Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaikkien mielestä olen määrätietoinen ja kova
19.06.2017 |
Olen nuoresta pitäen saanut kommenttia kuinka minua on vaikea lähestyä, olen määrätietoinen, itsevarma sekä mielipiteeni ovat voimakkaat.
Uusin tuttavuus taas kerran mainistsi nämä asiat minusta.. avopuolisonikin aina puhuu siitä kuinka mielipiteeni ovat voimakkaat ja ihmiset voivat pelästyä niitä.
En käsitä mistä nämä tulevat.. En puhu paljon. En ole ikinä äänessä, jos on ryhmätapaaminen/palaveri tms. Harvoin alan keskustelemaan mistään. En ikinä puhu politiikasta/uskonnosta.. En jyrää muiden mielipiteitä. Keskustelen mielelläni ja jos joku on täysin eri mieltä kuin minä - en ikinä vänkää tai hauku että toinen on väärässä..
Mistä siis tämä kumpuaa? Millainen ihminen on määrätietoinen teidän mielestä?
Tiedän ettei minua pysty pompotella helposti, enkä välitä mielistelystä, mutta mistä uudet tuttava nappaavat heti tämän tiedon minusta? Esimerkkejä?
En haluaisi vaikuttaa niin vahvalta ja pelottavalta..
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
En osaa kommentoida muuta kuin että minullekin on jo teinistä saakka sanottu, että vaikutan määrätietoiselta ja kovaltakin ja pelottavalta. Ja että minulla on vahvat mielipiteet. Myös pari puolisoa sanonut saman. En tiedä mistä se tulee, omasta mielestäni olen aina kohtelias, ystävällinen ja kiva, kilttikin. En toitota niitä mielipiteitäni, ja jos toinen perustelee oman kantansa paremmin kuin minä niin osaan kyllä muuttaa omaa kantaani.
Luulen että omalla kohdalla se johtuu siitä, että en ole kikattelevainen enkä hössöttäjä enkä "henkinen blondi". Vaan aika vakaa, rauhallinen ja itsetuntoni on silleen terveellä tavalla hyvä. Luulen, että noista ominaisuuksista muut vain tulkitsevat, että olen määrätietoinen ja kova, vaikka en ole kova.
Sama jatkaa vielä. Matkustelen paljon yksin ja nautin siitä, elän omannäköistä elämää välittämättä mitä muut ajattelevat, minua ei juuri hetkauta pienet vastoinkäymiset ja olen ilmeisesti jotenkin "riippumattoman" oloinen. Luulen että siksikin minua pidetään jotenkin määrätietoisena ja pelottavanakin. Eli vähän outona :) ja outo nyt voi olla pelottava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko aidosti kiinnostunut muista ihmisistä, heidän ajatuksistaan ja kokemuksistaan? Teetkö pyyteettömästi asioita muiden hyväksi silloinkin, kun et niin haluaisi? Onko sinussa lämpöä ja armollisuutta itseäsi ja muita kohtaan? Osaatko nauraa itsellesi?
Sekä aloittaja että kakkonen mainitsivat kirjoituksissaan juuri sen tekijän, joka tekee heistä muiden silmissä "määrätietoisia" (=yksioikoisia ja jyrääviä) ja "kovia (=joustamattomia). Se kuuluu näin: "en käsitä, mistä se tulee, omasta mielestäni..."
Te ette pysty näkemään asioita muiden kannalta, ette pysty ymmärtämään toisia ja niitä perusteluja, mitä muilla on omille näkökannoilleen. Koska teidän kanta on oikea.
Sanottakoon, että ihminen voi olla määrätietoinen koovin monella tavalla, joista suuri osa (ja oman kokemukseni mukaan tehokkain osa) ei ole joustamattomia eikä ollenkaan pelottavia - pikemminkin päin vastoin, tehokas määrätietoisuus etsii vaihtoehtisia teitä päästä haluttuun lopputulokseen, ja yhdistää ne hyvään käytökseen ja empatiaan. Mutta jos teitä "määrätietoisuutenne" takia pelätään tai vierastetaan, te olette kyllä lähempänä yllä kuvattua "määrätietoisuutta".
Vierailija kirjoitti:
En osaa kommentoida muuta kuin että minullekin on jo teinistä saakka sanottu, että vaikutan määrätietoiselta ja kovaltakin ja pelottavalta. Ja että minulla on vahvat mielipiteet. Myös pari puolisoa sanonut saman. En tiedä mistä se tulee, omasta mielestäni olen aina kohtelias, ystävällinen ja kiva, kilttikin. En toitota niitä mielipiteitäni, ja jos toinen perustelee oman kantansa paremmin kuin minä niin osaan kyllä muuttaa omaa kantaani.
