ihminen kuolee selinmakuulla tai vainaja ennen lihasten jäykistymistä (rigor mortis) käännetään selälleen, kasvoille ei jää ilmettä, vaan ne ovat kuin nukkuvan kasvot. Toki aivan kalpeat.
Eikö se ole niin, että ihminen näyttää kuoltuaan "levolliselta" siksi, kun kaikki lihasjännitys poistuu eli ilmeet katoavat.
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt työn puolesta kaksi ihmistä ennen ja jälkeen kuoleman, kummankaan luona en ole ollut "hengen poistuessa". Molemmat olivat olleet hoivaosastolla pitkään ja pääsin seuraamaan vasta heidän viimeisiä viikkojaan. Olo vaikutti olevan vaikea, ruoka ei maistunut, jos jotenkin kommunikoivat, oli se pientä valittavaa ääntä. Kuoleman jälkeen molempien kasvoilla oli rauha, sellainen levollinen ilme, jollaista en ollut kummankaan kasvoilla eläessään nähnyt.
Itse olen kotihoidossa ja suurin osa asiakkaista ei kuole kotona. Valilettavasti meillä kohtaa näitä yllättäen kuolleita. Ei ole omalle kohdalle sattunut, mutta tiedo että yksi on kohdannut itsemurhan tehneen ranteet auki viiltämällä, toinen päähän ampumalla. Kerran on löydetty ruumiinnesteet jo laskeuduttua pöhöttyneenä. Kotihoidossa ei monesti kuolla sänkyyn ja näky ei todellakaan ole levollinen. Sitä kun virkavoima vääntää jäykistyneen ruumiin kuljetettavaan asentoo en halua koskaan kuulla/nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt työn puolesta kaksi ihmistä ennen ja jälkeen kuoleman, kummankaan luona en ole ollut "hengen poistuessa". Molemmat olivat olleet hoivaosastolla pitkään ja pääsin seuraamaan vasta heidän viimeisiä viikkojaan. Olo vaikutti olevan vaikea, ruoka ei maistunut, jos jotenkin kommunikoivat, oli se pientä valittavaa ääntä. Kuoleman jälkeen molempien kasvoilla oli rauha, sellainen levollinen ilme, jollaista en ollut kummankaan kasvoilla eläessään nähnyt.
Itse olen kotihoidossa ja suurin osa asiakkaista ei kuole kotona. Valilettavasti meillä kohtaa näitä yllättäen kuolleita. Ei ole omalle kohdalle sattunut, mutta tiedo että yksi on kohdannut itsemurhan tehneen ranteet auki viiltämällä, toinen päähän ampumalla. Kerran on löydetty ruumiinnesteet jo laskeuduttua pöhöttyneenä. Kotihoidossa ei monesti kuolla sänkyyn ja näky ei todellakaan ole levollinen. Sitä kun virkavoima vääntää jäykistyneen ruumiin kuljetettavaan asentoo en halua koskaan kuulla/nähdä.
Järkyttävää.
On syytä miettiä ihmisen myös kuolemaa, eikä elää kuin ei mitään. Saatat huomenna olla kuollut, jäikö jotain sanomatta? Pyytämättä anteeksi? Onko helvetti,taivas? Minne menet?
Kuolleella ihmisellä ei ole mitään ilmettä, kaikki lihakset rentoutuvat ja näin ollen ilmeetkään eivät ole mahdollisia.