mun elämä on pilalla 40-vuotiaana.
Oon masentunit ja lääkityksellä, seksiä ei tee enää mieli ja oon lihonut paľjon. Mies on ihan väärä ja muutenkin elämämme on nukkavierua. Mistään ei uskalla enää unelmoida kun ne ei toteudu kumminkaan. Teen vain osa-aikatöitä ja siitäkin saa vain vähän rahaa verrattuna entiseen elämään. Lisäksi mies häpeää minua ja itse häpeän itseäni.
Kommentit (52)
mies ei suostu pariterapiaan, olen aiemmin yrittänyt häntä houkutella. Ei halua kellekään vieraalle mennä juttelemaan mistään, pelkää myös ihmisiä. Minä olen se kainalokeppi johon turvautuu sosiaalisissa tilanteissa ym. minulla taas sitä ei ole vaan joudun pärjäämään itse. Meissä molemmissa on siis vikaa, emmekä varmaan sovi kovin hyvin yhteen tällä hetkellä vaikka riitoja ei olekaan. Kumpikaan ei vaan halua ratkaista tilannetta suuntaan tai toiseen joten olemme yhdessä vaikka se rampauttaakin meidät. Tavallaan hassua vaikka riitoja ei ole niin parisuhde on täysin päin helvettiä.
Mietin monesti miten lapset kärsii tästä tilanteesta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap älä kuuntele kutosen "neuvoja". Hän ei selkeästi ole hyvä ihminen. Se että itseä on loukattu ei todellakaan oikeuta loukkaamaan muita,etenkään ihmisiä jotka eivät niitä loukkauksia ole tehneet. Tsemppiä ap, sulla on vielä paljon elämää jäljellä,mikään ei ole lopullisesti pilalla. Ulkoilu,hyvä uni, ruoka ja tarvittaessa terapia ja ero miehestä niin alat vähitellen voimaan paremmin.
Ja vielä, että millahän lailla sinä olet minua parempi "hyvä ihminen" jaellessasi minua ei-hyviin ihmisiin? Hyvä ihminen ei kommentoisi kenestäkään, joka ei ole tehnyt hänelle, eikä aloittajalle mitään pahaa, noin.
6Kerrot että sinä oksennat p*skaa miehesi päälle,koska äitisi on ollut sinulle ilkeä. Lisäksi neuvot muita ihmisuä purkamaan huonoa oloa muihin,syyttömiin ihmisiin. Hyvä ihminen ei toimi noin.
Joo, ja se on auttanut minu, koska mieheni kestää sen, eikä ole tuollainn tunnevammainen uli uli ihminen, jolle pitää aina "käyttäytyä". Hän on kiertänyt elämässään muutakin kuin tahkoa sittn ilmeisesti kun ei ole noin rjoittunut (anteeksi) kuin sinä. En minä sellaiselle sitä paskaa oksentaisi, joka ei sitä kestä, koska siitä ei olisi mitään apua.
6
Vierailija kirjoitti:
mies ei suostu pariterapiaan, olen aiemmin yrittänyt häntä houkutella. Ei halua kellekään vieraalle mennä juttelemaan mistään, pelkää myös ihmisiä. Minä olen se kainalokeppi johon turvautuu sosiaalisissa tilanteissa ym. minulla taas sitä ei ole vaan joudun pärjäämään itse. Meissä molemmissa on siis vikaa, emmekä varmaan sovi kovin hyvin yhteen tällä hetkellä vaikka riitoja ei olekaan. Kumpikaan ei vaan halua ratkaista tilannetta suuntaan tai toiseen joten olemme yhdessä vaikka se rampauttaakin meidät. Tavallaan hassua vaikka riitoja ei ole niin parisuhde on täysin päin helvettiä.
Mietin monesti miten lapset kärsii tästä tilanteesta.
ap
Okei, no etkö voi sitten irrottautua miehestä? Ei ole sinun asiasi elää kenenkään toisen puolesta, eli jos hän ei pärjää yksin, mutta sinä et osaa häntä auttaa hyvään elämään ja lisäksi hävität itsesi, oman elämäsi, niin ... Anna mä arvaan; mies voisi ihan yhtä paskasti yksin kuin sinunkin kanssasi. Voit sikäli ihan hyvin erota. Jos mies pelkää että vanhemmat tuomitsee, niin kerran se kirpaisee.
