Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ammattisi ja miten paljon tiedät asiakkaittesi yksityisasioista?
24.06.2017 |
Itse olen siivoojana eräässä liikkeessä. Kyllä siellä aika paljon tulee juteltua kaupan työntekijöiden kanssa heidän yksityiselämästäänkin ja joskus kuulen myös sivukorvalla kun jotkut työntekijät juttelevat keskenään.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Olen yläkoulun aineenopettaja. Useimmista en tiedä juuri mitään muuta kuin opintomenestyksen.
Joidenkin huoltajat selvittävät hyvinkin seikkaperäisesti, missä erikoislääkärissä ja miksi heidän lapsensa on ollut poissaolon takia. Joistakin tiedän oppimis- tai käytösvaikeusdiagnoosin, jos oppilas sen vuoksi tarvitsee tukea opintoon, mutta varsinaisesti se on erityisopettaja, joka nämä asiat tietää ja kertoo sitten minulle (vain huoltajan luvalla). Terveystietoja minulla ei ole lainkaan, koska myös terveydenhoitajalla on salassapitovelvollisuus. Hän pyytää huoltajilta luvan silloin, kun oppilaalla on sairaus, joka vaikuttaa opiskeluun tai on esim. kohtausaltis tai vaatii vaikkapa piikityshoitoa ja oppilaalle on siksi järjestettävä rauhallinen tila. Perheiden tilasta en tiedä mitään, paitsi jos huoltajat itse haluavat sanoa (varsinkin vanhempainvartissa erovaimot haluavat usein avautua ja haukkua eksäänsä, joo ei kiinnostaisi pätkääkään). Kerran koulussamme oli oppilas, jonka vanhemmista toinen oli häiriintynyt ja jolla oli lähestymiskielto ja meidän piti valvoa, ettei kyseinen huoltaja lähesty koulua ja koulun pihaa ja lastaan, koska sitten piti heti soittaa poliisit paikalle.
*reps*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukion opettaja. Joiden omien ryhmäläisteni asioista tiedän hyvinkin paljon, useimmiten niiden joilla on erilaisia pulmia. Toisista taas en käytännössä nimeä ja koulumenestystä enempää.
Vierailija kirjoitti:
Olen yläkoulun aineenopettaja. Useimmista en tiedä juuri mitään muuta kuin opintomenestyksen.
Joidenkin huoltajat selvittävät hyvinkin seikkaperäisesti, missä erikoislääkärissä ja miksi heidän lapsensa on ollut poissaolon takia. Joistakin tiedän oppimis- tai käytösvaikeusdiagnoosin, jos oppilas sen vuoksi tarvitsee tukea opintoon, mutta varsinaisesti se on erityisopettaja, joka nämä asiat tietää ja kertoo sitten minulle (vain huoltajan luvalla). Terveystietoja minulla ei ole lainkaan, koska myös terveydenhoitajalla on salassapitovelvollisuus. Hän pyytää huoltajilta luvan silloin, kun oppilaalla on sairaus, joka vaikuttaa opiskeluun tai on esim. kohtausaltis tai vaatii vaikkapa piikityshoitoa ja oppilaalle on siksi järjestettävä rauhallinen tila. Perheiden tilasta en tiedä mitään, paitsi jos huoltajat itse haluavat sanoa (varsinkin vanhempainvartissa erovaimot haluavat usein avautua ja haukkua eksäänsä, joo ei kiinnostaisi pätkääkään). Kerran koulussamme oli oppilas, jonka vanhemmista toinen oli häiriintynyt ja jolla oli lähestymiskielto ja meidän piti valvoa, ettei kyseinen huoltaja lähesty koulua ja koulun pihaa ja lastaan, koska sitten piti heti soittaa poliisit paikalle.
Mutta siis periaatteessa en tiedä oppilaistani oikeastaan mitään. En edes halua tietää, henkilökohtaiset asiat eivät kuulu minulle. Jos oppilas kuitenkin haluaa avautua minulle tai edes vihjauksenomaisesti puhuu kiusaamisesta tai huonosta olosta vaikkapa aineessaan, otan heti vinkistä vaarin ja alan käsitellä asiaa. Toki oppilaiden hyvinvointi on minulle tärkeää. Itse varsin kauheassa lapsuudenkodissa kasvaneena olisin toivonut, että joku olisi huomannut ja auttanut.
