Ärsyttää, kun asioita puolustellaan sillä, että on yh!!

Yksinhuoltajia tunnen neljä, eli en ilmeisesti kovin monta, mutta jokainen heistä on vastuullinen, kodistaan, lapsistaan ja taloudestaan huolehtiva aikuinen ihminen.

Vaikka olenkin yh, ei meillä huusholli ole sekaisin ja lapset ovat hyvin käyttäytyviä. Rahatkin riittää, vaikka välillä on tiukkaa.



Ei se aina ole niin mustavalkoista, että silloin on vapaa-aikaa, kun lapset ovat isällään. Itse teen 3-vuorotyötä ja lapset ovat isällään joka toinen vkl. Usein käy niin, että silloin kun lapset ovat isällään, olen koko viikonlopun töissä.

" Joo kyl mää ymmärrän jos on yyhooo et ei millläään jaksa nostaa niitä lattialle tippuneita ranskiksia ylös viikkoihin.." tai " Mää en kertakaikkiaan jaksa pestä pyykkiä ja imuroida kun oonhan mää yyhoo.."



Kumma juttu. Mä olen avioliitossa, mutta mieheni on niin paljon töissä että elän käytännössä kuin yyyyyhooooo. Eli emme yhdessä laulain tee kaikkia siivouksia tai ruuanlaittoja. Silti me emme huku saastaan kotona. Oi että kun mä oonkin ihan supermamma kun jaksan kumartua nostamaan tippuneet ruuat lattialta. Hyvä määää.

meillä on paikat sekaisin kun kukaan ei ehdi siivota sitä tahtia kun sotketaan. Meillä on rahat tiukalla koska olen opiskelija. Minä saan kyllä vapaapäiviä lapsesta ihan silloin kun haluan mutta harvemmin tulee haluttua koska sen kanssa on ihan kivaa. Miestä ei tarvi metsästää mutta se on myönnettävä, että niitä harvoja vapaapäiviäni en kyllä käytä siivoamiseen. Lapsi käyttäytyy kaikesta huolimatta huonosti koska sillä on asperger.



Tunnen yhden yh:n. Ei se yksinhuoltajuudestaan juuri puhu, on muutakin juteltavaa.

äidillä olisi vapaata. Itse teen 4-vuoro työtä ja lapset isällään joka toinen viikonloppu, jolloin useimmiten olen töissä. Eli se siitä ap:n mainitsemasta ruhtinaallisesta vapaasta!!

Samoja kielioppivirheitä, sama tyyli. Hmmm...

Vierailija:

" Joo kyl mää ymmärrän jos on yyhooo et ei millläään jaksa nostaa niitä lattialle tippuneita ranskiksia ylös viikkoihin.." tai " Mää en kertakaikkiaan jaksa pestä pyykkiä ja imuroida kun oonhan mää yyhoo.."

Kumma juttu. Mä olen avioliitossa, mutta mieheni on niin paljon töissä että elän käytännössä kuin yyyyyhooooo. Eli emme yhdessä laulain tee kaikkia siivouksia tai ruuanlaittoja. Silti me emme huku saastaan kotona. Oi että kun mä oonkin ihan supermamma kun jaksan kumartua nostamaan tippuneet ruuat lattialta. Hyvä määää.

" 5:lle, ei välttämättä olekkaan, mutta mun mielestä yh:lla on parempi tukiverkosto auttamassa kuin monella muulla.. t. ap"

Mulla on pari kaveria jotka on patalaiskoja ja elää parisuhteessa, kämppä rempallaan.

Yks eronnu joka ei anna lastaan isälle vaan isä tulee tapaamaan lasta sovittuna aikana muutamaksi tunniksi (riitelemään) ja kämppä on kunnossa.

Sitten löytyy yks joka ei välitä mistään mitään ja on yh ja kaikki on paskaa ja se on ihan ok koska on yh.

Kuin myös kieliopillisesti. Joko ap. kirjoittaa ne itse, tai kaikki yksinhuoltajia moittivat ovat yhtä onnettomia suomen kielessä.

Eihän kaikki yh:t ole eronneita, myös LESKET ovat yksin lastensa kanssa! Eli ei siis isää jonka luo lapset välillä laittaisi että saa akkunsa ladattua... Kasva ap vähän ja tule sitten vasta esittämään mielipiteesi kun jostain jotain tiedät!!!

ed.

Ota kantaa asioihin ja päde kielioppimussutuksellas sielä äidinkielentunnilla.

Ja mitä tukiverkostoon tulee, niin samanlaiset ne yleensä perusperheellä on, eli mummot ja vaarit ja kummit ja kaimat.

Meillä vain ei ole sitä isää, joka lapsen luokseen ottaisi (ja tiedoksi, että se on isä joka on päättänyt pitää itsensä erossa lapsesta, en minä), eli ei tässäkään asiassa pidä yleistää. :)

se on kyllä toisaalta niin väärin että aina niitä yh ihmisiä puolustellaan.