6
Entä jos kävisit psykologin, papin, diakonin tms. kanssa juttelemassa yksin, kun miehesi ei mukaan suostu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap älä kuuntele kutosen "neuvoja". Hän ei selkeästi ole hyvä ihminen. Se että itseä on loukattu ei todellakaan oikeuta loukkaamaan muita,etenkään ihmisiä jotka eivät niitä loukkauksia ole tehneet. Tsemppiä ap, sulla on vielä paljon elämää jäljellä,mikään ei ole lopullisesti pilalla. Ulkoilu,hyvä uni, ruoka ja tarvittaessa terapia ja ero miehestä niin alat vähitellen voimaan paremmin.
Ja vielä, että millahän lailla sinä olet minua parempi "hyvä ihminen" jaellessasi minua ei-hyviin ihmisiin? Hyvä ihminen ei kommentoisi kenestäkään, joka ei ole tehnyt hänelle, eikä aloittajalle mitään pahaa, noin.
6Kerrot että sinä oksennat p*skaa miehesi päälle,koska äitisi on ollut sinulle ilkeä. Lisäksi neuvot muita ihmisuä purkamaan huonoa oloa muihin,syyttömiin ihmisiin. Hyvä ihminen ei toimi noin.
Joo, ja se on auttanut minu, koska mieheni kestää sen, eikä ole tuollainn tunnevammainen uli uli ihminen, jolle pitää aina "käyttäytyä". Hän on kiertänyt elämässään muutakin kuin tahkoa sittn ilmeisesti kun ei ole noin rjoittunut (anteeksi) kuin sinä. En minä sellaiselle sitä paskaa oksentaisi, joka ei sitä kestä, koska siitä ei olisi mitään apua.
6
kukaan ei loputtomiin kestä sitä että kaadetaan niskaan pahaa oloa ja huonoa ja epäreilua käytöstä. Miehesi eroaa sinusta lopulta.
Eikä kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä parisuhteesta eroamisen suhteen. Palstoilla aina käsketään eroamaan jos joku puolisostaan minkä tahansa vian löytää.
Käyn jo mielenterveyspuolella juttelemassa, mutta tuntuu että siitä ei ole juuri apua.
Jos eroaisimme ja sairauteni tulisi julki niin mies vaatisi varmaan lapsia itselleen...tosin ei pärjäisimheidän kanssaan, tekee pitkää päivää töissä.
Hän muuten pärjäisi, saa ilmaisen asunnon äidiltään joka pitää sitä koko ajan tyhjillään pojalleen jos liitto kariutuu.
Itse mietin miten saisin ilman säästöjä asunnon itselleni. Ja meillä nykyinen asunto myymättä. Mies laittaisi varmaan tikapuita ristiin senkin suhteen eli joutuisin kaiken tekemään yksin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap älä kuuntele kutosen "neuvoja". Hän ei selkeästi ole hyvä ihminen. Se että itseä on loukattu ei todellakaan oikeuta loukkaamaan muita,etenkään ihmisiä jotka eivät niitä loukkauksia ole tehneet. Tsemppiä ap, sulla on vielä paljon elämää jäljellä,mikään ei ole lopullisesti pilalla. Ulkoilu,hyvä uni, ruoka ja tarvittaessa terapia ja ero miehestä niin alat vähitellen voimaan paremmin.
Ja vielä, että millahän lailla sinä olet minua parempi "hyvä ihminen" jaellessasi minua ei-hyviin ihmisiin? Hyvä ihminen ei kommentoisi kenestäkään, joka ei ole tehnyt hänelle, eikä aloittajalle mitään pahaa, noin.
6Kerrot että sinä oksennat p*skaa miehesi päälle,koska äitisi on ollut sinulle ilkeä. Lisäksi neuvot muita ihmisuä purkamaan huonoa oloa muihin,syyttömiin ihmisiin. Hyvä ihminen ei toimi noin.
