Rohkaiskaa eroamaan

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on juuri se, että ei ole mitään ns. hyvää syytä kuten väkivalta, juopottelu, pettäminen.

No kuvaile muuten meille miksi haluat erota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on juuri se, että ei ole mitään ns. hyvää syytä kuten väkivalta, juopottelu, pettäminen.

No kuvaile muuten meille miksi haluat erota?

Ohiksena. Ap ole varovainen mitä vastaat, haaskalinnut odottavat raatoasi mitä pääsevät repimään. Valinnat, tunteesi ja kokemuksesi on oma asiasi. Joskus rakkaus vain loppuu, tai suhde /ihminen muuttuu aivan toiseksi pitkässä liitossa, suhteen dynamiikka muuttuu peruuttamattomasti ja lopullisesti. Aina siihen muutokseen sitten ei enää sopeudu. Usko ja luota itseesi, ala toimia omaksi parhaaksesi tai vietät pahoinvoivana koko loppuelämän. Sitäkö haluat?

Entä jos koittaa saada muutettua tilannetta kotona?

Kerro miehelle ettet tahdo elää näin ja pitää tulla muutoksia. Teette niitä.

Et varmasti tahdo kuolla, vaan muuttaa tilannetta. Terapiassa saa oikeita nimiä tunteille.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa pitkistä liitoista eronneet, kuinka saitte otettua sen ratkaisevan askelen, jos toinen ei halua erota eikä kummallakaan ole uutta suhdetta. On vain pakko uskaltaa ennen kuin kuolemme tähän pahaan oloon.

Hei ap, se pelko ennen eroa on paljon pahempi kuin mitä todellisuus on. Jos on oikeasti paha olla niin erotkaa. Voitte eron jälkeenkin käsitellä asioita/pysyä ystävinä/miettiä jatkoa rauhassa. Etäisyyden kautta ainoastaan voi löytää vastauksia niihin ahdistuksiin. Ja ulkopuolinen suhde on mahdollisimman v-mäinen tapa erota, ja siihen tuo luultavasti johtaa jos et tee jotain ennen sitä. Sitten onkin vaikeampi pitää niitä välejä exään.

Puhun tässä omasta kokemuksestani. Niin monta huonoa eroa nähty, meillä meni hyvin ja ollaan molemmat onnellisempia nyt.

Tässä rohkaisu: Eroa.

Minusta tuollaisia turhia eroja pitää välttää. Miksette menisi johonkin pariterapiaan tai avioliittoleirille tms.

Naimisiin mennessä tahdotaan rakastaa. Ei se aina itsestään tule, vaan sen eteen täytyy tehdä työtä.

Ihmisistä on tullut kamalan itsekkäitä. Ajatellaan vaan omia tunteita. Ei mietitä, mitä pahaa toisille aiheutetaan. Siis sille puolisolle ja lapsille ja lapsenlapsille ja koko suvulle.

Täällä saa itse valita puolisonsa sentään. Ihmiset saisivat valita tarkemmin.

Mä kuuntelin sitä I Will Survive -biisiä niin kauan että jaksoin erota

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa pitkistä liitoista eronneet, kuinka saitte otettua sen ratkaisevan askelen, jos toinen ei halua erota eikä kummallakaan ole uutta suhdetta. On vain pakko uskaltaa ennen kuin kuolemme tähän pahaan oloon.

Hei ap, se pelko ennen eroa on paljon pahempi kuin mitä todellisuus on. Jos on oikeasti paha olla niin erotkaa. Voitte eron jälkeenkin käsitellä asioita/pysyä ystävinä/miettiä jatkoa rauhassa. Etäisyyden kautta ainoastaan voi löytää vastauksia niihin ahdistuksiin. Ja ulkopuolinen suhde on mahdollisimman v-mäinen tapa erota, ja siihen tuo luultavasti johtaa jos et tee jotain ennen sitä. Sitten onkin vaikeampi pitää niitä välejä exään.

Puhun tässä omasta kokemuksestani. Niin monta huonoa eroa nähty, meillä meni hyvin ja ollaan molemmat onnellisempia nyt.

Ei kumppani välttämättä tahdo erota. Hän saattaa olla erittäin tyytyväinen eikä tiedä miten huonosti toinen voi jos ei puhuta.