Luulen että omalla kohdalla se johtuu siitä, että en ole kikattelevainen enkä hössöttäjä enkä "henkinen blondi". Vaan aika vakaa, rauhallinen ja itsetuntoni on silleen terveellä tavalla hyvä. Luulen, että noista ominaisuuksista muut vain tulkitsevat, että olen määrätietoinen ja kova, vaikka en ole kova.
No joo. Mä en ole kyllä yhtään hössöttäjä tai sellainen hupsu. Tykkään kyllä nauraa, mutta mulla on todella sarkastinen huumorintaju, jota todella harva ymmärtää (hyvät ystävät onneksi nauravat yleensä jutuilleni).
Ja sama. Pidän itseäni kohteliaani ja kilttinä. Autan mielelläni muita, mutta en annan kenenkään pompottaa tai määrätä.. En ole kuitenkaan sellainen narttumainen yhtään. :/
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko aidosti kiinnostunut muista ihmisistä, heidän ajatuksistaan ja kokemuksistaan? Teetkö pyyteettömästi asioita muiden hyväksi silloinkin, kun et niin haluaisi? Onko sinussa lämpöä ja armollisuutta itseäsi ja muita kohtaan? Osaatko nauraa itsellesi?
En ole ehdoton missään. Enkä armoton. Nauran paljon, ja otan huumorilla asiat. Olen yleensä se kuuntelija ja auttaja. Kyselen paljon ja haluan tietää enemmän. En kauheasti tee haloota omista jutuistani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sekä aloittaja että kakkonen mainitsivat kirjoituksissaan juuri sen tekijän, joka tekee heistä muiden silmissä "määrätietoisia" (=yksioikoisia ja jyrääviä) ja "kovia (=joustamattomia). Se kuuluu näin: "en käsitä, mistä se tulee, omasta mielestäni..."
Te ette pysty näkemään asioita muiden kannalta, ette pysty ymmärtämään toisia ja niitä perusteluja, mitä muilla on omille näkökannoilleen. Koska teidän kanta on oikea.
Sanottakoon, että ihminen voi olla määrätietoinen koovin monella tavalla, joista suuri osa (ja oman kokemukseni mukaan tehokkain osa) ei ole joustamattomia eikä ollenkaan pelottavia - pikemminkin päin vastoin, tehokas määrätietoisuus etsii vaihtoehtisia teitä päästä haluttuun lopputulokseen, ja yhdistää ne hyvään käytökseen ja empatiaan. Mutta jos teitä "määrätietoisuutenne" takia pelätään tai vierastetaan, te olette kyllä lähempänä yllä kuvattua "määrätietoisuutta".
No miten mä olisin voinut tuoda tämän ongelmani muuten ilmi, kuin kertomalla miten muut yleensä näkevät minut ja kuinka itse koen?
En normaalissa elämässä tuo lausetta "Mutta kun minun mielestäni" paljon esille. Niin kuin aloituksessa sanoin. Harvoin OMASTA mielestäni tuon mielipiteitäni suurella äänellä ilmi.
Ap
Luitkohan ollenkaan kirjoitustani?
Vierailija kirjoitti:
Sekä aloittaja että kakkonen mainitsivat kirjoituksissaan juuri sen tekijän, joka tekee heistä muiden silmissä "määrätietoisia" (=yksioikoisia ja jyrääviä) ja "kovia (=joustamattomia). Se kuuluu näin: "en käsitä, mistä se tulee, omasta mielestäni..."
Te ette pysty näkemään asioita muiden kannalta, ette pysty ymmärtämään toisia ja niitä perusteluja, mitä muilla on omille näkökannoilleen. Koska teidän kanta on oikea.
Sanottakoon, että ihminen voi olla määrätietoinen koovin monella tavalla, joista suuri osa (ja oman kokemukseni mukaan tehokkain osa) ei ole joustamattomia eikä ollenkaan pelottavia - pikemminkin päin vastoin, tehokas määrätietoisuus etsii vaihtoehtisia teitä päästä haluttuun lopputulokseen, ja yhdistää ne hyvään käytökseen ja empatiaan. Mutta jos teitä "määrätietoisuutenne" takia pelätään tai vierastetaan, te olette kyllä lähempänä yllä kuvattua "määrätietoisuutta".
