Mikä on lasten kanssa olemisessa kaikista kivointa?

Läksyjen tekeminen yhdessä on sentään mielekästä. Tai jonkin harrastusjutun tekeminen yhdessä. Kommunikointi omalla henkilökohtaisella tavalla.

Meillä mieluisinta on ollut "höpöttely".

Keskustelut rauhassa.

Se, kun ne voi palauttaa vanhemmilleen. :)

Se, kun ne eivät ole omia.

Se ,kun he lähtevät mummolaan yökylään.

Se, kun niitä ei ole

Keskustelut! :) On kiva kuunnella lasten ajatuksia, aina jaksaa hämmästyttää se ajattelun luovuus ja välilä tiedon määräkin. Lasten kanssa jutellessa saa uutta näkökulmaa itsekin.

Ehdottomasti parasta ovat olleet ulkomaan matkat teinien kanssa. Siellä ei ollut mitään muuta kuin me. Nukkumista lukuunottamatta kaikki aika vietettiin yhdessä. Reissuilta tuli hurjan hauskoja muistoja, myös niistä jutuista, jolloin ei mennyt ihan putkeen. Vieraassa ympäristössä jokaisesta löytyi uusia puolia. Lapset tulivat rohkeammiksi ja kielitaidon merkitys tuli selväksi.

Keskustelut ja yhdessä hassuttelu, ilo, nauru. Kirjoitin paljon ylös lasten kanssa käymiäni keskusteluja ja heidän tarinoitaan, kun he olivat pieniä ja alakouluikäisiä. Jutut naurattavat yhä. Teinien kanssa puhuttiin jo aika syvällisiä. Nyt kun lapseni ovat jo aikuisia, koen edelleen parhaimmiksi hetkiksi yhdessä jutustelun ja hassuttelun. Ja tätä samaa harrastan myös lastenlasten kanssa. Elämän merkityksellisyys on läheisissä ihmissuhteissa; jakamisessa ja rakastamisessa. Jaetussa huumorissa...

Lapset ovat kiinnostavia olentoja. Samaa ei voi sanoa läheskään kaikista aikuisista. Lasten kanssa sattuu ja tapahtuu koko ajan jotain. Ei käy aika pitkäksi.