Lue keskustelun säännöt.
Onko raskaus sekoittanut mun pään vai onko ystäväni ihan kauhea?
25.06.2017 |
Ystäviä ollaan oltu todella pitkään. On yleensä tosi kiva, mutta aina välillä mietin, että miksi ollaan ystäviä. Hän osaa olla todella rasittava.
Noh, vietettiin juhannusta samassa porukassa. Olen raskaana eli oli melko rauhallinen meno. Ja ollaan 25-27-vuotiaita.
Olen ollut kihlattuni kanssa 2,5 vuotta yhdessä ja raskautta on takana kuusi kuukautta. Eli jonkun mielestä ollaan edetty tosi nopeasti, mutta kukas sen määrittää! Mutta kaverini.. Hän alkoi julistamaan isoon ääneen, että on kyllä noloa kun jotkut alkavat vääntämään lapsia parin vuoden tuttavuuden jälkeen ja ei voi koskaan toimia. Muutenkin on säälittävää jo tässä iässä hankkia lapsia, koska varsinkaan miehet eivät voi tietää mitä haluavat. Että ero tulee ihan varmasti ja kauheaa kun lapsi joutuu sitten kärsimään.
Olin jotenkin ihan järkyttynyt. Istuin vain hiljaa, että jaahas, mitähän tuohon sanoisi. Kukaan ei oikein uskaltanut kommentoida hetkeen, paitsi sitten joku rohkea sanoi, että kai tuo on ihan yksilöllistä. Mutta ei, ei ole, ihan silkkaa tyhmyyttä ja on niiiiiin noloa. Pitäisi aikuisten tajuta odottaa ainakin 30-vuotiaiksi, että varmasti tietää mitä haluaa. Samaan hengenvetoon julisti, että onneksi hän on todella empaattinen ja osaisi varmasti kasvattaa lapsen oikein jos nyt raskaaksi tulisi (on kylläkin sinkku).
Noh, tietääpähän kenestä ei ainakaan tule kummia.. Onko tuo ihan normaalia? Kyllähän kaikilla saa mielipide olla, mutta...
En kiellä, pahoitin kyllä mieleni! :D Ja ei ollut ensimmäinen kerta kun hän (piilo)vittuilee minulle.
Kommentit (35)
Ei välttämättä tahallaan halunnut loukata, jos esimerkiksi on kateellinen mutta ei halua myöntää sitä itselleenkään, ja kateuden kieltäminen vie kaiken energian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki ole kateutta. Ehkä vain pitää itseään jotenkin "parempana ihmisenä".
Kyllä mäkin päivittelen mielessäni kavereita, jotka raskaana ollessaan polttivat röökiä ketjussa ja nyt lapsilla on kaikki mahdolliset sairaudet.
En silti ole heille kateellinen raskauden aikaisesta tupakoinnista.
Turpani osaan silti kyllä pitää kiinni.
Minä ottaisin etäisyyttä tuohon "kaveriin". Sukulaisiaan ei voi valita, mutta kaverinsa voi.
Muut sanoivatkin jo oleellisen. Mutta minusta on surullista ettei kukaan (varsinkin ap) ilmaissut omaa mielipidettään ja puolustanut ap:ta. Ihan selvää pottuiluahan tuo on ja päin naamaa vielä. Ymmärrän että raskaus saa hormoonit hyrräämään ja sitä välillä pahoittaa mielensä naurettavista asioista, mutta kyllähän sen nyt tajuaa kuka tahansa että tästä kyseisestä asiasta "saa" suuttua. Oman mielipiteen ilmaiseminen on ihan sallittua, tuollaiset tollot kun saattavat kuvitella muiden olevan samaa mieltä jos ovat hiljaa. Vielä aikuisenakaan kukaan ei uskalla puolustaa heikompaa (tai omia mielipiteitään) vaan ovat hiljaa tai hymistelevät kun kiusaaja laukoo mitä vain älyttömyyksiä.
Vastaus molempiin kysymyksiin voi olla "kyllä". Sun (tuleva entinen) ystävä on ihan kauhea, ja raskaus on sekoittanut sun pään, kun edes emmit asiaa. Raskaushormonit ovat voineet tehdä sinusta äidillisemmän, empaattisemman ja kärsivällisemmän, vaikka varsinaisesti tämä kai voimakkaammin tulee synnytyksen jälkeen.