Olet väärässä. En ole ap vaan se vastaaja nro 1, jota kommentoit. Minä osaan kyllä nähdä asiat muiden näkökulmista. En jauha itsestäni vaan pääasiassa kyselen muiden näkökantoja ja olen kiinnostunut niistä. Olen saanut hyvin monelta ihmiseltä kiitosta siitä, että osaan harvinaisella tavalla saada nopeasti kiinni toisen ihmisen näkökulmasta ja asettua toisen ihmisen asemaan, jopa niin että osaan rivien välistä hyvin nopeasti lukea sen toisen ihmisen näkökulman ja kokemusmaailman ja keskittyä keskustelemaan juurikin siitä ja ymmärtää sitä. Minussa on toki paljon vikoja kyllä, mutta tuo esittämäsi ei kuulu niihin vaan päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekä aloittaja että kakkonen mainitsivat kirjoituksissaan juuri sen tekijän, joka tekee heistä muiden silmissä "määrätietoisia" (=yksioikoisia ja jyrääviä) ja "kovia (=joustamattomia). Se kuuluu näin: "en käsitä, mistä se tulee, omasta mielestäni..."
Te ette pysty näkemään asioita muiden kannalta, ette pysty ymmärtämään toisia ja niitä perusteluja, mitä muilla on omille näkökannoilleen. Koska teidän kanta on oikea.
Sanottakoon, että ihminen voi olla määrätietoinen koovin monella tavalla, joista suuri osa (ja oman kokemukseni mukaan tehokkain osa) ei ole joustamattomia eikä ollenkaan pelottavia - pikemminkin päin vastoin, tehokas määrätietoisuus etsii vaihtoehtisia teitä päästä haluttuun lopputulokseen, ja yhdistää ne hyvään käytökseen ja empatiaan. Mutta jos teitä "määrätietoisuutenne" takia pelätään tai vierastetaan, te olette kyllä lähempänä yllä kuvattua "määrätietoisuutta".
No miten mä olisin voinut tuoda tämän ongelmani muuten ilmi, kuin kertomalla miten muut yleensä näkevät minut ja kuinka itse koen?
En normaalissa elämässä tuo lausetta "Mutta kun minun mielestäni" paljon esille. Niin kuin aloituksessa sanoin. Harvoin OMASTA mielestäni tuon mielipiteitäni suurella äänellä ilmi.
Ap
Luitkohan ollenkaan kirjoitustani?
Tottakai luin kirjoituksesi. Minusta se oli malliesimerkki sellaisen ihmisen kirjoituksesta, joka kuvittelee olevansa tietynlainen ja on sitä mieltä, että niin on parempi, eikä ymmärrä tai varsinkaan hyväksy sitä, että muut näkevät asiat toisin.
Ja jos luit minun kirjoitukseni, kyse ei ole siitä, tuotko sinä mielipiteitäsi esiin aktiivisesti vai et, vaan siitä, ymmärrätkö oikeasti, ihan aidosti ja loogisesti, että muiden näkemykset ovat vähintään yhtä oikeita kuin sinunkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekä aloittaja että kakkonen mainitsivat kirjoituksissaan juuri sen tekijän, joka tekee heistä muiden silmissä "määrätietoisia" (=yksioikoisia ja jyrääviä) ja "kovia (=joustamattomia). Se kuuluu näin: "en käsitä, mistä se tulee, omasta mielestäni..."
Te ette pysty näkemään asioita muiden kannalta, ette pysty ymmärtämään toisia ja niitä perusteluja, mitä muilla on omille näkökannoilleen. Koska teidän kanta on oikea.
Sanottakoon, että ihminen voi olla määrätietoinen koovin monella tavalla, joista suuri osa (ja oman kokemukseni mukaan tehokkain osa) ei ole joustamattomia eikä ollenkaan pelottavia - pikemminkin päin vastoin, tehokas määrätietoisuus etsii vaihtoehtisia teitä päästä haluttuun lopputulokseen, ja yhdistää ne hyvään käytökseen ja empatiaan. Mutta jos teitä "määrätietoisuutenne" takia pelätään tai vierastetaan, te olette kyllä lähempänä yllä kuvattua "määrätietoisuutta".
No miten mä olisin voinut tuoda tämän ongelmani muuten ilmi, kuin kertomalla miten muut yleensä näkevät minut ja kuinka itse koen?
En normaalissa elämässä tuo lausetta "Mutta kun minun mielestäni" paljon esille. Niin kuin aloituksessa sanoin. Harvoin OMASTA mielestäni tuon mielipiteitäni suurella äänellä ilmi.