Minun elämäni oli ensimmäiset 4 vuotta ekan lapsen syntymän jälkeen yhtä helvettiä... mihinkään en täältä päässyt ilman lasta koska mies ei lapsen kanssa suostunut olemaan, yksin hoidin kaiken, tuntui siltä että minulla oli tuossa vielä yksi aikuinen lapsi hoidettavana. Ei ollut tietoakaan siitä että olisi ainuttakaan vapaa päivää ollut. Joten päädyin siihen että kun mulla on töistä viikolla vapaa lapsi on puolipäivää hoidossa. jouduin kuitenkin siitäkin päivästä maksamaan koko päivän summan...

No nyt mulla ei ole ollut sitten taas 9 kuukauteen muuta kunin 4 tuntia vapaata tuosta kiljuvasta kakarasta johon menee hermot ja mies ei sitä käsitä kun on päivät töissä eikä kuule tuota huutoa...

Kaikella kunnioituksella mutta yh:na saisin ainakin jokatoinen viikonloppu sen vapaan josta olen tässä haaveillut jo pitkän aikaa ja mies ei sitä koskaan varmaan aio järjestää vaikka kuinka olen pyytänyt että jos edes yksi päivä.

Jos olisin yh kehtaisin pyytää apua muilta mutta mielestäni lasten isän kuuluu kyllä hoitaa noita lapsia ja antaa sille äidille sitä vapaata ettei pää hajoa!

En viitsi toistaa itseäni esittäen jotakuta muuta, kuin olen. Eli keskustelu on aika lailla tyssännyt siihen, että ap. yrittää itse vastailla itselleen.

Tämä on toki paljon käytetty tapa palstalla, mutta normaalisti sitä harrastavat osaavat muuttaa tyyliään niin paljon, että ' keskustelu' on ihan hauskaa seurattavaa.

Vierailija:

Ota kantaa asioihin ja päde kielioppimussutuksellas sielä äidinkielentunnilla.

Vierailija:

Se koira älähtää johon kalikka kolahtaa.. t.ap

Tällä kertaa et osunut oikeaan =)

olisi jotenkin parantanut tilannetta???? Enemmän kuin valittavat yh:t minua ärsyttää tälläiset äidit, joilla on niiiiiiin rankkaa lapsen/lasten kanssa, mutta jotka kuitenkin koko ajan pukkaavat lisää tenavia maailmaan. Ehkäisy on keksitty jo vuosikymmeniä sitten!

Vierailija:

se on kyllä toisaalta niin väärin että aina niitä yh ihmisiä puolustellaan.

Minun elämäni oli ensimmäiset 4 vuotta ekan lapsen syntymän jälkeen yhtä helvettiä... mihinkään en täältä päässyt ilman lasta koska mies ei lapsen kanssa suostunut olemaan, yksin hoidin kaiken, tuntui siltä että minulla oli tuossa vielä yksi aikuinen lapsi hoidettavana. Ei ollut tietoakaan siitä että olisi ainuttakaan vapaa päivää ollut. Joten päädyin siihen että kun mulla on töistä viikolla vapaa lapsi on puolipäivää hoidossa. jouduin kuitenkin siitäkin päivästä maksamaan koko päivän summan...

No nyt mulla ei ole ollut sitten taas 9 kuukauteen muuta kunin 4 tuntia vapaata tuosta kiljuvasta kakarasta johon menee hermot ja mies ei sitä käsitä kun on päivät töissä eikä kuule tuota huutoa...

Kaikella kunnioituksella mutta yh:na saisin ainakin jokatoinen viikonloppu sen vapaan josta olen tässä haaveillut jo pitkän aikaa ja mies ei sitä koskaan varmaan aio järjestää vaikka kuinka olen pyytänyt että jos edes yksi päivä.

Jos olisin yh kehtaisin pyytää apua muilta mutta mielestäni lasten isän kuuluu kyllä hoitaa noita lapsia ja antaa sille äidille sitä vapaata ettei pää hajoa!

Itse olin aikaisemmin yh eikä todellakaan oo mitään herkkua olla yksin vastuussa kaikesta. Siivosin kyllä paremmin yh:na kuin naimisissa ollessani. Piti olla siistiä että kehtas tuoda poikaystävän kotiin ja et sais uuden miehen. :)

Läheskään kaikilla näin ei ole, ja kuten muutama kertoi aiemmin, on olemassa myös vuorotyötä tekeviä yh:a jotka saattavat olla nuo " vapaat" töissä.



Ryhtykää, kateelliset, ihmeessä yksinhuoltajiksi. Tämä yksinoleminen on niiiiin kivaa!

Miten ihmeessä voi tukiverkko parantua avioerossa? En ymmärrä. Minä olin onnekas, mieheni tapaa lastaan joka toisen viikonlopun. Silloin siivottiin, pestiin pyykkiä, tavattiin kavereita, luettiin lehtiä ja kirjoja, ulkoiltiin ja harrastettiin esim. liikuntaa. Yhden ainoan kerran taisin yh aikana käydä kapakassa, silloinkin kaverin kanssa kuuntelemassa jotain bändiä.



Yh:n elämästä tekee raskaan sen, että lapsi on vastuullasi 24 h vuorokaudessa, aina kaikki yöt. Taloudellisesti on tiukempaa. Silti yksin on parempi kuin huonossa parisuhteessa.



Nyt olen saanut uuden ihanan miehen ja lapsia on jo 3. Arki on raskasta näinkin vaikka elänkin parisuhteessa. Mutta ikimaailmassa en menisi yh:ta kadehtimaan!