Rohkaiskaa eroamaan

Eikö ole rohkeasti eronneita, jotka olisivat nyt onnellisia?

En jaksa. Saiko joku eroonsa apua vai olenko ainoa joka ei osaa edes tätä?

?

Onko lapsia?

Ei. Luulisi siis olevN helppoa, tiedän. Mutta en tunnu millään jaksavan.

Menet vain koneelle, täytät hakemuksen ja pistät menemään. Siitä se lähtee. Mieti nyt kuinka sun ainutkertainen elämä valuu ihan hukkaan onnettomana, kun voisit elää sellaista elämää mitä haluat.

Jos olet varma siitä että haluat erota niin sitten vain on löydettävä jostain sitä jaksamista. Ettei tarvitse sitten myöhemmin ajatella kuinka paljon aikaa menikään hukkaan vetkuttamalla parisuhteessa jossa ei enää halunnut olla.

Kannattaako ensin laittaa ero vireille vai etsiä uudet asunnot? Molempien pitää muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaako ensin laittaa ero vireille vai etsiä uudet asunnot? Molempien pitää muuttaa.

Samaan aikaan ero vireille ja alatte etsiä asuntoja. Eihän sillä ole mitään merkitystä.

Oli yksi riita, joka ei ollut tavallisia kummempi, mutta mietin, että en jaksa alkaa enää sopimaan, tässä on mun tilaisuuteni. Ja kerroin miehelle, että haluan erota.

Pääsin vähemmällä, kun sanoin vain syyksi, että haluan olla yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Oli yksi riita, joka ei ollut tavallisia kummempi, mutta mietin, että en jaksa alkaa enää sopimaan, tässä on mun tilaisuuteni. Ja kerroin miehelle, että haluan erota.

Pääsin vähemmällä, kun sanoin vain syyksi, että haluan olla yksin. 

Oliko se miehellesi heti ok?

Minä erosin 2kk sitten 11 vuotta kestäneestä suhteesta. Ollaan kolmekymppisiä, ei lapsia. Mitään isoa ei ollut vialla ja samaan aikaan kuitenkin kaikki, seksiäkään ei ollut ollut enää pariin vuoteen. Vetkutin eropäätöstä tosi kauan, lähinnä siksi että mietin "saako" niin tehdä ja mitä muutkin ajattelevat. Lopulta aloin olla tosi hajalla, ahdistunut ja itkuinen.

Vähän ennen vappua repäisin sitten itseni irti. Onnistuin saamaan saman tien kämpän, johon muutin jo parin päivän päästä, ja jätin miehen asumaan yhteiseen kotiin. Olo helpotti saman tien. Nämä pari kuukautta ovat olleet parasta aikaa moneen vuoteen, tuntuu että olen saanut oman elämäni takaisin. Oman kokemukseni pohjalta en voi muuta kuin kannustaa sinuakin. Löysässä hirressä itsensä toimittaminen ennen lopullista päätöksentekoa oli pahinta, sen jälkeen on suunta ollut vain ylöspäin :)

Erosin pitkästä liitosta miehen alkoholinkäytön takia.

Jos toinen ei halua erota, ei auta muu kuin itse vaan etsiä asunto ja muuttaa pois. Säästin rahaa sen verran että pystyin maksamaan pientä vuokraa muutaman kuukauden ennen kuin asunto oli saatu myytyä. Asuntolainaan pyydettiin heti lyhennysvapaata. Eropaperin voi täyttää ja lähettää itse, ja se menee toiselle tiedoksi.

Kun yritän toimia eron eteen, romahdan joka kerta täysin. Mies vain hokee, eihän sitä nyt tarvitse...

En halua olla itsesäälussä rypevä vetelys, mutta haluaisin eniten kuolla.

Rakastuin toiseen. Se oli se viimeinen niitti jonka tarvitsin päästäkseni lähtemään ihan ok suhteesta. Nyt olen sinkku enkä enää suostu mihinkään "ihan ok" suhteeseen vaan haluan jotain enemmän.

Minä en rakastu. Pitäisi löytää miehelle uusi.

Erosin, koska mies kehitti itsestään pettävän ja juopottelevan lusmun, jolla ei ollut minkäänlaista elämänhallintaa. Nyt olen onnellinen, saan elää juuri sellaista elämää kuin tahdon eikä mitään tarvitse perua sen takia, kun toinen on taas juonut kaikki rahat tai ostanut ylihintaisen moottoripyörän hetken mielijohteesta vaikka laskut oli maksamatta.

Ongelma on juuri se, että ei ole mitään ns. hyvää syytä kuten väkivalta, juopottelu, pettäminen.

Mitä mies sanoo?

Vierailija kirjoitti:

Kun yritän toimia eron eteen, romahdan joka kerta täysin. Mies vain hokee, eihän sitä nyt tarvitse...

En halua olla itsesäälussä rypevä vetelys, mutta haluaisin eniten kuolla.

Läheisriippuvuus. Lue siitä. Juuri sinun täytyy ehkä vain yksi kerta lähteä kotoa eikä tulla takaisin.