Ap
Luitkohan ollenkaan kirjoitustani?
Tottakai luin kirjoituksesi. Minusta se oli malliesimerkki sellaisen ihmisen kirjoituksesta, joka kuvittelee olevansa tietynlainen ja on sitä mieltä, että niin on parempi, eikä ymmärrä tai varsinkaan hyväksy sitä, että muut näkevät asiat toisin.
Ja jos luit minun kirjoitukseni, kyse ei ole siitä, tuotko sinä mielipiteitäsi esiin aktiivisesti vai et, vaan siitä, ymmärrätkö oikeasti, ihan aidosti ja loogisesti, että muiden näkemykset ovat vähintään yhtä oikeita kuin sinunkin.
En pidä mielipidekeskusteluista muutenkaan yhtään. En ikinä puutu muiden mielipiteisiin, enkä halua keskustella kovinkaan kärkkäästi tai provosoiden. Enemmänkin kyselen asioita ja kuuntelen. Tämänkin työkaverin kohdalla olen toiminut kuuntelijan roolissa enemmissään. Hän ei yleensä kysele mitään minulta, vaan kertoilee kovasti omia juttujaan, joista teen jatkokysymyksiä ja keskustelemme yleensä hänen elämästään (ensinnäkään mua ei kiinnosta kertoa sen kummempia mitään yksityisasioita hänelle) ja hän sanoi että olen todella määrätietoinen, voimakasluonteinen ja minua helposti pelätään. Ihmettelin vain, kun tätä saan jatkuvasti kuulla. Enkä käsitä mistä tämä tulee. Jos nyt kovasti olisin äänessä ja olisin luonteelta sellainen että toisin itseäni esille - en ihmetteli yhtään. Mietin vain että mikä muu minussa voi tuoda "määrätietoisuutta" esille. En oikein ymmärrä koko konseptia, enkä osaisi kutsua ketään määrätietoiseksi. Päämäärätietoisen ymmärrän.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekä aloittaja että kakkonen mainitsivat kirjoituksissaan juuri sen tekijän, joka tekee heistä muiden silmissä "määrätietoisia" (=yksioikoisia ja jyrääviä) ja "kovia (=joustamattomia). Se kuuluu näin: "en käsitä, mistä se tulee, omasta mielestäni..."
Te ette pysty näkemään asioita muiden kannalta, ette pysty ymmärtämään toisia ja niitä perusteluja, mitä muilla on omille näkökannoilleen. Koska teidän kanta on oikea.
Sanottakoon, että ihminen voi olla määrätietoinen koovin monella tavalla, joista suuri osa (ja oman kokemukseni mukaan tehokkain osa) ei ole joustamattomia eikä ollenkaan pelottavia - pikemminkin päin vastoin, tehokas määrätietoisuus etsii vaihtoehtisia teitä päästä haluttuun lopputulokseen, ja yhdistää ne hyvään käytökseen ja empatiaan. Mutta jos teitä "määrätietoisuutenne" takia pelätään tai vierastetaan, te olette kyllä lähempänä yllä kuvattua "määrätietoisuutta".
No miten mä olisin voinut tuoda tämän ongelmani muuten ilmi, kuin kertomalla miten muut yleensä näkevät minut ja kuinka itse koen?
En normaalissa elämässä tuo lausetta "Mutta kun minun mielestäni" paljon esille. Niin kuin aloituksessa sanoin. Harvoin OMASTA mielestäni tuon mielipiteitäni suurella äänellä ilmi.
Ap
Luitkohan ollenkaan kirjoitustani?
Tottakai luin kirjoituksesi. Minusta se oli malliesimerkki sellaisen ihmisen kirjoituksesta, joka kuvittelee olevansa tietynlainen ja on sitä mieltä, että niin on parempi, eikä ymmärrä tai varsinkaan hyväksy sitä, että muut näkevät asiat toisin.
Ja jos luit minun kirjoitukseni, kyse ei ole siitä, tuotko sinä mielipiteitäsi esiin aktiivisesti vai et, vaan siitä, ymmärrätkö oikeasti, ihan aidosti ja loogisesti, että muiden näkemykset ovat vähintään yhtä oikeita kuin sinunkin.