Joo, ja se on auttanut minu, koska mieheni kestää sen, eikä ole tuollainn tunnevammainen uli uli ihminen, jolle pitää aina "käyttäytyä". Hän on kiertänyt elämässään muutakin kuin tahkoa sittn ilmeisesti kun ei ole noin rjoittunut (anteeksi) kuin sinä. En minä sellaiselle sitä paskaa oksentaisi, joka ei sitä kestä, koska siitä ei olisi mitään apua.
6kukaan ei loputtomiin kestä sitä että kaadetaan niskaan pahaa oloa ja huonoa ja epäreilua käytöstä. Miehesi eroaa sinusta lopulta.
No eikä eroa, ihmisiä on erilaisia. Sääli, jos sinä et saa olla kokonainen suhteessasi, kun sua sattuu ja olet vihainen. Ja siis sanoin sikäli ehkä väärin, että vaikka käyttäydyn pahasti ja loukaten, niin se, mikä ketäkin loukkaa ei ole sama asia. Mun mies vaan ymmärtää, että jos mua on kiusattu, niin se ei tee minusta näennäisesti ja aina ja kaikissa tilanteissa mukavaa ihmistä. Ois varman hyödyllinen oppi sinullekin, nähdä ihmiset vähän syvemmin.
6
Jos eroaisitte, tulisiko sinun ikävä miehesi seuraa?
Tuo ei kuulosta omaan korvaan hyvältä että joudut pohtimaan että kummalla viiraa päässä, vaikka selvästi miehen käytöksessä on jotain pielessä. Itsellä oli aikanaan samanlaisia mietteitä ja ongelmia lähipiirin kanssa, ja johtivat lopulta ihan paranoidiseen ajatteluun kun tuntui ettet voi luottaa edes omiin havaintoihisi, muiden sanoessa että vika on sinussa vaikka se oli yhtä lailla myös heissä.
Nyt olisi aika nostaa se kissa pöydälle teillä kotona ja jutella oikein pidemmän kaavan kautta. Jos ei onnistu niin pariterapiaan, ja jos sekään ei onnistu niin suosittelen vahvasti harkitsemaan suhteen tulevaisuutta. Tuo vaikuttaa ihan liikaa mielenterveyteen, ja kierre pitää saada poikki ennen kuin mennään liian pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap älä kuuntele kutosen "neuvoja". Hän ei selkeästi ole hyvä ihminen. Se että itseä on loukattu ei todellakaan oikeuta loukkaamaan muita,etenkään ihmisiä jotka eivät niitä loukkauksia ole tehneet. Tsemppiä ap, sulla on vielä paljon elämää jäljellä,mikään ei ole lopullisesti pilalla. Ulkoilu,hyvä uni, ruoka ja tarvittaessa terapia ja ero miehestä niin alat vähitellen voimaan paremmin.
Ja vielä, että millahän lailla sinä olet minua parempi "hyvä ihminen" jaellessasi minua ei-hyviin ihmisiin? Hyvä ihminen ei kommentoisi kenestäkään, joka ei ole tehnyt hänelle, eikä aloittajalle mitään pahaa, noin.
6Kerrot että sinä oksennat p*skaa miehesi päälle,koska äitisi on ollut sinulle ilkeä. Lisäksi neuvot muita ihmisuä purkamaan huonoa oloa muihin,syyttömiin ihmisiin. Hyvä ihminen ei toimi noin.
Joo, ja se on auttanut minu, koska mieheni kestää sen, eikä ole tuollainn tunnevammainen uli uli ihminen, jolle pitää aina "käyttäytyä". Hän on kiertänyt elämässään muutakin kuin tahkoa sittn ilmeisesti kun ei ole noin rjoittunut (anteeksi) kuin sinä. En minä sellaiselle sitä paskaa oksentaisi, joka ei sitä kestä, koska siitä ei olisi mitään apua.
6kukaan ei loputtomiin kestä sitä että kaadetaan niskaan pahaa oloa ja huonoa ja epäreilua käytöstä. Miehesi eroaa sinusta lopulta.
