Lue keskustelun säännöt.
Body positivity, hyvä vai huono? Perustele!
25.06.2017 |
Onko body positivity sinusta hyvä vai huono juttu? Miksi?
BP on siis ilmiö, jossa mainstream-kauneusihanteita täyttämättömät henkilöt (yleensä naiset) esittelevät vartaloitaan mallien tavoin tyylitellyissä valokuvissa esim. Instagramissa tai erilaisilla BP-sivustoilla.
BP:n viesti on, että tärkeintä on hyväksyä itsensä, vaikkei kulttuurimme hyväksyisi, itseään ei tule hävetä ja että on luonnollista haluta laittautua kivan näköiseksi, vaikkei olisikaan missin tai mallin näköinen.
Hyvä vai huono ilmiö?
Kommentit (8)
Mielestäni huono. En tokikaan halua kenenkään tunteita loukata, mutta ei ylipainosta kuuluisi pyrkiä tekemään normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuossa on huolestuttavaa se tarve esitellä itseään, joskus hyvinkin paljastavasti. Voi olla tyytyväinen kroppaansa ilman, että siitä postailee herutuskuvia sosiaaliseen mediaan. Jotenkin vinksahtanutta huomion hakuisuutta ainakin joidenkin ihmisten kohdalla. Mutta jokaisen oma asia toki mitä itsestään levittää netissä. Mietityttää vaan todelliset motiivit ilmiön taustalla.
Hyvä ilmiö. Se ei myöskään sulje pois mitenkään sitä, etteikö esim. ylipainon terveysvaaroista voida edelleen puhua. Se on ihan eri asia kuin se, että hyväksytään se, että osa ihmisistä on nyt, ja luultavasti tulee aina olemaan, ylipainoisia. Ei hyödytä mitään näiden yksilöiden ulkoista olemustan halveksia ja piilotella.
Sitä paitsi osa ihan tietoisesti valitsee ylipainon, vaikka tietää terveysvaikutukset. Itse olen tehnyt näin. En edes haluaa elää pitkään, vaan haluan elää lyhyen ja hauskan elämän täynnä nautintoja. Itsepä tienaan rahani jolla herkkuni ostan, ja itse kannan lähes 100 kilon elopainoni. Eläkejärjestelmääkään tuskin tulen rasittamaan kymmeniä vuosia kuten ne pitkään elävät terveellisesti eläjät, joten eiköhän se kompensoi aika hyvin sitä jos jossain vaiheessa elämääni tarvitsen terveyspalveluja hieman enemmän kuin he.
Lisäksi on niitä joiden on tosi vaikea voida ylipainolleen mitään, joko fyysisistä tai psyykkisistä syistä. Viime mainitut lienevät yleisempiä. Monet masennuslääkkeet esimerkiksi lisäävät makeanhimoa ja voi olla äärimmäisen vaikea vastustaa lihomista jos niitä syö. Ja jotkut sairaudet tekee sen ettei vaan pysty itsekuriin jota hoikkana pysyminen vaatisi. Lievemmät syömishäiriöt kuten ahmimishäiriö esimerkiksi ovat tosi tavallisia niillä jotka ovat laihdutelleet ja lihoneet useamman kerran, ja sitten painonhallinta alkaa olla tosi vaikeaa kun ahmiminen on pakkomielteistä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuossa on huolestuttavaa se tarve esitellä itseään, joskus hyvinkin paljastavasti. Voi olla tyytyväinen kroppaansa ilman, että siitä postailee herutuskuvia sosiaaliseen mediaan. Jotenkin vinksahtanutta huomion hakuisuutta ainakin joidenkin ihmisten kohdalla. Mutta jokaisen oma asia toki mitä itsestään levittää netissä. Mietityttää vaan todelliset motiivit ilmiön taustalla.
Minä olen laittanut joskus Instagramiini tällaisia kuvia, vaikka olen keski-ikäinen, ylipainoinen, raskausarpinen ja ties mitä kauneusvirhettä. Olen tehnyt tämän ihan vastalauseena sille, että jos seuraa esim. naistenlehdistä ja muista naisten suomista medioista kuvastoa, siellä näkyy kohtuuttoman paljon vain kauniita ja hoikkia ihmisiä. Jopa lehtiin haastatelluille "taviksille" jotka eivät ole muoti- tai kauneuskuvissa vaan asiahaastattelussa, tehdään kansikuviin rutiininomaisesti kuvankäsittelyllä ihon siloitusta, hampaiden valkaisemista, syntymämerkkien poistoa tms.
Olen itse ollut pitkään sen harhan uhri, että kaikki muut paitsi minä on valtavan kauniita ja täydellisiä. Olen hävennyt kroppaani ja inhonnut ja säälinyt itseäni. Olen tuhlannut elämääni sellaiseen, kun en ole jotenkin tajunnut että hitto vie, suurin osa täällä on epätäydellisiä taviksia, eikä se muita estä elämästä. Kun olen itse saanut itsekunnioitusta takaisin, rakentanut sitä muiden asioiden kuin ulkonäön varaan, oeln alkanut myös julkaista kuvia itsestäni niin, että ulkokuoreni epätäydellisyydet saavat näkyä. Ei enää FaceTunea täydellistämiseen tai kuvakulmia joissa näytän parhaalta, vaan aito minä jenkkakahvoineen, raskausarpineen, ryppyineen ja kyömyselkineen.
Hyvä idea, huono toteutus. Siinä pitäisi oikeasti olla (keskenään) erilaisia ihmisiä. Ei auta, että kaikki ovat ylipainoisia ja pinkkihiuksisia, kärjistäen. Entä me muut? Pahimmillaan tässä luodaan vain uusi muoti, pinkit hiukset ja "muodot". Vaikka tarkoitus oli taistella vartalomuotia vastaan. Kyllä me pienet laihat naturellihiuksisetkin tarvitsemme body positivityä. On meilläkin paineet ja itsetunto-ongelmamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekin on kyllä huvittava ilmiö tässä body positivityssä, että joku julkaisee rohkeaksi hehkutetun kuvan vaikkapa "vinoista keltaisista hampaistaan" - ja siinä ei helvetti edes ole vinoja hampaita ja kuva on mustavalkoinen!? Kiva juttu. Itellä todella ruma kalusto.
Body positivity on minusta hyvä juttu varsinkin syömishäiriöistä kärsiville. Seuraan instassa muutamaa bopo-tyyppiä, ja heillä kaikilla on syömishäiriötausta. Ovat rohkeita ja hyvännäköisiä tyyppejä.
En vaan itse pääse tuohon samaan moodiin. Minulle kertyy mahaläskiä, enkä pysty mitenkään tulemaan sen kanssa sinuiksi, saati sitten esittelemään sitä vapautuneesti. Minulle mahan kertyminen on merkki siitä etten huolehdi itsestäni, syön mitä sattuu enkä liiku. En ole silloin onnellinen.
Tätä vielä siis haeskelen tässä kehopositiivisuusasiassa, voiko olla samaan aikaan positiivinen muiden ihmisten kehoja kohtaan, ja omaansa kohtaan kuitenkin pikkuisen kriittinen? :D
Kaikkien ei mielestäni tarvitse olla kokoa 32-36, mutta sairaalloinen ylipaino ei myöskään ole hyvä. Oleellista on kuitenkin se, että jos ihminen on itse itseensä tyytyväinen, niin asia on kunnossa,oli sitten mitä kokoa hyvänsä.