En pidä mielipidekeskusteluista muutenkaan yhtään. En ikinä puutu muiden mielipiteisiin, enkä halua keskustella kovinkaan kärkkäästi tai provosoiden. Enemmänkin kyselen asioita ja kuuntelen. Tämänkin työkaverin kohdalla olen toiminut kuuntelijan roolissa enemmissään. Hän ei yleensä kysele mitään minulta, vaan kertoilee kovasti omia juttujaan, joista teen jatkokysymyksiä ja keskustelemme yleensä hänen elämästään (ensinnäkään mua ei kiinnosta kertoa sen kummempia mitään yksityisasioita hänelle) ja hän sanoi että olen todella määrätietoinen, voimakasluonteinen ja minua helposti pelätään. Ihmettelin vain, kun tätä saan jatkuvasti kuulla. Enkä käsitä mistä tämä tulee. Jos nyt kovasti olisin äänessä ja olisin luonteelta sellainen että toisin itseäni esille - en ihmetteli yhtään. Mietin vain että mikä muu minussa voi tuoda "määrätietoisuutta" esille. En oikein ymmärrä koko konseptia, enkä osaisi kutsua ketään määrätietoiseksi. Päämäärätietoisen ymmärrän.
Ap
Olen vastaaja nro 1, ja ap sanoisin että olen ihan samanlainen kuin sinä, kaikki kirjoittamasi täsmää minuun, jopa se sarkastinen huumori mukaan lukien, oma huumorini on tosin ehkä eniten itseironiaa (moni ei tosin ymmärrä itseironiaani). Minäkään en kovin helposti "vuodata" itsestäni asioita muille. Toki kerron henkilökohtaisia asioita, mutta en sellaista tunnevuodatusta. Pääasiassa kuitenkin kuuntelen muita ja kysyn heiltä paljon jatkokysymyksiä siitä mistä he ovat (itsestään) kertomassa. Minua pidetään hyvänä kuuntelijana, niin on moni sanonut. En ala väittelemään mielipiteistä, vaan jos joku kertoo mielipiteensä niin kyselen lisää, että mikä saa ihmisen olemaan sitä mieltä, ja ehkä kerron perusteluineen oman kantani, mutta en koskaan ala vänkäämään siitä. Minua pidetään kovana kai siksi, että en harrasta ollenkaan sellaista tunnevuodatuspuhetta omista asioistani. Minua pidetään kyllä hyvin empaattisena ihmisenä, mutta silti yhtäaikaa kovana.
Te molemmat vain jatkatte mun pointtini todistamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos he näkevät sinussa oman määrätietoisuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekä aloittaja että kakkonen mainitsivat kirjoituksissaan juuri sen tekijän, joka tekee heistä muiden silmissä "määrätietoisia" (=yksioikoisia ja jyrääviä) ja "kovia (=joustamattomia). Se kuuluu näin: "en käsitä, mistä se tulee, omasta mielestäni..."
Te ette pysty näkemään asioita muiden kannalta, ette pysty ymmärtämään toisia ja niitä perusteluja, mitä muilla on omille näkökannoilleen. Koska teidän kanta on oikea.
Sanottakoon, että ihminen voi olla määrätietoinen koovin monella tavalla, joista suuri osa (ja oman kokemukseni mukaan tehokkain osa) ei ole joustamattomia eikä ollenkaan pelottavia - pikemminkin päin vastoin, tehokas määrätietoisuus etsii vaihtoehtisia teitä päästä haluttuun lopputulokseen, ja yhdistää ne hyvään käytökseen ja empatiaan. Mutta jos teitä "määrätietoisuutenne" takia pelätään tai vierastetaan, te olette kyllä lähempänä yllä kuvattua "määrätietoisuutta".
No miten mä olisin voinut tuoda tämän ongelmani muuten ilmi, kuin kertomalla miten muut yleensä näkevät minut ja kuinka itse koen?
En normaalissa elämässä tuo lausetta "Mutta kun minun mielestäni" paljon esille. Niin kuin aloituksessa sanoin. Harvoin OMASTA mielestäni tuon mielipiteitäni suurella äänellä ilmi.
Ap
Luitkohan ollenkaan kirjoitustani?
Tottakai luin kirjoituksesi. Minusta se oli malliesimerkki sellaisen ihmisen kirjoituksesta, joka kuvittelee olevansa tietynlainen ja on sitä mieltä, että niin on parempi, eikä ymmärrä tai varsinkaan hyväksy sitä, että muut näkevät asiat toisin.
Ja jos luit minun kirjoitukseni, kyse ei ole siitä, tuotko sinä mielipiteitäsi esiin aktiivisesti vai et, vaan siitä, ymmärrätkö oikeasti, ihan aidosti ja loogisesti, että muiden näkemykset ovat vähintään yhtä oikeita kuin sinunkin.
