Ärsyttää, kun asioita puolustellaan sillä, että on yh!!
Kuten kämppä on paskanen kun olen yh, ei ole rahaa kun olen yh, lapset hirveitä käytöksellään kun olen yh, jne...
Eikö asia ole niin, että yh:t kuitenkin saavat niitä vapaapäiviä, silloin kun lapset ovat isällä?? Ei saa vapaapäiviä liitossa elävä äiti, vai löytyykö poikkeuksia? Luulisi, silloin kun on vapaalla lapsista niin saa ladattua akaut täyteen, niin jaksaa taas normaalia lapsiperheen arkea siivouksineen ja ruuan laittoineen?? Vai olenko aivan väärässä? Vai meneekö yh:lla kaikki vapaa-aika miehen metsästykseen ja sen takia on aivan poikki normaalin arjen alkaessa?
Kommentit (34)
ja nyt tässä viimeisen 2 kk:n aikana olen saanut tuon ukonkin päähän menemään että millasita minulla on... mutta luojan kiitos pääsen elokuussa takaisin töihin ja elämä alkaa taas menemään paremmin.
Ei tuossa miehessä kuitenkaan mitään muuta vikaa ole hyvä mies, ei juo viinaa, ei lyö yms... hyvä isä lapsille mutta minua pitää jotenkin itsestään selvyytenä.
Ei kylläkään enää niin paljoa kun sanoin että jos tavat ei ala muuttua niin olen ottanut selvää asumus/avioerosta... ja se jotenkin " herätti" miehen, on ollut kuin toinen mies sen jälkeen.
HIljaa hyvää tulee... mutta takarajana on syksy, jos näyttää siltä että asiat ei pysyvästi muutu niin sitten lähden ja mieskin tietää sen.
T:21
koskaan ei ole hyvä=)
Mieheni paras ystävä ihmetteli vuosia kuinka meillä kotona on aina siistiä vaikka käydään molemmat töissä. Sitten ihmetteli kuinka jaksan siivota kun olen raskaana. Ja nyt ihmettelee edelleen, että kuinka meillä on aikaa siivota kun on vauva.
EI siitä ajasta taida kiinni olla...
Vai yksi samako lähes joka ketjussa vahtaa pilkunpaikkaa ja yhdyssanoja? Mielestäni tämä on vapaamuotoinen keskustelupalsta eikä mikään virallinen kielioppikoe. Jos on niin hyvä kieliopillisesti luulisi suomenkielellä kirjoitettua teksiä ymmärtävän, vaikka siinä vähän virheitä olisikin.
kun mielestäsi yh:t käyttää miehen puuttumiseen.
Eli kämppä on paskanen kun on lapsia, ei ole rahaa kun on lapsia jne.
jos on kaksi vanhempaa, niin luulisi ettei se toinen nyt aivan päiviään kuluta paskantamalla ympäriinsä ja työllistämällä vaimoa. Luulisi siitä äijästä olevan edes jotain iloa, vaikka siksi ajaksi, että vaimo käy kaupassa, suihkussa tai jossain ilman lapsia. Tai vaikka siivoaa huolehtimatta jälkikasvusta.
Tosin, jos teillä kaikilla on miehet, joita täytyy hoitaa enemmän kuin mukuloita, niin sääliksi käy...
Vierailija:
se on kyllä toisaalta niin väärin että aina niitä yh ihmisiä puolustellaan.
Minun elämäni oli ensimmäiset 4 vuotta ekan lapsen syntymän jälkeen yhtä helvettiä... mihinkään en täältä päässyt ilman lasta koska mies ei lapsen kanssa suostunut olemaan, yksin hoidin kaiken, tuntui siltä että minulla oli tuossa vielä yksi aikuinen lapsi hoidettavana. Ei ollut tietoakaan siitä että olisi ainuttakaan vapaa päivää ollut. Joten päädyin siihen että kun mulla on töistä viikolla vapaa lapsi on puolipäivää hoidossa. jouduin kuitenkin siitäkin päivästä maksamaan koko päivän summan...
No nyt mulla ei ole ollut sitten taas 9 kuukauteen muuta kunin 4 tuntia vapaata tuosta kiljuvasta kakarasta johon menee hermot ja mies ei sitä käsitä kun on päivät töissä eikä kuule tuota huutoa...
Kaikella kunnioituksella mutta yh:na saisin ainakin jokatoinen viikonloppu sen vapaan josta olen tässä haaveillut jo pitkän aikaa ja mies ei sitä koskaan varmaan aio järjestää vaikka kuinka olen pyytänyt että jos edes yksi päivä.