No joo, tuo on vain yksi näkökulma. Toisaalta raskaus laittaa yleensä prioriteetit uusiksi ja jos ennen oletkin sietänyt ystävältä huonoja päiviä, niin nyt jos veemäinen kommentointi kohdistuukin osin myös lapseesi, heräät paremmin tajuamaan, että hetkonen, tuo muijahan on ihan hirveä.
Olen itse ollut juuri sellainen, että olen sietänyt ystäviltä paljon kakkaa, mutta siinä vaiheessa jos se on jotenkin kohdistunut lapseen, olen laittanut välit kerrasta kokonaan poikki, ilman selityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä unohtaa mitä tuollainen mokoma sano. Ole onnellinen ja iloinen omasta raskaudestasi.
Mulla on kavereina kaksi lapsuudesta tuttua kaveria ja ollaan nyt yli nelikymppisiä. Mä löysin mieheni parikymppisenä ja odoteltiin seitsemän vuotta kun lapsia alkoi kuulumaan.
Toinen oli yhdessä juurikin pari vuotta ja tekivät yhden.
Kolmas (meistä se lapsirakkain tapaus) ei ole parisuhteessa, eikä ole lasta. Yritystä kyllä on kovasti. Siinä sivussa on meidät usein pienessä viinissä meidät haukkunut, että ettehän te ole edes sopiva äideiksi, koska ei niitä hinguttu lapsia lapsena/nuorenpana.
Me ollaan hiton hyviä äitejä ja kasvatettu muksut hyvinkäyttäytyviksi teineiksi. Katkeruus paistaa tuosta kaverista. Monesti on asioista selvinpäin sitten juteltu ja hän on tosi pahoillaan. Hän mielellään touhuaa meidän lasten kanssa, mutta sitten iski joku hiton paniikki muutamaksi vuodeksi, etten enää antanut lapsiani sille, kun aina on haukkumassa. Pelkäsin yhdessä vaiheessa sen mielenterveyden puolesta.
Nyt on välit paremmat, mutta aina sen pitää jotain pientä nillittää tai kateellisena kommentoida. Nyt jussinakin.
Onhan tuossa nyt muutamaan vuoteen mahtunut kaikenlaista, varsinkin jos olette paljon olleet tekemisissä ennen kuin löysit poikaystäväsi. Parissa vuodessa ystävä on tavallaan menettänyt sut. Voi olla kipeä paikka. On tuo silti ajattelemattomasti sanottu ystävältäsi. Ehkä hän ei vielä ollut valmis noin suureen muutokseen teidän ystävyydessä? Vaikka mitäpä se hänelle kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten keskustelu päätyi tuohon? Aloititko sillä, että olisi kamalaa olla vielä sinkku ja lapsetonkin.
Vierailija kirjoitti:
Kateellinen? Haloo? Kuka nyt on kateellinen joillekin parikymppisille amiksille joiden suurin saavutus on olla saanut spermat muijan sisään? Voin sanoa ettei kukaan ole kateellinen aloittajalle.
t. M27
No kerropa, M27, että mikä on sellainen asia, johon sinä olet omassa elämässäsi tyytyväinen?
Oletko kenties esim. koulutustasi vastaavassa työssä, josta saat mukavasti palkkaa ja voit suunnitella taloudellista tulevaisuuttasi pidemmälle. Tähän "ystäväsi": "Hikarit ne jaksaa koulun penkillä istua ja nössöt menee tylsiin porvarillisiin duuneihin kun ei muutakaan uskalla! Tässä iässä sellaisilla jää oikea elämä elämättä, en kunnioita niitä hiiriä ollenkaan!"
Tai oletko löytänyt kauniin ja mukavan tyttöystävän, jonka kanssa sinulla on mukava olla? "Ystäväsi" kommentti: "Kaikki ämmät pettää ja haluaa vain rahaa mieheltä! Ihan saletisti kukaan nainen ei seurustele sen takia, että oikeasti välittäisi siitä jätkästä, vaan lähtee heti isomman kullin ja lompakon perään kun tilaisuus tulee."