Ei ole ensimmäinen kerta kun toinen parista yllättyy kumppanin lähtiessä. Ja sitä ennen toinen on jo pitkään voinut huonosti!?

Ei kumppani välttämättä tahdo silloin erota tuosta vaan eikä kenestäkään tiedä haluaako jäädä enää "kaveriksi".

Itse olisin todella pettynyt jos toinen vaan ilmoittaa lähdöstä eikä anna enää mahdollisuutta korjata tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Tässä rohkaisu: Eroa.

Tuntuuko se missään jos toinen tänään vaan ilmoittaa sinulle että tämä oli nyt tässä, lähden menemään. Onko teistä tuo edes ihmissuhde saati liitto?

Tietenkin erota saa, mutta toi on jäätävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa pitkistä liitoista eronneet, kuinka saitte otettua sen ratkaisevan askelen, jos toinen ei halua erota eikä kummallakaan ole uutta suhdetta. On vain pakko uskaltaa ennen kuin kuolemme tähän pahaan oloon.

Hei ap, se pelko ennen eroa on paljon pahempi kuin mitä todellisuus on. Jos on oikeasti paha olla niin erotkaa. Voitte eron jälkeenkin käsitellä asioita/pysyä ystävinä/miettiä jatkoa rauhassa. Etäisyyden kautta ainoastaan voi löytää vastauksia niihin ahdistuksiin. Ja ulkopuolinen suhde on mahdollisimman v-mäinen tapa erota, ja siihen tuo luultavasti johtaa jos et tee jotain ennen sitä. Sitten onkin vaikeampi pitää niitä välejä exään.

Puhun tässä omasta kokemuksestani. Niin monta huonoa eroa nähty, meillä meni hyvin ja ollaan molemmat onnellisempia nyt.

Ei kumppani välttämättä tahdo erota. Hän saattaa olla erittäin tyytyväinen eikä tiedä miten huonosti toinen voi jos ei puhuta.

Ei ole ensimmäinen kerta kun toinen parista yllättyy kumppanin lähtiessä. Ja sitä ennen toinen on jo pitkään voinut huonosti!?

Ei kumppani välttämättä tahdo silloin erota tuosta vaan eikä kenestäkään tiedä haluaako jäädä enää "kaveriksi".

Itse olisin todella pettynyt jos toinen vaan ilmoittaa lähdöstä eikä anna enää mahdollisuutta korjata tilannetta.

En minäkään halunnut ja en saanut korjata. Mutta todellisuudessa kukaan ei voi elää suhteessa onnellisena jos toinen kokee kärsineensä jo pitkään. Silloin pitää uskaltaa katsoa peiliin, kyllä ne asiat ovat molemmille nähtävissä kun haluaa katsoa. Ap kertoi mm, että seksiä ei ole ollut vuosiin, vaikka ei ole pieniä lapsia ja ovat vasta kolmekymppisiä.

Kyllä se minuunkin sattui ja tuntui, mutta nyt vasta näen, että ei me onnellisia oltu. Ja vaikka minä olisinkin ollut niin miten toinen pakotetaan rakastamaan? Mulla on aina tärkeä ja läheinen ystävä hänessä, koska annan hänen olla. Ja annoin molemmille mahdollisuuden erota siististi.

En lähtisi tuollaisia päätöksiä hurraajoukkojen vuoksitekemään. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kun päätökseen on valmis, niin sitä tahtoa erota ja selvitä erOsta on niin paljon, ettei jääminen ole vaihtoehto. Nyt vaan kuuntelet itseäsi, mitä sinä tahdot liitolta ja elämältäsi.

Kumpikaan ei oo helppoa jääminen tai eroaminen, mutta sen eteen mitä tahtoo on helpompi nähdä vaivaa ja selvitä.

Meillä tehtiin eroa monta vuotta, mutta sitten tuli vastaan mies joka meni suoraan ihon alle (ärsyttävä sanonta, tiedän). Mies on varattu, eikä mitään siis tapahtunut, mutta se oli vähän niin kuin viimeinen naula arkkuun: jos menee näin sekaisin toisesta miehestä, vanhassa suhteessa ei ole enää mitään pelastamista. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuollaisia turhia eroja pitää välttää. Miksette menisi johonkin pariterapiaan tai avioliittoleirille tms.

Naimisiin mennessä tahdotaan rakastaa. Ei se aina itsestään tule, vaan sen eteen täytyy tehdä työtä.