En pidä mielipidekeskusteluista muutenkaan yhtään. En ikinä puutu muiden mielipiteisiin, enkä halua keskustella kovinkaan kärkkäästi tai provosoiden. Enemmänkin kyselen asioita ja kuuntelen. Tämänkin työkaverin kohdalla olen toiminut kuuntelijan roolissa enemmissään. Hän ei yleensä kysele mitään minulta, vaan kertoilee kovasti omia juttujaan, joista teen jatkokysymyksiä ja keskustelemme yleensä hänen elämästään (ensinnäkään mua ei kiinnosta kertoa sen kummempia mitään yksityisasioita hänelle) ja hän sanoi että olen todella määrätietoinen, voimakasluonteinen ja minua helposti pelätään. Ihmettelin vain, kun tätä saan jatkuvasti kuulla. Enkä käsitä mistä tämä tulee. Jos nyt kovasti olisin äänessä ja olisin luonteelta sellainen että toisin itseäni esille - en ihmetteli yhtään. Mietin vain että mikä muu minussa voi tuoda "määrätietoisuutta" esille. En oikein ymmärrä koko konseptia, enkä osaisi kutsua ketään määrätietoiseksi. Päämäärätietoisen ymmärrän.
Ap
Olen vastaaja nro 1, ja ap sanoisin että olen ihan samanlainen kuin sinä, kaikki kirjoittamasi täsmää minuun, jopa se sarkastinen huumori mukaan lukien, oma huumorini on tosin ehkä eniten itseironiaa (moni ei tosin ymmärrä itseironiaani). Minäkään en kovin helposti "vuodata" itsestäni asioita muille. Toki kerron henkilökohtaisia asioita, mutta en sellaista tunnevuodatusta. Pääasiassa kuitenkin kuuntelen muita ja kysyn heiltä paljon jatkokysymyksiä siitä mistä he ovat (itsestään) kertomassa. Minua pidetään hyvänä kuuntelijana, niin on moni sanonut. En ala väittelemään mielipiteistä, vaan jos joku kertoo mielipiteensä niin kyselen lisää, että mikä saa ihmisen olemaan sitä mieltä, ja ehkä kerron perusteluineen oman kantani, mutta en koskaan ala vänkäämään siitä. Minua pidetään kovana kai siksi, että en harrasta ollenkaan sellaista tunnevuodatuspuhetta omista asioistani. Minua pidetään kyllä hyvin empaattisena ihmisenä, mutta silti yhtäaikaa kovana.
Hmm. Kuulostaa tutulta :)
Ehkä meissä on joku piirre mikä ärsyttää muita, tai tekee meistä "kovia". En itse kyllä koe itseäni niin hirveän kovaksi (itse luen tämän kylmänä), koska olen todella empaattinen ja huolehtivainen. Olen kyllä myös analyyttinen ja perustan mielipiteeni faktoihin, enkä ole tunteiden vietävissä helposti. En hirveästi jaksa hehkuttaa mitään, enkä tuo tunteitani kovin helpolla ilmi. Nauran kyllä :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te molemmat vain jatkatte mun pointtini todistamista.
Ehkä mä olen vain jotenkin tyhmä, enkä tajua muita,mutta en oikein saanut sun pointista mitään irti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekä aloittaja että kakkonen mainitsivat kirjoituksissaan juuri sen tekijän, joka tekee heistä muiden silmissä "määrätietoisia" (=yksioikoisia ja jyrääviä) ja "kovia (=joustamattomia). Se kuuluu näin: "en käsitä, mistä se tulee, omasta mielestäni..."
Te ette pysty näkemään asioita muiden kannalta, ette pysty ymmärtämään toisia ja niitä perusteluja, mitä muilla on omille näkökannoilleen. Koska teidän kanta on oikea.
Sanottakoon, että ihminen voi olla määrätietoinen koovin monella tavalla, joista suuri osa (ja oman kokemukseni mukaan tehokkain osa) ei ole joustamattomia eikä ollenkaan pelottavia - pikemminkin päin vastoin, tehokas määrätietoisuus etsii vaihtoehtisia teitä päästä haluttuun lopputulokseen, ja yhdistää ne hyvään käytökseen ja empatiaan. Mutta jos teitä "määrätietoisuutenne" takia pelätään tai vierastetaan, te olette kyllä lähempänä yllä kuvattua "määrätietoisuutta".
No miten mä olisin voinut tuoda tämän ongelmani muuten ilmi, kuin kertomalla miten muut yleensä näkevät minut ja kuinka itse koen?