Ole hyvä ja sovella skenaariota sen mukaan, mikä omassa elämässäsi on hyvin. Mitä mieltä olet "ystävän" toiminnasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kateellinen? Haloo? Kuka nyt on kateellinen joillekin parikymppisille amiksille joiden suurin saavutus on olla saanut spermat muijan sisään? Voin sanoa ettei kukaan ole kateellinen aloittajalle.
t. M27
Ja tässä meillä onkin valioesimerkki ap:n ystävän kaltaisesta käyttäytymisestä: M27 itkee todennäköisesti itsensä iltaisin uneen, koska ei ole koskaan edes saanut sitä ensimmäistäkään tyttöystävää, joten kyllähän se varmaan kirvelee, että toiset ovat samassa iässä onnellisia pariskuntia, jotka jo perustavat perheitä.
M27, olet läpinäkyvä ja minun käy sinua vähän sääliksi.
Älkää ihmiset antako polkea itseänne! Tässäkin tilanteessa olis kannattanut suoraan sanoa, että häiritsee tollanen törppöily ja kukas sinä oot arvostelemaan, kukin tavallaan! Niinku joku jo ehdotti, olisit kysynyt että "puhutko nyt musta?" ja kattellut kuinka se tyyppi olis menny ihan vaikeeks et eeeei, en mä sillä hei tarkottanu plaa plaa... tollaset tyypit nimittäin usein ihan häkeltyy, kun joku uskaltaakin yhtäkkiä sanoa vastaan :D
Itsekin olin joskus kiltti myötäilijä, parempi itsetunto tullut sen myötä, kun oon alkanut puolustamaan itseäni :) suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kateellinen sulle.
Itse olen myös sitä mieltä, että lyhyen tuttavuuden jälkeen on tyhmyyttä alkaa tekemään lapsia. Tämä voi olla myös tämän kaverin mielipide, eikä sen esilletuominen ole kateutta ap:n tilannetta kohtaan. Tahditonta ja typerää tuollaisten asioiden laukominen ääneen sinänsä on, enkä ikinä itse toimisi noin, vaikka mielessäni ajattelisinkin niin.
En nyt sanois, että kaksi vuotta seurustelua on lyhyt tuttavuus. Pari viikkoa tai pari kuukautta olis lyhyt tuttavuus. Ja todellakin silloin olis tyhmää tehdä lapsia. Pari vuotta on kuitenkin jo vähän enemmän kuin lyhyt tuttavuus.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki ole kateutta. Ehkä vain pitää itseään jotenkin "parempana ihmisenä".
Kyllä mäkin päivittelen mielessäni kavereita, jotka raskaana ollessaan polttivat röökiä ketjussa ja nyt lapsilla on kaikki mahdolliset sairaudet.
En silti ole heille kateellinen raskauden aikaisesta tupakoinnista.Turpani osaan silti kyllä pitää kiinni.
Vertauksesi ontuu. Päihteiden käyttö vs. hyvä parisuhde ja toivottu vauva -> aika selkeä kuvio, että kumpi noista tilanteista on sellainen, jota ihmiset keskimäärin pitävät positiivisena/toivottavana asiana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu näitähän riittää, ei tartte kauankaan jutustella niin alkaa ne todelliset asenteet sieltä kömpimään esiin. Itselleni kävi niin että sain lapsen ja erottiin kun miehelle tuli niin pahoja mielenterveysongelmia (väkivaltaa ym). Siskoni kertoili jostain tuntemattomasta ongelmalapsesta "no eihän siitä muuta voi tulla kun on äitin kasvattama poika!". Samaa sanoi ex-mieheni sisko aikoinaan. Kas kummaa kun oma poikani on kuitenkin ihan ongelmaton, menestynyt elämässään. Stereotypiat ne elää ihmisten mielissä pitkään ja sisukkaasti. Kateutta kait sekin on, että yksinhuoltajuudesta huolimatta ollaan pärjätty hyvin. Asenne yleisemminkin tuntuu olevan että isä on alkoholistina ja/tai mielenterveysongelmaisenakin parempi kasvattaja kuin terve ja raitis yksinhuoltajaäiti!!.
Ymmärrettävä kommentti tietysti kaverilta joka ei vielä 27 ikävuoteen mennessä ole saanut spermoja muualle kuin omiin käsiinsä ja kirjoittelee vauva-palstalla.
25-27 voi normaalilla tahdilla olla hyvin kouluttautunut aikuinen ihminen työelämässä. Kaikilla ei mene pääsykokeissa ravaamiseen montaa vuotta. 19v lukiosta ulos ja 4-5 vuotta opiskeluja. Näin se ennen tehtiin.