Te jotka olette kuolevien ihmisten kanssa tekemisissä,kysyn
Onko vainajissa eroa ? Siis huolimatta kuolintavasta ja syystä, kun ihminen kuolee onko ile lopulta sama?
Miltä ihminen näyttää heti kuoltuaan? Onko levollinen pelästynyt, onko eri ilmeitä vai aina samat?
Laitetaanko vainajalle naama peruslukemiin,silmät kiinni jne ennen kuin perhe tulee katsomaan arkkuun?
Kommentit (28)
Heti kuoltua toiset on levollisen näköisiä, toiset ei. Kasvot menee kalpeiksi, huuliin ja sormenpäihin tulee sinerrys nopeasti. Vainaja pestään ja puetaan joko valkoiseen pitkään paitaan tai vainajan omiin vaatteisiin, hiukset siistitään ja silmät ja suu suljetaan. Joskus saatetaan ehostaa esim. mustelmia piiloon.
Kuulin joskus että vanhainkodissa töissä ollut henkilö kertoi että jotkut kuolevat täysin levollisina ja toiset kauhusilmissään. Siksi kiinnostaa ja se mitä ruumille tehdään sen jälkeen?
Eikö ole kiinnostavaa? Olis kiinnostavaa tietää henkilöistä joilla eri ilmeet, oliko ateisti,uskova ja mihin uskoi jne
Kerran eräs vanhempi naisvainaja oli purrut viime metreillä huulet mustiksi. Ei suositeltu että omaiset katsoo. Jäi mieleen. Ootteko muut hoitajat nähneet tällaista?
Levolliselta on näyttänyt kaikki vainajat joita olen itse nähnyt tai ''ollut laittamassa''.
Erilaisia ääniä pääsee jne, mutta ei kenelläkään ole ollut mitenkään pelokas tai kauhistunut ilme. Mitään erityisempää hengellisyyttä en ole huomannut, mutta kyllä ihmisestä silti jotenkin välittyy sellainen fiilis ettei hän ole enää täällä ja edessä makaa vain tyhjä kuori. Vainajat puetaan ja siistitään ennenkuin omaiset näkee ja meillä voi läheiset halutessaan osallistua myös vainajan laittoon.
Vierailija kirjoitti:
Kuulin joskus että vanhainkodissa töissä ollut henkilö kertoi että jotkut kuolevat täysin levollisina ja toiset kauhusilmissään. Siksi kiinnostaa ja se mitä ruumille tehdään sen jälkeen?
Kiirastuli..?
En ole ollut kuin vanhoina kuolleiden kanssa tekemisissä.
Ilme on se mikä sattuu olemaan, toisilla suu jää auki, toisilla silmät, niitä sitten yritetään sulkea, useimmiten onnistuu, saadaan jonkun näköinen nätti ilme.
Mitään hengellistä siirtymää en ole huomannut.
Vierailija kirjoitti:
Ekana katotaan tissit.
Heheh niin olen kuullut, ehkä varmistetaan riittikö avut allahin luo
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut kuin vanhoina kuolleiden kanssa tekemisissä.
Ilme on se mikä sattuu olemaan, toisilla suu jää auki, toisilla silmät, niitä sitten yritetään sulkea, useimmiten onnistuu, saadaan jonkun näköinen nätti ilme.
Mitään hengellistä siirtymää en ole huomannut.
Ei hengellistä siirtymää muut voikaan nähdä, vainaja itse aistii.
Sinä joka sanoit että erinäisiä ääniä pääsee niin mitä tarkoitit? Kuolonkorinaa, huutoa..? Te jotka olette nähneet kuolemaa niin onko se vaikeuttanut vai helpottanut omaa suhtautumistanne kuolemaan?
Olen nähnyt työn puolesta kaksi ihmistä ennen ja jälkeen kuoleman, kummankaan luona en ole ollut "hengen poistuessa". Molemmat olivat olleet hoivaosastolla pitkään ja pääsin seuraamaan vasta heidän viimeisiä viikkojaan. Olo vaikutti olevan vaikea, ruoka ei maistunut, jos jotenkin kommunikoivat, oli se pientä valittavaa ääntä. Kuoleman jälkeen molempien kasvoilla oli rauha, sellainen levollinen ilme, jollaista en ollut kummankaan kasvoilla eläessään nähnyt.
Sen tavallaan aistii, että ihminen ei ole enää siinä ruumiissa. "Ihanin" on nähdä vanhuksen kuolleen siihen asentoon missä hän yleensä nukkuu, silloin tietää että lähtö on ollut rauhallinen ja peloton. Tai kun näkee kivuliaan vanhuksen rauhoittuvan ja tavallaan lipuvan uneen ja kuolevan sitten.
Inhottavinta on nähdä ihmisen vielä nousevan kivuliaana ja säikähtävän kuolemista, mutta sen jälkeen on taas rauhallista, ja ihminen selkeästi poissa, eikä säikähdyksen ilme ole jäänyt kasvoille.
Vierailija kirjoitti:
Sinä joka sanoit että erinäisiä ääniä pääsee niin mitä tarkoitit? Kuolonkorinaa, huutoa..?
En ole se, johon viittasit, mutta vastaan kuitenkin oman kokemukseni mukaan. Vainaja voi pestessä ja liikuteltaessa mm. "huokailla" ja samaten voivat suoliston kaasut kuten myös suolen sisältö purkautua ulos luonnollisia teitä, mikä tuottaa ääntä.
Mieheni sukulaismies oli kuoltuaan vähän suu auki, mutta kun mentiin uudelleen katsomaan hautaustoimiston laittamana, suu oli liimattu kiinni ja hieman hymyyn.
Kyllä on nähnyt niin pahoja ilmeitä hampaattomilla vainajilla tai sellasilla joilla osin mädäntyneet hampaat suussa. Suu vääntynyt luonnottomaan viimeiseen henkäisyyn. Pitäis heti sulkea, mutta kun kuolema on voinut tulla salaa.
Kuolleen äitini vieressä istuin hyvän tovin, ja erityisesti jäi mieleen ajatus, että vainaja on ihmisen kuori. Ei ole enää se ihminen siinä läsnä. En ryhtynyt arvailemaan, mitä hengelle tapahtuu.
Itse olen ollut läsnä äitini kuollessa. Se on outo ja järkyttävä hetki kun tajuat että nyt se viimeinen henkäys tulee, että nyt äiti lähtee, ja sittten yhtäkkiä ihmisen henki poistuu viimeisen henkäyksen myötä ja jäljellä on vain tyhjä kuori.
Osallistuin hoitajan kanssa myös ruumiin valmisteluun. Ruumis tuntui oudolta, koska vaikka se oli tavallaan hyvin tuttu, se on jo vieras, koska se sun läheinen ihminen ei enää asu siinä. Oman äidin ruumiin valmistelu on vielä oudompaa, koska siinä tajuaa että itse on syntynyt tuosta kehosta, joka nyt on vain hylätty vanha vaate.
Onko kuolevissa ihmisissä aistittavissa jotakin hengellistä siirtymistä? Millä tavalla?