No eikä eroa, ihmisiä on erilaisia. Sääli, jos sinä et saa olla kokonainen suhteessasi, kun sua sattuu ja olet vihainen. Ja siis sanoin sikäli ehkä väärin, että vaikka käyttäydyn pahasti ja loukaten, niin se, mikä ketäkin loukkaa ei ole sama asia. Mun mies vaan ymmärtää, että jos mua on kiusattu, niin se ei tee minusta näennäisesti ja aina ja kaikissa tilanteissa mukavaa ihmistä. Ois varman hyödyllinen oppi sinullekin, nähdä ihmiset vähän syvemmin.
6
Olen onnellinen ja kokonainen parisuhteessani. Siksi meillä puhutaan pahasta olostakin toista kunnioittavasti.
Sehän tässä onkin että välillä haaveilen yksinolosta ja siitä että emme ole enää yhdessä ja sitten taas mietin hetken päästä että pärjäänlö niin vai menenlö ihan sekaisin ikävästä
ap
Jaa poistatitte viestini, jossa kehotin menemään itseenne ja lopettamaan ruikutuksen. Eikö tunnukaan kivalta kun pitääkin ihan itse alkaa elämäänsä elämään ja tekemään asiat itselleen mukavaksi. Ei se ole mihen tai muidenkaan läheistenne vika, että ette koe elämäänne täydeksi. Muutos lähtee itsestä!
Vierailija kirjoitti:
Sehän tässä onkin että välillä haaveilen yksinolosta ja siitä että emme ole enää yhdessä ja sitten taas mietin hetken päästä että pärjäänlö niin vai menenlö ihan sekaisin ikävästä
ap
Onko sinulla sukulaisia tai hyviä ystäviä lähellä? Voithan hetkeksi muuttaa vaikka takaisin kotiin jos se on mahdollista, tai sitten omaan pikkuasuntoon ja vierailet vain säännöllisesti muiden luona. Ylipäätään pidät pyrkimyksenä sen että ei jäädä neljän seinän sisälle. Lähdet vaikka "turhaan" kauppaan jotta saat syyn käydä ulkona joka päivä ja tavata ihmisiä. Lisäksi, jos olet eläinrakas, voisit kysyä onko lähellä eläinsuojaa tms missä voisi käydä vaikka auttelemassa silloin tällöin, ei sitä turhaan sanota että eläimet helpottavat stressiä :)
"Oon masentunit ja lääkityksellä, seksiä ei tee enää mieli ja oon lihonut paľjon. "
Nämä juurikin on masennuslääkkeen vaikutukset.
"Mies on ihan väärä ja muutenkin elämämme on nukkavierua. Mistään ei uskalla enää unelmoida kun ne ei toteudu kumminkaan. "
Tämä juurikin on masennuksen vaikutusta. Masennus on sitä kun elämä näyttää tältä.
"Lisäksi mies häpeää minua ja itse häpeän itseäni."
Tämä juurikin on masennuksen vaikutusta. Masennus on sitä kun ajattelee itse näin ja uskoo muidenkin ajattelevan näin.
Olet kirjoittanut tämän viestin itsellesi ilman, että ymmärrät sitä. Ole iloinen, että jokin osa sinussa kykenee masennuksestasi huolimatta edelleen tämän tason analyysiin. Sanot viestissäsi uudelleen ja uudelleen itsellesi: "Ongelmani on masennus."
Tiedän sen olevan vaikeaa, mutta siltikin ainoa auttava seuraava askel on yrittää päästä irti masennuksesta. Lääkkeet eivät sitä ole parantaneet, joten tarvitset muita keinoja.
Vierailija kirjoitti:
Jaa poistatitte viestini, jossa kehotin menemään itseenne ja lopettamaan ruikutuksen. Eikö tunnukaan kivalta kun pitääkin ihan itse alkaa elämäänsä elämään ja tekemään asiat itselleen mukavaksi. Ei se ole mihen tai muidenkaan läheistenne vika, että ette koe elämäänne täydeksi. Muutos lähtee itsestä!
Jospa menisit itse itseesi. Kyllä läheisillä on iso vaikutus ihmiseen ja omaan terveyteen. Sen takia monet mt-ongelmista parantuvat ovat saattaneet rukata koko lähipiirinsä ihmissuhteet uuteen uskoon, niin hyvässä kuin pahassa. Myrkylliset persoonat potkitaan pellolle ja hyvien kanssa lähennytään uudelleen. Että juu, muutos lähtee itsestä, mutta ei ennen kuin ympäristö on suopea muutokselle.