En normaalissa elämässä tuo lausetta "Mutta kun minun mielestäni" paljon esille. Niin kuin aloituksessa sanoin. Harvoin OMASTA mielestäni tuon mielipiteitäni suurella äänellä ilmi.
Ap
Luitkohan ollenkaan kirjoitustani?
Tottakai luin kirjoituksesi. Minusta se oli malliesimerkki sellaisen ihmisen kirjoituksesta, joka kuvittelee olevansa tietynlainen ja on sitä mieltä, että niin on parempi, eikä ymmärrä tai varsinkaan hyväksy sitä, että muut näkevät asiat toisin.
Ja jos luit minun kirjoitukseni, kyse ei ole siitä, tuotko sinä mielipiteitäsi esiin aktiivisesti vai et, vaan siitä, ymmärrätkö oikeasti, ihan aidosti ja loogisesti, että muiden näkemykset ovat vähintään yhtä oikeita kuin sinunkin.
En pidä mielipidekeskusteluista muutenkaan yhtään. En ikinä puutu muiden mielipiteisiin, enkä halua keskustella kovinkaan kärkkäästi tai provosoiden. Enemmänkin kyselen asioita ja kuuntelen. Tämänkin työkaverin kohdalla olen toiminut kuuntelijan roolissa enemmissään. Hän ei yleensä kysele mitään minulta, vaan kertoilee kovasti omia juttujaan, joista teen jatkokysymyksiä ja keskustelemme yleensä hänen elämästään (ensinnäkään mua ei kiinnosta kertoa sen kummempia mitään yksityisasioita hänelle) ja hän sanoi että olen todella määrätietoinen, voimakasluonteinen ja minua helposti pelätään. Ihmettelin vain, kun tätä saan jatkuvasti kuulla. Enkä käsitä mistä tämä tulee. Jos nyt kovasti olisin äänessä ja olisin luonteelta sellainen että toisin itseäni esille - en ihmetteli yhtään. Mietin vain että mikä muu minussa voi tuoda "määrätietoisuutta" esille. En oikein ymmärrä koko konseptia, enkä osaisi kutsua ketään määrätietoiseksi. Päämäärätietoisen ymmärrän.
Ap
Olen vastaaja nro 1, ja ap sanoisin että olen ihan samanlainen kuin sinä, kaikki kirjoittamasi täsmää minuun, jopa se sarkastinen huumori mukaan lukien, oma huumorini on tosin ehkä eniten itseironiaa (moni ei tosin ymmärrä itseironiaani). Minäkään en kovin helposti "vuodata" itsestäni asioita muille. Toki kerron henkilökohtaisia asioita, mutta en sellaista tunnevuodatusta. Pääasiassa kuitenkin kuuntelen muita ja kysyn heiltä paljon jatkokysymyksiä siitä mistä he ovat (itsestään) kertomassa. Minua pidetään hyvänä kuuntelijana, niin on moni sanonut. En ala väittelemään mielipiteistä, vaan jos joku kertoo mielipiteensä niin kyselen lisää, että mikä saa ihmisen olemaan sitä mieltä, ja ehkä kerron perusteluineen oman kantani, mutta en koskaan ala vänkäämään siitä. Minua pidetään kovana kai siksi, että en harrasta ollenkaan sellaista tunnevuodatuspuhetta omista asioistani. Minua pidetään kyllä hyvin empaattisena ihmisenä, mutta silti yhtäaikaa kovana.
Hmm. Kuulostaa tutulta :)
Ehkä meissä on joku piirre mikä ärsyttää muita, tai tekee meistä "kovia". En itse kyllä koe itseäni niin hirveän kovaksi (itse luen tämän kylmänä), koska olen todella empaattinen ja huolehtivainen. Olen kyllä myös analyyttinen ja perustan mielipiteeni faktoihin, enkä ole tunteiden vietävissä helposti. En hirveästi jaksa hehkuttaa mitään, enkä tuo tunteitani kovin helpolla ilmi. Nauran kyllä :)Ap
Edelleen sama :) . Olen analyyttinen ja looginen ja perustan mielipiteet nimenomaan faktoihin. En hehkuta tunteella asioita, vaikka olen iloinen, nauran paljon, mutta suhtaudun asioihin jotenkin asioina, en niinkään tunteella. No, olen opiskellut yliopistolla mm. logiikkaa (joo, se on oppiala, jos ette tienneet), argumentaation teoriaa jne, joten nämä varmaan näkyvät minusta uloskinpäin. Minäkin tulkitsen niin, että se kova tarkoittaa kylmää tai sellaista kylmän rationaalista. On totta, että teen usein kylmäpäisen tuntuisia ratkaisuja ilman että panikoin niistä tms. t. vastaaja nro 1.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te molemmat vain jatkatte mun pointtini todistamista.
