urheilun vaikutus ponnistamiseen
Mulle kätilö sanoi, että ponnistaessa paikat oli tosi tiukat mahdollisesti siksi, koska olin harrastanut juoksua. Ja siksi oli vaikea saada todella pienipäinenkin vauva sieltä ulos, tuli II asteen repeämä vaikka tehtiin välilihaleikkaus. Meinasi että ensi synnyttäjillä voi olla ongelmana. Onko muilla kokemusta että olisi harrastanut paljon liikuntaa ja sitten olisi ollut liian tiukat paikat? Entäs jos sitten ekan jälkeen harrastaa taas liikuntaa, niin palautuuko lihaksisto yhtä tiukaksi eli meneekö taas seuraavankin ponnistus yhtä hankalaksi? Onko kellään tietoa/kokemuksia??
Kommentit (14)
Kävin esikoisen raskausaikaan läpi raskauden kuntosalilla ja aerobicissä, ja olen muutenkin liikunnallisesti aktiivinen. Synnytyksessä mulla oli todella kova pehmytkudosvastus: lääkäri kysyi harrastanko ratsastusta, kun ei yhtään paikat anna periksi ja kätilö repi käsillä alapäätä auki sen sijaan, että olisi tukenut kudoksia kuten olin kirjoista lukenut. Yhden yhtä repeämää ei kuitenkaan tullut. Synnytyksen jälkeen lääkäri sanoi, että mulla saattaa olla osaksi liikunnan ja osaksi perimän ansiosta sen verran tiukka kudostyyppi ettei meinannut synnytyksessäkään venyä. Seuraavassa synnytyksessä pitäisi olla löysemmät paikat, kun ovat jo kertaalleen venyneet.
Olin harrastanut urheilua ennen raskautta ja hieman raskauden aikanakin, salia, tennistä jne. Ponnistusvaiheessa kätilö sanoi mulle, että olen selkeästi urheillut. Pitkään ponnistin, kudokset ei antanut myöten, tehtiin oikein jätti välilihaleikkaus ja repesinkin. Ponnistusvaihe kesti tunnin. No pari kuukautta ja alapää hyvässä kunnossa, joten luulen, että urheilusta kuitenkin vain hyötyä toipumisessa ja tietty kaikki muu hyöty huomioitava.
Tämä on taas noita mutu-juttuja (musta tuntuu), jolle ei ole mitään todellista perustetta. Kätilöt sitä tuntuvat yleisesti viljelevän.
Aerobiccaajilla on esimerkiksi todettu, että vaikka vatsalihakset olisivat kuinka timmit niin alapään lantionpohjalihakset saattavat silti olla huonossa kunnossa. Jotkut kätilöt ovat väittäneet sitäkin, että hyvät vatsalihakset hidastaisivat synnytystä, mikä on myös täyttä pötyä. Ennemminkin päinvastoin.
Repeämien saaminen on enemmän kiinni kudostyypistä, lapsen pään asennosta ja synnytyksen nopeudesta, ehkä myös kyvystä rentouttaa alapään lihaksia. Ensisynnyttäjällä on myös luonnollisesti tiukemmat paikat.
Lantionpohjalihaksia voi kuntouttaa kaikessa rauhassa. Se vaatii erilliset harjoitukset, juoksemalla et niitä treenaa.
Itselläni on samat kokemukset kuin RouvaSukkulalla, eli hyvästä fyysisestä kunnosta on enemmän hyötyä kuin haittaa synnytyksessä/synnytyksen jälkeen.
Itse " harrastan" liikuntaa työkseni ja raskausaikana olen pystynyt jatkamaan liikuntaa ihan loppumetreille asti mm. viimeisessä raskaudessa kävin aamulla tunnin hiihtolenkillä ja illalla olin synnyttämässä.
Ensimmäisessä synnytyksessä ponnistusvaihe oli pitkä (1h 15 min) ja epparikin jouduttiin tekemään, mutta tämä johtui lapsen suuresta koosta (vajaat 5kg) ei niinkään minun tiukasta lihasvastuksesta.
