Lue keskustelun säännöt.
Miksi kiireiset tekee lapsia?
24.06.2017 |
Aina puhutaan siitä, että "miksi köyhät tekee lapsia" ja että lapsia pitää tehdä vasta kun on varaa taata niille harrastuksia ja elektroniikkaa. Mutta harvoin puhutaan miksi kiireiset tekee lapsia? Harrastuksia ja elektroniikkaa on, mutta lämmintä ruokaa ei ole aikaa laittaa, yhteistä aikaa ei ole aikaa viettää. Pitäisikö lapsia hankkiessa enemmän painottaa, että rahan riittävyyden lisäksi myös aika riittää?
Kommentit (47)
Luin yhden psykologin kirjan, jossa oli selitetty, että vanhempien kiireisyys on hyvä asia. Se on tarkoitettu niin, jotta vanhemmat eivät pääse pilaamaan lastaan liiallisella huolehtimisella ja lapselle jää omaa tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta on todella karua lukea lehtijuttuja, missä sanotaan että pitäisi olla lapselle läsnä 15 minuuttia päivässä. 15 minuuttia! Se on ihan älyttömän vähän. Ja niissä samoissa lehtijutuissa lukee, että vanhemmilla ei ole enää aikaa siihen. 15 minuuttiin?
Sitä voi olla lähellä olematta läsnä. Ruokapöydän ääressäkin voi syödä ilman että kommunikoi muiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olet ap aika huono äiti, kun olet noin tuomitseva. Säälin lapsiasi. Todennäköisesti heistä kasvaa jollain tavalla persoonallisuushäiriöisiä eikä lainkaan avarakatseisia ja ymmärtäväisiä. Ja me muut tietysti maksamme kustannukset. Mietitkö koskaan sitä, kannattaako sinunkaltaistesi tehdä lapsia? Kannattaisi pohtia.
Oho, kylläpäs tää avaus kolahti aika moneen :O
Mulla on 3 lasta, vaativa työ, lasten harrastukset ja yksi oma (tärkeä), silti en syyllistynyt tippaakaan ap:n viestistä, koska olen järjestänyt asiat niin että olen lasten kanssa PALJON ja he ovat aina etusijalla.
Vierailija kirjoitti:
Luin yhden psykologin kirjan, jossa oli selitetty, että vanhempien kiireisyys on hyvä asia. Se on tarkoitettu niin, jotta vanhemmat eivät pääse pilaamaan lastaan liiallisella huolehtimisella ja lapselle jää omaa tilaa.
Onpa muuten kiinnostava näkökulma! Ja siinä on varmasti pointtinsakin. Vanhemmilla on todella hyvä olla muutakin elämää kuin ne lapset. Mutta voihan siinä mennä liiallisuuksiin siinäkin. Samoin kuin "onnellinen äiti on hyvä äiti", kyllä, mutta ei sillä ihan kaikkea voi perustella. Varmaan joku läsnäolon ja aikuisen (lapsen) oman ajan hyvä tasapaino. Välillä kyllä tuntuu että lapsiperhe-elämää ylisuoritetaan. Oikeastaan tuntuu että kaikkea ylisuoritetaan, nyt kun miettii :D
Ja lasten ikä vaikuttaa. Pikkuvauvalle tekee hyvää olla vanhempien kanssa vaikka 24/7, mutta teini-ikäiselle se ei tee todellakaan millään tasolla hyvää :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää oli hyvä avaus. Kimppaan tuota yhtä vanhempaa: mulla myös vaativa asiantuntijatyö ja kolme eri ikävaihetta elävää lasta -ja mies. Välillä mies huolehtii enempi arjesta, toisina päivinä minä. Kumpi nyt ehtii. Kaksi lapsista harrastaa. Pienin tarvitsee sitten muuten enempi hoitamista. Päivät menee usein näin:
- aamulla lapset hoitoon 8-9 ja me töihin
- toinen hakee viimeistään 16 lapset päikystä kotiin ja alkaa kotiintulohässäkän jälkeen laittaa iltaruokaa, toinen vanhempi kuskaa yhtä harrastuksiin/tekee töitä 17/18 asti
- syödään ja vietetään tavallista arkea, lastenohjelmat, satuja, pesut ym.