Anteeksi, mutta mikä on piikityshoito? 😯
Ruokapalvelun lähettinä en tiennyt muuta kuin, että asiakkaalla on yleensä nälkä. (Loota eteen ja kansi auki.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yläkoulun aineenopettaja. Useimmista en tiedä juuri mitään muuta kuin opintomenestyksen.
Joidenkin huoltajat selvittävät hyvinkin seikkaperäisesti, missä erikoislääkärissä ja miksi heidän lapsensa on ollut poissaolon takia. Joistakin tiedän oppimis- tai käytösvaikeusdiagnoosin, jos oppilas sen vuoksi tarvitsee tukea opintoon, mutta varsinaisesti se on erityisopettaja, joka nämä asiat tietää ja kertoo sitten minulle (vain huoltajan luvalla). Terveystietoja minulla ei ole lainkaan, koska myös terveydenhoitajalla on salassapitovelvollisuus. Hän pyytää huoltajilta luvan silloin, kun oppilaalla on sairaus, joka vaikuttaa opiskeluun tai on esim. kohtausaltis tai vaatii vaikkapa piikityshoitoa ja oppilaalle on siksi järjestettävä rauhallinen tila. Perheiden tilasta en tiedä mitään, paitsi jos huoltajat itse haluavat sanoa (varsinkin vanhempainvartissa erovaimot haluavat usein avautua ja haukkua eksäänsä, joo ei kiinnostaisi pätkääkään). Kerran koulussamme oli oppilas, jonka vanhemmista toinen oli häiriintynyt ja jolla oli lähestymiskielto ja meidän piti valvoa, ettei kyseinen huoltaja lähesty koulua ja koulun pihaa ja lastaan, koska sitten piti heti soittaa poliisit paikalle.
Mutta siis periaatteessa en tiedä oppilaistani oikeastaan mitään. En edes halua tietää, henkilökohtaiset asiat eivät kuulu minulle. Jos oppilas kuitenkin haluaa avautua minulle tai edes vihjauksenomaisesti puhuu kiusaamisesta tai huonosta olosta vaikkapa aineessaan, otan heti vinkistä vaarin ja alan käsitellä asiaa. Toki oppilaiden hyvinvointi on minulle tärkeää. Itse varsin kauheassa lapsuudenkodissa kasvaneena olisin toivonut, että joku olisi huomannut ja auttanut.
Anteeksi, mutta mikä on piikityshoito? 😯
Diabetekseen piikitetään insuliinia esimerkiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse uteliaana kyselemässä asiakkaidesi yksityisasioita vai miksi ne sinua kiinnostavat? Entisessä duunissa oli siivooja, joka jaksoi jopa raportoida mitä oli löytänyt minun kollegojeni roskiksista. Kun en ollut innostunut, siirtyi sitten seuraavaan huoneeseen kertomaan miten ylpeä tuolla toisessa huoneessa istuva on. Ja tämä toistui päivästä toiseen.
Yritti keventää omaa työpäiväänsä puhumalla mukavia/jauhamalla paskaa ja et lähtenyt mukaan. Tosikko?:)
Kyseessä oli patalaiska akka, joka huoneeseen tullessaan istahti tuoliin ja alkoi lörpöttää. Sitten lähtiessään huitaisi vähän mopilla keskilattiaa ja kurkkasi roskiksen. Toinen sen kestopuheenaihe oli valittaa tuuraajastaan, joka istui taukotilassa kahvilla. Tuuraaja teki työnsä kunnolla, mutta ei häiriköinyt meitä työntekijöitä ja sillä jäi aikaa kahvitteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yläkoulun aineenopettaja. Useimmista en tiedä juuri mitään muuta kuin opintomenestyksen.