Ehkä mä olen vain jotenkin tyhmä, enkä tajua muita,mutta en oikein saanut sun pointista mitään irti.
Ap
Etkö sä lue omia tekstejäsi? Niidn asiasisältöhän on koko ajan tämä: " ihmiset näkevät minut toisin kuin minä itse, enkä ymmärrä, miten se on mahdollista, koska oikeasti olen oikeassa." Ja sitten jatkat perustelemalla missä kaikessa olet oikeassa, sen sijasta, että alkaisit miettiä, mitä osia sinusta, käytöksestäsi ja toiminnastasi ihmiset voivat nähdä toidin kuin sinä, ja miksi. Sinä olet mielestäsi oikeammassa kuin muut ja vaikka väität, ettet koskaan sano sitä ääneen, se näkyy silti sinusta läpi. Sä haet täältä palstalta jotain sellaista vastausrta, että sua pidetään määrätietoisena ja kovana koska olet jotenkin muita erinomaisempi. Ja ehkä oletkin, riippuu näkökannasta! Mutta tässäkin suhteessa milla on omansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te molemmat vain jatkatte mun pointtini todistamista.
Ehkä mä olen vain jotenkin tyhmä, enkä tajua muita,mutta en oikein saanut sun pointista mitään irti.
Ap
Sama, minäkään en saanut kiinni tuon tyypin pointista. Tosin hän ei kyllä sitä perustellut mitenkään. Ehkä hän palaa tänne täsmentämään pointtiansa, jotta mekin häntä ymmärrämme sitten. t. vast. nro 1
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te molemmat vain jatkatte mun pointtini todistamista.
Ehkä mä olen vain jotenkin tyhmä, enkä tajua muita,mutta en oikein saanut sun pointista mitään irti.
Ap
Etkö sä lue omia tekstejäsi? Niidn asiasisältöhän on koko ajan tämä: " ihmiset näkevät minut toisin kuin minä itse, enkä ymmärrä, miten se on mahdollista, koska oikeasti olen oikeassa." Ja sitten jatkat perustelemalla missä kaikessa olet oikeassa, sen sijasta, että alkaisit miettiä, mitä osia sinusta, käytöksestäsi ja toiminnastasi ihmiset voivat nähdä toidin kuin sinä, ja miksi. Sinä olet mielestäsi oikeammassa kuin muut ja vaikka väität, ettet koskaan sano sitä ääneen, se näkyy silti sinusta läpi. Sä haet täältä palstalta jotain sellaista vastausrta, että sua pidetään määrätietoisena ja kovana koska olet jotenkin muita erinomaisempi. Ja ehkä oletkin, riippuu näkökannasta! Mutta tässäkin suhteessa milla on omansa.
Minä en ole kyllä huomannut yhdestäkään ap:n tai sen ekan vastaajan tekstistä tuollaista, että heistä kumpikaan väittäisi jotenkin olevansa oikeassa tai oikeammassa kuin vaikkapa ystävänsä. Minun mielestä sellaista ei tule edes vihjailuna heidän teksteistään läpi.
Kuulostaa tutulta 😄
Varmasti myös ilmaisutavalla on merkitystä. Analyyttiset, faktoihin nojaavat ihmiset voivat vaikuttaa kovilta, lässyttäjätyyppiset kikattelijat saavat helposti pehmeämmän kuvan aikaan.
Todellisuus voi silti olla päinvastoin.
Alue: Aihe vapaa
En osaa kommentoida muuta kuin että minullekin on jo teinistä saakka sanottu, että vaikutan määrätietoiselta ja kovaltakin ja pelottavalta. Ja että minulla on vahvat mielipiteet. Myös pari puolisoa sanonut saman. En tiedä mistä se tulee, omasta mielestäni olen aina kohtelias, ystävällinen ja kiva, kilttikin. En toitota niitä mielipiteitäni, ja jos toinen perustelee oman kantansa paremmin kuin minä niin osaan kyllä muuttaa omaa kantaani.
Luulen että omalla kohdalla se johtuu siitä, että en ole kikattelevainen enkä hössöttäjä enkä "henkinen blondi". Vaan aika vakaa, rauhallinen ja itsetuntoni on silleen terveellä tavalla hyvä. Luulen, että noista ominaisuuksista muut vain tulkitsevat, että olen määrätietoinen ja kova, vaikka en ole kova.