-lapset nukkumaan 20-21
- koska molemmilla jäi työpäivä todennäköisesti vajaaksi, niin teemme vielä hommia vähintään pari tuntia
- siivota ehdimme vain vkoloppuisin, joka on katastrofaalista jos ollaan kipeitä/ on joku muu juttu
Arkena emme siis ehdi oikeastaan juuri mitään ylimääräistä. Meidän omat harrastukset on vitsi! Tapaan ystäviäni ehkä kaksi kertaa vuodessa yhden illan ajan.
Ja joo, varmasti meidät lasketaan uraohjuksiksi, mutta käytämme kyllä paljon aikaa myös lapsiin.
Mutta! Ainoa miinus arjessa on naapurin kotoileva äiti (jonka omat lapset hoidossa myös), joka kauhistelee, että kun käymme töissä. Lähettää myös lapsensa hakemaan meidän lapsia ulos heti kun pääsemme päikystä kotiin. Sitten on nyreänä, kun useinkaan en viikolla päästä, koska haluan viettää aikaa perheenä. Mutta nää on näitä. Sama äiti myös kehuskelee, kuinka on kovin liikunnallinen ja hidasta elämää viettävä roolimalli. Noooh, sanotaanko nyt, että tämä ei ainakaan heistä hyvinvointina näy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes ole erityisen kiireinen, mutta en silti ymmärrä, missä välissä muka ehtisin olla lasten kanssa ja hoitaa lasten asioita. Kun päivästä vähentää kahdeksan tunnin yöunet, työn, työmatkat, kotityöt, ruoanlaiton ja syömisen, harrastukset ja ihmisten tapaamisen, vuorokauteen jää ehkä vartti ylimääräistä. Omasta ajasta en ole valmis tinkimään, ilman sitä voisin yhtä hyvin olla kuollut. :D
Kotityöt,ruuanlaitto,syöminen,miksei lapset voi olla noissa mukana?,
Minulla menee kotitöihin tyypillisenä päivänä ehkä vartti, ruoanlaittoon ja syömiseen mitä tahansa kolmnkymmenen minuutin ja kahden minuutin välillä. Pakkokin lapset on kai noihin mukaan ottaa, mutta se kyllä lisää töiden määrää ja pidentää niiden viemää aikaa valtavasti, joten hankalammaksihan tuo aikataulu käy, ei helpommaksi. Jostakin täytyy luopua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes ole erityisen kiireinen, mutta en silti ymmärrä, missä välissä muka ehtisin olla lasten kanssa ja hoitaa lasten asioita. Kun päivästä vähentää kahdeksan tunnin yöunet, työn, työmatkat, kotityöt, ruoanlaiton ja syömisen, harrastukset ja ihmisten tapaamisen, vuorokauteen jää ehkä vartti ylimääräistä. Omasta ajasta en ole valmis tinkimään, ilman sitä voisin yhtä hyvin olla kuollut. :D
Otat lapset mukaan niihin kotitöihin, yhdessä ja erikseen. Olet läsnä perheen ruokailuhetkissä, juttelet, kyselet ja kuuntelet. Illalla voi hoitaa niitä lasten asioita jotka hoituu viestein, töissä tauoilla puhelimitse. Ei niitä sentään alvariinsa joka päivälle ole. Jos tuntuu että lapset ja perhe jää paitsioon muiden asioiden takia, niin sitten niistä muista asioista tingitään (oma aika, harrastukset, kaveritapaamiset). Niin me muutkin tehdään. :)
Kuulostaa ahdistavalta. Tarvitsen päivässä omaa aikaa ainakin sellaiset pari kolme tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Arkena emme siis ehdi oikeastaan juuri mitään ylimääräistä. Meidän omat harrastukset on vitsi! Tapaan ystäviäni ehkä kaksi kertaa vuodessa yhden illan ajan.
Ihmettelen, miten joku pystyy elämään näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arkena emme siis ehdi oikeastaan juuri mitään ylimääräistä. Meidän omat harrastukset on vitsi! Tapaan ystäviäni ehkä kaksi kertaa vuodessa yhden illan ajan.
Mut te ette ole liian kiireisiä lapsille, ootte priorisoinut lapset omien harrastustenne ja ystävienne edelle. Jos valitsisitte toisin, teidän lapsenne eivät voisi hyvin. Nyt se on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arkena emme siis ehdi oikeastaan juuri mitään ylimääräistä. Meidän omat harrastukset on vitsi! Tapaan ystäviäni ehkä kaksi kertaa vuodessa yhden illan ajan.
Ihmettelen, miten joku pystyy elämään näin.