Joidenkin huoltajat selvittävät hyvinkin seikkaperäisesti, missä erikoislääkärissä ja miksi heidän lapsensa on ollut poissaolon takia. Joistakin tiedän oppimis- tai käytösvaikeusdiagnoosin, jos oppilas sen vuoksi tarvitsee tukea opintoon, mutta varsinaisesti se on erityisopettaja, joka nämä asiat tietää ja kertoo sitten minulle (vain huoltajan luvalla). Terveystietoja minulla ei ole lainkaan, koska myös terveydenhoitajalla on salassapitovelvollisuus. Hän pyytää huoltajilta luvan silloin, kun oppilaalla on sairaus, joka vaikuttaa opiskeluun tai on esim. kohtausaltis tai vaatii vaikkapa piikityshoitoa ja oppilaalle on siksi järjestettävä rauhallinen tila. Perheiden tilasta en tiedä mitään, paitsi jos huoltajat itse haluavat sanoa (varsinkin vanhempainvartissa erovaimot haluavat usein avautua ja haukkua eksäänsä, joo ei kiinnostaisi pätkääkään). Kerran koulussamme oli oppilas, jonka vanhemmista toinen oli häiriintynyt ja jolla oli lähestymiskielto ja meidän piti valvoa, ettei kyseinen huoltaja lähesty koulua ja koulun pihaa ja lastaan, koska sitten piti heti soittaa poliisit paikalle.
Mutta siis periaatteessa en tiedä oppilaistani oikeastaan mitään. En edes halua tietää, henkilökohtaiset asiat eivät kuulu minulle. Jos oppilas kuitenkin haluaa avautua minulle tai edes vihjauksenomaisesti puhuu kiusaamisesta tai huonosta olosta vaikkapa aineessaan, otan heti vinkistä vaarin ja alan käsitellä asiaa. Toki oppilaiden hyvinvointi on minulle tärkeää. Itse varsin kauheassa lapsuudenkodissa kasvaneena olisin toivonut, että joku olisi huomannut ja auttanut.
Anteeksi, mutta mikä on piikityshoito? 😯
Diabetekseen piikitetään insuliinia esimerkiksi.
Jaa joo, niin tottakai. Kuulosti paljon pelottavammalta. Että jotain oppilaita ruvetaan rauhoittelemaan piikeillä. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimin Helsingissä testilaboratorion työntekijänä ja päivittäin törmään julkisuudesta tuttujen henkilöiden näytteisiin, joista suuri osa todetaan positiivisiksi. Koska turhaan kai julkkiksetkaan testeissä käy.
Eräälläkin suositulla muusikolla todettiin klamydia, ja hänen yli kahdellakymmenellä kollegallaan myöskin. Testi tosin ei kerro, oliko tartunta samaa geneeristä muotoa, mutta iso osa kiertuehenkilökunnasta sai positiivisen tuloksen. Mutta antibiooteilla nekin hoituivat. T. Laborantti vm. 2012
Kouluaikana kaverini äiti oli pienen paikkakunnan leikkaussaluhoitajana.
Kaveri kertoi että hänen ätinsä oli kieltänyt kertomasta, että rinnakkaisluokkalainen tyttö sairasti syöpää ja että koko vatsalaukku oli poistettu.
Koko koulu sitten tiesikin salaisuuden sairaudesta tuon lörpöttelijä leikkaussalisairaanhoitajan vaitiolovelvollisuuden rikkomisen johdosta.
En ikikuuna päivänä menisi sairaalaan pienellä paikkakunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pph enkä tiedä asiakasperheistä muuta kuin sen, missä he asuvat ja kuinka monta lasta heillä on (nämä tiedot ovat hoitosopimuksissa). Joittenkin vanhempien työpaikat tiedän, mutta en ammattia enkä koulutusta, niin kuin eivät hekään tiedä omaa koulutustani. Mua ei tippaakaan kiinnostakaan tietää perheistä yhtään enempää enkä kerro heille itsestäni mitään, jos eivät kysy.
LTO:na tiedän todella paljon asiakkaista (lapsista) ja heidän vanhemmistaan. Ensiksikin lapsen mahdolliset sairaudet, yliherkkyydet, allergiat, kehityksen tai käytöksen häiriöt, perhetaustan... Eroperheitä on paljon, joillakin vanhemmilla lähestymiskielto, osalla myös päihdeongelma, jolloin lasta ei voi antaa hänelle haettaessa, mikäli silloin selvästi päihtynyt.