Vierailija kirjoitti:
"Oon masentunit ja lääkityksellä, seksiä ei tee enää mieli ja oon lihonut paľjon. "
Nämä juurikin on masennuslääkkeen vaikutukset.
"Mies on ihan väärä ja muutenkin elämämme on nukkavierua. Mistään ei uskalla enää unelmoida kun ne ei toteudu kumminkaan. "
Tämä juurikin on masennuksen vaikutusta. Masennus on sitä kun elämä näyttää tältä.
"Lisäksi mies häpeää minua ja itse häpeän itseäni."
Tämä juurikin on masennuksen vaikutusta. Masennus on sitä kun ajattelee itse näin ja uskoo muidenkin ajattelevan näin.
Olet kirjoittanut tämän viestin itsellesi ilman, että ymmärrät sitä. Ole iloinen, että jokin osa sinussa kykenee masennuksestasi huolimatta edelleen tämän tason analyysiin. Sanot viestissäsi uudelleen ja uudelleen itsellesi: "Ongelmani on masennus."
Tiedän sen olevan vaikeaa, mutta siltikin ainoa auttava seuraava askel on yrittää päästä irti masennuksesta. Lääkkeet eivät sitä ole parantaneet, joten tarvitset muita keinoja.
kuule jos sen tietäisin miten tästä masennus taudista pääseekin eroom. Olisin jo terve.
ap
Jos muuttaisin vanhemmilleni, niin joutuisin lapset jättämään tänne. Se voisi heille olla musertavaa ja vaikka ei olisikaan niin mies tekee silti pitkiä päiviä, teinit joutuisi olemaan yksin. Olen pohtinut monia vaihtoehtoja.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa poistatitte viestini, jossa kehotin menemään itseenne ja lopettamaan ruikutuksen. Eikö tunnukaan kivalta kun pitääkin ihan itse alkaa elämäänsä elämään ja tekemään asiat itselleen mukavaksi. Ei se ole mihen tai muidenkaan läheistenne vika, että ette koe elämäänne täydeksi. Muutos lähtee itsestä!
Jospa menisit itse itseesi. Kyllä läheisillä on iso vaikutus ihmiseen ja omaan terveyteen. Sen takia monet mt-ongelmista parantuvat ovat saattaneet rukata koko lähipiirinsä ihmissuhteet uuteen uskoon, niin hyvässä kuin pahassa. Myrkylliset persoonat potkitaan pellolle ja hyvien kanssa lähennytään uudelleen. Että juu, muutos lähtee itsestä, mutta ei ennen kuin ympäristö on suopea muutokselle.
Niin, missä kohtaa olin väärässä kun sanoin, että ruikutus ei auta vaan on mentävä itseensä ja tehtävä oma elämä mieleisekseen? Sanoithan aivan saman asian itsekin.
Minua ärsyttää nämä omaan elämäänsä kyllästyneet ihmiset, jotka eivät uskalla tehdä asioille itse mitään vaan syyttelevät kaikkia muita. Ruikuttavat ja haluavat sympatiaa kun ovat nyt niin kaltoinkohdeltuja. Ei se ole sen teidän miehenne vika jos ette koe itseänne onnelliseksi. Teette vain itsellenne ja läheisillenne hallaa kun jatkatte tulehtunutta tilannetta, ettekä ymmärrä tehdä muutosta elämäänne eron tai muun päätöksen muodossa.
Omasta elämästään on itse otettava vastuu ja tehtävä itsensä onnelliseksi. Älkää enää olko yhteydessä haitallisiin ihmisiin, jotka kaatavat paskaa niskaanne. Asia ei muutu sillä, että ruikutatte. asia muuttuu sillä, että otatte eron tästä paskan kaatajasta. Se on tietysti pelottavaa tehdä isoja päätöksiä ja erkaantua jostain totutusta tilanteesta, mutta sellaista se elämä on.
Kerrot että sinä oksennat p*skaa miehesi päälle,koska äitisi on ollut sinulle ilkeä. Lisäksi neuvot muita ihmisuä purkamaan huonoa oloa muihin,syyttömiin ihmisiin. Hyvä ihminen ei toimi noin.