Kolmessa seuraavassa synnytyksessä (näistä viimeisin 19.3.06) olen saanut kätilöiltä " kehuja" siitä kuinka pystyn ponnistamaan hienosti oikeaan suuntaan(ponnistukset kestäneet 2-4 min). juuri sen vuoksi että " löydän" oikeat lihakset ja osaan käyttään niitä.
Myös palautuminen synnytysten jälkeen ollut nopeaa johtuen hyvästä fyysisestä kunnosta.
Eli tsemppiä treeneihin
Maisa ja katrasx4
British Medical Journal 2004
Randomised controlled trial of pelvic floor muscle training during pregnancy.
Salvesen KA, Morkved S.
OBJECTIVES: To examine a possible effect on labour of training the muscles of the pelvic floor during pregnancy.301 healthy nulliparous women randomly allocated to a training group (148) or a control group (153). INTERVENTION: A structured training programme with exercises for the pelvic floor muscles between the 20th and 36th week of pregnancy.
Results: structured training programme for the pelvic floor muscles is associated with fewer cases of active pushing in the second stage of labour lasting longer than 60 minutes.
Pikaisen haun löytö. Suomeksi sanottuna lantionpohajlihaksia treenanneiden ensisynnyttäjien ponnistusvaihe oli lyhyempi ja pitkittyneitä ponnistusvaiheita oli vähemmän.
Alkoi vain niin ärsyttää tuo jatkuvasti toistuva käsitys että hyvä lihaksisto muka hankaloittaisi synnystystä.
Ja vielä toistan: hyvät vatsalihakset eivät automaattisesti meinaa sitä että myös lantionpohjalihakset olisivat hyvät. Edelleen on naisia, jotka eivät hallitse tietoisesti lantionpohjalihaksia lainkaan.
No sehän olisi hyvä asia jos tiukat lantiopohjalihakset eivät vaikeuttaisi ponnistusvaihetta.
Tosiasia kuitekin oli, että lantiopohjalihakseni (kätilö ei puhunut mitään vatsalihaksistani) olivat kireät eivätkä venyneet kunnolla. Ehkäpä se on sitten ollut perinnöllistä eikä urheilemalla hankittua. Vauvan paino oli 2500 kg, joten minkään jättiläsen synnyttämisestä ei ollut kyse. Sikälipä tässä askarruttaa että jos joskus tulee toinen lapsi, joka olisikin " normaali" painoinen ja kokoinen, niin kuinka mahtuu tulemaan.
Juu, lihaksista oli kyllä hyötyä, sillä supistukset heikkenivät ponnistuvaiheessa ja homma hoitui lähinnä voimalla, ponnistusvaihe 30 min. Lisäksi olin hyvässä kunnossa välittömästi synnytyksen jälkeen, kävelin itse osastolle.
en siis tiedä mistä alapään lihaksista tai kudoksista hän puhui, mutta ei siis ainakaan vatsalihaksista :)aidaliini:
Tosiasia kuitekin oli, että lantiopohjalihakseni (kätilö ei puhunut mitään vatsalihaksistani) olivat kireät eivätkä venyneet kunnolla.
mä ole harrastanut ratsastusta 5 vuotiaasta sekä liikkunut ja urheillut muutenkin, juossutkin..esikoisen odotusaikana ratsastinkin (tai matkustelin pikemminkin ei kunnon treeneistä olisi mitään tullut), mutta enimmäkseen liikuin ja joogasin (mm.aktiivisynnytysjoogaliikkeitä) eli köykästä liikuntaa ei mitään kovaa revittelyä..
no jokatapauksessa en revennyt synnytyksessä ollenkaan (lapsi syntyi laskettuna aikana ja oli ihan normaalikokoinen), eikä episiotomiaa tehty (olin kieltänyt etukäteen), muutenkin toivoin (ja sainkin) mahdollisemman luonnollista synnytystä..paikat palautui nopeesti, samoin kunto, missään vaiheessa ei raskausaikana eikä synnytyksen jälkeen mulla ollut mitään ongelmia lantionpohjan lihasten kanssa (ei virtsankarkailuakaan ym.)..