Ihan hyvin pystymme. Meillä on ollut myös todella vakavia ja vaikeita jaksoja elämässä ja niistäkin on selvitty yhdessä perheenä. Ehkä se, että elämä on ollut aika raskasta paikka paikoin auttaa sietämään ns. tavallista arkea ja pitämään sitä perushyvänä tilana? En tiedä.. En kyllä osaisi sanoa kovin montaa, joka suostuisi elämäämme, että sikäli olet oikeilla jäljillä. Sen verran ajattelin löysätä "suorittamista" että jätän kymmenen vuoden jälkeen aikaa vievät luottamustoimet pois koulusta/päikystä/lapsen harrastuksesta. Nyt saa muut järjestää vuorostaan sitä sun tätä. Minä väsään väitöskirjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehdään lapsi, joka viettää varhaislapsuutensa päiväkodissa 8h/päivä.
Vierailija kirjoitti:
Tehdään lapsi, joka viettää varhaislapsuutensa päiväkodissa 8h/päivä.
Ihana elämänkokemus paistaa. 😊
Itse hoidin kaksi ekaa säännöstön mukaisesti kolmevuotiaaksi kotona, kolmannen kohdalla iski perheessä vakava sairastuminen ja jouduin jakamaan elämäni syöpäosaston ja kodin välille. Valitettavasti kuopus joutui hoitoon.
Tuttuni sai aivoverenvuodon lapsen ollessa vuoden. Että näin se elämä yllättää.
Kiireinen voi olla niin monesta syystä. Ennustajia emme ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten mukana tulee kiire.
Todella hyvä pointti.
-ap
Ei, vaan lapset hankitaan kiireisinä. Viimeistään lukiossa pitäisi puhua siitä, mitä lasten saaminen merkitsee ja millaiseen tilanteeseen niitä kannattaa hankkia. Mielestäni on järjetöntä, ettei lapsista puhuta kouluissa yhtään mitään. Sitten pitää lähteä elämään tietämättä yhtään mitään lapsiarjesta ja siitä, mitä lasten tulo merkitsee.
Hallituksen pojat Juha Petteri sun muut nyt kannustin rahaa vähävaraisille että saadaan tulevaisuudessa veronmaksajaa. Kuolee enemmän mitä syntyy. Akateemisten työttömien kannattaa nyt panna makuuhuoneessa vauhtia koska nyt on aikaa olla lasten kanssa . Työ tulee aikanaan jos on tullakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arkena emme siis ehdi oikeastaan juuri mitään ylimääräistä. Meidän omat harrastukset on vitsi! Tapaan ystäviäni ehkä kaksi kertaa vuodessa yhden illan ajan.
Ihmettelen, miten joku pystyy elämään näin.
Ihan hyvin pystymme. Meillä on ollut myös todella vakavia ja vaikeita jaksoja elämässä ja niistäkin on selvitty yhdessä perheenä. Ehkä se, että elämä on ollut aika raskasta paikka paikoin auttaa sietämään ns. tavallista arkea ja pitämään sitä perushyvänä tilana? En tiedä.. En kyllä osaisi sanoa kovin montaa, joka suostuisi elämäämme, että sikäli olet oikeilla jäljillä. Sen verran ajattelin löysätä "suorittamista" että jätän kymmenen vuoden jälkeen aikaa vievät luottamustoimet pois koulusta/päikystä/lapsen harrastuksesta. Nyt saa muut järjestää vuorostaan sitä sun tätä. Minä väsään väitöskirjan.
Lähinnä mietin tuota, ettet pysty harrastamaan etkä tapaamaan ystäviäsi. Minulle nuo ovat elämäni kaksi tärkeintä asiaa. Tapaan ystäviäni pari kolme kertaa viikossa useeamman tunnin ajan, ja mielelläni tapaisin useamminkin. Lisäksi harrastuksiini menee 15–20 tuntia viikossa. En hanki lapsia, ennen kuin joku kertoo, miten voin pitää näistä asioista kiinni siinäkin tapauksessa, että lapsi sattuu olemaan erityislapsi. Niin tärkeistä jutuista noissa on kyse.
