Te vanhemmat, joiden lapsen nimessä on D-kirjain, kysymys!
onko D-kirjain muka jotenkin vaikea suomalaisille (ääntämystä ajatellen)? Haluaisin antaa lapselle nimeksi Lyydia tai Edith, mutta muutaman läheiseni ovat sanoneet nimiä ääntämisen kannalta liian vaikeiksi. Mielestäni nuo ovat ihan helppoja nimiä. Vai sanooko jonkun läheinen lasta Tanieliksi tai Tianaksi Danielin tai Dianan sijaan?
Ap
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Hahaha mitä junttiporukkaa Suomessa onkaan!
Kävisitpä ry s zz issä katsomassa!
D voi lapselle olla aluksi hankala. En tätä tajunnut, mutta liittyy r-vikaan. Oma lapsi oppi sen, mutta naapurin tyttö lausui d:n ällänä tai veenä
Isovanhemmat osasivat kyllä alusta lähtien lausua oikein, kun painotettiin nimessä olevan d eikä t.
Lyyydiassa ja Edithissä hankalaa ei ole d vaan vaikeus tietää kuulematta miten nimi halutaan lausuttavan. Eka voi olla Lyydia tai Liidia, toka Edith tai Eedith tai Iidith. Lisäksi vielä se kuuluuko h ollenkaan vai ei lausuttaessa.
Kauniita nimiä ovat silti. Riittää, että lähipiiri tietää miten lausutaan. Muualla joutuu tavaamaan nimensä joka tapauksessa.
Kyllä d on Suomen kielessä, esim.:
Voisinko saada käsidesiä?
Puhekielessä joku ehkä sanoo "Voisinko saaha käsitesiä?", mutta d-kirjain on silti suomen kielessä.
Ei ole ollut ongelmaa lapsen D-nimen kanssa. Kun hän opetteli puhumaan oli D aluksi T , mutta lyhyen aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä d on Suomen kielessä, esim.:
Voisinko saada käsidesiä?
Puhekielessä joku ehkä sanoo "Voisinko saaha käsitesiä?", mutta d-kirjain on silti suomen kielessä.
Siis suomen kielessä...
Automaattinen tekstinkirjoitus tabletilla on aikamoinen riesa.
Heidi on ollut 70-80 -luvulla yksi eniten annetuista naisten nimistä eli käytännössä suuret ikäluokat itse ovat näitä nimiä lapsilleen antaneet. En ole koskaan kuullut kuin pienen lapset tavatessaan siskonsa nimeä niin kuullut sanottavan 'Heiti'. Pienet lapset ei osaa aina sanoa edes J:tä nimen alussa, mutta siitä hekin oppivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä d on Suomen kielessä, esim.:
Voisinko saada käsidesiä?
Puhekielessä joku ehkä sanoo "Voisinko saaha käsitesiä?", mutta d-kirjain on silti suomen kielessä.
Siis suomen kielessä...
Automaattinen tekstinkirjoitus tabletilla on aikamoinen riesa.
Kaiken voi korjata ennen lähettämistä, kun muistaa ensin oikolukea tekstin.
Vierailija kirjoitti:
Lyyydiassa ja Edithissä hankalaa ei ole d vaan vaikeus tietää kuulematta miten nimi halutaan lausuttavan. Eka voi olla Lyydia tai Liidia, toka Edith tai Eedith tai Iidith. Lisäksi vielä se kuuluuko h ollenkaan vai ei lausuttaessa.
Kauniita nimiä ovat silti. Riittää, että lähipiiri tietää miten lausutaan. Muualla joutuu tavaamaan nimensä joka tapauksessa.
Suurinta osaa suomalaisista nimistä ei kyllä joudu koskaan tavaamaan toiselle suomalaiselle.
Meillä on Adele. Toinen isomummo Karjalasta ja toinen Lapista, molemmat 80+ ja osaavat lausua.
Vierailija kirjoitti:
Sanoo, isovanhempien ja isoisovanhempien sukupolvessa, mutta ei se haittaa.
Kyllä minun isoäitini osasi nimensä Iida sanoa ja varmasti osaisi sanoa lapselapsenlapsenlapsensa nimenkin deellä sanoa. Tosin olisi 123-vuotias, jos eläisi.
Vierailija kirjoitti:
Lyyydiassa ja Edithissä hankalaa ei ole d vaan vaikeus tietää kuulematta miten nimi halutaan lausuttavan. Eka voi olla Lyydia tai Liidia, toka Edith tai Eedith tai Iidith. Lisäksi vielä se kuuluuko h ollenkaan vai ei lausuttaessa.
Kauniita nimiä ovat silti. Riittää, että lähipiiri tietää miten lausutaan. Muualla joutuu tavaamaan nimensä joka tapauksessa.
No voi ihme! Suomessa laudutan Eedith ja esim. Briteissä Iidih. Ei se nyt ton vaikeampaa ole!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyyydiassa ja Edithissä hankalaa ei ole d vaan vaikeus tietää kuulematta miten nimi halutaan lausuttavan. Eka voi olla Lyydia tai Liidia, toka Edith tai Eedith tai Iidith. Lisäksi vielä se kuuluuko h ollenkaan vai ei lausuttaessa.
Kauniita nimiä ovat silti. Riittää, että lähipiiri tietää miten lausutaan. Muualla joutuu tavaamaan nimensä joka tapauksessa.
Suurinta osaa suomalaisista nimistä ei kyllä joudu koskaan tavaamaan toiselle suomalaiselle.
Niinhän sitä luulis. Kaikki Mia/Miia, Pia/Piia, Marja/Maria, Miika/Miikka, Elias/Eljas, Ida/Iida, Ada/Aada, Eva/Eeva, Sara/Saara -tyyppiset joutuu usein tavaamaan kirjoitusasua.
Samoin ihan tavalliset suomalaiset sanat sukunimenä voi tuottaa vaikeuksia. Oma tyttönimeni on sen verran harvinainen, että sen sai toistaa aina. Nykyinen nimi on yhdyssana, jonka esim. asiakaspalvelussa hyvin usein kuulevat väärin. Tyyliin Rantalaine - Rantalainen - Santalaine - Rantalaakso yms. Ja tuleeko siihen yhdysviiva vai ei?
Että onnekas olet, jos sinulla on yleinen ja helppo nimi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on Adele. Toinen isomummo Karjalasta ja toinen Lapista, molemmat 80+ ja osaavat lausua.
Miten tätäkin voi alapeukuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Hahaha mitä junttiporukkaa Suomessa onkaan!
Kuule Virossa d on t. Esimerkiksi Donald Trump on Toonalt Trump.
Enemmän miettisin, onko nimessä r- tai s-kirjain. Jos lapsella olisi sitten sattumoisin ärrävika, niin ei kiva jos ei saa lausuttua omaa nimeään helposti
Mietimme Davidia mutta Taavettiin saatamme päätyä uskottavuussyisyä.
Ainoastaan minun 98-vuotias mummini lausuu tyttäremme nimen Lyytia. Kaikki muut osaavat sanoa Lyydia.
Juntimpaa se on Hämeessä, pösilö. Päijät-Hämeessä D on L ja Pirkanmaalla se on R. Mitenkäs sinä nämä sijoitat itään tai pohoiseen? Pohjanmaallakin D kääntyy R:ksi, mitenkäs tuon laitat Suomen kartalle? Sinä taidat nyt olla se kaikista juntein ihminen.