Jos olisin yh kehtaisin pyytää apua muilta mutta mielestäni lasten isän kuuluu kyllä hoitaa noita lapsia ja antaa sille äidille sitä vapaata ettei pää hajoa!
rahaa ei ole liikaa, mutta toimeen tullaan. Lapsille ei ole isää, joka ottaisi heitä luokseen, haudalle heitä tuskin voin jättää hoitoon?
Mulla ei myöskään ole sisaruksia eikä ollut puolisollanikaan. Ollaan ainoita lapsia. Puolison vanhemmat ovat myös jo kuolleet. Omat vanhempani eivät voi katsoa lapsia, koska isäni toimii jo äitini omaishoitajana tämän vakavien sairauksien vuoksi. Tukiverkostoni on siis todella olematon.
Mutta olen henkisesti tähän tyytynyt. Nyt elän lapsille ja lasten kanssa ja kun he kasvavat on sitten aikaa itselleni...
Ei tämä yh-elämä aina ole kevyttä, mutta ei kai se ole mikään syy valittaakkaan kokoajan.
Mutta antaisin vaikka mitä, jos saisin puolisoni takaisin jakamaan tämän arjen ilot ja surut kanssani.....
Jos sinulle siivous on tärkeää, niin siivoa ja ole iloinen siitä, jos toisille muut asiat elämässä vaan ovat tärkeämpiä niin anna olla.
En siis tarkoita sitä ettei viikkoihin siivota ollenkaan, vaan sitä että miksi ihmisten kotien pitäisi olla aina niin siistejä että niitä voi ihailla?
Kyllä minäkin siivoilen kun vieraita tulee ja muulloinkin, mutta minun todelliset vahvuuteni ovat kyllä muualla ja mitä se haittaa?
Vierailija:
Vai yksi samako lähes joka ketjussa vahtaa pilkunpaikkaa ja yhdyssanoja? Mielestäni tämä on vapaamuotoinen keskustelupalsta eikä mikään virallinen kielioppikoe. Jos on niin hyvä kieliopillisesti luulisi suomenkielellä kirjoitettua teksiä ymmärtävän, vaikka siinä vähän virheitä olisikin.
Hän vain huomautti, että alkuperäinen tekee jatkuvasti samoja virheitä ja siitä syystä hänen kirjoituksensa on helppo eritellä muista teksteistä. Kun ap. siis esittää olevansa joku muu, hän paljastaa itsensä tietyillä kielioppivirheillä. Ei tuossa minun mielestäni kukaan sanonut, ettei virheitä saisi tehdä.
yksinhuoltaja äitini kanssa. En ole elämäni aikana, 30 vuotta on melko pitkä aika, ole tavannut kuvailemasi kaltaista yhtään yksinhuoltajaa. Voiko myös mies yksinhuoltajat olla kuvailemasi kaltaisia? Oliko lapsuuten outo, koska matkustelimme, harrastin jne. ihan normaalisti? Kerro toki.
Ei tulisi mieleenikään. En saa asumistukia, en alennusta päivähoitomaksuihin, kaikesta maksan täyden hinnan, vaikka olenkin yh. Elämä vaan on sellaista. Vaikka kritisoinkin sitä, että yh joutuu maksamaan yksin saman hinnan, jonka ydinperhekin maksaa lapsestaan päivähoitomaksuina. Siltikään en valita.
Eniten mua rassaa se, että ihmiset pitävät yh:ta epätoivoisena. Luulevat että yksinhuoltajat juoksevat baareissa miehiä metsästämässä ja kaikki aika kotona menee vaan itsensä hoitamiseen. Kyllä yksinhuoltajat pääasiassa viettävät ihan samanlaista elämää kuin parisuhteessa elävät.
Sellaiset yh:t, jotka vetoavat aina yksinhuoltajuuteensa ovat katkeria ja muidenkin yksinhuoltajien maineen pilaavia luusereita.
ei ole varaa ostaa mitään hoitoapua... ja kuten jossain jo sanoin parempaan suuntaan ollaan menossa ja syksyllä lähden jos asiat ei ole siihen mennessä muuttunut...
T: oliko se nyt 21
Silti sain opintoni loppuun, kodin pidettyä siistinä ja lapsen ohjattua kelpo kansalaiseksi! (tämän voin sanoa, muutaman stipendin ja hymypoikapatsaan jälkeen, (kai?).
En tunne tuollaisia ap:n kuvaamia yksinhuoltajia, mutta kai heitäkin on. Ja toiset vain tykkää valittaa on sitten perhesuhde mikä tahansa.
Olen neljän pienen yh ja lapset eivät ole koskaan isällään.
Olen lasten kanssa 24/7 enkä silti valita asiasta.
Toki meillä on joskus sekaista mutta omapa on asiani. Kun tulee vieraita niin silloin koti jo kiiltääkin. En vaan viitsi ottaa stressiä jostain siivouksista.