Mulla on ollut viimeisen vuoden ajan jollain lailla petetty olo, aivan kuin olisin saanut selville työssäkäyvien perheellisten suuren vaietun salaisuuden: kummankin vanhemman työssäkäynti ja perhe-elämän yhdistäminen on oikeasti ihan perseestä! Jatkuva kiire, jatkuva meneminen ja tuleminen, jatkuva väsymys, jatkuva stressi, jatkuva syyllisyyden tunne, kun ihan oikeasti niiden omien lasten kanssa ei ehdi kunnolla olla, syyllisyyden tunne, kun tuntuu ettet pysty hoitamaan töitäsi täydellä teholla, syyllisyyden tunne, kun lapset sairastaa ja vaikka poissaolot puolittaisikin puolison kanssa, tulee töistä poissaolopäiviä useita vuodessa, jolloin joku muu työpaikalla venyy sunkin töihis. Sitten kun itse sairastut, et enää kehtaa jäädä kotiin, kun olet juuri ollut viikon poissa lasten takia. Lomat vanhemmilla eri aikaan, ettei pienten koululaisten tarvitse viettää kesää keskenään kotona ja se alle kouluikäinenkin saa pitemmän tauon päivähoidosta. Ihmiset, joille ne sun lapses on vaan lapsia muiden joukossa, viettävät enemmän aikaa sun lasten kanssa kuin sinä, jolle ne lapset ovat kaikki kaikessa.
Ollaanhan me kaikki erilaisia, mutta ainakaan meidän perhe ei tästä saa irti mitään ja elämä tuntuu vain valuvan hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tää oli hyvä avaus. Kimppaan tuota yhtä vanhempaa: mulla myös vaativa asiantuntijatyö ja kolme eri ikävaihetta elävää lasta -ja mies. Välillä mies huolehtii enempi arjesta, toisina päivinä minä. Kumpi nyt ehtii. Kaksi lapsista harrastaa. Pienin tarvitsee sitten muuten enempi hoitamista. Päivät menee usein näin:
- aamulla lapset hoitoon 8-9 ja me töihin
- toinen hakee viimeistään 16 lapset päikystä kotiin ja alkaa kotiintulohässäkän jälkeen laittaa iltaruokaa, toinen vanhempi kuskaa yhtä harrastuksiin/tekee töitä 17/18 asti
- syödään ja vietetään tavallista arkea, lastenohjelmat, satuja, pesut ym.
-lapset nukkumaan 20-21
- koska molemmilla jäi työpäivä todennäköisesti vajaaksi, niin teemme vielä hommia vähintään pari tuntia
- siivota ehdimme vain vkoloppuisin, joka on katastrofaalista jos ollaan kipeitä/ on joku muu juttuArkena emme siis ehdi oikeastaan juuri mitään ylimääräistä. Meidän omat harrastukset on vitsi! Tapaan ystäviäni ehkä kaksi kertaa vuodessa yhden illan ajan.
Ja joo, varmasti meidät lasketaan uraohjuksiksi, mutta käytämme kyllä paljon aikaa myös lapsiin.
Mutta! Ainoa miinus arjessa on naapurin kotoileva äiti (jonka omat lapset hoidossa myös), joka kauhistelee, että kun käymme töissä. Lähettää myös lapsensa hakemaan meidän lapsia ulos heti kun pääsemme päikystä kotiin. Sitten on nyreänä, kun useinkaan en viikolla päästä, koska haluan viettää aikaa perheenä. Mutta nää on näitä. Sama äiti myös kehuskelee, kuinka on kovin liikunnallinen ja hidasta elämää viettävä roolimalli. Noooh, sanotaanko nyt, että tämä ei ainakaan heistä hyvinvointina näy.
Tämä. Hieman samanlainen kokemus minullakin. Kotiäiti joka ei tullut vanhemman lapsensa kanssa toimeen, laittoi meille hoitoon illoiksi ja viikonlopuiksi. Joskus ärsytti ja laitoin lapsen takaisin kun halusimme olla kotona ihan rauhassa tarhan ja täiden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten mukana tulee kiire.
Todella hyvä pointti.
-ap
Ei, vaan lapset hankitaan kiireisinä. Viimeistään lukiossa pitäisi puhua siitä, mitä lasten saaminen merkitsee ja millaiseen tilanteeseen niitä kannattaa hankkia. Mielestäni on järjetöntä, ettei lapsista puhuta kouluissa yhtään mitään. Sitten pitää lähteä elämään tietämättä yhtään mitään lapsiarjesta ja siitä, mitä lasten tulo merkitsee.
Haloo. Eikö jokainen ole syntynyt ja elänyt lapsiperheeseen, elää lapsiarkea perheessään? Ja katselee sukulaisten ja kavereiden lapsiperhearkea? Kuinka elämälle vieraita ihmisistä on tullut tällä palstalla?
Uraohjukset otti itteensä.