pikemminkin uskoisin että on hyötyä synnytyksessä kun paikat on kunnossa..tosin raskausaikana ei varmaan kannata kauheesti rehkiä ton urheilun suhteen (= äidin stressihormonit nousee= vauvan myös)
nyt olen ottanut tän toisen kanssa samalla linjalla..hiukan venyttelyä ja joogaa pehmeetä liikuntaa..hikiliikunta saa odottaa..
t.anni 36+
mulla oli ainakin aika nopee ponnistusvaihe..ja sanoisin et hyväkuntoisista vatsalihaksista on hyötyä ennemmin kun haittaa (poika syntyi 3 rykäisyllä)..ja siitä oli omassa tapauksessani ainakin hyötyä (mun mielestä) että ei ollut puudutuksia..tunsi tosi selkeesti mihin päin pitää ponnistaa ja lihakset toimi hyvin..
kiva että sulla sujui synnytys noin hyvin anni1978! Joo, en myöskään käyttänyt mitään puudutuksia, mutta silti teki tiukkaa vaikka kätilö kehui että ponnistussuunta aivan oikea. No ehkä ne paikat on tosiaan nyt sitten löystyneet, ettei mahd. seuraavan kanssa tule mitään ongelmia.
sulla on toinen helpompi :) ja lämpimästi suosittelen kävelyä ja pystyssäoloa ennen ponnistusvaihetta ja sitten ponnistamista pystyasennossa, mulle se ainakin sopi tosi hyvin, meidänkään poika ei toki ollut jättiläinen (3325/49), mutta ihan normaali (meidän geeneillä ei varmaan isoja ihmisiä tulekaan..itse oon norm. 160/50 ja mies 176/68)..
yksi varmaan vaikuttava asia on noi aktiivisynnytys-joogavenytykset sekä' välilihan öljyäminen..mä luulen et mulla ainakin niilläkin oli suuri vaikutus..
niin ja tosiaan kuulemma se toinen on aika usein helpompi :)
Olen koko ikäni liikkunut aktiivisesti. Yksi lempilaji on juoksu. Liikuntakertoja ennen synnytystä oli 6 viikossa. Kunto oli siis hyvä. Synnytyksen ponnistusvaihe ei ollut helppo. En jaksanut ponnistaa lasta ulos, vaan hänet piti vetää imukupilla ja sain kolmannen asteen repeämät. Oman kokemukseni ja muutaman tuttavan kokemuksen perusteella en usko, että liikunnan harrastaminen helpottaa synnytystä. Hyvä kunto sen sijaan auttaa palautumaan siitä, joten ei se urheilu ihan hukkaan mene!
ja lapsesta lähtien olen hallinnut lantionpohjan lihaksenikin hyvin (koulun terkkari oli hyvä luennoimaan asiasta). Repeämiä ei juuri synnytyksessä tullut - kolme tikkiä ihan pintaan mutta kätilöt vetivätkin vauvan puoliväkisin ulos kun hänen sydänäänet alkoivat heiketä. Vauva painoi 3700 g eli oli ihan normaalipainoinen. Kyllä lantionpohjalihasten hallitseminen on minusta hyvä juttu. Synnytyksestäkin toivuin nopeasti (siis alapää toipui, yläpäällä kestikin aika kauan...).
Hei,
Itse harrastan ratsastusta ja sen vaikutus lihaksistoon on parhaimmillaan juuri tuonne lantionpohjanlihaksiin. Ne olivat todella tiukat, joten myös myötäsivät erittäin hitaasti. Sain tehdä todella kovasti työtä synnytyksessä. Hyvän lihaskunnon positiivisia puolia puolestaan on se, että jaksaa ponnistaa, riittää voimia ja hallitsee lihaksensa siten, että osaa kohdistaa ponnistuksensa oikeaan suuntaan.
Joten jatka ihmeessa urheilua. Enemmän sillä on positiivisia vaikutuksia synnytykseen, kuin negatiivisia. Ja seuraavalla kerralla kuulemma paikat ovat jo kertaalleen venyneet, eikä pitäisi mennä niin kauan ja vaatia niin paljon työtä kuin ensimmäisellä. (Tosin tästä minulla ei ole henk. koht. kokemuksia, kun vasta esikoiseni synnytin.)