Tiedän uusioperheet, siskot, veljet, ongelmat kotona, isovanhemmat, jotka joskus tulevat hakemaan lasta päivähoidosta... Paljon on sellaista, mikä tulee esille ihan siinä, kun huoltaja tuo tai hakee lasta tai haluaa muuten puhua, kertoa huolistaan jne. Vasu-keskustelut sitten tähän päälle. Aina vanhemmat eivät osaa suomea tai englantia juuri lainkaan, ja silloin tarvitaan tulkkia tai elekieltä.
Sataprosenttinen vaitiolovelvollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kiinteistösihteeri ja perusasioina tiedän minkä asunnon ihmiset omistavat, henkilötiedot ja yhteystiedot. Kauppakirjoista näen paljonko ovat asunnostaan maksaneet.
Sivutuotteena tulee paljon lisätietoa. Avioliitot, -erot, syntymät ja kuolemat ilmoitetaan minulle. Jotkut kertovat elämästään enemmän kuin on tarpeen mm. elämänsä vaikeuksista tai inhottavasta eksästään.
Asiakaskuntaani kuuluu myös paljon julkkiksia. Saan tietooni juuri noita eroja, syntymiä jne. heidän itsensä kertomina usein paljon ennen kuin ne lukevat lehdessä. Erään julkkisparin alkuvuoden yhteenmuutosta ei edelleenkään ole lehdissä sanaakaan.
Tiedän myös ovatko maksaneet vastikkeensa/vuokransa. Joskus tulee julkkiksen kohdalla mieleen, että pitäisikö Intrum Justitian leiman sijaan kirjoittaa "ellet maksa, ilmoitamme Seitsemän päivää-lehdelle".
Viimeisimmässä työssäni sossun etuuskäsittelijänä (koulutukseni:merkonomi) tiesin asiakkaista, mihin rahat on käytetty, lääkitykset, vankilajaksot, päihdevieroitushoidot, psykoterapiat jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun ohjaaja ja jotakuinkin kaiken. Ja vaitiolovelvollisuus on 100%
Niinku minkä kaiken luulet tietäväsi?
Mitä kaikki mielestäsi tarkoittaa? Ei ohjaajat voi tietenkään tietää mitä toisen päässä liikkuu mutta kuta kuinkin kaiken muun nuoresta tietävät ja se ei mielestäni ole negatiivinen asia. Ja tosiaan 100% vaitiolovelvollisuus.
T. Toinen nuorisokodin ohjaaja
Jjjhgvbj kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun ohjaaja ja jotakuinkin kaiken. Ja vaitiolovelvollisuus on 100%
Niinku minkä kaiken luulet tietäväsi?
Mitä kaikki mielestäsi tarkoittaa? Ei ohjaajat voi tietenkään tietää mitä toisen päässä liikkuu mutta kuta kuinkin kaiken muun nuoresta tietävät ja se ei mielestäni ole negatiivinen asia. Ja tosiaan 100% vaitiolovelvollisuus.
T. Toinen nuorisokodin ohjaaja
Miten te voitte tietää kaiken, kun ei vanhemmatkaan tiedä? En tiedä koska lapseni eka kerta oli, en tunne hänen kaikkia kavereitaan, varsinkaan kaikkia hänen luokkalaisistaan, en tiedä paljonko hän poltta, sen tiedän että polttaa jne.
Ihmiset tosiaan kertovat siivoojille mitä omituisimpia asioita itsestään ja muista mutta ne pitää vain unohtaa samantien eikä levitellä juttuja ympäriinsä. Parasta on vain kuunnella sujuvasti, tehdä hommansa ja häipyä ennenkuin joku alkaa väittää että on patalaiska juoruilija, useimmiten juuri se jonka avautumisia on pakko kohteliaasti jonkin verran kuunnella. Jos keskustelutilanne tulee yritän vääntää aiheen ihan yleiselle tasolle, usein vastapuoli oivaltaakin asian eikä kysy tai kerro henkilökohtaisia asioita.
Luokanopettaja.
Joistain oppilaista tiedän tuskastuttavan paljon (joko lörpöt vanhemmat tai paljon tukea, kokouksia jne) ja toisista melkoisen vähän.