Eron jälkeisen elämän hyvät puolet!
Alan olla täysin kyllästynyt suremaan tulevaa eroa, miten se pilaa lasten ja puolison sekä tietysti minun elämäni. Ja kaikki on sen jälkeen vaikeaa, kurjaa ja toivotonta. Lähipiiri näyttää pitkää naamaa myös.
Ja totta, tiedostan toki että ei ero mikään hyvä asia ole. Silti haluan erota, vaikka nyt jätänkin hyvän ja kunnollisen miehen ja toki suren, mitä kaikkea se lasten kannalta tarkoittaa. En voi omaa päätökseni mukanaan tuomaa helpotuksen ja ilon tunnetta toisille näyttää, ja arki, talous ym huolettavat itseänikin.
Mutta ihan varmasti eron jälkeen on hyvääkin elämää! Mikä mielestäsi on ollut parasta?
Kommentit (9)
Keventynyt ilmapiiri oli kaikkein ihaninta. Ei jatkuvaa varpaisillaan oloa ja pelkoa, millä mielellä toinen herää tai mikä tuuli puhaltaa, kun töistä menee kotiin.. aah.
Avioerolapsena voin sanoa, että vanhempien ero oli huojennus. Olin sisaruksista vanhin ja olin huomannut sen ikävän ilmapiirin jo kauan aikaa ennen eroa. En millään tavalla ole kärsinyt vanhempien erosta. Meillä oli perinteisiä isä-viikonloppuja aina säännllisen epäsäännöllisesti. Äitini oli kuin eri ihminen eron jälkeen, miten sen voisis sanoa...rauhallisempi tai rentoutuneempi. Kuitenkin alkuvuosina isä vielä tuli luoksemme esim. joulua viettämään.
Saa nukkua rauhassa! Ei ole toista kuorsaamassa tai kääntyilemässä, vaan koko makkari on oma!!
Mies oli aina poissa avioliiton aikana. Jos hän ei ollut työreissuilla (mitkä tietenkin ymmärsin), niin aina löytyi muita menoja. Urheiluharrastukset, talkoot, kalareissut, valmennusta, ryyppyreissut ja kissanristiäiset. Omat lapset ja kotielämä olivat hänelle toisarvoisia.
Kun muutin lasten kanssa pois, olo helpottui monellakin tapaa. Ainoastaan taloudellisesti tuli tiukempaa.
Lapset ovat nyt aikuisia. Heidän mielestään oli outoa, että kaksi niin erilaista ihmistä olikin päättänyt mennä näimisiin. Eivät ole kärsineet erosta, tämän olen heiltä kuullut usein. Mieheni oli sitten viikonloppuisä, eli vietti enemmän aikaa kuukaudesta lasten kanssa kuin avioliitossa ollessaan.
Olin monta vuotta yksin lasten kanssa, ilman parisuhdetta, ja elämä oli seesteistä ja tyytyväistä.
Lapsilla nykyään tasapainoiset parisuhteet ja hyvät ammatit.
Eroni silloin aikoinaan oli oikea ratkaisu.
Tämä olisi nyt ajankohtaista, laittakaapa käytännön kokemuksia.
Terveisin seksittömässä ja rakkaudettomassa avioliitossa vaimon ja kolmen lapsen kanssa elävä.
Pariterapiaan en usko koska ihminen harvemmin muuttuu luonteeltaa.
M41
Erostani on jo muutama vuosi. Vielä en ole päässyt tutustumaan niihin hyviin puoliin.
Luottamus toiseen ihmiseen on jatkossa mahdotonta.
T: Jätetty
Miksi eroat? Miksei pariterapiaa?