Ihmisistä on tullut kamalan itsekkäitä. Ajatellaan vaan omia tunteita. Ei mietitä, mitä pahaa toisille aiheutetaan. Siis sille puolisolle ja lapsille ja lapsenlapsille ja koko suvulle.

Täällä saa itse valita puolisonsa sentään. Ihmiset saisivat valita tarkemmin.

On olemassa tervettä itsekkyyttä. Ihminen, joka voi päivästä toiseen pahoin, valehtelee itselleen, ei halua nähdä totuutta silmästä silmään, pettää ja hylkää itsensä, se ei ole tervettä. Aina kun ne tilanteet eivät terapiassa muutu!

Vastauksesi on yököttävän tuomitseva, aivan kuin sinä tietäisit sen ainoan totuuden asiasta. Kuulostat itserakkaalta.

Pitkässä liitossa voi olla paljon muuttuvia tekijöitä. Toinen ihminen voi muuttua täysin vieraaksi, se nuoruuden rakastettu voi muuttua eri ihmiseksi arvoiltaan, elämäntavoiltaan jne. Ja terveessä parisuhteessa on seksiä ja läheisyyttä, toki kuiviakin kausia, mutta se ei ole sama kuin vuosien seksittömyys. Kyllähän sekin kertoo jo jotakin jos mies ei halua naistaan kahteen vuoteen...

Miehet menevät paniikkiin kun kuulevat erotoiveista, ja vaipuvat syvemmälle siihen itsevalheeseen että kaikki on hyvin vaikka suhde ja puolisot ovat jo pitkään voineet huonosti.

Vierailija kirjoitti:

En lähtisi tuollaisia päätöksiä hurraajoukkojen vuoksitekemään. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kun päätökseen on valmis, niin sitä tahtoa erota ja selvitä erOsta on niin paljon, ettei jääminen ole vaihtoehto. Nyt vaan kuuntelet itseäsi, mitä sinä tahdot liitolta ja elämältäsi.

Kumpikaan ei oo helppoa jääminen tai eroaminen, mutta sen eteen mitä tahtoo on helpompi nähdä vaivaa ja selvitä.

Samaa mieltä. Kannattaa myös punnita onko suhteessanne sellaisia ongelmia mitä ei voi korjata. Jos vähäänkään epäröit on ero huono ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuollaisia turhia eroja pitää välttää. Miksette menisi johonkin pariterapiaan tai avioliittoleirille tms.

Naimisiin mennessä tahdotaan rakastaa. Ei se aina itsestään tule, vaan sen eteen täytyy tehdä työtä.

Ihmisistä on tullut kamalan itsekkäitä. Ajatellaan vaan omia tunteita. Ei mietitä, mitä pahaa toisille aiheutetaan. Siis sille puolisolle ja lapsille ja lapsenlapsille ja koko suvulle.

Täällä saa itse valita puolisonsa sentään. Ihmiset saisivat valita tarkemmin.

On olemassa tervettä itsekkyyttä. Ihminen, joka voi päivästä toiseen pahoin, valehtelee itselleen, ei halua nähdä totuutta silmästä silmään, pettää ja hylkää itsensä, se ei ole tervettä. Aina kun ne tilanteet eivät terapiassa muutu!

Vastauksesi on yököttävän tuomitseva, aivan kuin sinä tietäisit sen ainoan totuuden asiasta. Kuulostat itserakkaalta.

Pitkässä liitossa voi olla paljon muuttuvia tekijöitä. Toinen ihminen voi muuttua täysin vieraaksi, se nuoruuden rakastettu voi muuttua eri ihmiseksi arvoiltaan, elämäntavoiltaan jne. Ja terveessä parisuhteessa on seksiä ja läheisyyttä, toki kuiviakin kausia, mutta se ei ole sama kuin vuosien seksittömyys. Kyllähän sekin kertoo jo jotakin jos mies ei halua naistaan kahteen vuoteen...

Miehet menevät paniikkiin kun kuulevat erotoiveista, ja vaipuvat syvemmälle siihen itsevalheeseen että kaikki on hyvin vaikka suhde ja puolisot ovat jo pitkään voineet huonosti.

Lisäisin vielä, että on sairasta, jos suvun vuoksi pitää pitää liitto kasassa. Yököttävää.